Arno Forsius

Kaljupäisyyden ikiaikainen ongelma

Pään kaljuuntumista on pidetty miehillä selvästi havaittavana vanhenemisen merkkinä. Vastaavasti runsaat hiukset ovat nuoruuden ja voimakkaan sukupuolisuuden kauden ilmentymä.

Kaljupäisyys on ollut ongelma varsinkin miehille. Hiusten kasvu ei kuitenkaan riipu pelkästään sukuhormoneista. Siihen vaikuttavat voimakkaasti mm. perinnölliset tekijät. Hiustenlähtö voi olla myös eräiden ihotautien ja umpieritystautien sekä myrkytysten oire.

Mutta on pään kaljuutta sentään pidetty arvossakin. Siitä ovat esimerkkeinä mm. katolisten pappien hiukseton päälaki eli tonsuura ja buddhalaisten munkkien täysin paljaaksi ajellut päät.

Kaljupäisyyden hoitoon on keksitty monenmoisia lääkkeitä jo antiikin ajoista saakka. Hiusten lähtöä vastaan on käytetty erityisesti kasviuutteita ja -öljyjä. Intiassa hiusten kasvun edistämiseen on käytetty päänahan hierontaa voiteiden kanssa, hindin kielellä tschampna, mistä ovat johtuneet saksan kieleen schampuen ja englannin kieleen shampoo, sekä edelleen suomen kieleen samponoida.

Aivan 1960-luvun päättyessä tuli markkinoille suuren kohun saattelemana dimetylsulfoksidia (DMSO) sisältävä Antiscal -valmiste, hiustenkasvatuslääke, jonka keksijä oli patologian professori Kai Setälä. Valmisteen käyttö kuitenkin kiellettiin sen vuoksi, että DMSO aiheutti koe-eläimillä sarveiskalvon vaurioita. Vasta viime vuosina on eräissä tapauksissa saavutettu tuloksia kaljuuntumisen hoidossa ihonsiirron tai karvanystyjen kirurgisen uudelleen istuttamisen sekä paikallisesti käytettävien minoksidiili -valmisteiden avulla.

Seuraava kaljupäisyyden lääkkeen reseptiparodia on liitetty mukaan keskiaikaiseen käsikirjoitukseen, jossa kerrotaan latinan ja saksan kielisin säkein Salernon lääketieteellisen koulun mukaan nimensä saaneista terveydenhoidon ohjeista "Regimen sanitatis Salernitanum". Laatimani suomennos jäljittelee saksan kielisen käännöksen muotoa. Koska suomen kielessä on yksitavuisia sanoja melko vähän, ei aivan täsmällinen käännös alkuperäisen runomitan mukaisena ole mahdollinen. Riimittely kuitenkin korostaa kerrotun reseptin parodialuonnetta.

Lääke kaljupäisyyteen, keskiaikainen reseptiparodia

"Jos kelpo lääkärinä sulla
on halu kuuluisaksi tulla
ja tukan kasvun keinot tietää,
niin nämä rivit muistaa sietää.

Kun tukan lähtö sinut kohtaa
ja kalju pääsi kauas hohtaa
ja uutta tukkaa jälleen vaadit,
niin oivan rohdon siten laadit,
kuin kirjoitettu neuvo näyttää.
Myös tulee viekkautta käyttää.

Ens' alkuun hypyt harakoiden
on tarpeen, säteet kuutamoiden,
ja myyrän poikaselta tähän
tuo vasen silmä lisän vähän,
ja häntä pikku sammakolta.
Näin tuntuu rohto mainiolta.

Ja valkeen kanan musta muna
on lisäks' siihen kirjattuna.
Myös jänikseltä sarvi laita,
se oikeen korvan luota taita,
ja öljy, joka saatu vasta
on marmorista mustimmasta.

Ja tuulta seulallinen yksi
on tarve saada lisätyksi,
ja pölyt jänön käpälistä,
mi pakoon loikkii pensahista.
Ja mikä vielä hyödyn toisi,
se pienen aasin huuto oisi.

Myös mukaan kaivosonkalosta
sä siihen musta varjo nosta
ja kimairasta unssin verran
on pakko verta saada kerran
karkauspäivän aikaan juuri,
ett' oisi rohdon teho suuri.

Viel' otat kuulta pyörähdyksen
ja auringolta pimennyksen.
Nyt yhteen sotke koko massa
ja survo lasiastiassa,
se sitten vahapannuun heitä
ja kolmen tunnin ajan keitä.
Tää kaikki kuuluu rohtoon oivaan.

Se pulloon varten viilennystä
nyt laita sekä säilytystä.
Ja yöllä aikaan keskitovin,
kun aurinkokin paistaa kovin,
tuo lääke kaljuun päähän kaada,
voit silloin uuden tukan saada.

Ja ansiosta rohdon hyvän
näät jälleen tukan ilmestyvän,
se esiin versoo kaljuun tuohon
kuin marmorista oraat ruohon.

Nyt tiedät tämän kertomuksen
ja ihmerohdon valmistuksen.
Se tuttu onkin lääkäreille
ja ulkomaiden oppineille.

Jumalalle kiitos olkoon."

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1990: 34: 3144. Tarkistettu heinäkuussa 2002.

Kirjallisuutta:

Büchelin wye der Mensch bewahr das Leben sein. Eine mittelalterliche Gesundheitslehre in lateinisch-deutschen Versen. Mit einer Einführung und Transkription herausgegeben von Dietrich Kurze. Guido Pressler Verlag Hürtgenwald, 1980.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON