Arno Forsius

Listerioosi, Listeria monocytogenes -bakteerin aiheuttama sairaus

Kirjoittajan huomautus: Tämä kirjoitus on laadittu historiallisena katsauksena. Siinä mainitut tutkimukset ja hoitomenetelmät ovat esimerkkejä vallinneesta käytännöstä, eikä niitä saa toteuttaa omaehtoisesti ilman laillistetun ammatinharjoittajan potilaskohtaiseen harkintaan perustuvaa määräystä ja ohjetta.

Listeria monocytogenes -bakteerin aiheuttama sairaus, listerioosi, on ollut yleisemmin julkisuudessa vasta 1960-luvulta lähtien, vaikka kyseinen taudinaiheuttaja on tunnettu jo 1910-luvulla. Bakteeri on ollut ajankohtainen viime aikoina erityisesti sen vuoksi, että se voi tarttua elintarvikkeiden mukana ja aiheuttaa epidemianluonteisia purkauksia. Vaikka listerioosi on käytännössä harvinainen sairaus, se on kuitenkin usein hengenvaarallinen. Listerioosi on ns. zoonoosi, sekä eläimillä että ihmisellä esiintyvä sairaus.

Ruotsalainen Hülphers löysi vuonna 1911 maksanekroosia sairastavan kaniinin maksasta gram-positiivisen bakteerin, jolle hän antoi nimen Bacterium hepatis. Cambridgessa toiminut Murray löysi vuosina 1924–1926 kaniineista samankaltaisen bakteerin. Hän antoi sille kuitenkin nimen Bacterium monocytogenes, koska tautiin liittyi valkosoluihin kuuluvien monosyyttien lisääntymistä veressä. Bakteerin nimeksi tuli pian Erysipelothrix monocytogenes, sillä sen pääteltiin kuuluvan samaan ryhmään sikaruusua (Erysipelas suum) aiheuttava bakteerin (Erysipelothrix rhusiopathiae) kanssa. Tanskassa Nyfeldt löysi bakteerin vuonna 1929 sattumalta eräältä potilaalta, jolla oli veressä runsaasti monosyyttejä. Hän päätteli, että bakteeria ei voitu erottaa Hülphersin ja Murrayn aikaisemmin löytämistä bakteereista. Pirie antoi vuonna 1927 bakteerille nimen Listerella, antiseptiikan perustajan Joseph Listerin (1827–1912) mukaan, ja vuonna 1940 bakteerin nimeksi tuli lopulta Listeria monocytogenes, jolla se nykyäänkin tunnetaan.

Palsson totesi vuonna 1963, että heikkolaatuinen karjanrehu saattoi sisältää niin paljon Listeria -bakteereja, että se voi aiheuttaa sairastumisia lypsykarjassa. Sen johdosta tehdyissä tutkimuksissa todettiin, että syynä oli hapolla riittämättömästi (pH suurempi kuin 5) käsitelty tuorerehu. Ihmisten saaman tartunnan selvittämisessä muodostui ratkaisevaksi Kanadassa vuonna 1981 esiintynyt epidemia, jonka aiheutti Listeria -bakteerin saastuttama kaalisalaatti. Taudinaiheuttajan osoitettiin joutuneen salaattiin kaaleista, jotka olivat likaantuneet listerioosia sairastavien lampaiden ulosteista.

Aikuisilla ihmisillä tavallisin Listerian aiheuttama sairaus on aivojen ja aivokalvontulehdus. Australialainen Atkinson löysi bakteerin ihmisellä aivokalvontulehduksen aiheuttajana jo vuonna 1917. Sen jälkeen saman havainnon tekivät mm. Dumont ja Cotoni Pariisissa vuonna 1919, Kapsenberg Alankomaissa vuonna 1941 ja Gudkowa Neuvostoliitossa vuonna 1946. Aivokalvontulehduksen lisäksi Listeria aiheuttaa mm. ihotulehduksia, verenmyrkytyksiä ja sydämen sisäkalvon tulehduksia sekä raskaana olevilla istukan ja sikiön vaurioita. Raskaana olevilla tulehdus voi aiheuttaa keskenmenon, sikiön kuoleman tai ennenaikaisen synnytyksen. Syntyvä lapsi voi saada tartunnan synnytyskanavasta ja silloin bakteeri aiheuttaa tavallisimmin keuhkotulehduksen tai aivokalvontulehduksen.

Ihminen saa listerioositartunnan useimmiten elintarvikkeista. Ihokosketuksen kautta voivat sairastua mm. laboratoriotyöntekijät, maanviljelijät ja karjanhoitajat sekä eläinlääkärit. Terveet lapset ja aikuiset eivät yleensä sairastu listerioosiin, mutta raskaana olevat ovat tavallista herkempiä tartunnalle. Mahan liikahappoisuuden hoito ja ulostuslääkkeet lisäävät sairastumisriskiä. Tautiin sairastuvat varsinkin iäkkäät ja huonokuntoiset ihmiset sekä ne, joiden vastustuskyky on heikentynyt joko sairaudesta (esim. vakava veritauti, diabetes, maksakirroosi, krooninen munuaistauti, alkoholismi tai HIV-infektio) tai hoidosta (esim. elinsiirtojen ja kasvaimien vuoksi annettu solunsalpaus- tai muu immunosuppressiivinen hoito) johtuen. Voimakas suun kautta saatu tartunta voi aiheuttaa ripulin. Raskauden aikana saatu sairaus voi muistuttaa flunssaa ja olla muuten varsin vähäoireinen. Taudin hoitoon käytetään mm. ampisilliinia tai erytromysiiniä, tai olosuhteista riippuen antibioottien ja kemoterapeuttisten lääkkeiden yhdistelmiä. Noin 1/4 osa listerioosiin sairastuneista menehtyy tautiin.

Aikaisemmin listerioosia on pidetty erityisesti eläintautien aiheuttajana. Bakteeri onkin saatu eristetyksi noin 50 villistä ja kesystä eläinlajista, mm. imettäväisistä, linnuista, kaloista, äyriäisistä ja punkeista. Kotielämistä esim. lampaat, vuohet, naudat, hevoset ja siat voivat sairastua Listerian aiheuttamaan tulehdukseen. Tulehduksen oireet vaihtelevat eri eläimillä, niitä ovat mm. aivokalvontulehdukset, verenmyrkytykset ja keskenmenot. Eräillä eläimillä oireena on ns. pyörötauti eli pyörimistauti, jossa eläimet alkavat aivovaurion vuoksi kulkiessaan kiertää ympyrää. Samanlaisen oireen voi aiheuttaa lampailla myös erään heisimadon rakkomatojen pesiytyminen aivoihin.

Listeria monocytogenes -bakteeri on ns. gram-positiivinen sauvabakteeri, joka pystyy lisääntymään anaerobisesti eli hapettomassa tilassa. Lisäksi se pystyy lisääntymään poikkeuksellisen laajalla lämpötila-alueella, 0–45 °C asteessa, siis myös ns. jääkaappilämpötilassa. Bakteerin lisääntyminen tapahtuu isäntäsolujen sisällä. Bakteeria esiintyy luonnossa maaperässä, kasveissa, puroissa ja viemärivesissä ja sitä joutuu helposti myös elintarvikkeisiin. Noin 1– 5 %:lla ihmisistä bakteeria esiintyy normaalisti ulostenäytteissä.

Listeria monocytogenes -bakteerin merkitys taudin aiheuttajana on kasvanut selvästi elintarvikkeiden valmistuksessa, pakkauksissa, kaupassa ja säilytyksessä tapahtuneiden muutosten johdosta. Niitä ovat mm. suolan ja muiden säilöntäaineiden vähentäminen sekä säilytysaikojen pidentyminen. Myös eläinten lisääntyneellä säilörehun valmistuksella on ollut osuutta asiassa.

Käytännössä tartuntaa useimmin aiheuttavia elintarvikkeita ovat kuumentamatta valmistetut tai syödyt ravintoaineet, tavallisimmin pehmeät, kypsytetyt tuore- ja homejuustot sekä graavisuolatut ja kylmäsavustetut kalatuotteet tyhjiöpakattuina. Viime mainituissa Listeria -bakteerien määrä saattaa lisääntyä tartunnan aiheuttavalle tasolle kylmäkuljetusten ja -säilytyksen tehostumisesta huolimatta, varsinkin jos säilytysajat muodostuvat pitkiksi ja lämpötilat eivät pysy riittävän alhaisina.

Erityisesti lisääntyneen tartuntavaaran ryhmään kuuluvien ihmisten on aiheellista varoa raakaraasteita ja salaatteja, kuorimattomia hedelmiä ja vihanneksia, raakaa ja kuumentamatta valmistettua kalaa, äyriäisiä, pehmeitä kypsytettyjä juustoja sekä pastöroimatonta maitoa ja siitä tehtyjä ravintovalmisteita. Sen lisäksi kala ja liha on kypsennettävä hyvin ja raa'at vihannekset on pestävä ennen syömistä. Samoin kylmäkaapissa säilytetyt valmisruoat ja ruoantähteet on kuumennettava kunnolla ennen syömistä. Ruoanvalmistuksessa käytetyt astiat, työvälineet ja leikkuulaudat sekä kädet on pestävä aina huolellisesti kypsentämättömien ruoka-aineiden käsittelyn jälkeen.

Bakteriologisista yksityiskohdista sekä taudin oireista, hoidosta ja ehkäisystä on tarkempia tietoja mm. P. Huovisen ym. toimittamassa teoksessa ja O. Lyytikäisen ym. kirjoituksessa.

Kirjoitus on valmistunut marraskuussa 2005.

Kirjallisuutta:

Encyclopædia Britannica. CD 1999.
Huovinen, P. ym. (toim.): Mikrobiologia ja infektiosairaudet, Kirjat I ja II. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki. Jyväskylä 2003.
Loessner, M.: Listeria monocytogenes: Vorkommen in oberflächlichen Weichkäsen und Entwicklung antagonistischer Reifungskulturen. http://tumb1.biblio.tu-muenchen.de/publ/diss/ww/2000/loessner.pdf
Lyytikäinen, O. ym. : Listerioosin jäljillä. Suomen Lääkärilehti 2005: 46: 4733–4737.
Müller, R.: Medizinische Mikrobiologie, Parasiten, Bakterien, Immunität. Vierte, neubearbeitete Auflage, Urban & Schwarzenberg, Berlin – München 1950.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON