Arno Forsius

Mikael Agricola (n. 1510—1557) ja lääkintätaito

Suomen kirjakielen perustaja, Turun koulun rehtori ja myöhemmin Turun piispa Mikael Agricola (n. 1510—1557) on myös ensimmäisenä julkaissut suomeksi lääkintätaitoon liittyvää tekstiä vuonna 1544 Tukholmassa painetussa teoksessaan "Rucouskiria".

Tuolloin oli tapana liittää mm. rukouskirjojen ja virsikirjojen alkuun ns. ikuinen kalenteri ja muuta ajanlaskuun liittyvää tietoa. Astrologian suosion vuoksi kalentereiden yhteydessä selostettiin laajasti tähtitaivaan vaikutuksia ihmisen terveyteen ja tautien hoitoon. Jo ensimmäisessä Suomea varten painetussa kirjassa "Missale Aboense" vuodelta 1488 oli ikuinen kalenteri ja siinä kaksi latinan kielistä parisäettä suoneniskun ohjeiksi.

Siten Agricola seurasi vain yleistä tapaa, kun hän otti ikuisen kalenterin ja astrologiset ohjeet omaan rukouskirjaansa. Sitäpaitsi Agricolan pyrkimyksenä oli muutenkin tuoda aikansa yleistä tietämystä maanmiestensä ulottuville.

Agricola on käyttänyt Rukouskirjansa lähteinä suurta määrää kirkollisia teoksia, joista huomattava osa oli peräisin Keski-Euroopasta. Eräs niistä oli lääkärinäkin tunnetun Otto Brunfelsin (1488—1543) vuonna 1528 julkaisema Raamatun rukousten kokoelma. Kalenteriosan päälähteenä on ollut Erasmus Reinholdin vuodelle 1543 laatima kalenteri. Sen tekijä oli matematiikan professorina Wittenbergin yliopistossa niinä vuosina, jolloin Agricola opiskeli siellä.

Agricolan Rukouskirjan lääkintätaitoon liittyvässä tekstissä mainitaan seuraavat oppineet: Al-Mansur (oik. Liber de Medicina ad Almansorem, Rhazes'in teos), Hippokrates, Galenos, Johannes Milanolainen, Avicenna, Averroës, Rhazes, Seneca, Isaac Judaeus, Johannes Mesuë, Platon, Ptolemaios, Marcus Manilius ja Philip Melanchton.

Rukouskirjan kalenterissa on jokaisen kuukauden lopussa suomeksi kuusi riimitettyä knittelisäettä sekä muutama suorasanainen virke, joissa annetaan ohjeita elämästä sekä sairauksista ja niiden hoidosta, lähinnä ravinnosta, saunomisesta, kuppauksesta, suoneniskusta sekä lääkkeiden ottamisesta. Kalenterissa on merkitty tähdellä eräät päivät, ns. dies aegyptiacae, pahan onnen päivät, joiden aikana ei sopinut aloittaa mitään askaretta.

Ikuisen kalenterin käyttöohjeiden jälkeen on taulukko, josta näkee, mitä viikonpäiviä eri planeetat hallitsevat. Seuraava taulukko osoittaa, onko siinä mainittujen tehtävien suorittaminen Eläinradan eri tähtikuvioiden vallitessa edullista, keskinkertaista vai epäedullista. Lääkintätaitoon ja terveydenhoitoon liittyviä toimintoja ovat seuraavat: "Leikata kynnet", "Antaa ja ottaa lääkettä", "Vieroittaa lapsi" sekä "Iskeä suonta". Myöhemmin on taulukko, jossa ns. kultaisen luvun ja kuun vaihetta osoittavan kirjaimen avulla ilmaistaan Eläinradan tähtikuvioiden edullisuus, keskinkertaisuus tai epäedullisuus eri päivinä.

Tämän jälkeen teksti jatkuu latinan kielellä. Sellaisena se on ollut ainakin papiston käytettävissä, sillä latina oli ollut heidän opiskelukielensä koulussa ja yliopistossa. Latinankielisessä osassa on ensin suoneniskun ohjeita yleisesti ja erikseen Eläinradan eri tähtikuvioiden vallitessa, sekä näiden tähtikuvioiden vaikutuksista yleensä. Seuraavana on Ptolemaiokselta lainattu selostus kuun vaiheiden vaikutuksista luontoon ja ihmisen toimiin. Sen jälkeen selostetaan antiikin humoraaliopin mukaisesti ihmisen eri luonnetyyppien ominaisuuksia. Seuraavaksi annetaan ohjeita suonien valinnasta suoneniskua varten. Ruumiin kudoksia koskevan luettelon jälkeen selostetaan, mitkä lääkkeet eri elimille sopivat ja minä aikoina niitä on nautittava. Lääkintätaidon ohjeista on viimeisenä jälleen sääntöjä suoneniskun ajankohdista.

Lopuksi esitetään Rukouskirjan kalenterissa heinäkuuhun liittyvät elämänohjeet Agricolan käyttämällä suomen kielellä ja sellaisina kuin ne ovat nykysuomeksi käännettyinä T. Harviaisen, S. Heinisen ja A. Huhtalan teoksessa "Opi nyt vanha ja nuori"

Julius

Heijnekw sen oppin anda.
ettes wicatten Nittulle canna.
Ele kylue/ eli szonda löö.
ele tee silloin haureus töö.
Wni ia hercku welte mös.
nijn sine terwen pyszyt töös.

Telle kwlla eij pide (ninquin se mestari Rasis sano) purgats otettaman/ eli wekeueioma/ Haureus ia palio wni on weltetäpe coua roca/ ia paijstettu liha on wahingolinen. Saluia/ Ruta/ ia Mercke nautitze.

Heinäkuu tämän opin antaa:
niitylle viikatteen voit kantaa.
Älä kylve, älä suonta lyö,
ei sovi myöskään lemmen työ.
Unta ja herkkuja vältä myös,
niin voit tehdä terveenä työs.

Tässä kuussa ei pidä ottaa (näin sanoo mestari Rhazes) ulostuslääkettä eikä juoda mitään väkevää. On vältettävä sukupuoliyhteyttä ja runsasta unta. Raskas ruoka ja paistettu liha ovat vahingollisia. Nauti salviaa, ruutaa ja sokerijuurta.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1993: 19—20: 1931. Tarkistettu ja lisätty toukokuussa 2000. Julkaistu lisättynä: Rukouskirjasta lääkintätaitoa, [sekä] Lääkintätaito ja kansanparannus. Suomen Tammi, Agricola 2007. Museovirasto, Opetushallitus, Ympäristöministeriö. [2007.] (s. 70–72).

Kirjallisuutta:

Harviainen, T., Heininen, S. ja Huhtala, A.: Opi nyt vanha ja nuori. Mikael Agricola tänään. Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu 1990.

Siintola, S.: Mikael Agricola lääketieteellisenä kirjailijana. Teoksessa: Walter Johan Karsten. Juhlajulkaisu — Festpublikation 1943. Suomen Apteekkariyhdistys — Finlands Apotekareförening. Helsinki 1943

Lisäys kirjallisuuteen:
Heininen, S.: Agricola, Mikael (noin 1510–1557), Turun piispa, reformaattori, raamatunsuomentaja. Suomen kansallisbiografia 1, Aaku – Browallius. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Hämeenlinna 2003.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON