Arno Forsius

Maria Montessori (1870—1952) — lääkäri ja varhaiskasvattaja

Maria Montessori syntyi vuonna 1870 Italian Chianavallessa lähellä Anconaa. Hänen isänsä oli virkamies Alessandro Montessori ja äitinsä Renilde Stoppani. Perhe muutti Firenzeen Marian ollessa kolmivuotias ja pari vuotta myöhemmin Roomaan.

Roomassa Maria Montessori kävi kuusi vuotta opetusministeriön johtamaa Via di San Nicola da Tolentinon koulua. Se herätti hänessä kiinnostuksen erityisesti matematiikkaan. Sieltä Montessori siirtyi tekniseen kouluun, joka oli tarkoitettu alunperin vain pojille. Seitsenvuotisen opiskelun aikana Montessori kiinnostui luonnontieteistä. Perinteinen opetusmenetelmä loi häneen kielteisen kuvan koulujärjestelmästä.

Montessori päätti isänsä vastustuksesta huolimatta opiskella lääkäriksi. Naisena hänen hakemuksensa Rooman yliopistoon hylättiin vuonna 1890 ja sen vuoksi hän opiskeli osittain yksityisesti ja stipendien turvin fysiikkaa, matematiikkaa ja luonnontieteitä. Vuonna 1892 Montessori saattoi suorittaa vaadittavat kokeet ja pääsi lääketieteelliseen tiedekuntaan. Hän valmistui lääketieteen tohtoriksi vuonna 1896, ensimmäisenä naisena Italiassa.

Valmistuttuaan Montessori toimi apulaislääkärinä Rooman yliopiston psykiatrian klinikassa, jossa hän perehtyi vajaamielisten lasten hoitoon ja kiinnostui heidän opettamisestaan. Siinä yhteydessä Montessori tutustui Jacob Rodriquez Perreiran, Jean Marc Gaspard Itardin ja Edouard Séguinin tutkimuksiin ja töihin. Erikoisesti ranskalainen Séguin, joka oli siirtynyt Yhdysvaltoihin vuonna 1848, oli käyttänyt fysikaalisia ja aistiperäisiä menetelmiä sielullisten prosessien kehittämiseen. Heiltä Montessori oppi, että vajaakykyisten kasvatus oli pedagoginen eikä lääketieteellinen ongelma. Hän perehtyi myös Jean-Jacques Rousseaun, Johann Heinrich Pestalozzin ja Friedrich Wilhelm Fröbelin ajatuksiin pienten lasten kasvatuksesta. Lisäksi Montessori teki opintomatkat Lontooseen ja Pariisiin.

Syyskuussa 1898 Montessori esitti henkisesti jälkeenjääneiden lasten kasvatuksessa kehittämänsä ideat. Heikkolahjaiset lapset oli siirrettävä mielisairaaloista erikoistuneisiin kouluihin, joissa heille annettaisiin erityisopetusta, stimuloimalla ensin aisteja ja sitten älyä. Vuosina 1898—1900 Montessori luennoi aiheesta erityisopettajille ja samanaikaisesti kehitettiin Roomassa valtion ylläpitämä ortofreninen koulu, sopeutumiskoulu heikkolahjaisille. Montessori toimi vuosina 1899—1901 tämän koulun johtajana. Hänen kehittämänsä opetusmenetelmä osoittautui varsin menestykselliseksi.

Montessori oli vuosina 1900—1904 antropologian ja terveydenhoidon opettajana valtion naisopettajien koulutuslaitoksessa ja vuosina 1904—1907 hän oli antropologian professorina Rooman yliopistossa. Samanaikaisesti hän jatkoi opintojaan filosofiassa, psykologiassa ja kasvatusopissa, hoiti yksityispraktiikkaa sekä osallistui yhteiskunnallisten uudistusten suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Vähitellen Montessori siirtyi suunnittelemaan normaalien lasten opetustoiminnan kehittämistä. Hän sai vuonna 1906 San Lorenzon roomalaiselta slummialueelta kouluaan varten rappeutuneen huoneiston, joka oli alunperin tarkoitettu köyhien asunnoksi. Montessori kunnosti huoneet ja hankki sinne kaluston, leluja, rakennuspalikoita ja pelejä. Kouluun, joka avattiin vuonna 1907, otettiin 3—6 -vuotiaita oppilaita noin 50—60 . Koululle annettiin nimi Casa dei Bambini, lasten talo.

Montessorin koulussa sovellettiin hänen luomaansa opetusmenetelmää. Hänen tavoitteenaan oli erityisesti koulutettujen opettajien avulla kehittää lasten luovuutta virikkeitä antavassa ympäristössä, jossa lapsilla oli mahdollisuus liikkua vapaasti opettajien ohjauksen ja oman kiinnostuksensa mukaisesti. Lapset viihtyivät siellä pelien ja leikkien parissa paljon paremmin kuin aikaisemmissa kouluissaan. San Lorenzon alueella avattiin jo muutamaa kuukautta myöhemmin toinen koulu ja seuraava Milanossa vuonna 1908. Vuonna 1909 järjestettiin myös ensimmäinen Montessori -menetelmän opettajakoulutus sadalle opiskelijalle.

Montessori -menetelmä levisi pian naapurimaihin. Sveitsin Ticinossa (Tessin) esikoulut nimettiin jo vuonna 1909 lasten taloiksi ja ne saivat määräyksen seurata Montessori -menetelmää. Samanlaisia kouluja perustettiin pian Geneveen, Wieniin ja yhä uusille paikkakunnille. Seuraavat 40 vuotta Montessori matkusteli eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvaltoja luennoiden, kirjoittaen ja kehittäen opettajien harjoitusohjelmia. Hänen ensimmäinen tärkeä teoksensa "Il metodo della pedagogica scientifica" (Montessori metodi) ilmestyi vuonna 1909. Hänen tunnetuin kirjansa on vuonna 1936 ilmestynyt "Il segreto dell´infanzia" (Lapsen salaisuus).

Montessori nimitettiin vuonna 1922 Italian hallituksen koulujen tarkastajaksi. Vuodesta 1931 hän työskenteli pääasiallisesti Espanjan Barcelonassa, koska Italian fasistinen hallinto oli alkanut käyttää häntä hyväkseen. Sen vuoksi hän erosi tehtävästään vuonna 1934. Montessori -koulut suljettiin Italiassa ja uusia avattiin vasta toisen maailmansodan päätyttyä.

Vuoden 1934 jälkeen Montessori toimi jonkin aikaa Espanjassa, kunnes hän sisällissodan alettua lähti Ceyloniin (nyk. Sri Lanka) ja muutti sieltä vuonna 1936 pysyvästi Alankomaihin. Montessori matkusti vuonna 1939 Intiaan, mutta siellä hän joutui Italian kansalaisena internoiduksi sodan loppuun asti. Intiassa Montessori perusti useita kouluja ja maa onkin hänen koulujärjestelmänsä tärkeä tukialue. Montessori kuoli Alankomaiden Noordwijk aan Zee´ssä vuonna 1952. Hänen viimeiset sanansa olivat: "Eikö minusta sitten ole enää mitään hyötyä?"

Ranskalainen lääkäri Frédérick Leboyer otti 1970-luvun puolivälissä sydämelleen Montessorin ja eräiden muiden esitykset siitä, että lapsen ensimmäiset vaikutelmat syntymän jälkeen olivat ratkaisevan merkityksellisiä hänen kehitykselleen. Näin Montessorin ajatukset olivat taustatekijöinä myös "lempeän synnytyksen" kehittämisessä.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1996: 25: 2532. Tarkistettu toukokuussa 2000. Julkaistu myös: Montessori -lehti 2002: 9-10. Tarkistuksia kesäkuussa 2003.

Kirjallisuutta:

Hayes, M. ja Höynälänmaa, K.: Montessori-pedagogiikka. Otava. Keuruu 1985

Montessori, Maria [hakusana] Encyclopædia Britannica, Volume 8, 15th Edition, 1990

Montessori, M.: Lapsen salaisuus. 1940. (Il segreto dell´infanzi, 1936)

Schott, H.: Die Chronik der Medizin. Chronik Verlag. 1. Auflage 1993. Printed in Belgium 1997

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON