Arno Forsius

Leche, Johan (1704—1764) — lääketieteen professori ja luonnontieteilijä

Johan Leche oli 15 vuoden ajan Turun akatemian lääketieteen professorina 1700-luvun puolivälissä. Hänen mielenkiintonsa kohdistui suureksi osaksi luonnontieteiden eri alueille. Lääketieteessä Leche paneutui lähinnä opetusolojen kehittämiseen.

Leche tuli ylioppilaaksi Lundin yliopistoon vuonna 1724. Hän luki aluksi teologiaa sekä geometriaa, fysiikkaa, latinaa ja kaunopuheisuutta stipendivarojen turvin. Sen jälkeen hän toimi vuosina 1728—1732 kotiopettajana Skånessa. Tänä aikana heräsi Lechen kiinnostus luonnontieteitä kohtaan ja siellä saivat alkunsa myös hänen kasvi-, lintu- ja hyönteiskokoelmansa.

Leche palasi vuonna 1732 Lundin yliopistoon ja alkoi opiskella lääketiedettä. Hän toimi professori Kilian Stobaeuksen apulaisena vuosina 1733—1740 kaikissa käytännön asioissa, kuten luonnonhistorian kokoelmien järjestämisessä, sairaskäyntien tekemisessä ja lääkkeiden valmistuksessa. Leche nimitettiin Stobaeuksen suosituksesta vuonna 1735 Lundin yliopiston anatomian prosektoriksi ja dosentiksi. Leche suoritti kaksi lääketieteellistä väitöstä, vuosina 1739 ja 1740, ja sai lääketieteen tohtorin arvon vuonna 1740.

Leche määrättiin heti Skaraborgin piirilääkäriksi. Hän siirtyi kuitenkin vuonna 1741 Lundin yliopiston rahastonhoitajan apulaiseksi ja toimi samalla yliopiston luonnontieteellisen kokoelman hoitajana. Johan Jakob von Döbelnin kuoltua vuonna 1743 Leche haki Lundin yliopiston lääketieteen professorin virkaa, mutta ei tullut valituksi. Vuosina 1745—1748 Leche oli Göteborgissa Itä-Intian kauppakomppanian lääkärinä. Hänet valittiin vuonna 1746 Kuninkaallisen tiedeakatemian jäseneksi.

Turun akatemian lääketieteen professori Herman Diedrich Spöring kuoli vuonna 1747. Leche valittiin avoimeksi tulleeseen virkaan 16.2.1748 ja otti sen vastaan 3.5.1749. Akatemiassa ei ollut vielä anatomiansalia eikä kemian laboratoriota ja kasvitieteellinen puutarha oli rappiolla. Niiden luomisessa Lechellä oli tärkeä osuus. Anatomiansalina oli käytetty ns. Vanhaa koulutaloa, jonka paikalle päätettiin pystyttää kokonaan uusi anatomiantalo ja myös kemian laboratorio. Rahapulan vuoksi rakennus valmistui vasta vuonna 1763. Anatomiansali otettiin käyttöön marraskuussa 1763, jolloin suoritettiin julkinen anatominen leikkely. Kemian laboratorio vihittiin huhtikuussa 1764.

Lechen aikana akatemiassa oli vuosittain vain muutama lääketieteen opiskelija. Lechen luentojen pääpaino oli fysiologiassa. Anatomiaa, lääkeaineoppia ja käytännön lääketiedettä hän luennoi vähemmän. Suurin osa Turussa aloittaneista lääketieteen opiskelijoista valmistui Upsalassa tai muualla. Turun akatemiasta valmistui Lechen aikana lääketieteen lisensiaatiksi ainoastaan Nils Wasström, Turun apteekkarin poika, joka puolusti lokakuussa 1749 C. F. Mennanderin johdolla taloudellis-maantieteellistä tutkielmaa "Oeconomisk beskrifning öfwer Åbo stad".

Lechen johdolla suoritettiin Turun akatemiassa vain kaksi väitöstä, joista kumpikaan ei ollut lääketieteellinen. Isak Uddmanin vuonna 1753 puolustama väitöskirja "Novae insectorum species" kuvasi uusia hyönteislajeja ja Johan Grysseliuksen vuonna 1764 puolustama väitöskirja "De commoratione hybernali et peregrinationibus Hirundinum" käsitteli pääskysiä muuttolintuina. Leche ei harrastanut Turussa lainkaan lääketieteellistä julkaisutoimintaa. Lääketieteen professorin oli julkaistava kliinisiä ja anatomisia havaintoja vaikeista ja epideemisistä sairauksista, mutta Leche ei noudattanut tätäkään velvoitetta.

Isorokon vaarallisuuden vuoksi Leche päätti vuonna 1754 suojata vanhimman tyttärensä rokonistutuksella. Tämän Ruotsin valtakunnan ensimmäisen variolaation suoritti Johan Haartman, joka oli juuri ottanut vastaan Turun piirilääkärin viran. Kun Suomessa oli vuonna 1763 liikkeellä vaikea isorokkoepidemia, laati Leche vuoden 1764 suomenkieliseen almanakkaan kirjoituksen "Cuinga yhteisen Cansan pitä heidän Lapsians wartoman [tarkkailla], jotca tulewat rupulijn." Kirjoituksessa ei mainita rokonistutusta, mutta sen sijaan Leche kertoi, että talonpoikaisväestö piti isorokon suurta lapsikuolleisuutta runsaan syntyneisyyden hyväksyttävänä tasaajana. Vaikka Leche ei ollutkaan itse kiinnostunut käytännön lääketieteestä, hän ponnisteli merkittävällä tavalla ensimmäisen lasaretin eli yleissairaalan saamiseksi maahan. Turun lääninlasaretti voitiinkin avata Lechen aikana vuonna 1759.

Rehtorin tehtävän jättäessään Leche piti heinäkuussa 1761 puheen "Tal om luftens beskaffenhet i Åbo samt huru politien, i samråd med medicin, bör förekomma sjukdomar". Perinteestä poiketen hän piti puheensa ruotsiksi eikä latinaksi ja aloitti siten uuden tavan. Lechen puhetta voidaan pitää Suomen ensimmäisenä terveydenhoidon tai ympäristöhygienian ohjelmana. Lääketieteen tehtävänä oli opastaa ihmisiä siten, että heidän ei tarvinnut tuntea haittaa ilman muutoksista, ja hallinnon tehtävänä taas oli valvoa, että talonrakennuksen sekä katujen ja vesijohtojen laittamisen yhteydessä ei tehty virheitä, jotka yhdessä ilman muutosten kanssa voivat aiheuttaa vahinkoa ihmisten terveydelle tai taloudenpidolle. Lechen mukaan kosteus ja kylmyys olivat terveyden pahimmat haitat.

Lechen kasvitieteen harrastus alkoi 1720-luvulla kotiopettajana Skånessa. Luontoon ja puutarhoihin tutustuessaan hän keräsi ja piirsi kasveja. Simonstorpissa Leche keräsi noin 500 kasvilajia ja laati kokoelmansa perusteella käsikirjoituksena seudun kasvion "Florula Simonstorpiana". Lundin yliopiston lääketieteen professorin virkaa vuonna 1743 hakiessaan hän esitti opinnäytteenään kasvitieteellisen tutkimuksen "Disputatio medico-botanica exhibens primitias Florae Scanicae". Turun akatemiassa Leche luennoi myös kasvitiedettä osana lääkeaineoppia. Hän joutui 1750-luvun lopulla konsistorin määräyksestä mukaan uuden kasvitieteellisen puutarhan suunnitteluun. Puutarhan perustamistyöt voitiin aloittaa vuonna 1757. Puutarhan suunnitteluun saattoi liittyä Lechen laatima Suomen kasvio "Flora Fennica", joka jäi käsikirjoitukseksi ja tuhoutui Turun kaupungin palossa vuonna 1827. Pehr Kalm antoi nimen Lechea eräälle Päivännoutokasvien (Cistáceae) heimoon kuuluvalle kasvisuvulle.

Leche oli perehtynyt mineralogiaan järjestäessään Lundissa Stobaeuksen kokoelmia. Siellä hän oppi myös tutkimaan mineraaleja polttopillin avulla. Turun akatemia oli hankkinut haltuunsa kolme merkittävää mineralogista kokoelmaa, joiden kerääjät olivat professorit Herman Diedrich Spöring ja Johan Browallius sekä vuorikollegion asessori Henrik Kalmeter. Näistä vain Browallius oli järjestänyt oman kokoelmansa. Leche sai tehtäväkseen muiden kokoelmien järjestämisen ilmeisesti vuonna 1749. Työ sujui hitaasti ja se valmistui vasta vuonna 1763. Hyödyn aikakaudella mineralogiaa pidettiin tärkeänä ja sen vuoksi Leche määrättiin vuonna 1756 pitämään luentokurssi mineralogiassa. Sen yhteydessä opetettiin ilmeisesti myös näytteiden tutkimista. Syynä määräykseen oli toisaalta Lechen perehtyneisyys aiheeseen ja toisaalta lääketieteen opiskelijoiden vähäinen määrä.

Leche oli kiinnostunut myös eläimistä. Hän aloitti lintujen keräämisen ollessaan kotiopettajana Skånessa ja hankki lyhyessä ajassa huomattavan kokoelman. Hän teki lisäksi linnuista havaintoja ja piirroksia, joista mm. Linné oli ollut hyvin kiinnostunut. Leche laati vuonna 1745 kirjoituksen kotivarpusen hävittämisestä. Turun akatemian aikana toinen hänen väitöskirjoistaan liittyi lintuihin. Väitöskirjoista toinen liittyi hyönteisiin ja Leche oli kerännyt myös huomattavan hyönteiskokoelman. Kirjoituksessaan "Honungs-daggens historia" Leche selvitti hunajakasteen alkuperän lehtikirvojen eritteenä. Kirjoitus "Svar på frågan huru maskar, som göra skada på fruktträd medelst löfvens affrätande bäst kunna förekommas och fördrifvas" liittyi sekin hyönteisiin. Ehdotus mehiläishoidon parantamiseksi jäi käsikirjoitukseksi. Imettäväisiä Lechen kirjoituksista käsitteli vain "Beskrifning öfver et litet djur, som på finska kallas Tuhcuri (Viverra fusca), samt anmärkning om et annat djur af Hermelin slägtet". Lechen kunniaksi eräs kääriäisperhoslaji sai nimen Tortrix Lecheana.

Leche oli alkanut tehdä vuonna 1742 Lundissa havaintoja ilman lämpötilasta, ilmanpaineesta ja säästä yleensä. Hän tutki lämpötilasta johtuvia elohopean tilavuuden muutoksia välttääkseen siitä aiheutuvat virheet ilmapuntarien rakentamisessa. Lechen päätelmät ilmanpaineen muutoksista osoittavat, että hän osasi yhdistää mittausten ja sääilmiöiden riippuvuuden toisistaan. Saatuaan Petrus Elviukselta vuonna 1744 englantilaisen lääkärin James Jurinin teoksen lämpömittareista Leche opetteli itse rakentamaan lämpömittareita. Lechellä oli käytössään myös pellistä valmistettu hyetometri eli sademittari. Turkuun muutettuaan Leche kirjasi muistiin 12 vuoden aikana siellä tekemänsä säähavainnot ja julkaisi ne kuudessa kirjoituksessa vuosina 1762—1764.

Lechen kiinnostus kohdistui myös maanviljelykseen ja puutarhanhoitoon. Hän kirjoitti vuosina 1758 ja 1759 tutkimustensa perusteella puutarhan kastelusta, että maata ei kannattanut kastella päivittäin, vaan muutaman päivän välein ja silloin runsaasti. Lechen rukiin viljelyä koskevat kirjoitukset ilmestyivät vuonna 1764. Säähavaintojen avulla hän määritteli sopivimman ajan sekä rukiin kylvölle että korjaamiselle. Hän suunnitteli eräänlaista riu´uista rakennettua pyörivää telaa siementen painamiseksi maahan. Leche toi rukiin korjuuseen viikatteen, jolloin niitto kävi nopeammin ja saatiin enemmän olkia. Leche kirjoitti vuonna 1764 myös luonnonvaraisten puiden ja pensaiden istuttamisesta.

Leche oli luonteeltaan hyväntuulinen eikä hän koskaan loukannut ketään puheillaan. Hän oli myös yhteistyökykyinen ja tuli toimeen hyvin ylioppilaiden kanssa. Hänen rehtorikautensa aikana järjestyshäiriöt olivat mitättömiä eikä karsseria ollut tarvittu. Leche oli kielitaitoinen, latinan, heprean ja kreikan lisäksi hän oli opiskellut englannin, ranskan ja saksan kielet. Myös suomen kielen hän opetteli, "ettei hänen tarvinnut olla vaiti lähimmäistensä ja maanmiestensä seurassa."

Vuodesta 1758 Leche oli väsynyt ja kalpea. Polttopillin käytöstä mineraalien tutkimisessa syntyneiden kaasujen arveltiin vaikuttaneen hänen sairastumiseensa. Kesäkuun alussa 1764 Leche sai tajuttomuuskohtauksen ja menetti muistinsa meteorologiaa lukuunottamatta. Lopuksi hän sairasti kymmenkunta päivää kuumetta ja kuoli 17.6.1764. Taloudellisten vaikeuksien vuoksi Leche oli saanut lainaa akatemian rahastosta ja hänen raha-asiansa olivat olleet toistuvasti esillä konsistorissa. Lechen kuoltua leski ja kuusi alaikäistä lasta jäivät puutteeseen, jolloin akatemia myönsi leskelle avustuksena 8 tynnyriä viljaa vuodessa.

Henkilötietoja: S 1704 Barkåkra, Skåne, Ruotsi, K 17.6.1764 Turku. Vanhemmat: kirkkoherra Jöns Leche, K 1710, ja Kristina Paulin (jonka toinen puoliso Anders Lunnius). Puoliso: 1748 Helena Elisabeth Svenonius, K 1797. Puolison vanhemmat: isä varainhoitaja Christian Svenonius. Lapset: kaksi poikaa ja kuusi tytärtä, joista yksi tytär ja yksi poika kuolivat lapsina.

KIRJALLINEN TUOTANTO. Ks. J. E. Railo, Johan Leche (1704—1764), lääkäri ja luonnontieteilijä. Hippokrates, Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja 13. 1996.

Kirjoitettu Kansallisbiografiaa varten 1996. Tarkistettu huhtikuussa 2001. Julkaistu: Suomen kansallisbiografia 5, Karl – Lehtokoski. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Hämeenlinna 2005.

KIRJALLISUUS. L. W. Fagerlung och R. Tigerstedt: Medicinens studium vid Åbo universitet. Skrifter utgifna af Svenska Litteratursällskapet i Finland XVI, 1890. G. Johnsson (myöh. Soininen), Leche, Juhana. Kansallinen elämäkerrasto III. 1930. F. J. Rabbe, Johan Leche. Finlands minnesvärde män, Samling af lefnadsteckningar I. 1853—1854. J. E. Railo, Johan Leche (1704—1764), lääkäri ja luonnontieteilijä. Hippokrates, Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja 13. 1996.

Lisäys kirjallisuuteen elokuussa 2009: Väre, H.: Johan Leche kasvitieteilijänä. Teoksessa: "Löysin jotakin hauskaa – Jag hittade något trevligt. Andrew Erikssonin juhlakirja hänen täyttäessään 50 vuotta maaliskuun 20. päivänä – Festskrift till Andrew Eriksson på hans 50-årsdag den 20 mars. MMVII". Jyväskylä 2008.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON