Arno Forsius

Kuolleisuus on vähentynyt — kuolemat lisääntyvät

(Lisäys: Vuonna 2008 kuolemienkin määrä on laskemaan päin)

Maailmassa arvioidaan syntyneen kaikkiaan noin 106 miljardia ihmistä. Heistä oli elossa noin 6,1 miljardia vuonna 2001. Sata vuotta aikaisemmin maapallon väkiluku oli vain 1,6 miljardia, joten se on lähes nelinkertaistunut sadan viimeisen vuoden aikana. Suuren lisäyksen syynä on erityisesti kuolleisuuden väheneminen sekä siitä johtunut väestöpohjan kasvu, vaikka syntyneisyys onkin kehittyneissä maissa merkittävästi alentunut.

Syntyneiden määrä on 2000-luvun alussa vuosittain noin 170 milj., kuolleiden noin 70 milj. ja väestön vuotuinen lisäys noin 100 milj. Nykyisen kasvuvahdin jatkuessa maailman väkiluku kohoaisi yli 20 miljardiin vuoteen 2100 tultaessa. Viimeisten vuonna 2002 esitettyjen ennusteiden mukaan maailman elossa olevien ihmisten määrä on suurimmillaan, noin 9 miljardia ihmistä, vuoden 2050 tienoilla. Sen jälkeen väkiluvun arvellaan pysyvän samalla tasolla tai jopa laskevan hieman. Pitkän aikavälin ennusteisiin on kuitenkin suhtauduttava suurin varauksin, sillä emme voi tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Lähes kaikki maailmassa nyt elävät ihmiset, siis runsaat 6 miljardia ihmistä, kuolevat vuoteen 2100 mennessä. Samana aikana kuolee lisäksi vuoden 2001 jälkeen syntyneistä ihmisistä, väestökehityksestä riippuen, ainakin 3 miljardia ja nykyisen kasvuvauhdin jatkuessa mahdollisesti 7 miljardia ihmistä. Meneillään olevan vuosisadan aikana kuolevien ihmisten määrä on joka tapauksessa todennäköisesti ainakin 9 miljardia, enimmillään jopa 13 miljardia.

Alkukantaisissa kulttuureissa syntyneisyys on kaikesta päätellen ollut noin 40 o/oo:n tasolla. Myös kuolleisuus oli korkea, noin 36 o/oo:n tasolla. Siten luonnollinen väestönlisäys oli hyvin hidasta, noin 4 o/oo (0,4 %). Neljäsosa syntyneistä kuoli alle vuoden ikäisenä ja toinen neljännes ennen 10 ikävuoden täyttämistä. Suurin osa lasten kuolleisuudesta johtui tartunta- ja kulkutaudeista, ripulitaudeista sekä riittämättömästä ja puutteellisesta ravinnosta. Suuren lapsikuolleisuuden vuoksi keskimääräinen elinaika oli vain noin 25 vuotta.

1900-luvun päättymiseen mennessä kuolleisuuden väliset tasoerot olivat vähentyneet, sillä kehitysmaissa kuolleisuus aleni lapsikuolleisuuden pienentyessä ja kehittyneissä maissa kuolleisuus kääntyi kasvuun vanhusten ikäluokkien suurentuessa. Useimmissa kehitysmaissa kuolleisuus oli laskenut 12 o/oo:n tasolle, siis lähes neljännekseen muutaman sadan vuoden takaisesta tasosta. Syntyneisyys oli vähentynyt vain vähän, noin 32 o/oo:n tasolle. Sen seurauksena kehittyvissä maissa luonnollinen väestönlisäys oli kasvanut 20 o/oo:n tasolle eli viisinkertaistunut. Juuri siitä syystä maapallon väkiluku alkoi 1800-luvun lopulla lisääntyä melkeinpä räjähdysmäisesti, siitäkin huolimatta että kehittyneissä maissa luonnollinen väestönlisäys putosi syntyneisyyden laskun vuoksi 5 o/oo:n tasolle tai jopa sen alle.

(Lisäys lokakuussa 2008) Suurimpia väestökatastrofeja ovat aikaisemmin olleet nälänhädät, joiden seurauksena on saattanut kuolla lähes 1 milj. ihmistä vuodessa. Esimerkkinä mainittakoon, ettäKiinassa kuoli nälkään vuosina 1333—1337 pelkästään yhdessä maakunnassa 4 milj. ihmistä. Nälänhädät olisivat nykyään lievitettävissä laajamittaisten avustustoimien avulla, mutta usein sodat ja poliittiset ristiriidat ovat niiden esteinä.

Väestökatoa aiheuttavista taudeista isorokko on saatu häviämään, koleraepidemioita on harvoin ja taudin hoito on kehittynyt, punatauti on hoidettavissa, keltakuume on vähentynyt hyttysten tuhoamisen ja rokotusten ansiosta, lepraa ja tuberkuloosia voidaan hoitaa lääkityksellä.
Silti monet sairaudet ovat yhä suuria tappajia. Erilaisiin tartuntatauteihin kuolee maailmassa vuosittain noin 14,7 milj. ihmistä, noin 20 % kaikista kuolleista. Tuberkuloosiin kuolee ihmisiä vuosittain noin 1,7 milj., malariaan noin (1,1–) 2,5 milj., ripulitauteihin 2,2 milj., tuhkarokkoon 0,9 milj. ja erilaisiin hengitystietulehduksiin 3,9 milj. HIV-tartunta ja sen aiheuttama AIDS tulivat 20 vuotta sitten esiin uutena ja tuhoisana tartuntatautina. AIDSista on tullut lyhyessä ajassa tärkein yksittäinen kuolinsyy, joka aiheuttaa nykyään noin 3 milj. kuolemaa vuodessa.

Tuberkuloosiin kuolleista melkein kaikki ovat nykyään yli 5-vuotiaita. Muihin edellä mainittuihin sairauksiin kuolleista on alle 5-vuotiaita malariassa lähes 50 %, ripulitaudeissa noin 80 %, tuhkarokossa kaikki, hengitystietulehduksissa noin 65 % ja AIDSissa noin 15 %.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan maailmassa kuoli vuonna 2000 väkivaltaisista syistä arviolta 1,6 milj. ihmistä, joista joka viides eli noin 0,3 milj. ihmistä menehtyi sodassa tai muussa aseellisessa selkkauksessa. Väkivaltaisista kuolinsyistä noin puolet oli itsemurhia ja kolmannes henkirikoksia. Väkivallan uhreista kaksi kolmannesta oli miehiä ja henkirikosten uhreista suuri osa oli 15–29-vuotiaita miehiä.

Kuolema on lähes kaikkien joukkoviestimien ja uutisten jokapäiväinen aihe. Uutiset kuolemantapauksista ovatkin merkkejä odottamattomista ja pelättävistä tapahtumista ihmiskunnan keskuudessa. Ne ovat jo historian muinaisuudesta lähtien olleet ihmiskunnalle osoituksena siitä, mihin olisi voitava vaikuttaa paremman tulevaisuuden toivossa.

Uutinen kuolemasta saadaan hätkähdyttämään ihmistä, kun se liittyy julkisuuden henkilöihin, hengenvaarallisiin sairauksiin, henkirikoksiin, onnettomuuksiin, terrorismiin, sotiin ja luonnonkatastrofeihin. Uutinen 1000 ihmisen kuolemasta jonkin tapahtuman yhteydessä tuntuu valtavalta määrältä, mutta koko maailman väkilukua ajatellen se ei ole merkityksellinen, sillä maailmassa kuolee nykyään joka päivä noin 190 000 ihmistä, vuodessa noin 70 milj. ihmistä. Siten ylimääräinen 1000 ihmisen kuolema on vain noin 0,5  % yhden päivän aikana kuolleista ja vain noin 0,4 % joka päivä tapahtuvasta 280 000 ihmisen suuruisesta väestönlisäyksestä.

(Lisäys lokakuussa 2008) Vuonna 2008 maailman väestön määräksi arvioidaan lähes 6,7 miljardia. Kymmenen viimeisen vuoden aikana syntyneisyys on ja kuolleisuus ovat laskeneet  hieman, vuonna 2008 syntyneisyydeksi arvioidaan 20,0 o/oo ja kuolleisuudeksi 8,3 o/oo. Maapallon vuotuinen väestönlisäys on edelleen noin 80 miljoonaa vuodessa eli hieman yli 200 000 henkeä päivässä.

(Lisäys lokakuussa 2008) Intian valtameressä Sumatran saaren länsirannikon lähellä merenpohjassa 26.12.2004 tapahtunut maanjäristys aiheutti valtavan hyökyaallon, jonka seurauksena Intian valtamereen rajautuvilla rannikoilla hukkui tai kuoli vuorokauden kuluessa yli 200 000 ihmistä. Silti näinkin suuri lukema oli pienempi kuin yhtenä päivänä maailmassa keskimäärin tapahtuva väestönlisäys.

Ellei väestön nykyistä lisääntymisnopeutta saada laskemaan alemmalle tasolle, aiheuttaa väestömäärän kasvu puutetta ravinnosta ja puhtaasta vedestä sekä muista luonnonvaroista. Raaka-aineiden ja energiavarojen ehtyminen voivat rajoittaa hyvän terveydentilan ja matalan kuolleisuuden ylläpitämiselle tarpeellista tieteellistä tasoa ja teknistä varustusta. Voimakkaimmat väestöryhmät ja kansat tulevat kyllä pitämään huolen omista eduistaan ja tarvitsemastaan elintilasta, mikä hyvin todennäköisesti johtaa heikompien sortoon ja pahimmassa tapauksessa toistuviin sotiin sekä niistä aiheutuviin väestömenetyksiin.

Kirjoitus on valmistunut huhtikuussa 2002. Tarkistettu elokuussa 2002 uusien väestöennusteiden johdosta. Väkivaltaisia kuolemia koskeva kappale lisätty ja malariakuolemia koskeva lukema korjattu lokakuussa 2002. Eräitä tarkistuksia tehty huhtikuussa 2003. Lisäyksiä ja tarkistuksia lokakuussa 2008.

Julkaistu myös: Suomen Lääkärilehti 2003: 11: 1344.

Kirjallisuutta:

Jutikkala, E.: Kuolemalla on aina syynsä. Maailman väestöhistorian ääriviivoja.WSOY, Porvoo – Helsinki – Juva.Toinen painos, Porvoo 1988.

Yleiset hakuteokset ja väestötilastot.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON