Arno Forsius

Robert Mayer (1814–1878) – lääkäri, fyysikko, potilas

Julius R o b e r t Mayer (myöh. von Mayer, 1814–1878) syntyi ja kuoli Heilbronnissa, Saksassa. Mayer oli jo koulupoikana kiinnostunut fysikaalisen energian eri muodoista. Hän valmistui lääkäriksi opiskeltuaan Tübingenissä, Münchenissä ja Pariisissa. Opiskeluaikanaan hän oli luonteltaan äärimmäisen kiivas ja hänen ajatuksensa hypähtelivät usein asiasta toiseen löyhien assosiaatioiden mukaan.

Mayer otti vuonna 1840 pestin lääkäriksi hollantilaiseen laivaan, joka teki matkan Jaavalle. Eräs Mayerin mielenkiinnon herättänyt asia oli laivan perämiehen huomautus, että merivesi oli myrskyjen jälkeen lämpimämpää kuin ennen niitä. Matkan aikana Mayer itse totesi, että trooppisella seudulla suoneniskun yhteydessä elimistöstä poistettu veri oli helakampaa kuin kylmemmässä ilmastossa. Näiden seikkojen perusteella hän johtui ajattelemaan lämmön osuutta sekä luonnon tapahtumissa että ihmisen elintoiminnoissa. Laivalla Mayerin mielialat vaihtelivat synkistä iloisiin ja paluumatkalla hänellä esiintyi myös sekavuudentiloja.

Matkalta palattuaan Mayer meni naimisiin ja asettui lääkäriksi kotikaupunkiinsa Heilbronniin. Lämpöön liittyvistä ongelmista oli tullut Mayerin ajatusmaailmaa pakonomaisesti vallitseva asia ja hän alkoi kehittää lämpöenergiaa koskevia ajatuksiaan. Hän julkaisi tutkimustensa tulokset neljässä eri teoksessa (otsikot suomennettuina): "Havaintoja elottoman luonnon voimista" (1842), "Elimistön liike ja sen yhteys aineenvaihduntaan" (1845), "Tutkimuksia taivaankappaleiden dynamiikasta" (1848) ja "Ajatuksia lämmön mekaanisesta ekvivalentista" (1851). Hänen kirjoituksensa ilmestyivät koottuina teoksina uudelleen vuonna 1893.

Mayerin tieteellisen työn merkittävimmät oivallukset olivat, että lämpö oli eräs energian muoto ja että oli olemassa energian säilymisen laki. Rudolf Clausiuksen vuonna 1850 luomassa termodynamiikan järjestelmässä Mayerin energian säilymisen periaatteesta tuli termodynamiikan ensimmäinen pääsääntö. Mayerin suuri ansio oli siinä, että hän luonteensa mukaisesti sovelsi laajasti teoriaansa mitä moninaisimpien fysikaalisten ilmiöiden selittämiseen. Mayerin kokeilujen mukaan lämpöenergian ja mekaanisen energian välinen suhde oli vakio ja hän määritteli sen arvon. Mayer tutki myös lihastyön ja ruumiinlämmön suhdetta, minkä vuoksi hän oli eräs työfysiologian uranuurtajista. Lisäksi Mayer osoitti, että vihreät kasvit muuttivat valoenergian kemialliseksi energiaksi ja että meteoriittien hehkuminen johtui ilmakehän aiheuttamasta kitkasta,

Mayer ei ollut matemaatikko ja hänen esittämiensä teorioiden perustelut eivät olleet suinkaan aukottomia. Sitäpaitsi merkittävät fyysikot eivät kiinnittäneet aluksi lainkaan huomiota Mayerin tutkimuksiin, jotka ilmestyivät kemistien Friedrich Wöhlerin ja Justus Liebigin julkaisussa. Jonkin ajan kuluttua Mayerin töihin alettiin suhtautua väheksyvästi. Englantilainen fyysikko James Prescott Joule oli vuodesta 1843 alkaen tehnyt vuosien ajan suoria kokeita lämmön mekaanisen ekvivalentin määrittämiseksi. Hän väittikin, että Mayer ei suinkaan ollut kiisteltyjen havaintojen ensimmäinen tekijä ja että Mayer sitäpaitsi oli saavuttanut tuloksensa epäsuorasti päättelemällä. Tämä katkeroitti Mayeria, joka oli odottanut saavansa töistään suurta huomiota ja paljon mainetta.

Tutkimuksiin syventyneen Mayerin kanssa oli jokseenkin mahdotonta puhua mistään muista asioista. Toisaalta hänellä oli edelleen ajoittaisia sekavuudentiloja sekä äkillisiä, suhteettomia kiihkotiloja. Mayerin valtasi ankarasti raamatullinen uskonnollisuus seurauksena hänen saavutuksiaan koskevista kiistoista. Hän sai vuonna 1850 vaikean mielenhäiriön, jonka aikana hän hyppäsi kolmannen kerroksen ikkunasta kadulle loukkaantuen vakavasti. Parin seuraavan vuoden aikana vaihtelivat nopeassa tahdissa toisaalta syvä masennus ja syntisyyden ajatukset sekä toisaalta hilpeä riehakkuus ja itsetyytyväisyys. Sen jälkeen tilanne rauhoittui, mutta Mayerin elämää leimasivat edelleen toistuvat mielialan vaihtelut. Kiihottumisen kausille olivat ominaisia mielen suuri haavoittuvuus, katkerat epäluulot lähintä ympäristöä kohtaan, pitkät vihanpurkaukset sekä määrätön alkoholinkäyttö. Mielenhäiriöitensä vuoksi Mayer oli hoidettavana psykiatri A. Zellerin hoitolaitoksessa Winnenthalissa vuosina 1856, 1865 ja 1871.

Vuosina 1851–1862 Mayer oli kokonaan erossa tieteellisestä maailmasta eikä kirjoittanut mitään. William Thomson eli lordi Kelvin sekä P. G. Tait osoittivat vuonna 1862 syytökset Mayeria kohtaan perusteettomiksi. Parin seuraavan vuoden aikana myös John Tyndall halusi kohottaa Mayerin tämän töiden oikeuttamaan arvoon. Sen jälkeen Mayer joutuikin kaikkialta Euroopan maista tulleiden runsaiden suosionosoitusten kohteeksi. Eugen Dühring nimitti häntä jopa 1800-luvun Galileiksi.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1993: 30: 2957–1958. Tarkistettu toukokuussa 2003.

Kirjallisuutta:

[The] Encyclopædia Britannica. Eleventh Edition. Vol. 17. New York 1911.

Nordenskiöld, E.: Biologian historia yleiskatsauksellisesti esitettynä. II. WSOY. Porvoo 1928.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON