Arno Forsius

Viva Lagerborg (1871—1941) — lasten tuberkuloosihoidon uranuurtaja

Tuberkuloosin hoito oli käynnistynyt Suomessa hyvin hitaasti. Vasta vuonna 1894 avattiin Marian sairaalassa ensimmäinen tuberkuloottisten osasto. Tuberkuloosin hoidon uranuurtajia Suomessa olivat Klas Richard Sievers (1852—1931) ja Anders Palmberg (1831—1916). Heidän ohellaan on mainittava kaksi 1900-luvun alkutaitteen harvoista naislääkäreistä, Alma Josefina (Ina) Rosqvist ja tämän kirjoituksen kohteena oleva Viva Lagerborg.

Viva Sofia Lagerborgin vanhemmat olivat rautatieinsinööri ja myöhemmin postipäällikkö Carl Hjalmar Lagerborg (1842—1910) ja Gertrud Maria von Kothen (k. 1900). Norjasta alun perin kotoisin olleen Skragge-suvun jäsenistä Ruotsiin siirtyneet veljekset Olof ja Daniel aateloitiin vuonna 1719 nimellä Lagerborg. Carl Hjalmar Lagerborgin isoisä Fredrik Wilhelm Lagerborg oli tullut sotilaana Suomeen ja jäänyt perheineen tänne. Viva Lagerborgin veli Rolf Lagerborg (1874—1959) oli kirjailija ja filosofi, joka toimi filosofian professorina Åbo akademissa vuosina 1929—1942.

Viva Lagerborg syntyi 28.10.1871 Elimäellä, joka oli silloin hänen isänsä asuinpaikka rautatieinsinöörin työn vuoksi. Perhe oli hankkinut siellä ollessaan huvilapalstan läheltä Kymijokea ja istuttanut sinne omenapuutarhan. Perhe asui vuosina 1881—1887 Pietarissa isän toimen takia ja muutti vuonna 1887 Helsinkiin. Tytär Viva oli saanut opiskella Pietarissa kotiopettajattarien johdolla. Helsingissä hän meni Sahlbergin (keski)koulun viimeiselle luokalle ja kävi sen jälkeen ruotsinkielisen jatkokoulun vuosina 1889—1892. Koulun jälkeen Viva luki saksaa, ranskaa ja luonnontieteitä sekä suoritti eläintieteessä yksityisesti arvosanan laudatur vuonna 1895. Hän suoritti ylioppilastutkinnon yksityisesti Ruotsalaisessa normaalilyseossa vuonna 1896. Lisäksi hän teki matkan Italiaan vuonna 1894 ja vaelteli parina kesänä Jämtlandin ja Norjan vuoristoseuduilla.

Viva Lagerborg päätti opiskella lääkäriksi. Eräänä esikuvana on mahdollisesti ollut Suomessa ensimmäisenä naisena lääkäriksi valmistunut Rosina Heikel (1842—1929), joka asui Helsingissä samassa talossa kuin Lagerborgin perhe. Yhtenä syynä on luultavasti ollut kiinnostus luonnontieteisiin ja erikoisesti eläintieteeseen. Viva Lagerborg sai vuonna 1896 erivapauden opiskella lääketiedettä Helsingin yliopistossa Nylands nationin jäsenenä. Hän suoritti medikofiilitutkinnon vuonna 1897, lääketieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1899 ja lisensiaatin tutkinnon vuonna 1904. Opinnot sujuivat siis nopeassa tahdissa. Viva Lagerborgin äiti kuoli vuonna 1900.

Opiskelunsa aikana hän oli amanuenssina lastentautien, silmätautien sekä synnytysten ja naistentautien osastolla ja Diakonissalaitoksen sairaalassa. Opiskelunsa loppuaikoina Viva Lagerborg hoiti myös joitakin lyhytaikaisia lääkärin viransijaisuuksia, mm. apulaislääkärinä Helsingin Diakonissalaitoksen sairaalassa 2 kk 1903, kunnanlääkärinä Elimäellä yhteensä 1,5 kk vuosina 1903 ja 1905 sekä Orimattilassa 2 kk vuonna 1904.

Tuohon aikaan nainen ei voinut vielä saada laillistamista lääkäriksi täysin oikeuksin. Hänelle voitiin kylläkin myöntää toimilupa "venia practicandi" lääkärintoimen harjoittamiseksi tietyin rajoituksin ja sellaisen myös Viva Lagerborg sai. Hänen isänsä oli muuttanut Helsingistä vuonna 1903 Kouvolaan jouduttuaan eroamaan virastaan poliittisista syistä. Syynä muuttoon oli mahdollisuus omenapuiden ja puutarhan hoitoon kesäisin perheen huvilatilalla Kymijoen rannalla. Lääkäriksi valmistuttuaan myös Viva Lagerborg muutti Kouvolaan ja harjoitti siellä yksityispraktiikkaa vuosina 1905—1907. Viva Lagerborg oli tehtaanlääkärin viransijaisena Kymi Oy:ssä 3 kk vuonna 1905 ja teki opintomatkan Ruotsiin vuonna 1906.

Isän muutettua takaisin Helsinkiin vuonna 1907 tytär seurasi häntä ja oli assistenttina (apulaislääkärinä) Helsingin yleisen sairaalan lastentautien osastolla vuosina 1907—1910. Sen johdosta hän sai vuonna 1910 oikeuden toimia lastentautien erikoislääkärinä. Hän teki opintomatkan Saksaan ja Ranskaan vuonna 1907 sekä Sveitsiin ja Saksaan vuonna 1909.

Isä kuoli Helsingissä vuonna 1910. Sen jälkeen Viva Lagerborg muutti veljensä Rolfin ja tämän perheen kanssa Hankoon, sillä hän oli hyvin kiintynyt veljeensä ja tämän lapsiin. Viva Lagerborg aloitti heti yksityispraktiikan Hangossa vuonna 1910 ja jatkoi sitä vuoteen 1923 saakka. Hän saavutti ystävällisenä, vaatimattomana ja myötätuntoisena ihmisenä nopeasti asukkaiden luottamuksen. Lisäksi siihen vaikutti se, että hän oli ensimmäinen naislääkäri paikkakunnalla. Viva Lagerborg lähti mukaan myös kunnalliseen toimintaan. Hän oli Hangossa terveydenhoitolautakunnan varapuheenjohtaja vuosina 1912—1923 ja kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1919—1923.

Lähellä Hankoa toimi Tenholan kunnan Lappohjassa Högsandin parantola risatautisia lapsia varten, lähinnä siis imusolmuke- ja niveltuberkuloosia sairastavia lapsia varten. Parantolan oli perustanut "Föreningen Sanatorium för skrofulösa barn — Risatautisten lasten parantolayhdistys", joka oli saanut vuonna 1898 valtiolta avustusta sitä varten, ensimmäisen kerran maassamme tuberkuloosin hoitoon. Parantola, joka oli avattu vuonna 1901, oli toiminnassa vain kesäisin ja siinä oli 88 hoitopaikkaa.

Viva Lagerborg oli jo kesällä 1910 ensimmäisen kerran Högsandin lastenparantolan lääkärinä. Saadakseen lisää kokemusta hän perehtyi tuberkuloosin hoitoon Nummelan parantolassa toimimalla siellä tp. apulaislääkärinä kahden kuukauden ajan vuonna 1912 ja tp. ylilääkärinä yhden kuukauden ajan vuonna 1913. Hän teki myös opintomatkan Tanskaan ja Saksaan vuonna 1913. Lisäopintojensa ansiosta hän sai vuonna 1913 myös tuberkuloosin erikoislääkärin oikeudet. Viva Lagerborg hoiti Högsandin parantolaa vielä viitenä kesänä, vuosina 1912, 1917—1919 ja 1923. Hän oli myös vt. kunnanlääkärinä Bromarvissa yhteensä 6 kk vuosina 1915 ja 1916 sekä väliaikaisena II kaupungin- ja koululääkärinä Hangossa vuosina 1917—1923. Hän teki opintomatkan Saksaan ja Sveitsiin vuonna 1923. Lisäksi hän teki lääkärinuransa aikana useita kongressimatkoja.

Viva Lagerborg rakennutti vuonna 1913 Hankoon kaupungin vuokraamalle tontille keuhkotuberkuloosin hoitoa varten Ljungbon parantolan, jossa oli 19 potilaspaikkaa. Rakennuksen piirsi arkkitehti Signe Lagerborg-Stenius ja rakennusmestari K. W. Nyqvist suoritti rakennustyön urakalla. Parantola avattiin tammikuussa 1914 ja Viva Lagerborg oli sen lääkärinä vuosina 1914—1916. Ensimmäisen maailmansodan seurauksena parantola oli suljettava vuonna 1916. Parantola oli vuonna 1918 toipilaskotina, jossa hoidettiin Diakonissalaitoksen aloitteesta joitakin haavoittuneita saksalaisia sotilaita. Vuonna 1920 parantolarakennus myytiin metodistiyhdistykselle, joka piti siinä lastenkotia. Myöhemmin rakennuksessa toimi Hangon kaupungin ylläpitämä tuberkuloosiparantola vuosina 1927—1936, minkä jälkeen se oli kunnalliskotina.

Vuosi 1923 merkitsi suurta muutosta Viva Lagerborgin elämässä. Hänen veljensä Rolf lähti stipendiaatiksi ulkomaille ja perhe muutti Helsinkiin. Rolf oli kuitenkin hankkinut itselleen vuonna 1920 läheltä Lappohjaa Lövkulla -nimisen huvilatilan, jossa hänen perheensä vietti kesät. Samaan aikaan Högsandin parantolasta tuli ympärivuotinen hoitolaitos, jossa oli talvikauden aikana 68 hoitopaikkaa. Näiden muutosten seurauksena Viva Lagerborg siirtyi Lappohjaan Högsandin parantolan vakituiseksi lääkäriksi ja rakennutti itselleen lähelle Lappohjan asemaa huvilan, johon tuli asunnon lisäksi myös tilat yksityispraktiikan pitämistä varten. Näin hän saattoi jatkaa puutarhanhoitoa ja elää kesäaikoina läheisessä yhteydessä veljensä perheen kanssa.

Viva Lagerborg toimi Lappohjan tuberkuloosiyhdistyksen puheenjohtajana vuodesta 1924 alkaen ja hän oli Tenholan kunnanvaltuutettu 1934—1937. Hän teki opintomatkan Ranskaan vuonna 1927.

Högsandin parantola vaurioitui talvisodan alkuvaiheissa Hangon alueen lentopommituksissa ja sen toiminta siirrettiin Skogbyhyn. Maaliskuussa 1940 solmitun Moskovan rauhansopimuksen mukaisesti Hangon alue vuokrattiin Neuvostoliitolle, jolloin sekä Högsand että Skogby oli tyhjennettävä. Parantolan toimintaa jatkettiin sen jälkeen Paraisissa, ensin Pjukalassa kansanopiston tiloissa ja syksystä 1940 Salvelan tilalla. Viva Lagerborgilla oli ollut sydänoireita jo vuodesta 1937 alkaen, mutta niistä huolimatta hän teki edelleen sairaskäyntejä polkupyörällä. Kun häntä varotettiin rasituksesta, hän sanoi mieluummin kuolevansa pyörän selässä kuin luopuvansa sen käytöstä. Hän vetäytyi pois lääkärin tehtävistä vuonna 1940, oltuaan vuodepotilaana kolmisen viikkoa, ja kuoli kesällä 1941.

Kun Hangon alue vallattiin takaisin jatkosodan alussa vuonna 1941, todettiin Högsandin rakennusten tuhoutuneen, eikä parantolan toimintaa voitu aloittaa uudelleen. Parantolan alueelle pystytettiin vuoden 1945 jälkeen Ruotsista lahjaksi saatuja parakkeja, jotka vuokrattiin Suomen lastenhoitoyhdistykselle (per. 1893) kesäsiirtolakäyttöön. Parantolan koko omaisuus lahjoitettiin vuonna 1960 Suomen lastenhoitoyhdistykselle.

Viva Lagerborg oli jäsen seuraavissa lääkäriyhdistyksissä: Suomen Lääkäriliitto, Finska Läkaresällskapet, Suomen tuberkuloosilääkärien yhdistys, Suomen lastentautilääkärien yhdistys, Pohjoismaiden tuberkuloosilääkäriyhdistys ja Pohjoismaiden lastentautilääkäriyhdistys. Viva Lagerborg liittyi heti kansalaissota-vapaussodan jälkeen perustettuun Lotta Svärd -järjestöön ja toimi sen lääkintäpäällikkönä Hangossa vuodesta 1919 ja myöhemmin Lappohjassa vuoteen 1940 saakka. Hänelle myönnettiin vuoden 1918 sodan muistomitali sekä Hangon suojeluskunnan pronssinen kunniamerkki vuonna 1922.

Lisäyksiä 2008:
Åbo Akademin kirjastossa on Handskrifts- och bildenheten - niminen arkisto, jonka käsikirjoituskokoelmissa on mm. Rolf Lagerborgin kokoelma. Viime mainitussa on vuosilta 1903–1938 kaikkiaan 350 kirjettä, jotka Rolf Lagerborgin sisar Viva Lagerborg on saanut ystävältään Anna Wikanderilta, toiselta tuberkuloosin hoitoon erikoistuneelta naislääkäriltä. Esitietojen mukaan ko. kirjeissä käsitellään myös tuberkuloosin hoitoon liittyviä kysymyksiä. Käsikirjoituskokoelman internet -osoite on: http://www.abo.fi/student/handskriftssamlingar .

Viva Lagerborgin julkaisuja:

Intryck av Ectesinbehandling. Finska Läkaresällskapets Handlingar 1926,
Spondylitis tuberculosa, konservativ behandling. Finska Läkaresällskapets Handlingar 1930,
Loevensteins antidifterisalva. Finska Läkaresällskapets Handlingar 1932,
10-årsberättelse från Högsand sanatorium.

Kirjoitus on valmistunut maaliskuussa 2002. Kiitän Hangon museon johtajaa Birgitta Ekström-Söderlundia kirjoituksen aiheesta ja lähdetiedoista.

Julkaistu lyhennettynä: Suomen Lääkärilehti 2003:15: 1817.

Katso myös kotisivun kirjoitusta Naisen tie lääkäriksi Suomessa.

Kirjallisuutta:

von Bonsdorff, Bertel: Privata sjukhus i Finland, Finska Läkaresällskapets Handlingar 8/85, Festskrift Del II. (Årg. 145, Band 129: 345—396, 1985)

Roos, J.: Till flydda tider II. Bidrag till Hangös personhistoria. Hangö 1948. (s. 330—344)

Suomen lääkärit 1940 Finlands läkare. Toim. Gunnar Soininen. Helsinki 1941.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON