Arno Forsius

Johan Julin (1752–1820) – apteekkari ja luonnontutkija

Uudessakaarlepyyssä, Oulussa ja Turussa apteekkarina toiminut Johan Julin, joka oli merkittävin Suomen 1700-luvun apteekkareista, syntyi 26.9.1752 Ruotsin Västeråsissa. Hänen vanhempansa olivat tullikirjuri ja myöhemmin tullinhoitaja Erik Julin ja tämän ensimmäinen puoliso Anna Maria Törngren. Isoisä oli ollut räätälinä Södermanlandissa sijaitsevassa Julitan pitäjässä, jonka mukaan perhe oli ottanut sukunimensä.

Apteekkioppilaasta Uudenkaarlepyyn apteekkariksi

Johan Julin kävi koulua Enköpingissä, mutta varattomuuden vuoksi hänen oli ryhdyttävä vuonna 1766 oppilaaksi kaupungin apteekkiin. Sen jälkeen Julin harjoitteli muissakin apteekeissa, mm. Strängnäsissä, Tukholmassa, Örebrossa ja Upsalassa. Strängnäsissä hän oli myös vähän aikaa maustekauppiaan apulaisena ja opiskeli Örebrossa kirurgian taitoja kaupunginvälskärin luona. Julin valmistui monien vaikeuksien jälkeen proviisoriksi vuonna 1780. Samana vuonna hänet nimitettiin Ruotsin tiedeakatemian tutkijakokelaaksi luonnontieteellisten havaintojensa ansiosta.

Proviisorin tutkinnon suoritettuaan Julin toimi apteekin hoitajana Tukholmassa vuoteen 1782, jolloin hän lähti Upsalaan ja kuunteli siellä yliopistossa kemian ja luonnonhistorian luentoja. Samana vuonna hän sai Uudenkaarlepyyn viranomaisilta kutsun perustaa apteekin kaupunkiin. Julin ottikin kutsun vastaan ja apteekkarintutkinnon jälkeen hänelle myönnettiin privilegio Uudenkaarlepyyn apteekkiin 11.7.1782.

Julin ei kuitenkaan ehtinyt olla Uudessakaarlepyyssä kuin lyhyen ajan, sillä sekä maaherra Adolf Tandefelt että arkkiatri Abraham Bäck kehottivat häntä siirtymään Ouluun, jonka edellinen apteekkari Jakob Karberg (1730—1782) oli kuollut elokuussa 1782. Tämän aviopuoliso Elisabet (o.s. Bonge) oli kuollut aikaisemmin samana vuonna. Avioparilla oli yksi yhteinen tytär, Albertina Karberg (1765–1835).

Apteekkarina Oulussa

Oulun kaupungin viranomaisilta kutsun saatuaan Julin osti vuonna 1783 Oulun apteekin apteekkari Karbergin perikunnalta. Asioiden taloudellisen puolen hoitamista helpotti se, että Julin solmi heinäkuussa 1783 avioliiton apteekkari Karbergin tyttären Albertinan kanssa. Avioparin kahdesta pojasta tuli apteekkareita ja merkittäviä teollisuuden uranuurtajia maassamme. He olivat Johan (John) Jacob Julin (1787–1853, myöhemmin von Julin) ja Erik Julin (1796–1874). Heistä edellisen tytär Helene von Julin oli Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheimin äiti.

Julin saattoi nopeasti apteekkinsa esimerkilliseen kuntoon. Häntä pidettiin erikoisen hyvänä opettajana apteekkialalle pyrkiville ja Oulun apteekin hyvä maine jatkui hänen jälkeensäkin. Koska apteekkimatkat olivat Pohjois-Suomessa pitkät, alkoi Julin myydä apteekissaan puiseen arkkuun pakattuja matka- ja kotiapteekkeja ohjekirjoineen. Hän kehitti kaupungin rajalla Merikosken lähellä sijainneen yrttipuutarhansa merkittävän monipuoliseksi. Siihen liittyen Julin jatkoi paikkakunnalla apteekkari Karbergin aloittamia säätieteellisiä mittauksia.

Julin perusti haara-apteekin Tornioon vuonna 1786 ja Kajaaniin vuonna 1787. Tornion apteekin hoitajana oli oppilas Jonas Kollberg, kunnes Julin myi apteekin hänelle vuonna 1789. Kajaanin haara-apteekki ei ilmeisesti kannattanut, koska Julin lakkasi jo muutaman vuoden kuluttua pitämästä sitä. Julinilla oli jonkin aikaa vuodesta 1806 alkaen oikeus toimittaa lääkkeitä myös Kuopioon, kun kaupunki oli jäänyt kokonaan ilman apteekkia.

Ainakin Oulussa toimiessaan apteekkari Johan Julin valmisti myytäväksi myös koti- ja matka-apteekkia, johon liittyi ohjekirjanen ”Nytta och Bruk af Medicamenterna uti Hus- och Rese- Apothek, som finnes på Provincial – Apotheket i Uleåborg hos Johan Julin. Stockholm, tryckt hos J. P. Lindh, 1800." [Lisätty tammikuussa 2009.]

Oulun apteekin kannattavuus oli varsinkin alkuaikoina heikko. Julin sai sen vuoksi tullivapauden apteekin tuontilääkkeille vuonna 1790 ja lisäksi hänet vapautettiin eräistä kaupungille menevistä maksuista. Julinilla oli Oulun apteekissa vuonna 1807 proviisorina Samuel Gabriel Wacklin, joka oli Julinin puolison Albertina Karbergin sisarpuolen Catharina Uhlanderin poika. Samuel Wacklin oli ollut aikaisemmin Tornion apteekkarin Jonas Kollbergin oppilaana.

Hyvin menestyneellä Julinilla oli myös vastustajia, jotka koettivat vahingoittaa häntä. Kaupunginlääkäri Johan Adolph Dahlgren syytti oikeuskanslerille vuonna 1796 jättämässään muistiossa Julinia lääkkeiden ylihinnoittelusta. Julin sanoi Oulun raastuvanoikeudessa, etteivät todisteina esitetyt reseptit olleet hänen apteekistaan toimitettuja eivätkä niissä olevat merkinnät siellä tehtyjä. Piirilääkäri Ch. H. Carger ja lasaretinlääkäri J. Lindebäck todistivat, että kyseessä täytyi olla väärennys. Siitä huolimatta Oulun raastuvanoikeus tuomitsi Julinin menettämään apteekkioikeutensa.

Asiasta valitettiin Vaasan hovioikeuteen, joka pyysi asiasta Collegium medicumin lausunnon. Siinäkin mainittiin, että kyseessä oli väärennös. Lisäksi reseptit olivat Collegiumin mielestä niin huonosti kirjoitettuja, että ellei Dahlgren olisi kuollut vuonna 1797, olisi hänet pitänyt kutsua Collegiumin puhutteluun. Ylihinnoittelua oli mahdoton todeta, koska Dahlgren oli käyttänyt resepteissään lääkeaineita, joita ei ollut aikaisemmin käytetty ja myyty. Hovioikeus kumosikin raastuvanoikeuden tuomion, mutta määräsi, että Collegiumin oli kuitenkin annettava Julinille asianmukainen ja vakava huomautus ja varoitus, että lääkeaineiden myynnissä ei saanut tulevaisuudessa ylittää siitä annettua laillista lupaa.

Lääkärin tehtävissä

Julin kiinnostui pian Oulun terveyslähteestä, joka oli ollut 1770-luvulta alkaen piirilääkärin valvonnassa. Julin suoritti tutkimuksia lähteen vedestä, joka sisälsi rautaa, kalkkia, erilaisia suoloja ja kipsiä. Veden kerrottiin parantavan 22 eri sairautta, vatsavaivojen lisäksi mm. reumatismin, madot, ihottuman ja syyhyn. Julin hankki lähteelle lääkintäviranomaisten edellyttämän toimiluvan.

Vanha kaivohuone ja muut rappeutumaan päässeet rakennukset uusittiin vuonna 1789, jolloin lähde saattoi entistä ehompana palvella vieraitaan, joukossa ajoittain ulkomaalaisiakin. Lähteen ravintolaa piti kaupunginlääkäri Johan Adolph Dahlgren. Siellä oli tarjolla tupakkaa, nuuskaa ja limonadia sekä mahdollisuus viettää aikaa kahden muodikkaan pelipöydän ääressä.

Julin hoiti tarvittaessa myös muita lääkärin tehtäviä ja esim. vuonna 1802 hän suoritti ensimmäisenä Pohjanmaalla isorokon suojarokotuksen Edward Jennerin kehittämällä lehmärokkomenetelmällä omalle tyttärelleen. Siten hän oli esimerkkinä myös vastahakoiselle väestölle ja toimi isorokon suojarokotuksen puolesta yhdessä piirilääkäri Christian Herman Cargerin kanssa.

Kun Kemin pitäjässä oli vuonna 1799 vaikea karjaruttoepidemia, joka kesti pari vuotta, laati Johan Julin vuonna 1800 Collegium medicumin kehotuksesta seikkaperäisen selostuksen siitä ja yrityksistä sen hävittämiseksi. Lääkäri Henric Deutsch oli yrittänyt hoitaa sitä aikaisemmin ja maaherra Johan Fredrik Carpelan oli käynyt kirjeenvaihtoa asiasta Peter Hernqvistin kanssa. Tähän epidemiaan liittyi tieteellisissä julkaisuissa käyty keskustelu amputaudista ja ruttonuolista sen aiheuttajina.

Luonnontieteiden harrastaja

Julin jatkoi jo nuorena alkamiaan tieteellisiä harrastuksia Oulussa. Hänen aikaisemmat luonnonhistorialliset kokoelmansa tuhoutuivat laivan haaksirikossa Ouluun muuton yhteydessä. Julin aloitti kuitenkin niiden keräämisen uudelleen. Hän käytti työssä myös apulaisia sekä suoritti vaihtoja koti- ja ulkomaisten tutkijoiden kanssa.

Julin osallistui vuonna 1799 italialaisen Giuseppe Acerbin (1773–1846) Lapin tutkimusmatkaan. Julin liittyi Oulussa 11.6.1799 seurueeseen, joka jatkoi silloin matkaansa kohden Nordkapia. Julin auttoi Acerbia ja tämän matkakumppania, ruotsalaista Anders Fredrik Skjöldebrandia (1757–1834) keräämään ja kuvaamaan seudun "luonnontuotteita", lähinnä näytteitä kasvi-, eläin- ja kivikunnasta. Julin seurasi tutkimusmatkailijoita Tornionjoen Könkäälle saakka ja palasi sieltä takaisin Ouluun.

Julinilla oli maamme suurimpiin kuuluvat yksityiset luonnonhistorialliset kokoelmat. Erityisen runsaasti kokoelmissa oli pohjoisia lajeja, joista harvinaisimpia olivat eräät Jäämeren kalastajalappalaisten tuomat hyönteiset ja mineraalit. Esineistöä oli myös Amerikasta ja kaukaisesta etelästä asti. Julin oli itse erityisen taitava lajien preparoija ja täyttäjä sekä kokoelmien esille asettaja.

Julinin luonnonhistorialliset kokoelmat kuuluivat Oulun kaupungin nähtävyyksiin ja niiden avulla Julin raivasi tietä luonnontieteiden hyväksi myös paikallisen väestön, koulunuorison ja valistuneen porvariston keskuudessa. Kokoelmat olivat julkisesti nähtävinä sunnuntai-iltapäivisin, jolloin omistaja lämpimän innostuttavasti selosti nähtävillä olevia lajeja ja kiinnitti koulunuorison huomion luonnon rikkaaseen monimuotoisuuteen ja ihanaan sopusointuun. Lisäksi hän järjesti myös fysikaalisia kokeita.

Luonnontieteiden harrastajana Julin pyrki kaikin tavoin hälventämään väestön keskuudessa vallinneita ennakkoluuloja ja taikauskoa. Sara Wacklinin kirjassa "Sata muistelmaa Pohjanmaalta" kerrotaan, miten Julin kutsui luokseen Kuusamossa asuneen suuren noidan, jota pidettiin ihmeitä tekevänä ihmisten ja kotieläinten tautien parantajana. Julin teki hänelle muutamia temppuja sähkönkehittämiskoneellaan, jolloin miehen oli sanottava: "Kyllä minä nyt näen, että herra on suurempi noita kuin minä."

Hyönteiskokoelmansa Julin lahjoitti professori Ståhlille, joka oli pelastanut hänen poikansa hengen, ja se joutui Ruotsiin Ståhlin siirtyessä Oulusta Västervikiin. Lintujen ja imettäväisten kokoelman Julin joutui taloudellisista syistä myymään eräälle varakkaalle ruotsalaiselle, sillä poikien kouluttaminen Ruotsissa oli kallista. Kalat, nilviäiset ja sammakkoeläimet Julin lahjoitti myöhemmin Turun akatemialle. Ne tuhoutuivat Turun kaupungin palossa vuonna 1827, samoin kuin poikien haltuun siirtyneet kasvikokoelmat. Ainoastaan mineraalikokoelma säästyi Suomessa perillisten hallussa.

(Lisäys maaliskuussa 2006: Tämä Johan (John) Jacob von Julinin täydentämä kokoelma "Collectio minerali Julinian" on nykyään Fiskarsin museossa. Se on geologien arvion mukaan Suomen vanhin säilynyt mineraalikokoelma. Tiedot perustuvat museonjohtaja Emi Ingon ilmoitukseen.)

Julin laati myös useita luonnontieteellisiä kirjoituksia, joista useimmat on julkaistu Ruotsin tiedeakatemian julkaisuissa vuosina 1789—1792. Ne käsittelivät fysikaalisia, kemiallisia, ilmatieteellisiä, eläintieteellisiä ja lääketieteellisiä aiheita. Patriotiska Sällskapetin Hushållnings Journal julkaisi vuosina 1791, 1792 ja 1800 kolme Julinin kirjettä Pohjanmaan luonnonesineistä. Julin, joka oli Suomen Talousseuran perustajajäseniä vuodesta 1797, julkaisi vuonna 1815 seuran toimeksiannosta tutkielman viinapolttolaitteista sekä perunan käytöstä viinan valmistukseen ja leivän leipomiseen.

Julin sai tietellisestä toiminnastaan useita tunnustuksia. Hänestä tuli Ruotsin tiedeakatemian jäsen vuonna 1791, minkä lisäksi Patriotiska sällskapet, Fysiologiska Sällskapet i Lund, Vetenskaps- och vitterhetssamhället i Göteborg kutsuivat hänet jäsenekseen ja Sällskapet för allmänna megborgerliga kunskaper kunniajäsenekseen vuonna 1795. Julin sai eri tieteellisiltä seuroilta palkintoina peräti 15 mitalia.

Yksityiselämää

Apteekkari Julinin puoliso Albertina oli kaupungin huomatuimpia naisia. Oulussa käynyt englantilainen maailmanmatkaaja Edward Daniel Clarke (1769–1822) toi matkakirjassaan julki ihastuksensa Albertina Julinin kauneuden ja hienostuneisuuden johdosta.

Julin on kertonut, että hänen perheensä, vaikka olikin Oulun vauraimpia, asui aluksi vaatimattomassa pienessä, maalaamattomassa, harmaassa kaksikerroksisessa talossa, jossa oli kolme matalaa huonetta kummassakin kerroksessa. Keittiö oli eri rakennuksessa.

Vuonna 1805 Julinit muuttivat isompaan, ns. Spormanin taloon. Talo oli kaksikerroksinen, laudoittamaton, punamullalla sivelty hirsitalo. Nurkkahirsien päät oli laudoitettu ja laudat maalattu vihreiksi. Talossa majailivat Oulussa käydessään sellaiset ylhäiset henkilöt kuten kuningas Kustaa IV Aadolf, ja venäläinen kenraali P. van Suchtelen. Sen yläkerrassa oli iso sali, Oulun suurin, missä pidettiin komeita juhlia.

Julin kertoo, että kauppiaskodeissa oli tapana sirotella valkeaa merihiekkaa permannolle, mutta että tämä tapa alkoi jo 1700-luvun lopulla väistyä. Kamareiden ja salin lattialle levitettiin nyt havuhaketta, ainakin seinänvierille, ja hiekkaa siroteltiin enää vain eteiseen. Talon salissa Suomen sodan aikana suomalaisten joukkojen poistuessa Oulusta pidettiin suomalaisten ja venäläisten upseerien pidot.

Oulussa pidettiin 29.8.1784 kuningas Kustaa III:n onnellisen paluun ja terveyden palautumisen johdosta juhlajumalanpalvelus ja porvarien juhla. Te Deumia laulettaessa ammuttiin 128 kunnialaukausta. Satamassa olleet juhlaliputetut alukset vastasivat kunnialaukauksiin.

Apteekkari Julin oli valmistanut kuumailmapallon ja tämä kuninkaan nimikirjaimilla koristettu pallo, ilmeisesti ensimmäinen Suomessa, lähetettiin ilmaan maaherran, kaupungin säätyläisten ja asukkaiden ollessa todistamassa tapausta. Kun ilmapallo kaikkien ihmeeksi nousi korkealle, kohotettiin kuninkaalle eläköönhuutoja. Tapaus oli puheenaiheena erityisesti sen vuoksi, että veljekset Montgolfier olivat juuri edellisenä vuonna lähettäneet pallonsa Pariisissa 2000 metrin korkeuteen. Tukholma näki ensimmäisen kuumailmapallonsa vasta kuukautta myöhemmin, silloin kuninkaallisten läsnä ollessa.

Apteekkarina Turussa

Johan Julin muutti vuonna 1814 Turkuun ostettuaan apteekkari Freudenthalilta Turun (I) kaupunginapteekin ja sai erioikeuden siihen jo samana vuonna. Julinille myönnettiin asessorin arvonimi myös vuonna 1814. Hänen pojistaan Johan (John) Jacob Julin (myöh. von Julin) (1787–1853) oli siirtynyt Turkuun jo vuonna 1811, jolloin hän sai haltuunsa Turun akatemian apteekin.

Muutama kuukausi Johan Julinin Turkuun muuton jälkeen vuonna 1814 Hämeenlinnan II apteekin omistaja Henrik Kjöllerfeldt anoi oikeutta saada perustaa kolmannen apteekin Turkuun. Hänen pari vuotta Hämeenlinnassa toiminut apteekkinsa ei ollut nimittäin kannattava. Isä ja poika Julin vastustivat asiaa ja vetosivat privilegioihinsa kaupungin ja akatemian apteekkareina, mutta siitä huolimatta Kjöllerfeldtin anomukseen suostuttiin. Viisi vuotta aikaisemmin konsistori oli katsonut täysin sopimattomaksi, että joku tarjoutui ilman viranomaisten kutsua kolmanneksi apteekkariksi Turkuun. Konsistorin asenne ei voinut mitenkään johtua epäluottamuksesta ainakaan Johan Julin vanhempaa kohtaan, sillä hän nautti kyllä akatemian arvonantoa.

Turun (I) kaupunginapteekki siirtyi Johan Julinin kuoltua vuonna 1820 perikunnan haltuun ja sen hoitajana toimi hänen toinen poikansa Erik Julin, (1796–1874). Tämä lunasti apteekin itselleen vuonna 1826 ja sai siihen erioikeuden vuonna 1827. Pian sen jälkeen Turun kaupungin palo tuhosi apteekin ja myös kaupungin muut kaksi apteekkia.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1999: 20–21: 2562. Tarkistettu ja lisätty helmikuussa 2000. Täydennetty maaliskuussa 2006 mineraalikokoelman osalta. Myytävää matka-apteekkia koskeva lisäys tammikuussa 2009.

Kirjallisuutta:

Acerbi, G.: Matka Lapissa v. 1799. Lappia koskeva osa teoksesta Travels throuhg Sweden, Finland and Lapland to the North Cape. Suom. Kaarle Hirvonen. WSOY. Porvoo 1963

Leikola, A.: Luonnontutkija kustavilaisessa Oulussa (Johan Julinin elämänkuvaus). Kirjoituskokoelmassa Aika biologiassa. WSOY. Juva 1984.

Peldán, K.: Suomen farmasian historia. Helsinki 1967.

Sacklén, J. F.: Sveriges Apothekare-Historia ifrån Konung Gustaf I:s till närvarande tid. Ett Bihang till Sveriges Läkare-Historia. 1833.

Sandblad, H.: Världens nordligaste läkare 1750–1810. Medicinalväsendets första insteg i Nordskandinavien 1750–1810. Motala 1979.

Wacklin, S.: Sata muistelmaa Pohjanmaalta. Porvoo 1966.

Lisäys kirjallisuuteen:
Hoffman. K.: Julin, von (1700–) suku. Suomen kansallisbiografia 4, Hirviluoto – Karjalainen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Hämeenlinna 2004.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON