Arno Forsius

Jakob Karberg (1730—1782) — oululainen apteekkari

Jakob Karberg (1730—1782) oli ratsutilallisen poika Vihdin pitäjän Kaharlan kylästä. Hänen isänsä oli kaikesta päätellen valistunut ja varakas mies, koska lähetti kaikki kolme poikaansa oppilaaksi Helsingin triviaalikouluun. Jakob Karberg, pojista keskimmäinen, päätti ryhtyä apteekkialalle. Hän oli oppilaana ensin Helsingissä apteekkari Johan Magnus Tingelundin luona vuodesta 1749 ja sen jälkeen apteekkari Lars von Mellin luona Turun uudessa eli akatemian apteekissa, joka oli avattu vuonna 1757.

Pohjanmaan piirilääkäriksi Vaasaan vuonna 1749 tullut Barthold Rudolf Hast oli pitänyt lääkepuotia Oulussa, mutta asukkaat toivoivat kaupunkiin oikeaa apteekkia. Kaupungin pormestari ehdotti vuonna 1761, että Uumajasta kotoisin oleva apteekkarinkisälli Elf kutsuttaisiin Oulun apteekkariksi. Asia kuitenkin mutkistui pian, kun Ouluun ilmaantui farmasianopiskelija Jakob Karberg, joka myös pyysi päästä kaupungin apteekkariksi.

Karberg esitti tuekseen painavia suosituksia. Piirilääkäri Hast tuki Karbergia ja lisäksi Oulussa hyvin tunnettu Turun piirilääkäri Johan Haartman sekä eräät säätyläiset vakuuttivat, että kaupunki ei voisi mistään saada Karbergia parempaa apteekkaria. Tämän seurauksena kaupunki ja kaupunkilaiset tekivätkin anomuksen, että farmasianopiskelija Jakob Karberg määrättäisiin asianomaisen tutkinnon jälkeen apteekkariksi Ouluun.

Koska myös apteekkarinkisälli Elfin kanssa oli jo ehditty neuvotella apteekin avaamisesta Oulussa, jätti maistraatti pulmallisen kysymyksen Collegium medicumin ratkaistavaksi. Sen esityksen perusteella Oulun apteekkioikeudet myönnettiin 8.12.1762 Jakob Karbergille, joka oli sitä ennen suorittanut Tukholmassa apteekkarintutkinnon.

Karberg avasi apteekkinsa Oulussa keväällä 1763. Hän perusti myös lääkekasvipuutarhan, jossa hän viljeli lääkeyrttejä ilmaston sallimissa rajoissa. Kasvinviljelyn vuoksi Karberg oli kiinnostunut sään vaihteluista. Vuodesta 1776 alkaen hän merkitsi muistiin meteorologiset havaintonsa, joita hänen seuraajansa myöhemmin jatkoivat.

Karberg avioitui keväällä 1763 Elisabet Bongen (1725/1726—1782) kanssa, joka oli jäänyt leskeksi vuonna 1762 edellisen aviomiehensä, kauppias Samuel Uhlanderin kuoltua. Uudesta avioliitosta syntyi yksi tytär, Albertina (1765—1835), ja perheessä oli lisäksi kaksi elossa olevaa lasta edellisestä avioliitosta.

Karberg joutui ottamaan lainaa apteekin perustamista varten ja ajautui kertomansa mukaan pian taloudellisiin vaikeuksiin. Maaliskuussa 1763 hän ilmoitti, että hän ei ollut vielä myynyt niin paljon lääkkeitä, että voisi maksaa lainojensa korkoja. Karberg valitti myös sitä, että hänelle ei ollut myönnetty apteekkitavaroiden tullivapautta kuten maan muille apteekkareille. Lisäksi Karberg totesi, että melkein joka kuukausi oli heitettävä pois pilaantumaan päässeitä apteekkitavaroita, koska oululaiset eivät paljonkaan käyttäneet omaa apteekkiaan. Luultavasti Karberg liioitteli vaikeuksiaan, sillä hänen tavoitteenaan oli saada oikeus käydä myös muuta kauppaa, mm. jatkaa vaimonsa omistaman kauppahuoneen toimintaa.

Apteekin toiminta ei sujunut kuitenkaan aivan ilman moitteita. Oulun piirilääkäriksi vuonna 1774 tullut Christian Herman Carger esitti toistuvasti valituksia apteekin hoidosta. Carger pyysi, että joku toinenkin lääkäri pitäisi tarkastuksen Oulun apteekissa. Tähän tehtävään määrättiin Pohjanmaan piirilääkäri Hast. Suorittamansa tarkastuksen perusteella Hast ei kuitenkaan moittinut apteekkia, mutta sen sijaan hän valitti apteekkari Karbergin huonoa terveyttä ja totesi vaaralliselta vaikuttaneen ihottuman tämän kasvoissa. Hast ehdottikin, että Karberg ottaisi kyvykkään proviisorin hoitamaan apteekkiaan.

Karbergin muut liiketoimet alkoivat menestyä hyvin ja hänestä tuli varakas oululainen tervaporvari ja huomattava laivanvarustaja, jonka vieraanvarainen talo oli Linnankadun varrella. Kauppalaivasto oli Oulun kaupungin taloudelle elinehto. Kun 210 lästin fregatti "Norbotn" varustettiin merimatkalle vuonna 1775, osallistui siihen 30 liikemiestä, heidän joukossaan apteekkari Karberg. Vuodesta 1764 alkaen Karberg oli osakkaana myös eräässä Oulun Sahasaarella sijaitsevassa sahassa.

Oulussa oli Myllytullin ulkopuolella terveyslähde, jonka viereen kaupunki rakensi "lähteen juojia" varten kaivohuoneen. Se oli vuonna 1762 valmis ottamaan vastaan vieraita ja jokaiselta vieraalta, vähävaraisia lukuunottamatta, päätettiin periä maksuna peräti 6 kuparitaalaria kaupungin kassaan. Kaivohuoneelle järjestettiin myös ravintola, jota piti apteekkari Karberg. Tämä olisi halunnut saada käyttöönsä läheisen saaren, pitääkseen siellä joitakin vasikoita ravintolansa tarpeiksi. Anomukseen ei voitu kuitenkaan suostua, sillä saari kuului linnan alueeseen.

Apteekkari Karberg ja hänen vaimonsa kuolivat molemmat vuonna 1782. Apteekki oli jonkin aikaa perikunnan hallussa proviisorin hoitamana. Uudenkaarlepyyn apteekkari Johan Julin ryhtyi pian hankkeisiin Oulun apteekin saamiseksi itselleen. Viimeistään siinä vaiheessa hän tutustui edellisen apteekkarin tyttäreen Albertinaan. Julin avioitui hänen kanssaan heinäkuussa 1783 ja sai myös Oulun apteekin nimiinsä. Oulussa käynyt englantilainen maailmanmatkaaja Edward Daniel Clarke (1769—1822) toi matkakirjassaan julki ihastuksensa Albertina Julinin kauneuden ja hienostuneisuuden johdosta.

Johan Julinin kahdesta pojasta tuli myös apteekkareita ja merkittäviä teollisuuden uranuurtajia maassamme. He olivat John Jacob Julin (myöhemmin von Julin) (1787—1853) ja Erik Julin (1796—1874). Vanhemman pojan tytär Helene von Julin oli Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheimin äiti.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1997: 30: 3547. Tarkistettu lokakuussa 1999.

Kirjallisuutta:

Peldán, K.: Suomen farmasian historia. Helsinki 1967

Sacklén, J. F.: Sveriges Apothekare-Historia ifrån Konung Gustaf I:s till närvarande tid. Ett Bihang till Sveriges Läkare-Historia. Nyköping 1833

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON