Arno Forsius

 

Lääkärien nimityksistä

Lääkäriä tarkoittaviin sanoihin kätkeytyy länsimaiden kulttuurihistoriaa noin 2500 vuoden ajalta. Parantajan tehtävä on tietenkin paljon vanhempi, mutta tieteellisen koulutuksen saaneen lääkärikunnan voidaan katsoa syntyneen vasta antiikin Kreikassa noin 500 vuotta eKr.

Kreikkalaiset antoivat lääkärille nimen iatros, parantaja tai pelastaja. Hallitsijoiden henkilääkärillä oli toisinaan arvonimenä arkheiatros eli arkkiatri, jonka merkitys oli ylilääkäri tai hallitsijan henkilääkäri. Leikkauksista huolehti tehtävään erikoistunut ammattilainen, kheirourgos eli kirurgi. Se tarkoitti alunperin käsillään työtä tekevää, käsityöläistä.

Kun lääketiede kehittyi Rooman valtakunnassa, se sai paljon vaikutteita Kreikan kulttuurista. Latinan kielessä käytettiin lääkäristä nimitystä medicus, parantaja. Sen sijaan ylilääkäriä tarkoittava sana archiater lainautui kreikan kielestä, samoin kirurgia merkitsevä sana chirurgus.

Latinan kielen välityksellä nämä sanat ovat kulkeutuneet eteenpäin. Medicuksesta on muovautunut lääkäriä tarkoittava sana useissa romaanisissa kielissä, mm. italiassa (medico), espanjassa (médico) ja ranskassa (médecin). Archiater elää suomessa edelleen muodossa arkkiatri, merkityksenään ”lääkärikunnan vanhin”. Myös saksan kielessä lääkäriä tarkoittava sana Arzt on sen johdannainen, samoin sieltä edelleen viroon lainautunut arst.

Venäjän kielessä lääkäriä tarkoittava vrats ja sen vastineet muissa slaavilaisissa kielissä pohjautuvat kreikan kielen sanaan iatros. Sanan vrats merkitys on muinaisslaavin kielessä ollut noita, siis noituudella parantaja. Kirurgia tarkoittava kreikan sana on kulkeutunut vain vähän muuntuneena lähes kaikkiin kieliin, suomen lisäksi esim. italiaan (chirurgo), espanjaan (cirujano), ranskaan (chirurgien), saksaan (Chirurg) ja ruotsiin (kirurg). Englannin kielessä surgeon-sanan alkuperä on vaikeammin tunnistettavissa. Se on syntynyt ranskan kielen kautta keskiaikaisten cirurgien-, sirurgien- ja surgien-muotojen kautta.

Anglosaksinen kulttuuri on antanut myös lääkärille muista kielistä poikkeavan nimityksen physician. Renessanssin aikana 1300-luvulta lähtien lääketieteellinen tietämys sai uutta syvyyttä, kun elollisen luonnon ilmiöitä ryhdyttiin tutkimaan kokeellisten menetelmien avulla. Silloin perehdyttiin monipuolisesti kaikkeen siihen, mitä tapahtui luonnossa, josta kreikan oppineet käyttivät nimitystä physis. Keskiajan yliopistoissa tiedekuntien oppialoina olivat tavallisesti jumaluusoppi, lainoppi, filosofia ja lääketiede. Luonnonoppi, jonka opetus ja harrastus liittyi yleensä lääketieteeseen, sai nimen physica eli fysiikka, ja näin lääkäristä tuli parannustehtävänsä ohella physicus eli fyysikko.

Tuolloin käsitykset lääketieteen valta-asemasta fysiikan tutkimuksessa olivat jo levinneet Ranskan kautta anglosaksien keskuuteen. Englannin kielessä sana physic sai merkityksen lääketiede ja lääkäristä tuli vastaavasti physician. Saksan kielessäkin on muistuma luonnonfysiikan ja lääketieteen yhteydestä. Siinä on viime aikoihin asti käytetty sanaa Physikus, jolla on tarkoitettu piiri- tai aluelääkäriä joko maaseudulla tai kaupungissa. Myös ruotsissa on kaupunginlääkäristä käytetty aikoinaan nimitystä stadsfysikus.

Uuden ajan alussa, 1500-luvun lopulta lähtien, fysiikka sai lyhyessä ajassa uuden sisällön. Sillä alettiin tarkoittaa elottoman luonnon tapahtumia tutkivaa tiedettä, jonka kohteena oli aluksi liike. Näin syntyi mekaniikka, jota sovellettiin myös lääketieteeseen. Sen osana sitä nimitettiin iatromekaniikaksi tai iatrofysiikaksi. Kun fysiikka menetti merkityksensä yleisenä luonnonoppina, tuli englannissa fysiikasta physics ja fyysikosta physicist.

Skandinaavisten kielten ja suomen lääkäriä tarkoittavat sanat ovat johtuneet muinaisesta goottilaisesta sanasta lekeis. Siitä ovat vuosisatojen aikana kehittyneet lachi-, laki- ja laeke-muotojen kautta islannin laeknir, tanskan laege, norjan läge, ruotsin läkare ja suomen käännöslaina lääkäri. Myös vanhassa englannissa on ollut samasta kantasanasta laece- ja leche-muotojen kautta kehittynyt lääkäriä tarkoittava sana leech. Nykyään tämä sana tarkoittaa verijuotikasta, jota on käytetty satojen vuosien ajan tautien parantamiseen.

Useimmissa kielissä käytetään sanaa doctor korvaamaan lääkäriä tarkoittavaa nimitystä, varsinkin puhuteltaessa. Eurooppalaisissa yliopistoissa alettiin käyttää jo 1200-luvun alussa kahta oppiarvoa. Baccalaureus vastasi lähinnä kandidaattia ja maisteri antoi oikeuden toimia opettajana yliopistossa. Pian alettiin myöntää erikseen tohtorin arvoja maisterin tutkinnon suorittaneille, lääkäreille jo 1300-luvulta lähtien.

Kun yliopistojen määrä kasvoi ja toiminta laajeni, lisääntyi tohtorin arvon saaneiden lääkärien luku voimakkaasti. Tohtorin arvo liittyikin lähes poikkeuksetta lääkärin tutkintoon, jolloin lääkärin ja tohtorin käsitteet yleensä kulkivat käsi kädessä. Suomessakin väitöskirjan tekeminen oli lääketieteen lisensiaatille pakollista aina vuoteen 1873 saakka.

Kirurgien koulutus tapahtui pitkälle uuden ajan puolelle oppipoikaperiaatteella yliopistojen ulkopuolella. Vasta 1700-luvun lopulta alkaen lääketieteen ja kirurgian opetus yhdistyivät Länsi-Euroopan yliopistojen lääketieteellisissä tiedekunnissa yhdeksi ja samaksi oppialaksi.

Vaikka Iso-Britanniassa kirurgien yhdistys erotettiin parturiammattikunnasta vuonna 1745, sai The Royal College of Surgeons erioikeuskirjansa vasta vuonna 1800, jolloin ammattikunnan akateeminen asema vahvistettiin. Näistä perinteistä johtuen brittiläisten kirurgien puhuttelunimenä on aivan viime aikoihin asti ollut Mister eikä Doctor.

 

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON