Arno Forsius

Yrjö Kulovesi (1887–1943) – työpaikkalääkäri, Tampereen kaupungin terveydenhuollon luottamushenkilö ja työntekijä, psykoanalyysin tienavaaja Suomessa

Laatiessani vuonna 2005 esitelmää psykiatrian vaiheista löysin tietoja Yrjö Kulovedestä, joka on ollut psykoanalyysin tienavaaja Suomessa. Yleensä psykoanalyysin varhaiset harrastajat olivat hermo- ja mielitautien erikoislääkäreitä. Kuloveden kohdalla lähtökohdat olivat erilaiset, sillä hänellä ei ollut taustanaan psykiatrista koulutusta eikä mainittavasti myöskään alan sairaalakokemusta. Lisäksi hän oli psykoanalyysiä ajatellen itseoppinut. Sen lisäksi Kulovesi teki mittavan elämäntyön Tampereella työpaikkalääkärinä sekä kaupungin terveydenhuollon luottamushenkilönä ja työntekijänä.

Tämä kirjoitus rakentuu lähes yksinomaan Yrjö Kuloveden itsestään antamiin matrikkelitietoihin ja niiden tulkintaan. Joitakin hajallisia mainintoja on joissakin artikkeleissa, mutta niiden informaatio on kovin niukkaa. Jos lukijoilla on lisätietoja Yrjö Kulovedestä tai häntä koskevista lähteistä, pyydän ilmoittamaan niistä sähköpostin välityksellä osoitteella: arnoldus@saunalahti.fi .

Perhekunta

Yrjö Sakarias Kulovesi (Ringbom vuoteen 1906) oli syntynyt vuonna 1887 Tampereella. Hänen vanhempansa olivat räätälimestari Oskari Sakarias Kulovesi (Ringbom vuoteen 1906) ja Ida Matilda Vilenius (aik. Iso-Ranta). Perheessä oli ainakin kaksi nuorempaa lasta, veli taidemaalari Erkki Kulovesi (1895–1971) ja sisar hammaslääkäri Helmi Helena Kulovesi (1892–?), joista viime mainittu toimi hammaslääkärinä Yhdysvaltojen New Yorkissa vuodesta 1925 lähtien. Yrjö Kulovesi avioitui vuonna 1919 sairaanhoitajatar Signe Viola Bengs'in (s. 1892) kanssa, jonka vanhemmat olivat kirkkoherra Erik Edvard Bengs ja Ada Aminoff. Yrjö ja Signe Kulovedellä ei ollut lähteiden mukaan lapsia. Yrjö Kulovesi kuoli vuonna 1943 Tampereella, Alfhild Tammin muistokirjoituksen mukaan verisuonten kalkkiutumisen aiheuttamiin oireisiin. [Kulovesi, Elin, s. n. 1894, sukulaisuus edellä mainittujen kanssa on selvittämättä, oli mahdollisesti Yrjö Kuloveden sisar.]

Opiskelu lääkäriksi

Räätälimestari Oskari Kulovesi oli kaikesta päätellen kulttuuria ja sivistystä arvostava perheenpää, joka ymmärsi ja tuki lastensa koulunkäyntiä ja opiskelua. Yrjö Kulovesi tuli ylioppilaaksi Tampereen Reaalilyseosta toukokuussa 1907. Sen jälkeen hän kirjoittautui Helsingin yliopistoon Hämäläisen osakunnan jäsenenä ja aloitti lääkärin ammattiin tähtäävät opinnot. Hän oli Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsen vuosina 1912–1914. Kulovesi suoritti medikofiilitutkinnon toukokuussa 1909 sekä valmistui lääketieteen kandidaatiksi syyskuussa 1901 ja lisensiaatiksi helmikuun alussa 1916. Hän teki vuonna 1909 opintomatkan Saksan Göttingeniin. Opiskeluaikanaan hän oli amanuenssina Helsingin yleisen sairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautien osastolla sekä tohtori J. Silfvastin yksityisessä sairaalassa varattomia silmätautipotilaita varten. Opiskelunsa loppuvaiheessa hän oli Rovaniemellä vt. kunnanlääkärinä ja vt. rautatielääkärinä 2 kk vuonna 1914 sekä Parkanossa vt. kunnanlääkärinä yhteensä 4 kk vuosina 1914–1916.

Kulovesi oli Suomen Lääkäriliiton, Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin sekä Tampereen lääkäriseuran jäsen.

Yksityislääkärinä Tampereella

Lääkäriksi valmistuttuaan Kulovesi asettui vuonna 1916 asumaan kotikaupunkiinsa Tampereelle, jossa hän toimi yksityislääkärinä vuonna 1943 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Sen lisäksi hän hoiti joitakin lyhytaikaisia viransijaisuuksia ja muutamia pitkäaikaisia lääkärintoimia, oli mukana Tampereen kaupungin kunnallisessa toiminnassa luottamushenkilönä ja lääkärinä sekä osallistui aktiivisesti yleistä terveydenhuoltoa ja psykoanalyysiä koskevaan kirjoitus- ja valistustyöhön.

Kulovesi oli Tampereen itäisen piirin vt. aluelääkärinä l kk ajan vuonna 1916, vt. kansakoululääkärinä 2 kk vuonna 1917 ja vt. II kaupunginlääkärinä 2 kk vuosina 1917–1918. Sen lisäksi hän toimi vuodesta 1917 Oy Lokomon lääkärinä.

Tammikuun lopussa 1918 alkaneen kansalaissota-vapaussodan aikana Kulovesi toimi huhtikuun alussa 1918 Tampereella "valkoisten" piirityksen aikana lääkärinä 2. sidonta-asemalla Näsinlinnassa. Hän alkoi järjestää ns. lentävää ambulanssia eli siirrettävää sairaalaa, mutta sen toiminta päättyi pian, koska "punaiset" vaativat sen lähettämistä rintamalle. "Punaiset" määräsivät Kuloveden Reaalilyseossa toimineen punaisten sairaalan ylilääkäriksi. Tässä sairaalassa oli leikkausavustajana hänen sisarensa Helmi Kulovesi, joka oli juuri valmistunut hammaslääketieteen kandidaatiksi. Sairaalan toiminta päättyi jo viikon kuluttua kaupungin valloituksen johdosta. Sen jälkeen Yrjö Kulovesi järjesti oman ilmoituksensa mukaan vielä haavoittuneille tilapäisen sairaalan, jonka lääkärinä hän toimi. Viime mainitusta en ole löytänyt mainintaa mistään muusta lähteestä. Kulovedelle myönnettiin vuonna 1918 ansioista vapaussodan aikana Suomen Vapaudenristin ritarikunnan IV luokan ritarimerkki sekä Suomen Vapaussodan Muistomitali soljen kanssa.

Kansalais-vapaussodan päätyttyä Kulovesi toimi edelleen yksityislääkärinä ja Oy Lokomon lääkärinä. Niiden ohella hän oli vuonna 1918 Pitkäniemen sairaalan vt. II alilääkärinä 6 kk ja vt. rautatielääkärinä 26. piirissä 6 kk. Hänestä tuli vuonna 1919 myös Tampereen Pellavatehtaan lääkäri. Kulovesi toimi lisäksi Tapaturmavakuutusyhtiö Otavan lääkärinä sen perustamisesta lähtien [aika ei tiedossa]. Hän oli entisen koulunsa vuonna 1917 perustetun partiojärjestön "Tampereen Lyseon Partiopojat Eräpojat" ensimmäinen ylijohtaja (myöh. lippukunnanjohtaja) vuosina 1918–1919.

Tampereen kaupungin terveydenhuollon kehittäjä

Vuosi 1919 oli Kulovedelle siinä mielessä merkittävä, että siitä alkoi hänen elämänsä loppuun jatkunut toimintansa Tampereen kaupungin luottamustoimen- ja viranhaltijana. Hänet valittiin vuonna 1919 Tampereen kaupungin vähävaraisten lääkärin toimeen, jota hän hoiti 7 1/2 kk vuosina 1919–1920. Sen jälkeen hän toimi Tampereen teknillisen opiston tehdashygienian tuntiopettajana vuosina 1920–1922. Myöhemmin hän oli vielä Tampereen kansakoululääkärinä vuodesta 1936 alkaen.

Kulovesi oli vuodesta 1919 kaupungin terveydenhoitolautakunnan jäsen vuoteen 1936 saakka, josta ajasta hän oli lautakunnan puheenjohtajana vuosina 1928–1936. Hän toimi vuonna 1919 puheenjohtajana toimikunnassa, jonka valtuusto oli asettanut kaupungin lääkintäolojen järjestämistä varten. Lisäksi hänet valittiin kaupunginvaltuuston jäseneksi vuosien 1920–1922 ajaksi ja huoltolautakunnan jäseneksi vuosien 1920–1929 ajaksi. Hän oli myös vuonna 1928 jäsenenä Kaupunkiliiton valitsemassa komiteassa terveydenhoitojärjestysten laatimista varten.

Yrjö Kulovesi on ilmoittanut lääkärimatrikkelissa harrastavansa metsästystä ja kalastusta. Sen lisäksi hän oli innostunut matkailusta. Hän oli hankkinut vuonna 1920 Harley-Davidson -moottoripyörän ja teki sillä retkiä maaseudulle. Vuonna 1924 hän luopui moottoripyörästä ja hankki tilalle pienen Fiat -merkkisen avoauton. Hän on kirjoittanut Moottori -lehteen vuonna 1924 eloisan, kaksiosaisen kertomuksen edestakaisesta automatkasta Tampereelta Vaasaan.

Psykoanalyysin tienavaaja Suomessa

Kuloveden lääketieteellisen suuntautumisen kannalta 1920-luvun alkupuoli muodostui sikäli ratkaisevaksi, että hän kiinnostui silloin psykologian lääketieteellisistä yhteyksistä ja psykoanalyysistä. Hän kirjoitti "Lääkeopillisen psykologian alasta" Valvoja-Aikaan vuonna 1923 ja teki vuonna 1924 opintomatkan Itävallan Wieniin, ja uudelleen vuosina 1925–1926. Hän tapasi Wienissä Sigmund Freudin vuonna 1924 ja kävi läpi kaksi analyysiä Edward Hitschmannin ja Paul Federnin kanssa. Siitä alkaen hän kirjoitti vuosina 1925–1941 runsaasti psykoanalyysiä koskevia ja siihen olennaisesti liittyviä kirjoituksia sekä suomalaisiin että arvostettuihin kansainvälisiin aikakauskirjoihin. Vuonna 1933 hän julkaisi teoksen "Psykoanalyysi". Kulovesi oli Kansainvälisen psykoanalyyttisen yhdistyksen ("Wienin seura") jäsen vuodesta 1931. Hän kävi useissa kansainvälisissä psykoanalyyttisissä kongresseissa, kuten Itävallassa (Innsbruck) vuonna 1927, Englannissa (Oxford) vuonna 1929, Norjassa vuonna 1933 ja Sveitsissä (Luzern) vuonna 1934. Hän on laatinut selostukset niistä Duodecimin aikakauskirjaan, Norjassa pidettyä kongressia lukuun ottamatta.

Tukholmassa pidettiin vuonna 1934 pohjoismaisten psykoanalyytikkojen kokous, johon osallistuivat Kuloveden lisäksi virolaissyntyinen Alfhild Tamm (1876–1959) Ruotsista, Harald Schjelderup Norjasta ja Sigurd Naesgaard Tanskasta. Osanottajien aloitteesta perustettiin pohjoismainen psykoanalyytikkojen ryhmä, tarkoituksena saada sille kansainvälisen yhdistyksen hyväksyminen Luzernissa vuonna 1934 pidetyssä kongressissa. Ongelmaksi muodostui kuitenkin Wilhelm Reichin (1897–1957) asema, joka oli muuttanut Itävallasta Norjaan, hänen ja kansainvälisen yhdistyksen välien katkettua hänen kehittämänsä orgoniteorian johdosta. Kansainvälinen yhdistys ei voinut hyväksyä Reichia uuden ryhmän jäseneksi. Silloin Kulovesi tarjoutui jäämään pois, jos Reich hyväksyttäisiin jäseneksi. Kiista ratkaistiin siten, että Pohjoismaita edustaisi kaksi ryhmää, tanskalais-norjalainen sekä suomalais-ruotsalainen. Tamm ja Kulovesi perustivatkin nyt kansainvälisen yhdistyksen hyväksymänä Tukholmassa toimivan suomalais-ruotsalaisen psykoanalyyttisen seuran. Freudin toivomuksesta Ludwig Jekels ja Otto Fenichel tekivät matkan Tukholmaan uuden seuran toiminnan tukemiseksi. Seuran toiminta päättyi vuonna 1943 Kuloveden kuoltua. Suomessa Kulovesi oli Suomen Psykiatris-neurologisen yhdistyksen jäsen.

Kulovesi teki kirjoitustensa kautta psykoanalyysiä tunnetuksi Suomessa 1920-luvun puolivälistä alkaen, jolloin maamme psykiatrien piirissä ei vielä osoitettu aihetta kohtaan juuri minkäänlaista mielenkiintoa. Kuten edellä selostetusta käy ilmi, Kulovesi omaksui psykoanalyyttiset käsityksensä lähinnä Sigmund Freudin ja hänen koulukuntansa kehittämässä muodossa. Kuloveden psykoanalyyttinen ajattelu oli hyvin laaja-alaista ja hän tarkasteli kirjoituksissaan mahdollisuuksia ymmärtää psykoanalyysin avulla psyykkisten poikkeavuuksien kehitystä ja olemusta. Hän alkoi käyttää psykoanalyysiä myös hoitomenetelmänä. Hän ei kuitenkaan rajoittunut perinteisesti vain hysterian hoitoon, vaan sovelsi psykoanalyysiä yksityisvastaanotollaan varsin monenlaisten psyykkisten ja psykosomaattisten häiriöiden hoitona. Hänen laaja näkemyksensä psykologian ja psykoanalyysin mahdollisuuksista näkyy hänen kirjoituksissaan. Hän on käsitellyt niissä myös aihepiirejä, joista oli aikaisemmin keskusteltu varsin vähän, kuten esim. unen rakenteesta, itsemurhista, kleptomaniasta, alkoholismista ja perversiteetistä.

Samalla on aiheellista todeta, että psykologian uudet suuntaukset ja psykoanalyysin mahdollisuudet alkoivat kohota laajemmin tietoisuuteen vasta vähän sen jälkeen, kun Kulovesi oli julkaissut vuonna 1933 teoksensa "Psykoanalyysi". Eino Kailan psykologiaa käsittelevä teos "Persoonallisuus" ilmestyi vuonna 1934 ja saavutti suuren suosion. Kirjailija T. Vaaskivi julkaisi vuonna 1937 teoksensa "Vaistojen kapina", jossa hän käsittelee kriittisesti uutta psykologiaa ja psykoanalyysiä. Psykoanalyysin merkitys psyykkisten oireiden ja häiriöiden tutkimus- ja hoitomenetelmänä yleistyi Suomessa vasta 1940-luvun lopusta alkaen, nyt Yhdysvalloista tänne tulleena.

Lisäys toukokuussa 2012: Ville Kivimäki ilmoitti, että kirjan "Lääkärinä sodassa, Suomen Lääkäriliiton kokoamista muistelmista toimittanut Kyllikki Kauttu" (Suomen Lääkäriliitto ja Tammi, Jyväskylä 1989) valokuvassa sivulla 219 Yrjö Kulovesi nähdään 30. Sotasairaalan lääkärinä. (Vrt. Ville Kivimäki: Murtuneet mielet – Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945. WSOY. EU 2013.  Lisätty marraskuussa 2013 .)

Lisäys helmikuussa 2014: Kivimäen e.m. tutkimuksen mukaan Kulovesi johti talvisodan aikana pientä psykiatrista osastoa Suolahdella 30. Sotasairaalan alaisuudessa. Kesällä 1941 Kulovesi kutsuttiin puolustusvoimien palvelukseen Nokialla toimineen 56. Sotasairaalan lääkäriksi. Tässä sairaalassa ei kuitenkaan ollut psykiatrista osastoa. Kulovesi toimi sairaalassa lääkärinä vain lyhyitä aikoja ja hänet kotiutettiin lopullisesti kesällä 1942, jolloin hän oli 54 vuoden ikäinen. Yrjö Kulovesi kuoli vuonna 1943.

Yrjö Kuloveden julkaisut aikajärjestyksessä (luettelo ei ole täydellinen):

Sananen keuhkotaudista. Vähävaraisten Keuhkotautisten Avustamisyhdistyksen julkaisema lentokirjanen.
Terveydenhoidosta. Oma maa IV, 1923.
Lääkeopillisen psykologian alasta. Valvoja-Aika 1923: 1: 485–499.
Kirjailijat psykoanalyysin edelläkävijöinä, Valvoja-Aika 1925: 3: 13–15.
Psykoanalyysista I ja II. Duodecim 1925 (41): 437–438; 533–541.
Psykoanalyyttinen lausunto oikeudessa. Duodecim 1925 (41): 550–552.
Eräs yhtymäkohta lapsen, pakkoneurootikon, schizophreenikon ja luonnonihmisen sielullisessa rakenteessa. Duodecim 1926 (42): 238–242.
Paikkatekijän merkityksestä unianalyysissa. Duodecim 1926 (42): 102–105.
Psykoanalyysista III. Duodecim 1926 (42): 96–101.
Unen rakenteesta. Duodecim 1926 (42): 793–804.
Kymmenes kansainvälinen psykoanalyyttinen kongressi Innsbruckissa. Duodecim 1927 (43): 741–746.
Der Raumfaktor in der Traumdeutung. Intern. Zeitschr. für Psychoanalyse 1927 (13): 56–58.
Erään tic-tapauksen psykogeneesistä. Duodecim 1928 (44): 238–242. Eripainos, Helsinki 1928.
Zur Entstehung des Tics. Intern. Zeitschr. für Psychoanalyse 1929 (15): 82–95.
Ajan ja paikan suhteesta unityöskentelyyn. Duodecim 1929 (45): 323–326.
Itsemurhan psykologiaa, Duodecim 1929 (45): 939–946.
Yhdestoista kansainvälinen psykoanalyyttinen kongressi Oxfordissa, Duodecim 1929 (45): 658–665. Eripainos, Helsinki 1929.
James-Langen teoria psykoanalyysin valossa. Duodecim 1930 (46): 341–352.
Kleptomanian rakenteesta. Duodecim 1930 (46): 542–557.
Paranoidisten sairausoireitten psykologiaa. Duodecim 1930 (46): 145–156.
Psykoanalyysin avartama käsitys sieluelämän rakenteesta. Duodecim 1931 (47): 439–461.
Uuden psykologian sovelluttaminen kasvatustyöhön. Lastensuojelulehti 1931, s. 121.
Psychoanalytische Bemerkungen zur James-Langeschen Affekttheorie. Imago 1931 (17): 392–398.
Psykoanalyysin tekniikasta. Duodecim 1932 (48): 296–301.
Tuskallinen ahdistus. Duodecim 1932 (48): 712–720.
Psykoanalyysi. Otava, 1933. 243 s. [Kirja.]
Kolmastoista kansainvälinen psykoanalyyttinen kongressi Luzernissa 26–31 elok. 1934. Duodecim 1934 (50): 992–995.
Ein Beitrag zur Psychoanalyse des epileptischen Anfalles. Intern. Zeitschr. für Psychoanalyse. 1934 (20): 542–549.
Perversiteettien psyykillisestä rakenteesta. Duodecim 1935 (51):734–739.
Tic'in kehityksestä. Duodecim 1936 (52): 137–154.
Sigmund Freudin täyttäessä 80 vuotta. Duodecim 1936 (52): 437–438.
Dostojevskin sielullisesta rakenteesta. Valvoja-Aika 1937.
Pikkulapsen psyykillisestä rakenteesta. S.P.R. 1938.
Lääkärin ja potilaan ja suhteesta. Duodecim 1939 (55): 236–244.
Myöntämisen ja kieltämisen ilmaisueleitten psykologiaa. Kasvatus ja koulu 1939. Sama saksaksi: Intern. Zeitschr. für Psychoanalyse 1939 (25).
Kouluterveydenhoidosta. S.P.R. 1939.
Psykoanalyysin näköaloja alkoholismista. (Duodecim 1939?)
Tutkintotilaisuuksien yhteydessä esiintyvistä neuroottisista ilmiöistä. Kasvatus ja Koulu 1941.
Lukuisia kirjoituksia Terveydenhoitolehdessä (mm. asuntojen merkityksestä terveyden kannalta) sekä useissa muissa aikakauslehdissä (mm. Moottori 1924, kaksiosainen kertomus edestakaisesta automatkasta Tampereelta Vaasaan; Kotiliesi 1928:2, Hermosairauden salaisuuksista).

Kirjoitus on valmistunut lokakuussa 2006. Lisäyksiä jaksoon Psykoanalyysin tienavaaja Suomessa tehty marraskuussa 2006 Esa Roosin kirjoituksen perusteella. Lisäyksiä vuosina 2012, 2013 ja 2014 .

Kirjallisuutta:

von Bonsdorff, Hj.: Sjukvårdstjänsten i Finlands frihetskrig. Söderström & C:o, Helsingfors. Tammerfors 1931.

Soininen, G. (toim.): Suomen lääkärit 1940 Finlands läkare. Suomen Lääkäriliitto. Helsinki 1941.

Keskinen, P.: Sankarimatkailua Suomessa v. 1924. Teiskon Joulu 1978, s. 19–21. [Kirjoituksessa kerrotaan Yrjö Kuloveden kaksiosaisesta matkakertomuksesta Moottori -lehdessä vuonna 1924.]

Rantala, J.: Psykoanalyyttisen teoreettisen kirjoittelun kasvatuksellisia ilmentymiä 1920–1930 -lukujen suomalaisissa lehti- ja aikakauskirja-artikkeleissa. http://wwwedu.oulu.fi/opinnayt/96/lisurit/RANTALA.HTM , Internet 2006

Roos, E.: The Development of Psychoanalysis in Finland. Internet 2006. http://www.epf-eu.org/pub/bulletinv04/home_en.html , [Lisätty marraskuussa 2006.]

Stålström, O.: Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu (1997) http://www.finnqueer.net/pdf/Homoseksuaalisuuden.pdf , Internet 2006

Suomalaisen psykiatrian ja lastenpsykiatrian bibliografia, Finlands psykiatriska och barnpsykiatriska bibliografi (toim. Bernt Österman). Kellokosken sairaala. Jyväskylä 1989.

http://wiki.partio.net/Tampere_Er%C3%A4pojat , Internet 2006

http://www.tukiasema.net/keskustelu (Otsikko: Transferenssi, Pertti Luukkonen, 2004) Internet 2006.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON