Arno Forsius

Suoma Loimaranta-Airila (1881–1954) – lastenkotien ja kansakoulujen lääkäri, keuhkosairauksien erikoislääkäri, Lotta Svärd -järjestön aktiivijäsen

Suoma Loimaranta-Airilan käyttämät sukunimet olivat: vuoteen 1906 Lindstedt, vuosina 1906–1919 Loimaranta, vuosina 1919–1934 af Hällström ja vuosina 1934–1954 Loimaranta-Airila.

Suoma Helena Loimaranta (vuoteen 1906 Lindstedt) syntyi 10.3.1881 Kuopiossa. Hänen vanhempansa olivat lääninrovasti Vilhelm Lindstedt ja Hilda Nyholm.

Suoma Loimaranta tuli ylioppilaaksi Tampereen tyttökoulusta 24.5.1901. Hän kirjoittautui Helsingin yliopistoon Satakuntalaisen osakunnan jäsenenä. Hän suoritti medikofiilitutkinnon 3.12.1903, lääketieteen kandidaatin tutkinnon 30.12.1905 ja lääketieteen lisensiaatin tutkinnon 30.11.1910. Laillistetun lääkärin oikeudet hän sai 9.3.1911. Oltuaan Takaharjun parantolassa alilääkärinä 1.12.1910–1.10.1914 hän sai vuonna 1916 oikeuden ilmoittaa itsensä keuhkosairauksien erikoislääkäriksi.

Suoma Loimaranta oli amanuenssina kirurgian osastolla sekä assistenttilääkärinä Helsingin Diakonissalaitoksen lastentautien osastolla 1.12.1907–1.8.1908 ja 1.5.–3.8.1910. Vuoden 1908 aikana hän tutki Diakonissalaitoksen sairaalassa tuberkuloottisten märkimisavanteiden röntgenkuvausta vismuttivaseliinia käyttäen. Hän oli Forssan vt. tehtaanlääkärinä 10.6.–1.8.1909 ja Juvan vt. kunnanlääkärinä 17.6–1.8.1910. Hän teki opintomatkat Itävaltaan vuonna 1911, Saksaan vuonna 1914 ja Italiaan vuonna 1928.

Alilääkärin toimen Takaharjun parantolassa päätyttyä Suoma Loimaranta oli lääkintöhallituksessa ylimääräisenä lääkärinä 20.10.1914–3.8.1916. Tänä aikana hän hoiti useita lääkärin viransijaisuuksia eri puolilla maata. Hän oli mm. Kurkijoen vt. piirilääkärinä 2 1/2 kk vuosina 1914–1915, Lohjan vt. piirilääkärinä 7 kk vuonna 1915, tarkastuslääkärinä Torniossa 1 1/2 kk vuonna 1915 ja koleratarkastuslääkärinä Lauritsalassa 2 1/2 kk vuonna 1915. Vuodesta 1916 Suoma Loimaranta asui kotikaupungissaan Tampereella ja toimi siellä yksityislääkärinä. Sen lisäksi hän oli mm. Tampereen vt. piirilääkärinä 3.8.1916–16.1.1917. Kansalais-vapaussodan aikana hän oli Kenttäsairaala n:o 5:n lääkärinä 3 kk vuonna 1918 ja sodan jälkeen Tampereen vankileirin ylilääkärinä 9 1/2 kk vuosina 1918–1919.

Suoma Loimaranta solmi 22.6.1919 avioliiton filosofian maisteri, lääketieteen lisensiaatti Ernst Gustaf Wilhelm af Hällströmin (1863–1931) kanssa, joka oli silloin Tampereen kaupungin 1. kaupunginlääkäri. Suoma af Hällström toimi edelleen yksityislääkärinä Tampereella, mutta hoiti sen ohella lukuisia muita lääkärintehtäviä Tampereella ja sen lähistöllä. Hän oli mm. Tampereen keuhkotautiparantolan ja -huoltolan vt. lääkärinä yhteensä 7 1/2 kk vuonna 1919, Tampereen kaupungin sisälähetyksen lastenkodin lääkärinä vuosina 1920–1935, Lempäälän kunnallis- ja lastenkodin lääkärinä vuosina 1923–1935 sekä Tottijärven kansakoululääkärinä vuosina 1929–1935. Hän oli Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen vuonna 1929, Keski-Hämeen keuhkotautiparantolan rakennustoimikunnan jäsen vuosina 1928–1930 ja parantolan johtokunnan varajäsen vuosina 1929–1935.

Suoma af Hällström oli Lotta Svärd -järjestön merkittävä vaikuttaja alusta saakka. Hän oli järjestön Pohjois-Hämeen piirin puheenjohtaja vuosina 1921–1936 sekä järjestön keskusjohtokunnan jäsen lääkintäjaoston päällikkönä vuosina 1922–1923 ja 1927–1942. Lisäksi hän oli vuosina 1933–1934 jäsenenä Puolustusministeriön lääkintäosaston asettamassa neuvottelukunnassa kenttäsairaaloiden yhdenmukaisuutta varten.

Puolisonsa kuoltua Suoma af Hällström solmi avioliiton 9.9.1934 professori, filosofian tohtori Kaarlo Martti Airilan (aik. Nyholm, 1878–1953) kanssa ja muutti asumaan Helsinkiin. Sen jälkeen hän käytti sukunimeä Loimaranta-Airila. Hän toimi yksityislääkärinä Helsingissä ja osallistui Lotta Svärd -järjestön toimintaan keskusjohtokunnan jäsenenä vuoteen 1942 saakka. Keskusjohtokunnasta eroamisen jälkeen hänet kutsuttiin vuonna 1942 Lotta Svärd -järjestön kunniajäseneksi. Sotien aikana Loimaranta-Airila oli Savitaipaleen vt. kunnanlääkärinä ja evakuoimissairaalan lääkärinä vuosina 1939–1940, Helsingin kaupungin tuberkuloosihuoltotoimiston vt. apulaislääkärinä 1 1/2 kk vuosina 1941–1944 sekä Kuusankosken vt. kunnanlääkärinä ja keuhkotautiparantolan lääkärinä 3 kk vuonna 1944. Suoma Loimaranta-Airila kuoli 73 vuoden ikäisenä 3.11.1954.

Suoma Loimaranta-Airila oli Duodecimin, Suomen Lääkäriliiton, Tuberkuloosilääkäriyhdistyksen ja Helsingin Lääkäriyhdistyksen jäsen.

Suoma Loimaranta-Airilalle myönnettiin useita kunnia- ja ansiomerkkejä: VR 1 1918, Mm 1918, Tampereen valtauksen Mm, SVR Am, VR 3 1940, Mm 1939–1940, VR 2 1942, Suojeluskuntien kult Ar, Lotta Svärd -järjestön Ar, Sveriges landstormsföreningarnas centralförbunds hedersjetong i silver.

Suoma Loimaranta-Airilan julkaisuja:

Muutamia kokeiluja vismutvaselini-injektsioneilla Beckin mukaan. Duodecim 09.
Eräs pneumotorakshoidon yhteydessä sattunut hempilegia tapaus. Duodecim 14.

Kirjallisuutta:

Bergholm, Hj.: Suomen lääkärit sekä Suomen hammaslääkärit – Biographica – Finlands läkare jämte Finlands tandläkare. Uusi painos 1917 Ny upplaga. Oulu 1917.

Bergholm, Hj.: Suomen lääkärit, Finlands läkare Biographica 1927. Tampere - Tammerfors 1927.

Suomen lääkärit 1952 Finlands läkare. (Toim. Per-Erik Heikel.) [Suomen Lääkäriliitto.] Borgå 1953.

Tri Suoma af Hällström [50 vuotta]. Lotta-Svärd -lehti 1931: 5: 67.

Lisäys kirjallisuuteen 2010:
Pohls, M. ja Latva-Äijö, A.: Lotta Svärd. Käytännön isänmaallisuutta. Otava. Keuruu 2009.

Kirjoitus on valmistunut tammikuussa 2007. Lisättu 2010 maininta kutsumisesta Lotta Svärdin kunniajäseneksi.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON