Arno Forsius

Koproterapia

Koproterapia tarkoittaa ulosteilla parantamista (kreik. kopros, ulostus; therapeia, parantaminen). Nykyaikana käytetty ulosteensiirto terveeltä ihmiseltä Clostridium difficilen aiheuttaman antibioottiripulin hoidoksi ei ole kuitenkaan otsikon tarkoittamaa hoitoa, vaan paksusuolen uudelleen kolonisoimista normaalilla bakteerikannalla.

Ulosteen ja virtsan käytöllä tautien parannuskeinona on esihistoriasta lähtevät perinteet. Mesopotamiasta on säilynyt tietoja gasellin lannan käytöstä lääkkeenä jo noin 3000 vuotta eKr. Egyptiläiset lääkärit määräsivät hoidoksi paljon mm. ihmisen ja eläinten virtsaa, pelikaanin ja virtahevon ulostusta sekä kärpästahraa. Hoitojen kohteina olivat yhtä hyvin ihmiset kuin kotieläimetkin.

Alexandriassa syntyi noin 200 vuotta eKr lääketieteellinen oppisuunta, empirismi (kreik. empeiria, kokemus), jonka tunnetuimmat edustajat olivat alexandrialaiset Serapion ja Sextus Empiricus sekä tarentumilainen Glaucias. He ottivat koproterapian laajasti käyttöön monien tautien hoidossa. Krokotiilin ulostus oli niin kallisarvoista, että sen väärentäminenkin oli kannattavaa. Keskiajalla empiirikoilla ei tarkoitettu enää lääkäreitä vaan ammattitaidottomia parantajia ja puoskareita.

Koproterapia pysyi vuosisatojen ajan sairauksien hoitomenetelmänä ja siinä käytettyjä lääkeaineita esiteltiin huomattavien lääketieteen kirjoittajien teoksissa. Heistä voidaan mainita Aurelianus, Aetius, Apuleius, Avicenna, Dioskorides, Galenos, Plinius nuorempi ja vieläpä Paracelsus.

Keski-Eurooppa koki vuosina 1618—1648 suunnattomia kärsimyksiä 30-vuotisen sodan seurauksena. Lääketiede taantui, lääkkeiden saanti vaikeutui ja köyhyys lisääntyi joka puolella, jolloin koproterapia nousi jälleen kukoistukseen Euroopassa. Kotieläinten lanta mainittiin lääkeaineiden joukossa vielä Ruotsin ensimmäisessä farmakopeassa "Pharmacopoeja Holmiensis Galeno-chymica", joka ilmestyi vuonna 1686.

Paracelsuksen oppien kannattaja, Pressburgin (nyk. Bratislava) kaupunginlääkäri Johann David Ruland (1585—1648) julkaisi vuonna 1644 teoksen "Pharmacopoea nova", jonka otsikkotekstin mukaan ulosteita ja virtsaa voitiin käyttää hoitona kaikissa sisäisissä ja ulkoisissa taudeissa. Teokseen oli koottu edellä mainittujen auktorien hoito-ohjeita. Hoitoja suositeltiin erityisesti köyhille ja sotilaille sekä kaikille, joilla ei sodan, matkan, metsällä käynnin, maaseudulla oleskelun, yksinäisyyden tai vastaavan syyn vuoksi ollut mahdollisuuksia muihin lääkkeisiin.

Saksassa Eisenachin kaupunginlääkäri Christian Franz Paullini (1643—1712) julkaisi vuonna 1687 suuren suosion saavuttaneen kirjan "Heilsame Dreck-Apotheke" (Parantava sonta-apteekki) ja vuonna 1699 laajennetun painoksen "Neu-Vermehrte/ Heilsame Dreck-Apotheke". Teoksessa kerrotaan, "miten juuri ulosteella ja virtsalla parannetaan onnellisesti melkein kaikki, vieläpä vaikeimmat, myrkyllisimmät sairaudet ja salaperäiset vammat päästä jalkoihin, niin sisäiset kuin ulkoisetkin." Niiden alkurunossa sanotaan: "Ulosteessa ja virtsassa ovat Jumala ja Luonto. Lehmän lantakasat voivat hyödyttää sinua paljon enemmän kuin palsami, pelkkä hanhenlanta käy myskistä ja ambrasta. Mitä aarteita sinulla onkaan tunkioissa ja lantaläjissä. Paras teriakki [yleislääke] on ulkona ovesi edessä."

Seuraavassa muutama esimerkki Paullinin ohjeista: "Korpinlanta hampaanreikään pantuna tekee sen, että hammas putoaa ja sen seurauksena särky häviää." "Virtsaa pidetään hyödyllisenä (terveellisenä) hampaiden puhdistamisessa." Korvien suhinaa, huonokuuloisuutta ja kuuroutta vastaan Paullini suositteli potilaan omaa virtsaa. Sitä oli ravisteltava kannellisessa astiassa kuuman kiven kanssa ja höyry oli johdettava piipunvarrella korvaan. "Aamuisin ja iltaisin oli pantava korvaan muutamia tippoja pojanvirtsaa". Jäniksenvirtsa ei auttanut pelkästään kuurouteen ja korvien soimiseen, "vaan myös korvahaavaumiin, korvamatoihin ja korvasärkyyn."

Koproterapiaan liittyy tapahtuma Turussa ennen joulua 1666. Tuomiorovasti Georg Alanuksen leski oli lähettänyt valmistamaansa lääkettä piispa Juhana Gezeliuksen puolisolle, joka oli tuolloin sairaana. Piispa arveli, että siinä oli myrkkyä tai että se oli valmistettu taikuuden avulla, koska siihen oli seistessä muodostunut vähitellen pieniä kiviä (kiteitä). Rouva Alanuksen piika todisti, että lääke oli valmistettu hevosen lannasta, vanhasta oluesta sekä sahramista ja muskotinkukista. Lääketieteen professori Eric Achreliukselta pyydettiin lausunto, jossa hän ilmoitti, että hevosen lannan mehu oli varsin terveellistä pistoksia vastaan. Se on Achreliuksen ainoa tunnettu lausunto lääketieteellisissä kysymyksissä.

Kun saksalainen sisätautilääkäri Adolf Kussmaul (1822—1902) toimi maalaislääkärinä vuosina 1850—1853, pidettiin Schwarzwaldissa Paullinin kirjaa "Heilsame Dreck-Apotheke" vielä suuressa arvossa. Eräs kyläseppä oli vuorilla määrännyt suolentukkeuman ja oksennusten hoidoksi hevosenkakkaroista tehtyä keittoa laseittain nautittavaksi.

Suomessa Elias Lönnrot mainitsee kirjassaan "Talonpojan Koti-Lääkäri" vuodelta 1835 sormikoin (sormimärkimä) hoidon kohdalla: "Muutamat neuwowat sian sontaa lämpimältä koin ympäri käärittämään ja sanowat sillä paranewan."

Kansanlääkinnässä virtsaa annettiin humalaisille suun kautta, kun viina alkoi sisällä "palaa". Haavan hoitamiseksi vanha kansa kehotti "kusemaan sen päälle", sotilailla ja metsämiehillä virtsaa käytettiin haavan puhdistamiseen. Eläimille virtsaa annettiin vatsatauteihin ja hevosille kuolaamista vastaan. Lantaa käytettiin eläimillä märkäpesäkkeiden hoitoon ja tyrehdyttämään verenvuotoa haavasta.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1999: 22—23: 2711. Tarkistettu tammikuussa 2000.

Kirjallisuutta:

Fagerlund, L. W. och Tigerstedt, R.: Medicinens studium vid Åbo universitet. Åbo universitets lärdomshistoria. 1. Medicinen. Skrifter utgifna av Svenska Literatursällskapet i Finland XVI. Helsingfors 1890

Karasszon, D.: A concise history of veterinary medicine. Budapest 1988

Schott, H.: Die Chronik der Medizin. Chronik Verlag im Bertelsmann-Lexicon Verlag GmbH, Gütersloh/München.1. Auflage 1993. Printed in Belgium 1997

Stafski, H.: Aus alten Apotheken. Prestel Verlag München. München 1956

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON