Arno Forsius

Lahden äitiysneuvonnan kehitys 1931–1985

Äitiysneuvonta Lahdessa 1931–1945

Lahden lastensuojelulautakunta oli pitänyt erityistä lastenhoidon neuvonta-asemaa tai pientenlasten neuvolaa jo vuodesta 1931 lastentalossa (Lounaankatu 2), jossa toimi kaupungin lastentarha. Vuodesta 1933 pientenlasten neuvola oli yhteistyössä Lahden kaupungin synnytyslaitoksen kanssa, jotta äidit olisi saatu mahdollisimman pian tuomaan lapsensa neuvolaan. Arvattavasti tämä yhteistyö on osaltaan edistänyt raskaana olevien neuvontatyön aloittamista.

Äitiyshuollon vastaanotot tuleville äideille aloitettiin 25.2.1936 pientenlasten neuvolassa lastensuojelulautakunnan toimintana. Silloin perustettiin lastenhoidon neuvolan hoitajan virka. Vastaanottoja pidettiin joka kuukauden viimeisenä tiistaina klo 18–19. Vastaanottoja oli ensimmäisen vuoden aikana 11 ja niillä kävi 66 äitiä yhteensä 106 kertaa. Neuvolan lääkärinä oli palkkiotoimisesti kaupungin koululääkäri Eino Arvela ja hoitajattarena lastensuojelulautakunnan lastenhuollon tarkastaja, terveydenhoitaja Aira Vänni (vuodesta 1937 avioituneena Seppälä).

Uuden lastensuojelulain tullessa voimaan vuonna 1937 hyväksyttiin Lahdessa useita lastensuojelulautakunnan alaisten toimintojen ohjesääntöjä. Eräs niistä oli "Lahden kaupungin kunnallisten lastenhoidon neuvolain ohjesääntö". Ohjesäännön mukaan kunnalliset lastenhoidon neuvolat toimivat lastensuojelulautakunnan johdon ja valvonnan alaisena. Niiden tarkoituksena oli antaa neuvoja ja ohjeita äidiksi tulevien terveydenhoidossa sekä imeväisten ja pikkulasten hoitamisessa. Neuvoloiden tehtävänä oli äitiyshuollossa opastaa äitejä hoitamaan itseään raskauden aikana, jotta he välttyisivät raskaudenajan ja synnytyksen vaaroista.

Äitiyshuollon lääkärin tehtävänä oli pitää vastaanottoja raskaana oleville äideille, tarkastaa heidät ja tehdä tarvittavat merkinnät äitiyskortteihin, neuvoa äideille raskaudenaikaista terveydenhoitoa ja antaa ohjeita raskaudesta johtuvien sairauksien hoidossa sekä lähettää heidät tarpeen vaatiessa erikoistutkimukseen ja hoitoon kunnallissairaalan poliklinikalle, tuberkuloosihuoltotoimistoon tai synnytyslaitokselle. Neuvolan hoitajan tehtävänä oli hoitaa neuvolaa ja olla läsnä lääkärin vastaanotoilla, pitää päivittäisiä vastaanottoja äideille, hankkia tietoonsa ainakin kaikki ensisynnyttäjät, tehdä kotikäyntejä äideiksi tulevien luona ja selostaa heille neuvolan toimintaa ja tarkoitusta.

Äitiyshuollon neuvolan kirjoihin merkittiin vuonna 1937 uusia raskaana olevia 69 ja vuoden kuluessa heitä kävi neuvolassa kaikkiaan 80. Tehtävien lisäännyttyä lastenhuollon tarkastaja ei voinut enää toimia neuvolan hoitajana ja huhtikuussa 1937 neuvolan hoitajaksi tuli terveydenhoitaja. Äitiysvastaanotoilla oli vuonna 1938 kävijöitä jo 98 ja käyntejä 161. Lisäys johtui osittain äitiysavustuslaista, koska avustuksen saamisen ehtona oli raskaana olevan käynti lääkärin tai kätilön tarkastettavana. Lisäksi terveydenhoitaja teki koteihin kaikkiaan 80 neuvontakäyntiä. Vuodesta 1938 neuvolassa oli myös vastaanottoavustaja.

Äitiysneuvolatoiminta supistui vuonna 1939 talvisodan alkamisen johdosta. Lastensuojelulautakunta oli esittänyt, että Lahteen olisi rakennettava neljä lastentaloa eri puolille kaupunkia. Ensimmäinen niistä suunniteltiin rakennettavaksi vuonna 1939 Mytäjäisten alueelle. Sen yhteyteen oli tarkoitus perustaa toinen neuvola raskaana olevia ja lapsia varten. Tämä suunnitelma lykkääntyi kuitenkin muiden rakennushankkeiden vuoksi. Toinen neuvola perustettiin vasta vuonna 1941 Läntiselle kansakoululle (myöh. Länsiharjun koulu), jossa pidettiin äitiyshuollon vastaanottoja jokaisen kuukauden toisena maanantaina klo 18–19. Jatkosodan syttymisen jälkeen kesäkuusta 1941 vuoden loppuun oli toiminnassa vain lastentalon neuvola.

Uuden lastentalon rakentaminen tuli ajankohtaiseksi jälleen vuonna 1945. Kaupunginvaltuusto päättikin silloin myöntää tarkoitukseen huomattavan määrärahan, mutta hankkeen toteutuminen lykkääntyi vielä pitkälle. Äitiyshuollon vastaanottokäyntejä oli vuonna 1942 molemmissa neuvoloissa yhtensä 496, niistä 268 lääkärin vastaanotoilla. Terveydenhoitajan kotikäyntejä oli vain 17.

Vuodesta 1942 neuvolatoiminnassa oli kaksi terveydenhoitajaa. Äitiysvastaanottojen pitämiseen osallistui vuodesta 1943 terveydenhoitajien lisäksi myös kaupunginkätilö. Lääkärin äitiysvastaanotot pidettiin kunkin kuukauden kolmantena ja neljäntenä arkitiistaina. Terveyssisarilla ja kätilöllä oli vastaanotot joka viikko. Lääkärillä oli vastaanottoja yhteensä 24, terveyssisarilla ja kätilöllä yhteensä 96 ja käyntejä niillä yhteensä 733. Lääkärin vastaanotoilla kävi 186 äitiä. Kotikäyntejä terveyssisaret ja kätilö tekivät yhteensä 647. Äitiysavustusten jako ja imettämistodistukset antoivat myös terveyssisarille ja kätilölle paljon työtä. Lisäksi kätilö avusti kotisynnytyksissä ja tämä osa hänen työstään oli edelleen terveydenhoitolautakunnan alaista.

Vuonna 1944 annettiin lait kunnallisista äitiys- ja lastenneuvoloista sekä kunnankätilöistä. Niiden tarkoituksena oli ryhtyä kehittämään voimakkaasti äitiyshuoltoa. Kunnallisten neuvoloiden perustamista varten oli myönnetty viiden vuoden siirtymäkausi, joka meni umpeen vasta 1.7.1949. Lahdessa äitiysneuvolat siirtyivät terveydenhoitolautakunnan alaisiksi vuodesta 1947. Kotisynnytykset olivat vuonna 1945 vähentymässä nopeasti ja terveydenhoitolautakunnan vuosikertomuksessa todetaankin, että kaupunginkätilöiden pääasiallinen työ on keskittynyt äitiysneuvoloihin.

Kaupunki oli jaettu kätilöiden kesken läntiseen ja itäiseen piiriin, joiden välisenä rajana olivat rautatien pohjoispuolella Mariankatu ja eteläpuolella Launeenkatu. Lääkärin vastaanotoilla kävi vuonna 1945 yhteensä 921 äitiä, ja käyntikertoja oli kaikkiaan 2354. Terveyssisarien ja kätilön vastaanottoja oli 98 ja niillä kävi lukuisia äitejä. Kotikäyntejä synnyttäneiden luokse tehtiin 4075.

Äitiysneuvonta Lahdessa 1946–1985

Lastensuojelulautakunta vastasi Lahden kaupungin äitiysneuvolatoiminnasta vielä vuoden 1946 aikana. Neuvolan lääkärinä oli kauden alussa koululääkäri Eino Arvela, joka kuitenkin pyysi syyskuussa 1946 eroa tehtävästään. Hänen jälkeensä neuvolan lääkäreinä toimivat kaupungin naistensairaalan apulais-, ali- tai osastonlääkärit.

Toiminta siirrettiin terveydenhoitolautakunnan alaiseksi vuoden 1947 alusta. Kaupunki oli edelleen jaettu Mariankatua ja Launeenkatua pitkin itäiseen ja läntiseen piiriin, joiden vastaanotot pidettiin itäisessä ja läntisessä neuvolassa. Toukokuun 1947 lopulla kummankin piirin äitiysvastaanotot siirrettiin naistensairaalan piharakennukseen valmistuneeseen uuteen äitiysneuvolahuoneistoon.

Syksyllä 1947 liitettiin neuvolan ohjelmaan synnyttäneiden äitien jälkitarkastukset, minkä vuoksi lääkärin vastaanottoja lisättiin syyskuun alusta kymmeneen kertaan kuukaudessa. Raskaana olevat kävivät yleensä sekä kätilön että lääkärin vastaanotoilla, mutta esim. vuonna 1947 kävi 1/3 osa vain kätilön vastaanotolla. Kävijöistä otettiin laboratorionäytteitä verenlaskeuman ja verenpunan määrittämiseksi. Tarvittaessa heidät lähetettiin tuberkuloositarkastukseen ja hammashoitoon. Synnytyksen jälkeen suoritettiin sisätutkimus mahdollisen jatkohoitotarpeen toteamiseksi.

Jälkitarkastuksen yhteydessä otettiin vuodesta 1947 verikoe kuppataudin toteamiseksi. Vuosittain todettiin useita hoitamattomia kuppatautitapauksia, jolloin sekä äiti että lapsi lähetettiin asianmukaiseen hoitoon. Verikoe oli pakollinen vuodesta 1952 uuden sukupuolitautilain tultua voimaan ja se otettiin jo raskauden aikana. Neuvoloiden vastaanottotoiminnan lisäännyttyä oli kotikäyntejä vähennettävä ja niitä tehtiin nyt pääasiassa lapsivuoteisten luo. Syksyllä 1949 käynnistyi odottavien äitien äitiysvoimistelu. Kolmas neuvolapiiri perustettiin vuonna 1951.

Ensisynnyttäjille järjestettiin havaintotunti vastasyntyneen käsittelyssä ja kotitalouslautakunnan toimesta neuvolassa järjestettiin kerran viikossa lääkärinvastaanoton yhteydessä talousopettajan luentotunti. Terveydenhoitolautakunta päätti vuonna 1949 järjestää hammashoitoa äitiysneuvolassa käyville äideille. Lautakunnan esityksestä kaupunginvaltuusto perusti äitiysneuvolan hammaslääkärin toimen. Se oli täytettynä vuoden 1950 alusta maaliskuun 1956 loppuun, minkä jälkeen se jäi täyttämättä hakijoiden puutteessa. Äitiysneuvolan hammaslääkärin tehtävänä oli pitää viitenä päivänä viikossa yhden tunnin vastaanotto, jonka aikana äitiysneuvolan äideille suoritettiin maksutta hampaiden tarkastuksia, hampaiden poistoja ja märkäisten juurien hoitoja. Hampaiden paikkauksesta äitien oli maksettava Suomen Hammaslääkäriliiton kouluhammaslääkäritaksan mukaiset palkkiot. Kaikki eivät kuitenkaan halunneet paikkauttaa hampaitaan.

Melkein kaikki odottavat äidit käytettiin vuodesta 1950 tuberkuloositoimistossa keuhkojen läpivalaisussa. Raskaana olevista alettiin vuonna 1951 ottaa Rh-näytteitä mahdollisen rhesus -vasta-ainevaaran toteamiseksi ja vuodesta 1954 näyte otettiin kaikista raskaana olevista.

Äitiysneuvolapiirejä oli vuonna 1956 neljä ja samasta vuodesta alkaen pidettiin neuvolassa lauantaisin kätilön päivystysvastaanotto kiireellisiä tapauksia varten. Neuvolassa oli käännetty 52 perätilaa ja 7 poikkitilaa. Vuodesta 1958 raskaana oleville tehtiin röntgenpienoiskuvaus uudessa tuberkuloositoimistossa. Viides äitiysneuvolapiiri perustettiin vuonna 1960 ja samana vuonna alettiin pitää neuvolassa kerran viikossa äitiysvoimistelun sijasta synnytysvalmennustunti. Myös poliorokotuksia annettiin rokottamattomille äideille. Synnyttäneiden määrä oli vuoden aikana yhteensä 1101, joista 70 kävi vain kätilön vastaanotolla. Äitiysneuvolan kirjoissa oli vuonna 1961 noin 97 % synnyttäneistä äideistä. Synnytysvalmennustunnit pidettiin vuonna 1963 tilanahtauden vuoksi Paavolan lastentalossa kerran viikossa.

Toinen äitiysneuvola avattiin vuonna 1965 Launeen lastentalossa ja sen jälkeen äitiysneuvolaverkkoa lisättiin tarpeen mukaan. Vuoden 1966 päättyessä kaupunginkätilöitä oli 8 ja 1967 heitä oli 9. Syyskaudella 1969 aloitettiin äitiysneuvoloissa hampaiden hoitoa käsittelevät esitelmät odottaville äideille, lähinnä syntyvien lasten hampaiden hoitoa ajatellen.

Kaupunginsairaalan uusi synnytysosasto avattiin kesäkuun alussa 1970 ja sen yhteydessä aloitettiin myös äitiyspoliklinikka erikoislääkärin tutkimusta tarvitseville äitiysneuvolan asiakkaille. Äitiysvalmennukseen alettiin ottaa vuonna 1971 mukaan myös isiä. Perhevalmennus oli ehtona, että isä voi päästä mukaan perhesynnytykseen kaupunginsairaalan synnytysosastolle.

Kansanterveyslain tullessa voimaan vuonna 1972 äitiysneuvolat muuttuivat terveysneuvoloiden äitiysneuvontavastaanotoiksi. Johtavan neuvolalääkärin viran ollessa täyttämättä hoidettiin vastaanotot muiden terveyskeskuslääkäreiden ja ulkopuolisten sopimuspalkkaisten lääkärien avulla. Äitiysneuvonnan lääkäreinä olivat vuodesta 1974 neuvolalääkäri ja muut terveyskeskuslääkärit. Kaikkiin neuvoloihin järjestettiin palvelun parantamiseksi vuonna 1975 ajanvaraus, jolloin vältyttiin asiakasruuhkilta ja pitkiltä odotusajoilta.

Synnyttäjien hoito Lahden kaupunginsairaalassa päättyi maaliskuun 1976 alussa, jolloin Lahden (nyk. Päijät-Hämeen) keskussairaalan synnyttäjien osasto aloitti toimintansa.

Neuvolapsykologi osallistui vuodesta 1976 perhevalmennukseen ja vuodesta 1978 raskaana olevat kuuluivat terveyskeskuksen järjestelmällisen hammashoidon piiriin. Synnyttäjien pienoisröntgenkuvaukset suoritettiin vuodesta 1979 vasta synnytyksen jälkeen sikiön säteilyvaaran vähentämiseksi. Huhtikuusta 1981 kaikki lahtelaiset synnyttäjät lähetettiin ultraäänitutkimukseen Päijät-Hämeen keskussairaalan äitiyspoliklinikalle. Tutkimus pyrittiin suorittamaan 17. raskausviikon aikoihin. Päijät-Hämeen keskussairaalassa ryhdyttiin suorittamaan vuonna 1982 raskaana oleville toinen ultraäänitarkastus 33. raskausviikon aikana. Vuonna 1985 perhevalmennuksessa kävi 89 % ensisynnyttäjistä ja 28 % isistä. Perhesynnytysten osuus oli 38 %.

Ehkäisyneuvonta ja raskaudenkeskeytykset

Lopuksi vielä lyhyt katsaus ehkäisyneuvontaan, joka vaikutti merkittävästi äitiysneuvoloiden työhön, raskauksien ja raskaudenkeskeytysten määriin sekä synnyttäjien ikärakenteeseen.

Lahdessa alettiin 1960-luvulla kiinnittää huomiota ehkäisyneuvonnan tarpeellisuuteen erityisesti nuorison keskuudessa. Tärkeäksi asia tuli vuoden 1970 jälkeen, jolloin raskaudenkeskeytykset lisääntyivät lainsäädännön uudistamisen seurauksena. Lahden kaupungin vuonna 1971 avatulla nuorisopoliklinikalla muodostuivat raskauden ehkäisyyn ja keskeyttämiseen liittyvät kysymykset keskeisiksi ongelmiksi. Terveyskeskuksen ehkäisyneuvonta aloitettiin joulukuussa 1973 Mukkulan neuvolan yhteydessä toimivassa ehkäisyneuvolassa. Siitä tuli vuonna 1980 perhesuunnitteluneuvola ja se siirtyi syksyllä 1984 tuberkuloositoimistolta vapautuneisiin tiloihin (Ahvenistonkatu 2).

Raskaudenkeskeytystä ja steriloimista varten antoivat lausuntoja sekä yksityiset että virkalääkärit. Vuoden 1970 jälkeen lausuntojen määrä alkoi merkittävästi lisääntyä ja vuonna 1975 niiden antaminen kaupungin terveyskeskuksessa keskitettiin virkalääkärin vastaanotolle. Lahtelaisten raskaudenkeskeytykset suoritettiin pääasiallisesti kaupunginsairaalassa. Vuoden 1970 jälkeen raskaudenkeskeytysten määrä kohosi voimakkaasti ja alkaneista raskauksista keskeytettiin 1970-luvun alkuvuosina jopa noin 30 %. Ehkäisyneuvonnan kehittyessä ja ehkäisymenetelmien monipuolistuessa alkaneiden raskauksien määrä väheni huomattavasti. Myös raskaudenkeskeytysten osuus alkaneista raskauksista aleni jonkin verran. Lahtelaisille naisille tehtiin vuosina 1977–1985 kaikkiaan 3676 laillista raskaudenkeskeytystä eli keskimäärin 408 vuodessa. Niiden osuus alkaneista raskauksista oli 25,4 %, noin 6 %-yksikköä korkeampi kuin maan keskiarvo. 

Kirjoitus on valmistunut elokuussa 2009. Se perustuu, vähäisin tarkistuksin, alla mainittuun teokseen.

Kirjallisuutta:

Forsius, A.: Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuosina 1866–1985. Lahden kaupunki. Vammala 1993.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON