Arno Forsius

Mässäilystä kohden painon hallintaa

Lihavia ihmisiä on aina ollut yhteiskunnissa. "Ylensyömiseen kuoleminen on kaikista elollisista vain ihmiselle ominaista", pohdiskeli jo Plinius nuorempi noin vuonna 50 jKr. Ylipainoisuudesta on tullut kansakuntien ongelma vasta varallisuustason yleisen kohoamisen myötä.

Aikaisemmin ylipainoisuuden ongelmat on pantu tavallisesti yksilöllisen mässäilyn tiliin. Syöminen oli joillekin eräs elämän suurista nautinnoista. Assyrialainen Sardanapal eli Assur-banipal käski kirjoittaa hautamuistomerkkiinsä noin vuonna 670 eKr: "Syö, juo ja rakasta, mikään muu ei ole vaivan arvoista." Euchologium sinaiticum -nimellä tunnetussa, muinaiskirkkoslaavia käyttäen 1000-luvulla jKr. laaditussa käsikirjoituksessa on "Rukous suursyömärin vapauttamisesta, anteeksi saamisesta voimakkaan ja kiihottavan aterian nauttimisen johdosta, ja kuinka nousta Pyhän Hengen avulla tuosta heikkoudesta."

Lihavuuden terveydelliset haitat ovat olleet aina tiedossa. Jo Hippokrates oli kiinnittänyt huomiota niihin. Hän totesi Aforismeissaan: "Äkkikuolema on yleisempi luonnostaan lihavien kuin laihojen keskuudessa" sekä "Jos epänormaalin lihavat naiset eivät tule raskaiksi, se johtuu siitä, että vatsapaita painaa kohdun suuta. He eivät tule raskaiksi ennen kuin laihtuvat."

Publilius Syrus (n. 50 eKr.) kirjoitti keisari Augustuksen aikaan: "Kohtuuttomuus hyödyttää lääkäreitä, lääkärin on kuitenkin pysyttävä kohteliaana, hänen ei tule sanoa gastronomille, että tämä on paksu, saati tyhmä, laiska ja syöppö."

Strabon (n. 60 eKr.– n. 20 jKr.) kertoi muinaisista kelteistä, että nämä näkivät vaivaa ollakseen tulematta lihaviksi ja paksumahaisiksi ja että nuoria miehiä rangaistiin, jos heidän vyötärönmittansa ylitti tavanomaisen. Ehkäpä näistä ei ollut silloin sotilaiksi tarpeen tullen.

Jean de La Bruyére (1645–1696) kirjoitti mässäilijöistä vuonna 1688: "Monet ihmiset käyttävät elämänsä ensimmäisen puoliskon tehdäkseen toisen kurjaksi." Tunnettu sananparsi sanoo: "Joka juo ilman janoa ja syö ilman nälkää, kuolee nuorena."

Lihavuudessa vedotaan helposti siihen, että suku on aina ollut tukevaa ja ylipainoista. Tämä on varmasti oikea havainto ja pohdinta lihavuuden perinnöllisyydestä onkin ollut vilkasta. Ainakin yhtä tärkeää on se, että ruokailutottumukset tarttuvat, myös sukupolvesta toiseen. Kerran eräs eläinlääkäri totesi asiasta puhuttaessa: "Kun minun vastaanotolleni tulee joku valittamaan koiransa liikalihavuutta, voin tavallisesti havaita, että sen isäntä tai emäntä on myös liian lihava, eikä kyseessä ole perinnöllisyys."

Ranskalainen lakimies, poliitikko ja gastronomi Jean-Anthelme Brillat-Savarin (1755–1826) lienee ollut ensimmäinen, joka pohti järjestelmällisesti ylipainoisuutta ja sen hoitoa. Hän kertoo ajatuksiaan mainiossa teoksessaan "Maun fysiologia" (Physiologie du Goût, 1825, suom. Jukka Mannerkorpi).

Brillat-Savarin kirjoittaa: "Jos olisin ollut tutkinnon suorittanut lääkäri, olisin ensi töikseni tehnyt kunnollisen tutkielman liikalihavuudesta ja sitten perustanut valtakuntani tähän tieteen nurkkaukseen. Minulla olisi ollut potilaistani kaksinkertainen ilo, sillä he olisivat olleet toisaalta mitä parhaiten voivaa väkeä, toisaalta yleensä ihmiskunnan kauniimpaa puoliskoa, naisväkeä olisi näet päivittäin suorastaan tungeksimassa vastaanotolleni; kiistaton totuushan on, että parahultaisesti pyöreyttä, ei yhtään liikaa eikä liian vähän, on naisille koko elämän mittainen tutkimussarka."

Brillat Savarin toteaa, että viime kädessä liikalihavuuden syynä on liika syöminen ja juominen. Hän jatkaa: "Liikalihavuus vaikuttaa haitallisesti kumpaankin sukupuoleen, sillä se turmelee sekä voiman että kauneuden. Voiman se turmelee lisäämällä liikuteltavan massan painoa, itse voimaa kuitenkaan kasvattamatta. Lisäksi se haittaa hengitystä, mikä tekee mahdottomaksi kaiken pitkäjännitteistä lihasvoimaa vaativan toiminnan. — Se altistaa myös monille taudeille, kuten halvauksille, vesipöhölle ja säärihaavoille ja tekee muutkin sairaudet hankalammiksi hoitaa."

Brillat-Savarin oli ryhtynyt jo vuoden 1805 tienoilla laatimaan liikalihavuuden käsikirjaa. Hän oli myös toteuttanut käytännössä liikalihavuuden hoitoa, josta saamistaan kokemuksista hän kertoo teoksessaan myöhemmin: "Seuraavana päivänä luin hänelle lakini, jonka ensimmäinen pykälä kuului, että hänen oli punnittava itsensä käsittelyn alussa ja lopussa, jotta tulokset voitaisiin mitata matemaattisella tarkkuudella. — Liikalihavuuden hoidossa on aina ehdottomasti noudatettava kolmea perusohjetta: Pidättyväisyyttä ruokapöydässä, kohtuullisuutta nukkumisessa, liikuntaa jalan ja ratsain. Nämä ovat tieteen tarjoamat peruslähtökohdat."

Brillat-Savarin oli vakuuttunut ohjeittensa pätevyydestä, mutta lisäsi heti: "Luotan niihin kuitenkin kovin vähän, sillä tunnen ihmisluonnon heikkouden ja tiedän, että ellei ohjeita noudateta kirjaimellisesti, ne jäävät kokonaan vaille vaikutusta. — Kaikista lääketieteellisistä menetelmistä ruokavalio on tärkein, sillä se vaikuttaa jatkuvasti, päivin ja öin, valve- ja unitilassa."

Brillat-Savarin esitti kirjassaan keinot, joiden avulla hän ehdotti kamppailtavan liikalihavuuden yleistä vitsausta vastaan. Hän toteaa niistä: "Olen muokannut ne ihmisen heikon luonteen ja yhteiskuntamme nykyisen kehitysvaiheen vaatimusten mukaisiksi. Olen jatkuvasti pitänyt mielessä kokemuksen vahvistaman totuuden, jonka mukaan hoito tuottaa sitä vähemmän tuloksia, mitä ankarampi se on, sillä potilas seuraa sellaista hoitoa vain osittain tai ei ollenkaan. Ankariin ponnistuksiin suostutaan vain harvoin ja jos ihmisten haluaa kuuntelevan, heille on syytä ehdottaa vain helposti toteutettavia, jos suinkin mahdollista miellyttäviä asioita."

Katso myös kirjoitusta "24 teesiä painon hallinnasta".

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1999: 25: 2991. Tarkistettu kesäkuussa 2002.

Kirjallisuutta:

Brillat-Savarin, J.-A.: Maun fysiologia. Alkuperäinen teos Physiologie du Goût (1825), suom. Jukka Mannerkorpi. Koko Kansan Kirjakerho. Jyväskylä 1988.

Jaakkola, K.: Euchologium sinaiticumin lääkinnällisestä osasta. Ortodoksia 22: 58–71, 1973. Julk. Ortodoksisten pappien liitto ja Helsingin yliopiston ortodoksian tutkimuksen laitos.

de La Bruyére, J.: Luonnekuvia eli tämän vuosisadan tapoja. Suomentanut ja selitykset kirjoittanut J. A. Hollo. WSOY, Porvoo–Helsinki. Porvoo 1958.

Müller, R.: Hygiene. Luft, Boden, Wasser, Nahrung, Kleideung, Körperpflege, Wohnung, Gewerbe, Eugenik. Vierte, verbesserte Auflage, Urban & Schwarzenberg, Berlin–München 1949.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON