Arno Forsius

Leopold August Krohn (1837–1892) – Suomen sotilaslääketieteen uranuurtaja

Leopold August Krohn kuului Saksasta Pietarin kautta Suomeen tulleeseen sukuun, jossa on monessa sukupolvessa harvinaisen runsaasti julkisuuden henkilöitä tieteen, taiteen ja kulttuurin eri alueilla. Leopold Krohnin isoisä Abraham Krohn (1766–1827) perusti olutpanimon Pietarissa ja hänen kaksi poikaansa jatkoivat panimon toimintaa, kunnes myivät sen. Pojista Leopold Wilhelm Krohn (1806–1890) muutti Suomeen ja solmi avioliiton varakkaan viipurilaisen tehtailijan Johan Friedrich Dannenbergin tyttären Juliana (Julie) Dorotean (1818–1889) kanssa. Aviopari peri vuonna 1834 Viipurin maalaiskunnassa olevan Kiiskilän kartanon, jonka tehtailija Dannenberg oli ostanut vuonna 1820.

Leopold August Krohn, josta tuli Suomen sotilaslääketieteen uranuurtaja, syntyi Viipurissa vuonna 1837 ja hän oli keskimmäinen Leopold Wilhelm Krohnin ja Julie Dannenbergin kolmesta lapsesta. Hän tuli ylioppilaaksi Viipurissa vuonna 1854 ja lähti opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Hän valmistui fyysis-matemaattisessa tiedekunnassa kandidaatiksi vuonna 1858 ja promovoitiin maisteriksi vuonna 1860. Sinä aikana hän toimi eläintieteen laitoksen amanuenssina vuosina 1859–1860. Viime mainittuna vuonna hänestä tuli myös lääketieteen kandidaatti. Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1864 ja samana vuonna hän sai lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvon, puolustettuaan väitöskirjaa "Om tuberkulos i testis". Se oli ensimmäinen kirurgian alaa koskeva tohtorinväitös, jossa aihetta lähestyttiin myös mikroanatomian kannalta kirjoittajan omien tutkimusten pohjalta.

Lääkäriksi valmistuttuaan Krohn oli vuodesta 1864 lähtien kaksi vuotta Haminan kaupunginlääkärinä. Sen jälkeen hän toimi vuodesta 1866 vuoden ajan ylimääräisenä lääkärinä lääkintätoimen ylihallituksessa. Samanaikaisesti hän aloitti työnsä assistenttilääkärinä Helsingin yleisen sairaalan kirurgian osastolla, jossa hän oli vuoden 1873 alkuun saakka. Krohn nimitettiin kirurgian dosentiksi vuoden 1869 lopulla julkaistuaan dosenttiväitöskirjan "Om bukhinnans användande i kirurgin". Kirurgian osastolla toimiessaan hän laati useina vuosina tapana olleen katsauksen osaston sairaanhoitoon. Hän osallistui myös vuonna 1861 avatulla silmätautien osastolla parina ensimmäisenä vuonna oftalmologian kurssien pitämiseen ja refraktio-opin opettamiseen. Lisäksi Krohn piti vuodesta 1865 vastaanottoa professori Jakob August Estlanderin (1831–1881) perustamassa yksityissairaalassa "Helsingfors sjukhem" Wladimirinkatu (myöh. Kalevankatu) 54:ssä ja toimi sen silmäpoliklinikan vastuullisena lääkärinä. Laitos oli alun perin tarkoitettu parantumattomasti sairaiden kodiksi.

Krohn julkaisi vuonna 1871 tutkimuksen "Tvenne fall af Neuritis optica", jossa käsiteltiin kahteen aivokasvaimeen liittynyttä "optikusneuriittia" (näköhermon tulehdusta), jolla nykyisen käytännön mukaan tarkoitetaan ns. staasipapillaa eli silmänpohjassa olevan näköhermon nystyn turpoamista. Toisen tapauksen tutkimisessa Krohn käytti itse kehittämäänsä menetelmää. Kun aivokasvainta sairastanut 8-vuotias poika oli kuollut, hänen päänsä jäädytettiin ja ruumiinavauksessa Krohn tutki jäätyneiden aivojen ja näköhermojen rakenteen kerroksittain paljastamalla. Silloin hän saattoi todeta nystyn turpoamisen syyksi näköhermon verenkierron salpautumisen sen johdosta, että näköhermon vaippakerrosten väleihin oli puristunut aivonestettä aivopaineen kohoamisen vuoksi.

Krohn oli rautatielääkärinä Helsingissä vuodesta 1872 ja Turussa vuodesta 1874. Hänen työnsä keskeytyi monen ulkomaanmatkan vuoksi, joista useimmat liittyivät sotilaslääkärin tehtäviin. Hän toimi Preussin ja Itävallan välisessä sodassa vuonna 1866 lääketieteellisenä tarkkailijana Preussin puolella. Ranskan ja Saksan välillä vuosina 1870–1871 käydyn sodan aikana Krohn oli sotilaslääkärinä Saksan joukoissa lähellä Strasbourgia (saks. Strassburg) toimineessa sotasairaalassa. Hän lähetti sieltä kirjeissään vaikutelmia opettajalleen, professori Estlanderille. Krohn oli vakuuttunut Saksan sotajoukkojen sairaanhoidon paremmuudesta ja piti ranskalaisten sairaanhoitoa heikosti järjestettynä. Krohn luonnehti myös taistelevien joukkojen upseereita kokemustensa perusteella. Ranskalaiset eivät myöskään kunnioittaneet Punaisen Ristin merkkiä ja Geneven konventin sääntöjä.

"Punaisen Ristin suomalainen yhdistys haavotettujen ja sairasten sotilaiden hoitoa varten" perustettiin vuonna 1877 pian Venäjän ja Turkin välisen sodan puhjettua. Ensimmäisenä toimenpiteenä muodostettiin kenttäsairaala, joka lähetettiin suhteellisen rauhalliselle Kaukasian rintamaosalle Mustanmeren itäpuolella. Krohn oli tämän kenttäsairaalan päällikkönä ja hänellä oli apuna kolme nuorta lääketieteen opiskelijaa Pehr Alfred Bäckwall (1848–1896), Fredrik Karl Runeberg (1850–1884) ja Ernst Edvard Sundvik (1849–1918). Krohn palkittiin sotilaslääkärin tehtävistään useilla kunnia- ja ansiomerkeillä.

Kun Punaisen Ristin suomalaisen yhdistyksen ylläpitämän sairaalan sijaintipaikasta tehtiin päätös, ei ollut vielä tietoa Suomen kaartin osallistumisesta vuosien 1877–1878 Venäjän ja Turkin väliseen sotaan osana Venäjän keisarikunnan sotajoukkoja. Suomalaisten joukkojen sijaintipaikaksi tuli Mustanmeren länsipuolella oleva alue, eikä niillä ollut mitään apua varsin kaukana olevasta suomalaisten ylläpitämästä sairaalasta. Suomen kaartin joukot kärsivät huomattavia tappioita kaatuneina ja haavoittuneina erityisesti Pohjois-Bulgariassa Plevnan luona käydyissä ankarissa taisteluissa. Myös kulkutautien aiheuttama sairastuneisuus oli joukkojen keskuudessa varsin suurta ja kotiin palaamisen jälkeen Suomen kaartissa puhkesi vielä toisintokuumeen epidemia.

Venäjän ja Turkin välisen sodan kokemukset saivat aikaan sen, että Krohn siirtyi kokonaan sotilaslääkärin alalle. Suomessa annettiin vuonna 1878 laki yleisestä asevelvollisuudesta ja sen perusteella maahan luotiin alueellisia joukko-osastoja. Asevelvollisuuden astuessa voimaan Krohn nimitettiin vuonna 1881 pataljoonanlääkäriksi Uudenmaan pataljoonaan. Hän teki vuosina 1882–1883 laajan ulkomaanmatkan opiskellakseen sotilashygieniaa, jonka suuren merkityksen hän oli todennut jo aikaisemmin Venäjän ja Turkin välisen sodan aikana. Krohnilla oli nyt mahdollisuus käyttää kokemuksiaan Suomen asevelvollisuusarmeijan hyväksi. Hän toimikin monin tavoin kasarmi- ja sotilashygieniaan liittyvien puutteiden parantamiseksi. Sen lisäksi hän käytti tietojaan myös lääkärien kokouksissa yleisen terveydenhuollon kehittämiseksi. Asevelvollisten katsastuslääkärinä hän pyrki vaatimattomalla ja sivistyneellä persoonallisuudellaan tasoittamaan asevelvollisuusjärjestelmän toimeenpanossa ilmenneitä vaikeuksia.

Leopold Krohn avioitui vuonna 1868 Johanna Matilda Ekbomin kanssa, jonka vanhemmat olivat Vaasan hovioikeuden presidentti Selim Ekbom ja Fredrika Aminoff. Krohn kuoli Helsingissä vuonna 1892. Avioparilla oli kaksi poikaa, Leopold (Leo) Edvard Krohn (1871–1948), joka oli turvetutkimuksen perustaja maassamme, ja Erik August Krohn (1876–1913), joka oli lääkäri. Vanhemman pojan jälkeläisistä monet ovat ansioituneet tieteen ja taiteen eri alueilla.

Lepold August Krohnin julkaisuja:

Om tuberkulos i testis. [Väitöskirja.] 1863.

Redogörelse för sjukvården å allm. sjukhusets kirurgiska afdelning under året 1865. Notisblad för läkare och farmaceuter. 1866.

Redogörelse för sjukvården å allm. sjukhusets kirurgiska afdelning under året 1866. Notisblad för läkare och farmaceuter. 1867.

Om bukhinnans användande i kirurgin. [Dosenttiväitöstutkimus.] [1869].

Redogörelse för sjukvården å allm. sjukhusets kirurgiska afdelning under åren 1869 och 1870. Finska Läkaresällskapets Handlingar, Band 13, 1871.

1870–1871 års krig, resebrev. Finska Läkaresällskapets Handlingar, Band 13: 44–49, 1871.

Tvenne fall af Neuritis optica. Finska Läkaresällskapets Handlingar, Band 13, 1871.

Redogörelse för sjukvården å allm. sjukhusets kirurgiska afdelning under året 1872. Finska Läkaresällskapets Handlingar, Band 14.

Reseberättelse. Finska Läkaresällskapets Handlingar, Band 25.

Utlåtande afgifvet af medlemmen i kommissionen för afsynandet af Nylands bataljons kasern. Finska Läkaresällskapets Handlingar, Band 25.

Kirjoitus on valmistunut lokakuussa 2003. Silmätautien opetustoimintaa ja J. A. Estlanderin yksityistä sairaalaa koskevia lisäyksiä toukokuussa 2004. Julkaistu lyhennettynä: Suomen Lääkärilehti 2004: 38: 3538. Täydennetty ja tarkistettu huhtikuussa 2005. Eräitä selventäviä muutoksia ja korjauksia tehty maaliskuussa 2014 Venäjän ja Turkin välistä sotaa koskevissa kappaleissa.

Kirjallisuutta:

von Bonsdorff, B.: (The) History of Medicine in Finland 1828–1918. The History of Learning and Science in Finland 1828–1918. Helsinki 1975.

Carpelan, B.: Finsk Biografisk Handbok I. G. W. Edlunds Förlag. Helsingfors 1903.

Finlands Läkare och Apotekare. Biografiska uppgifter om Finlands nu lefvande läkare och apotekare. Samlade och utgifna af Hugo af Schultén. Werner Söderströms Förlag. Borgå 1889.

Lisäys kirjallisuuteen huhtikuussa 2005:
Meurman, K.: Krohn, Leopold (1837–1892), Uudenmaan tarkk'ampujapataljoonan lääkäri, kirurgian dosentti, hovineuvos. Suomen kansallisbiografia 5, Karl – Lehtokoski. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Hämeenlinna 2005.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON