Arno Forsius

Neutrumin käsitteestä ei aiheutuisi hyötyä

Risto Koskisen kirjoitus Suomen Lääkärilehdessä 51–52/2003, s. 5228, herätti ajattelemaan neutrumin käsitteen mahdollisia hyötyjä. Kuten Koskinen puheenvuorossaan mainitsee, juontaa neutrumin käsite alkunsa Roomassa toimineen lääkärin Claudios Galenoksen (129-n. 200) ajatuksista. Galenos kehitti teoreettisesta humoraaliopista monimutkaisemman temperamenttiopin, joka oli myös täysin teoreettinen. Hänen mukaansa ihmisen terveyden ja sairauden kannalta ratkaisevia eivät olleet ainoastaan elimistön perusnesteet veri, sappi, musta sappi ja lima, vaan myös niiden perusominaisuudet, jotka olivat kuuma, kylmä, kuiva ja kostea. Galenoksen opissa sairauden syntyyn vaikutti erityisesti perusominaisuuksien välisen tasapainon häiriintyminen. Kaiken lisäksi perusominaisuuksien määrät perusnesteissä vaihtelivat iän, sukupuolen, kuunvaiheiden ja vuodenaikojen mukaan. Humoraali- ja temperamenttioppien mukaan oli olemassa vain yksi sairaus, joka esiintyi erilaisin oirein taustalla olevasta häiriöstä riippuen.

Yksilön kohdalla perusominaisuuksien välisen suhteen eli kompleksion tunnistamista kaikkine vaihteluineen pidettiin silloin lääketieteessä keskeisenä tehtävänä. Synnynnäisen kompleksion avulla voitiin ennustaa yksilön sairastumistaipumusta eli diateesia ja ehkäistä sairauden puhkeamista. Sairauden ilmaantuessa oli vallitsevan eli aktuaalisen kompleksion perusteella pääteltävä hoidon määräämiseksi, miten sairauden tila poikkesi yksilön normaalista kompleksiosta. Temperamenttiopin johdosta terveyden ja sairauden rajat hämärtyivät, jolloin Galenos ja hänen keskiaikaiset seuraajansa alkoivat nimittää niiden välille jäävää tilaa neutrumiksi (latin. ne utrum, ei kumpikaan) eli välitilaksi. Sen avulla haluttiin ymmärtää ja selittää sairauksien ehkäisemistä ja terveyden ylläpitämistä niillä ihmisillä, joihin terveiden ja sairaiden kohdalla yleisesti käytetyt säännöt eivät näyttäneet soveltuvan.

Neutrumilla ei ollut keskiajan lääketieteessä mitään todellista funktiota. Käsitteen ymmärtämiseksi on esitettävä muutamia sen ajan esimerkkejä. Neutrumiin kuuluvia olivat mm. sokeat ja rammat, joilla oli pysyvä vika, mutta jotka siitä huolimatta olivat muuten terveitä ja oireettomia. Vanhusten katsottiin olevan sen piirissä, koska heillä oli hyvästäkin ruumiillisesta kunnosta huolimatta aina erilaisia vaivoja ja kolotuksia. Neutrumiin kuuluivat myös ne, jotka olivat olleet sairaita, mutta eivät olleet vielä toipuneet siitä kokonaan. Hyvin vaikeasti tulkittavalla alueella oltiin silloin, kun neutrumin piirissä oleviksi katsottiin ne oireettomat ihmiset, joiden synnynnäinen kompleksio oli ristiriidassa iän, sukupuolen, kuunvaiheen ja vuodenajan aiheuttaman vallitsevan kompleksion kanssa.

Terveys ja sairaus ovat yleisinä käsitteinä ymmärrettäviä, mutta vaikeuksia ilmaantuu kuitenkin heti, kun ruvetaan tarkemmin pohtimaan niiden sisältöä. Galenoksen havaitsema ongelma terveyden ja sairauden väliin jäävästä tilasta on siten yhä olemassa, vaikka nykyään on käytettävissä suuri määrä tutkimuksia ja kokeita terveyden ja sairauden välisen rajan määrittämiseksi. Lyhyesti sanoen en usko, että kolmannen vaikeasti määriteltävän käsitteen eli neutrumin avulla voidaan saavuttaa mitään hyötyä.

Luokitukset ovat tarpeellisia ja välttämättömiä ajatusten järjestämistä ja esittämistä varten. Useimmiten luokitukset perustuvat käsitteiden yksinkertaistamiseen ja monien asiaan vaikuttavien seikkojen huomiotta jättämiseen. On hyvin vaikeaa laatia yleisiä luokituksia ja oikeastaan luokitukset voivat olla olemassa aina vain jotakin tiettyä tarkoitusta varten. Siitä syystä tutkimuksissa, kirjoituksissa, luetteloissa ja luokituksissa, joissa käsitellään rajanvetoa terveyden ja sairauden välillä, tulisikin aina määritellä, mitä terveyden ja sairauden käsitteillä kulloinkin tarkoitetaan.

Julkaistu: [Keskustelua -palstalla.] Suomen Lääkärilehti 2004: 4: 317.

Kirjallisuutta:

Joutsivuo, T.: Kehon tilojen moninaisuus. Terveys yksilöllisenä tasapainotilana Galenoksesta renessanssiin. Teoksessa: Joutsivuo, T. ja Mikkeli, H. (toim.): Terveyden lähteillä. Länsimaisten terveyskäsitysten kulttuurihistoriaa. Suomen Historiallinen Seura. Historiallinen arkisto 106. Helsinki 1995.

Joutsivuo, T.: Scholastic Tradition and Humanist Innovation. The Concept of Neutrum in Renaissance Medicine. Suomalaisen Tiedeakatemian toimituksia, Annales academiae scientiarum fennicae, Sarja - ser. Humaniora, nide - tom. 303. Saarijärvi 1999.

Joutsivuo, T.: Vanhuus, välitila ja gerontologia lääketieteellisessä kirjallisuudessa myöhäiskeskiajalla ja renessanssissa. Hippokrates 1996. Vantaa 1996.

Koskinen, R.: Neutrumin käsite lääketieteessä. [Keskustelua -palstalla.] Suomen Lääkärilehti 2003: 51–52: 5228.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON