Arno Forsius

Florence Nightingale – sairaanhoidon ja terveydenhuollon uudistaja

Englantilaisen Florence Nightingalen (1820–1910) työ sairaanhoitajien koulutuksen uudistamiseksi ja sairaanhoitajien ammatillisen aseman kohottamiseksi on ollut yleisesti tiedossa. Sen lisäksi hän toimi ratkaisevalla tavalla sotilaiden sairaanhoidon, sairaalaolojen ja avosairaanhoidon kehittämiseksi.

Florence Nightingale syntyi vuonna 1820 Firenzessä (engl. Florence), jonka mukaan hän sai etunimensä. Hän syntyi toisena tyttärenä hyvin toimeentulevaan englantilaiseen tilanomistajaperheeseen, joka oleskeli silloin Firenzessä. Florencen luonteessa tuli jo varhain esiin voimakas hoivaamisen vietti ja hän päättikin antautua sairaanhoitajattareksi.

Nightingalen harras toivomus opiskella vuonna 1845 sairaanhoitoa raukesi tyhjiin. Varakkaaseen keskiluokkaan kuuluva perhepiiri ei hyväksynyt ajatusta, sillä Englannin sairaanhoitajien ammatillinen ja sosiaalinen taso oli perheen tyttären asemaa ajatellen sopimattoman heikko. Nightingale pääsi kuitenkin vuonna 1850 vierailemaan parin viikon ajan Saksassa Theodor Fliednerin johtamassa Kaiserswerthin diakonissalaitoksessa ja vuonna 1851 hän sai opiskella siellä neljän kuukauden ajan.

Keväällä 1854 puhkesi ns. Krimin sota ja Englantia järkyttivät uutiset sairaiden ja haavoittuneiden sotilaiden huonosta hoidosta. Ranskalaisten joukkojen keskuudessa tilanne olikin melkoisesti parempi, sillä heillä oli käytössään vapaaehtoisia sairaanhoitajattaria. Silloin Englannissakin ilmoittautui huomattava määrä naisia vapaaehtoisiksi sairaanhoitajattariksi. Nightingale ryhtyi suunnittelemaan liikuteltavan ambulanssisairaalan viemistä Krimin niemimaalle ja hänen toivottiin samalla ottavan huolekseen sotilassairaaloiden hoidon Turkissa.

Nightingale saapui marraskuussa 1854 sairaanhoitajattarineen Turkkiin, jossa olot tilapäisissä sotilassairaaloissa olivat hyvin alkeelliset. Hoitajina oli käytetty sotilaiksi kelpaamattomia poikia ja eläkkeellä olleita vanhuksia. Vaikka lääkärit suhtautuivat aluksi vihamielisesti Nightingaleen, pyydettiin häntä pian käydyn suuren ja paljon haavoittuneita aiheuttaneen taistelun jälkeen apuun. Organisoinnin lisäksi hän osallistui Skutarin sairaalassa mahdollisuuksien mukaan potilaiden hoitoon ja ainakin sairaiden valvontaan yöllä, kiertäen osastoja lamppu kädessään. Sen mukaan hän sai nimen "Lady with the lamp". Kotimaahan saapuneet kiittävät raportit loivat alun Nightingalen kasvavalle maineelle.

Kesän alussa 1855 Nightingale teki tarkastusmatkan Krimin rintamalle, sairastui siellä hengenvaarallisesti ”Krimin kuumeeseen” (pilkkukuumeeseen) ja oli useita viikkoja heikkona toipilaana. Krimiltä palaamisen jälkeen koko lääkintäosasto järjestettiin Nightingalen ehdotuksesta uudelleen. Hänen ansiostaan vuosina 1854–1856 käydyn Krimin sodan eli Itämaisen sodan aikana sotavammojen ja tarttuvien tautien aiheuttamat miehistötappiot vähenivät englantilaisten joukkojen keskuudessa aivan ratkaisevasti. Englantiin vuonna 1856 palattuaan Nightingale halusi välttää kaikki suosionosoitukset ja hän vetäytyi pois julkisuudesta koko lopuksi elämäkseen.

Nightingale jatkoi kuitenkin hiljaisuudessa työskentelyään terveydenhuollon edistämiseksi monin eri tavoin. Hänen asiantuntemustaan tarvittiin kohta, kun Englannin sotajoukot joutuivat vuonna 1857 taisteluun Intiassa sepoys-kapinan aikana. Nightingalen ehdotuksesta asetettiin toimikunta tutkimaan armeijan terveydenhuoltoa. Nightingale toimi sen tarmokkaana asiantuntijana ja työn tuloksena perustettiin jo samana vuonna armeijan lääkintäkoulu. Vuonna 1858 julkaistiin Nightingalen laaja selostus brittiläisen armeijan terveyteen, taistelukelpoisuuteen ja sairaalajärjestelyihin vaikuttavista seikoista. Lisähuomautuksissaan hän ehdotti vielä, että naisia otettaisiin huolehtimaan hoidosta sotilassairaaloissa sekä rauhan että sodan aikana.

Nightingale tutustui myös Englannin sairaaloiden tasoon kyselylomakkeiden avulla. Vastauksien mukaan tilanne oli useimmissa sairaaloissa lähes joka suhteessa ala-arvoinen. Alkuvuodesta 1859 Nightingale julkaisi kirjan "Notes on Hospitals" (Huomioita sairaaloista), josta ilmestyi nopeassa tahdissa kolme painosta. Sen seurauksena saatiin aikaan suuria parannuksia sairaaloiden rakenteissa, olosuhteissa ja toiminnassa. Samaan aiheeseen liittyi Nightingalen teos "Notes on Nursing" (suom. Sairaanhoidosta), joka ilmestyi myös vuonna 1859. Vaikka se olikin silloisen sairaanhoidon käsikirja, oli se samalla yleisen terveydenhoidon oppikirja, jossa annettiin ohjeita myös työpajoja, kouluja ja koteja varten.

Nightingalen työn kunnioittamiseksi kerättiin huomattava summa rahaa ja muodostettiin Nightingale Fund, jonka päämääränä oli perustaa ja ylläpitää sairaanhoitajatarkoulua St Thomas' Hospitalin ja King's College Hospitalin yhteydessä. Koulu aloitti toimintansa vuonna 1860 ja se alkoi valmistaa uskonnollisista näkemyksistä ja järjestöistä riippumattomia sairaanhoitajattaria, joilla oli mahdollisuus hakeutua haluamaansa työpaikkaan. Sairauteen vedoten Nightingale ei halunnut ryhtyä nimeään kantavan koulun johtajaksi. Muutaman ensimmäisen vuoden aikana hän oli kuitenkin vaikuttamassa siihen, että oppilaitoksessa aloitettiin koulutus myös kätilöille ja köyhäintalojen sairaanhoitajille.

Nightingale osallistui muutenkin köyhäintalojen uudistamiseen. Vuonna 1866 suoritettu tutkimus paljasti köyhäintalojen sairashuoneiden heikon tason. Hoitajina oli käytetty työkykyisiä hoidokkeja, joilla ei yleensä ollut edellytyksiä suoriutua tehtävästä. Lontoon kaupunkia varten vuonna 1867 annettu köyhäinhoitosääntö oli takapajuisuutensa vuoksi pettymys Nightingalelle. Vähitellen hyvät tulokset opinkäyneiden sairaanhoitajattarien käytöstä Liverpoolin köyhäintaloissa tuottivat tulosta ja vuonna 1897 muiden kuin koulutettujen hoitajien käyttö köyhäintalojen sairashuoneissa kiellettiin. Liverpoolista sai alkunsa myös koulutettujen kotisairaanhoitajattarien eli piirihoitajien käyttö köyhien sairaiden kodeissa.

Nightingale oli arvostettu asiantuntija, jonka puoleen käännyttiin monenlaisissa asioissa. Häneltä pyydettiin neuvoja mm. Portugalin kuninkaan Lissaboniin perustaman lastensairaalan suunnittelussa. Häntä käytettiin myös virallisena sairaanhoidon asiantuntijana Yhdysvaltojen sisällissodan aikana vuosina 1861–1865 sekä Ranskan – Saksan sodan aikana vuosina 1870–1871. Vielä vuonna 1892 Nightingale suunnitteli Buckinghamshiren kreivikunnassa "terveydenhoidollisen ristiretken". Mökkiläisten keskuuteen lähetettiin asiantuntevia opastajia antamaan neuvoja puhtauden, tuuletuksen, viemäröinnin ja desinfektion toteuttamiseksi. Tällaisella toiminnalla olisi ollut monella muullakin alueella suuri merkitys kansanterveyden kohottamisessa.

Hyvä koulutus oli kohottamassa sairaanhoitajattarien ammatin alennustilasta, jossa se oli siihen saakka ollut useimmissa maissa. Theodor Fliednerin, Valérie de Gasparinin ja Florence Nightingalen sekä muiden sairaanhoidon uranuurtajien ansiosta sairaaloihin saatiin vähitellen ammattikoulutettua henkilökuntaa. Heistä Nightingale oli kiistatta merkittävin sairaanhoidon tason kohottaja ja sairaanhoitajattarien ammatillisen aseman vakiinnuttaja. Se loi mahdollisuudet myös nykyaikaisen sairaalahoidon kehittämiseen 1800-luvun lopulta lähtien.

Julkaistu aikaisemmin hieman lyhennettynä: Suomen Lääkärilehti 1995: 25: 2609. Tarkistettu 10.3.1999.

Kirjallisuutta:

Forsius, A.: Florence Nightingale – sairaanhoidon ja terveydenhuollon uudistaja. Suomen Lääkärilehti 1995: 25: 2609

Tuulio, T.: Florence Nightingale. Nykyaikaisen sairaanhoidon luoja. Viides painos. Porvoo 1966

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON