Arno Forsius

Carl von Linnén seksuaaliluennot 1770-luvulla

Carl von Linnén (1707–1778) Upsalan yliopistossa pitämistä seksuaaliopetuksen luennoista on säilynyt tieto melkeinpä sattumalta. Mariestadissa sairaalan toimitusmiehenä eli taloudenhoitajana ollut Adam Emanuel Hammarstrand on kopioinut kesällä 1791 Pehr Dubbin tekemät muistiinpanot luennoista, jotka Linné on pitänyt ilmeisesti 1770-luvun alkupuolella. Kopion otsikkona on "Collegium Medicum af Archiatern och Riddaren Carl von Linné" (Arkkiatri ja Ritari Carl von Linnén Lääketieteelliset Luennot). Luennoista tehty kirjanen on ilmestynyt painosta Nils Isbergin toimittamana.

Luennot ovat suorasukainen kuvaus sukupuolisesta halusta, yhdynnästä ja nautinnosta. Siinä suhteessa se on melkoinen poikkeus siitä, mikä tuohon aikaan oli tiedettä vielä hallitsevan kirkon mukaan soveliasta ja luvallista. Lääketieteellisesti aiheen perustelut ovat lähtöisin vanhan ajan neljän nesteen humoraaliopista ja sen keskiajalla muotoutuneista teoreettisista pohdiskeluista. Fysiologian todellisia mekanismeja ja hormonitoimintoja ei tuohon aikaan vielä tunnettu.

Linné käsittelee miehen ja naisen välistä yhdyntää kolmesta eri näkökulmasta, nimittäin ehkäisevän terveydenhoidon, sukupuolivietin tyydyttämisen sekä sukupuolisen nautinnon kannalta. Ehkäisevään terveydenhoitoon liittyvät muutamat harvat maininnat, jotka toistavat humoraaliopin keskiaikaisen puhdistusajattelun mukaisia ohjeita. Sukupuolielinten toimintaa ja sukuvietin tyydyttämistä kuvataan luennoissa hyvinkin realistisesti. Sukupuolisen nautinnon saavuttaminen tulee myös korostetusti esiin. Luettaessa on otettava huomioon, että luentojen pitämisen aikaan kaikki kuulijat olivat miehiä.

Seuraavassa selostuksessa kerrotaan lyhyesti joitakin ajalle ominaisia piirteitä kirjasen eri luvuista. Linné oli värikäs sanankäyttäjä ja selostuksessa on säilytetty eräitä hänen ilmaisujaan. Ne on osoitettu lainausmerkeillä.

Lääketieteelliset luennot (Collegium Medicum)

Alkupuheessa korostetaan ihmisten erilaisuutta, jonka arviointi perustuu pääasiallisesti kasvonpiirteiden tulkintaan. Ihminen voi kuitenkin myös hallita kasvonpiirteitään ja osoittaa niiden avulla siveyttä ja siveettömyyttä, huonoa ja hyvää mielenlaatua, rakkautta ja katkeruutta jne. Luvussa todetaan esim., että kalpeilla ihmisillä on paljon ajateltavaa tai he ovat rakastuneita. Kalpeat ovat myös halpamielisiä. Niinpä kalpeat ihmiset, joilla on, kuten on tapana sanoa, sinertävät silmänaluset, haluavat kovasti yhdyntää, ja jos he eivät sitä saa, voivat he tulla aivan raivokkaiksi ja tahtovat surmata itsensä. Luvussa sanotaan myös, että naiset tapaavat pelätä punakkuutta, koska he uskovat sen osoittavan heidät kevytmielisiksi tai juopotteleviksi. Ulkomailla asia oli kuulemma aivan toisin, sillä siellä naiset kaunistivat itseään näyttääkseen punakoilta. Lopuksi todetaan, että kasvoista on varsin helposti nähtävissä, jos joku on taipuvainen rakasteluun.

Ihmisen siemennesteestä (De semine hominum)

Ihmisen siemennesteellä tarkoitetaan sekä miehillä että naisilla sukukypsyyden aikana syntyvää nestettä, joka ilmenee miehillä siemenvuotona ja naisilla kuukautisvuotoina. Siemenneste muuttaa ihmisen kokonaan. Ilman sitä kukaan nainen ei olisi niin hurjapäinen, että ottaisi hengenvaaran uhalla ja suurella kivulla synnyttääkseen lapsia, ellei Luoja olisi lisännyt jotakin kiihottavaa ja himoittavaa siihen, kun hän sanoi: Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa.

Merkkejä, jotka ilmaisevat, että nainen pitää yhdynnästä (Tecken som gifva tillkjänna at en qvinna tycker om coitus)

Luvun mukaan yhdynnästä pitävä kuumaluontoinen nainen, joka "mielellään sallii kiivetä päälleen", on nuori ja yli 14-vuotias. Hänellä on pienet mutta kuitenkin kohtuullisen kokoiset rinnat, jotka ovat "kohtalaisen kiinteät ja pyöreät, kuin kahta helmiäispalloa muistuttavat". Hänellä on tavallisilla paikoilla karvoitusta, joka on vahvaa ja kiharaista. Hän on myös vapaa ja rohkea puheissaan ja hänellä on kaunis ja voimakas ääni. Hän on mieleltään luja ja ylpeä eikä lainkaan säälivä. Hänellä on tuikkivat silmät, "jotka voivat hyvin houkutella herkkäuskoisen pojan kiipeämään hänen päälleen." Hän on enemmän laiha kuin lihava. Sellainen tyttö on halukas ja aina altis yhdyntään. Hänellä on vähän kuukautisvuotoa, ja toisinaan hänellä ei ole kuukautisia joka kuukausi kuten muilla, vaan joskus 1 tai 2 kuukautta ilman mitään vuotoa. Hänen ihonsa ei haise ja lemua hikoillessa kuten muilla naisilla. Hän laulaa mielellään jotakin, joka voi tyydyttää hänen mielikuvitustaan. Hän kulkee ympäriinsä sinne ja tänne, "että joku kävisi vierailulla hänen rouva Venuksensa [häpynsä] luona."

Luvun sisällöstä päätellen siinä kuvataan ehkä enemmänkin niitä merkkejä, jotka ilmaisevat millaisen naisen kanssa miehet pitäisivät yhdynnästä. Asioiden tarkastelutapa on muutenkin mieskeskeinen eräitä harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta.

Tunnusmerkkejä siitä että nainen ei halua yhdyntää (Kjänneteken därtill at hon ej åstundar coitus)

Nainen, joka ei pidä lemmen riemuista, on siihen liian nuori tai hänellä on suuret laihat rinnat, jotka lisäksi riippuvat kuin vanhoilla naisilla. Hänellä ei ole riittävästi karvoja tietyissä paikoissa. Hän ei ole vapaa eikä rohkea, hän uskoo kaiken mitä kuulee ja on epäluuloinen muita kohtaan. Hänessä on pehmeää ja velttoa lihaa. Hän puhuu heikosti ja on hento kaikilta raajoiltaan. Hän on kalpea kasvoiltaan ja vailla eloisaa väriä. Hän tulee pian raskaaksi ja hänellä on synnytyksen jälkeen runsaasti maitoa. Lisäksi hän on enemmän taipuvainen lihavuuteen kuin laihuuteen.

Mitä naisilla sanotaan kuukautisiksi (Hvad som hos fruentimer kallas menstrum)

Kuukautiset eivät ole muuta kuin se ravinnon ja ruoan ylimäärä, jota ei käytetä ruumiin ravinnoksi tai joka ei sekoitu vereen, vaan erottuu siitä samoinkuin miehillä siemenneste, joka on kaikkein hienointa verestä erottuvaa ainetta ja henkeä.

Miehillä ei ole sellaista tervehdyttävää vuotoa kuin naisten kuukautiset, lukuunottamatta siemenvuotoa yhdynnässä tai voimakkaassa mielikuvituksessa naisen kanssa maatessa.

Mitä enemmän naiset saavat syödä herkullista ruokaa, sitä paremmat kuukautiset heillä on. Jos kuukautiset lakkaavat, aiheutuu siitä melankoliaa (alakuloisuutta), päänsärkyä, kalpeutta, hengenahdistusta, yskää, sydämentykytystä, pyörtymistä, röyhtäyksiä, tuskaisuutta ja heikkohermoisuutta ym. Yhdyntä on naisille suureksi hyödyksi ja avuksi, sillä sen kautta heistä poistuu ylimääräistä nestettä ja paljon kylmyyttä, ja tilalle tulee lämpöä miehen siemennesteestä, joka vähentää naisen kylmyyttä ja antaa tämän ruumiille lämpönsä.

Siveillä ja kunniallisilla naisilla kuukautisvuoto on punaista kuin veri, mutta huorilla ja poljetuilla naisilla se on vaaleaa, ruman lyijynkarvaista väriltään ja kovin ilkeännäköistä, jolloin se voi helposti pelottaa miehen lähtemään tiehensä. Myös miehen siemen on punaista, mutta kiveksissä se muuttuu valkoiseksi.

Kivekset ovat aina viileät, minkä vuoksi siemen ei virtaa ulos ennenkuin se lämpiää yhdynnässä. Miehen kanssa yhdynnässä ollessaan nainen tuntee suurta iloa ja suloista mielihyvää. Silloin kuukautisvuoto etsii tietään avoinna olevaan häpyyn, mutta kohdatessaan siittimestä tulleen siemennesteen se ei purkaudukaan esiin.

Niistä elimistä, jotka kuuluvat tähän toimintaan (Om de lemmar som tjäna till denna acten)

Tässä luvussa kuvataan miehen ja naisen sukuelimiä sekä niiden toimintaa. Naisen kohdalla ei mainita häpykieltä (clitoris) lainkaan. Linné kertoo, että emättimen pohjalla on kohtu, jonka yhteydessä on sen kummallakin puolella valkoisen nesteen täyttämät pienet ja pyöreät nystyrät. Niitä nimitetään naisten kiveksiksi. Todettakoon samalla, että naisten munasarjojen ja kuukautisvuotojen yhteys todettiin vasta sata vuotta myöhemmin, vuonna 1871.

Jos halutaan lisätä siemennesteen määrää tai kiihottua yhdyntään, on syötävä tuoreita nauriita, tuoretta lihaa ja salvokukkoja, samoin kuin suolaamatonta sianlihaa, hedelmiä jne. Jos nuori nainen ajattee jotain tiettyä asiaa yhdynnässä, tulee lapsesta sen kaltainen. Oikean ja vasemmanpuoleiset kivekset tyhjenevät harvoin samalla kertaa niin miehellä kuin naisellakin, ja oikean puolen kivekset antavat aina suuremman himon kuin vasemmalla puolella olevat.

Yhdynnän ajasta (Om tiden til coitum)

Yhdyntä kuuluu sukukypsään ikään, miehillä 14:stä aina 50 à 60 ikävuoteen, jolloin se päättyy. Jos harjoittaa yhdyntää liian usein ja sopimattomaan aikaan, siitä seuraa suurta vahinkoa. Yhdyntää ei pidä kuitenkaan kokonaan hylätä vaan harjoittaa oikeaan aikaan, jolloin se on hyväksi. Siksi sitä pitää harjoittaa syksyllä ja se on hyödyllistä myös talvella. Moni harjoittaa ja käyttää yhdyntää siihen aikaan terveytensä tähden. Se hyödyttää erityisesti hyvin vereviä, mutta vahingoittaa runsaslimaisia (flegmaatikkoja) ja melankolisia. Silti niiden verevien, jotka ovat samalla lihavia, tulee myös pidättyä yhdynnästä niin paljon kuin mahdollista. Sanotaan, että vanhat ihmiset haluavat yhdyntää kaikkein mieluimmin kesällä ja syksyllä.

Yhdynnän tavasta (Om sättet at tillhopa gå)

Miehen ei pidä ryhtyä yhdyntään pian edellisen kerran jälkeen. Naisen ei pidä ryhtyä yhdyntään ennenkuin 8 päivää edellisen jälkeen. Mitä kauemmin siementä on pidätetty, sitä parempaa ja voimakkaampaa se on. Samoin, jos se on syntynyt hyvästä ruoasta ja ravinnosta, siinä on sitä parempaa ja suurempaa voimaa. Siittämisen yhteydessä naisen ei tule olla liian täynnä ns. kukkia [siis kuukautisvuodon aikana], mutta ei myöskään aivan kukaton, vaan hiljan puhdistunut jotta kohtu olisi melko puhdas [eli kuukautisvuodon päättyessä].

Linnén mielestä vaikeinta on ilmaista asia, joka on niin häveliäs puhuttavaksi. On kummallista, miksi eräiden elinten kohdalla on oltava niin häveliäitä, vaikka ne kaikki kuuluvat samaan ihmiseen ja jokainen tietää aivan hyvin millaisia ne ovat hänen omaan sukupuoleensa kuuluvilla. Linné pohtii, miten pojat ja tytöt ennen sukukypsyyden saavuttamista kuvittelevat mielessään kaikenlaista. Sukukypsyyden saavutettuaan miesten tulisi kuitenkin tietää naisten kuukautisista ja niiden aikana esiintyvistä vaikeuksista sekä myös naisen halusta yhdyntään ja hyväilyyn. Ja eikö naisten tulisi tietää, mitä miehen sukuelimissä tapahtuu tämän nähdessä kauniin tytön ja että mies naista hyväillessään haluaa "kiivetä tämän päälle". Ja eikö naisten tulisi "tyytyväisinä pujahtaa alle", ellei siitä olisi pelättävissä mitään vaarallisia seurauksia.

Molempien sukupuolten käyttäytymisestä ja elinten yhteensaattamisesta (Om bägge könens umgängelse och dess delars tillhopasättande)

Tässä luvussa kuvataan varsin luonnonmukaisesti ja yksityiskohtaisesti sukupuolista kiihottumista ja yhdyntää. Linné selittää ajan tapaan, miten kaikki johtuu molemmilla sukupuolilla siemennesteen lisääntymisestä ja kuohumisesta. Samalla Linné kiinnittää paljon huomiota siihen, miten yhdynnän antamaa nautintoa voidaan lisätä. Hän toteaa kyllä myöskin, että jos mies pakottaa naisen yhdyntään, ei tämä kerta kaikkiaan voi tuntea yhdynnän sisäistä liikettä eikä myöskään mitään suloista halua. Samoin tapahtuu myös jos mies suoriutuu asiasta kovin nopeasti.

Linné sanoo vielä, että hedelmöityksen jälkeen naisen kohtu sulkeutuu ja hänen täytyy 9 tai 10 kuukauden ajan kulkea ikäänkuin suljettuna eroon miehen siittimestä. "Kuka silloin ihmettelisi, hänen ollessa naimisissa, jos mies kyllästyisi odottamaan hänen entiselleen palautumistaan ja yrittäisi huvittaa itseään jonkun muun pikku hävyn kanssa. Kuitenkin edellytetään, että miehen siveys ja hyveellisyys ovat aina niin suuret, että hän ei saastuta itseään jonkun toisen hävyn kanssa."

Tuntomerkkejä niistä, jota ovat tulleet yhdynnästä raskaaksi (Känneteken på dem som fått coitum)

Luvussa kiinnitetään huomiota naisen mielentilan muutoksiin ja tavanomaisiin raskauden oireisiin. Niistä aikakaudelle ominaisia ovat seuraavat: jos nainen yhdynnän jälkeen tuntee kylmyyttä tai raskautta jaloissa, jos yhdynnän aikana siittimessä tuntuu vetämistä tai imemistä, ja jos nainen haluaa uutta yhdyntää heti uudelleen. Raskauden kohdalla mainitaan, että jos nainen on paksuna enemmän oikealta, se on merkkinä pojasta, ja jos enemmän vasemmalta, se on merkkinä tytöstä. Pisamaisuus ja kirjavuus kasvoissa viittasi tyttöön, vaaleus ja vähäinen kirjavuus poikaan.

Yhdyntään ja siittämiseen kuuluvista seikoista (De tillfälligheter som höra til coitus eller aflandet)

Jotta nainen tulisi raskaaksi, on hänen kohtunsa oltava terve, ja miehen sekä naisen pitää olla pitkään pidättynyt yhdynnästä. Naisen on maattava pitkällään miehen peittämänä, ja jotta siemen tulisi oikeaan paikkaan, naisen on kohotettava takamustaan. Ja kun nainen "on saanut miehen siittimestä sen lahjan, jota hänen pikku häpynsä niin mielellään ja kovasti on kaivannut", hänen on levättävä jonkin aikaa paikoillaan. Naisen tulee pidättyä uudesta yhdynnästä kolmen päivän ajan sekä varoa kylmyyttä ja viilentävää ruokaa.

Lapsen siittämisestä ja synnyttämisestä maailmaan (Om barnens aflelse och födelse hit till werlden)

Koska jokainen ihminen syntyy maailmaan miehen siemennesteestä ja naisen kuukautisista, on hedelmöitymisen tapahduttava niin, että yhdynnässä naisen kuukautisvuoto ja miehen siemenneste purkautuvat samanaikaisesti emättimeen ja sekoittuvat siellä. Jos niiden väliin pääsee ilmaa, ei tapahdu mitään hedelmöitystä. Samoin käy, jos miehen siemenneste ei ole riittävän lämmintä.

Linné mainitsee vielä, että vanhan ajan viisaiden mukaan nainen olisi tuntenut yhdynnässä suurempaa mielihyvää kuin mies, koska nainen sekä antaa että saa siemennestettä, mutta se oli kiistanalaista. Kuitenkin oli selvää, että jokainen tahollaan tuntee yhdynnästä suurta tyydytystä, niin että moni kaipauksella ja kaiholla tavoittelee sitä, mistä on kyllä esimerkkejä olemassa.

Lapsen kasvusta kohdussa (Om barnets tillwäxande i moderlifvet)

Tässä luvussa sikiön alkuun lähtöä verrataan kasvin kehittymiseen siemenestä. Sikiön kasvua täysiaikaiseksi kuvataan melko oikein. Kuukautiset, jotka eivät vuoda naisen ollessa raskaana, muuttuvat maidoksi ja lapsen ravinnoksi.

Linné mainitsee myös ennenaikaiset synnytykset, jotka aiheutuvat voimakkaista ja äkillisistä liikkeistä. Sen takia huonot naiset ja huorat, kun he huomaavat olevansa raskaana, etsivät voimakkaita liikkeitä, kantavat kaikenlaisia taakkoja, tai myös antavat uudelleen monen miehen ja usein "kannustaa" itseään [yhdynnässä], jopa tappelevat voimallisesti miesten kanssa pakottaakseen sikiön ulos sisältään. Keskenmenoja tapaa usein sattua suurista säikähdyksistä.

Merkkejä siitä, onko nainen maattu (Tecken til om en qvinna är kränkt)

Sen selvittämiseksi, onko nainen säilyttänyt neitsyytensä vai onko hänet maattu, "on tarpeellista tietää hävyn tila ja laatu."

Tässä luvussa Linné palaa vielä keskenmenoihin. Hän mainitsee, että ne tapahtuvat tavallisesti 3. kuukaudella ja niitä aiheuttavat pelko, viha, suru, liika verekkyys, samoin kuin esim. ratsastaminen, tanssiminen, hyppiminen, juokseminen ja kaatuminen. Usein ruumis itsessään on siihen taipuvainen, jolloin keskenmeno tapahtuu ilman vähäisintäkään syytä. Keskenmenon merkkejä ovat, että nainen tuntee kipua selässä ja vatsassa, ja että hän saa synnytyspolttoja ja hänestä alkaa vuotaa verta.

Kirjoitus on valmistunut maaliskuussa 2000.

Kirjallisuutta:

Om sättet att tillhopa gå. Sexualföreläsningar av Carl von Linné. Utg. av Nils Isberg. Andra upplagan. Zindermans. Uddevalla 1969.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON