Arno Forsius         

 

Kaksi Suomessa vuosina 1855 ja 1861 tehtyä oikeuslääketieteellistä ruumiinavausta ja niihin liittyvät piirroskuvat

 

Tämä kirjoitus on syntynyt niistä tiedoista, joita keräsin Valtionarkistossa vuonna 1982 valmistunutta väitöskirjaani varten. Vastaväittäjäni, emeritus patologian professori Harald Teir oli kiinnostunut niistä ja keskustelimme niiden julkaisemisesta, mutta eri syistä tämä hanke ei toteutunut. Kun olen nyt tutkinut oikeuslääketieteen vaiheita Suomessa, tuli aihe jälleen esille. Kuvaukset kahdesta oikeuslääketieteellisestä ruumiinavauksesta vuosina 1855 ja 1856 tuovat esiin aiheeseen liittyviä yksityiskohtia, jotka olivat tuon aikakauden toiminnalle tyypillisiä.

 

Oikeuslääkeopillisten ruumiintarkastusten ja niiden yhteydessä suoritettujen ruumiinavausten pöytäkirjat on vuodesta 1832 alkaen arkistoitu Lääkintöhallituksen muiden asiakirjojen ohella Valtionarkistoon. Tavallisesti pöytäkirjan liitteenä on avauksen suorittaneen lääkärin lausunto, joka sisältää hänen käsityksensä vammojen laadusta ja kuoleman syystä. Ainakin vuoteen 1865 saakka nämä asiakirjat ovat kahta poikkeusta lukuun ottamatta pelkästään sanallisia. Koska näihin tapauksiin liittyvät ilmeisesti varhaisimmat patologis-anatomiset kuvat maassamme ja koska ainakin toisella tapauksella on muutoinkin kulttuurihistoriallista mielenkiintoa, olen katsonut aiheelliseksi julkaista niitä koskevat tiedot kotisivuillani. Kummankin tapauksen kohdalla selostetaan aivan lyhyesti taustatiedot ja esitetään kuviin olennaisesti liittyvät kohdat asiakirjoista.

 

 

Tapaus 1. (VA, LHA I, Ed.38, N:o 90, 1856)

 

Kuopion pitäjästä kotoisin ollut renki Matts Kilpeläinen oli saanut 28.10.1855 tappelussa erään toisen rengin kanssa osakseen useita iskuja, joiden laadusta ei ollut tarkempia tietoja. Matts Kilpeläinen kuoli 8.11.1855 ja Kuopion piirilääkäri Abraham Frosterus (1805–1869) suoritti läänin kuvernöörin määräyksestä 29.12.1855 oikeuslääkeopillisen ruumiintarkastuksen vainajalle Kuopion pitäjän ruumiinavaushuoneella.

 

Seuraavassa osa ruumiintarkastuksen ruumiinavausta koskevasta pöytäkirjasta: "3 tio Vid Brösthålans väggar funnos på vänstra sidan rakt under armen 4 de, 5 te och 6 te Refbenen afbrutna i deras mellersta del och i omkretsen deraf cellväfnaden under huden och emellan musklerna infiltrerad med extravaserad blod till 3 tums omfång jemte tecken till börjande suppuration. De större dertill hörande blodkärilen icke laederade. Brosthinnan (Pleura Costalis) rodnad af de blodinjicerade Capillar Karilen. Lungorne på hvardera sidan efter hela deras bakre och sidoytor häftande vid Bröstkorgen genom en adhaesion emellan Pleura Costalis och Pulmonalis. På främre ytan af högra Lungans öfra flik ungefar midt under 3 och 4 Refbenets främre ändor fans ett skifformigt benstycke ungefär 2 tum långt och 1 1/2 tum bredt samt i allmänhet 1 1/2 linie tjockt, i det närmaste ovalt till formen, endast öfra kanten tvär och conkav. Mot lägre kanten hade benet 3 liniers tjocklek der ett mellanrum bildats af 2 ne nära en linie tjocka benlameller, som inneslöto en späck eller talgartad massa. Hela benskifvan häftande medelst fastare cellväfnad till en tums omfång utom kanterna af benet vid ytan af Lungan. Vid Bröst och Refbenen märktes inga sjukliga förhållanden, men högra Lungan till dess två tredjedelar hypertrophierad till nära hälften större volym än den naturliga, utgörande en ljus blågrön compact massa, utan på svartådrig liksom Marmorerad, i genomskärning företrädde dess parenchym samma ljus blågröna färg, men svartprickig, saknande all cellular textur. Endast en mindre del af dess öfra bakre flik samt hela vänstra Lungan mera lefverartad, svartröd blodfull massa också utan cellular textur. De med Lungorne i sammanhang stående blodkärilen mycket fyllda med mörk blod. Luftrörsgrenarne fyllda med tjockt blodslem. Bronchial körtlarne icke märkbart sjukligt förandrade. Hjertat till lage, form, Consistens och inre structur samt öfriga förhållanden naturligt, men dess alla Caviteter fyllda med svart lefrad blod. De med hjertat I närmaste gemenskap stående venösa blodkärilstammarne blodstinna. Vid blodkärilstämmarne för öfrigt, Nerverne i Bröstet, Bröstgången och Mellangärdet förefanns vidare intet anmärkningsvärdt."

 

Ruumiintarkastuksesta antamassaan lausunnossa Frosterus toteaa edellä esitetyn osalta seuraavaa: "2 do Jemte de vid 3 tio Momentet anförda fenomenerne af blodcongestion åt Hjertat utvisa de Lungornas vid 4 de Momentet beskrifna blodquaefda tillstånd. Luftrörsgrenarnes beskaffenhet, samt blodstockningen uti Hjertat och de Venösa blodkärilstämmarne att döden i förvarande fall inträffat genom Lungornes upphäfda lifsverksamhet till följd af Lungslag (Apoplexia pulmonum). – 3 tio De vid 5 te Momentet beskrefna pathologiskt Anatomiska tillhållanden uti Bröstcaviteten ådagalägga, att ett inflammatoriskt bröstlidande föregått dödsmomentet sålunda, att högra Lungans desorganiserade och indurerade parenchym kan anses som product af en chronisk pneumonia, hvaremot Lungornas öfriga partiers blodquaefda tillstånd (infarctus haemorrhagicus pulmonum) uppkommit kort före och vid dödsmomentet.

 

 

Kuvan tekstit:

 

Ylhällä vas.: En del af öfre

bakre fliken lika med hela

vänstra lungan. Ylhäällä

oik.: På drengen Matts

Kilpeläinens döda kropp

funna anatom-pathologiska

förhållanden i Bröstkaviteten.

 

Alhaalla vas.: Högra Lungans

största del. Alhaalla oik.:

Skilformiga benstycket i

naturliga storheten, medelst

fastare cellväfnad häftande av

högra Lungans öfra främre

del.  a. det på hvardera sidan

upphöjda stället till 3 linjers

tjocklek, der ett mellan rum

bildats af  2 ne  närä 1 linie

tjocka benlameller, ock fylld

med en späck. 

 

 

 

 

Tiivistelmä tapauksesta 1.

 

Tutkittava oli ollut tappelussa toisen rengin kanssa 28.10., kuollut 8.11. ja avattu 29.12., siis lähes 2 kk myöhemmin. Vainajalla todettiin vasemmalla puolella käsivarren alla 4., 5. ja 6. kylkiluiden keskiosassa murtumat ja niiden ympäristössä ihon alle ja lihasväleihin vuotanutta ja kudoksiin imeytynyttä verta. Keuhkopussissa oli kiinnikkeitä molemmin puolin. Oikean keuhkon etupinnalla oli ylälohkon etupinnalla erillinen levymäinen luun palanen, mahdollisesti aikaisemman kylkiluunmurtuman jäljiltä, vaikka rintakehässä  ja kylkiluissa ei näkynyt muutoksia. Oikean keuhkon alaosa oli laajentunut ja muodosti sinivihreän, mustapilkkuisen massan. Keuhkon yläosa ja koko vasen keuhko näyttivät maksaa muistuttavalta mustanpunaiselta massalta ilman solurakennetta. Laskimosuonet ja sydän olivat täynnä tummaa verta ja keuhkoputket täynnä veristä limaa. Oikean keuhkon alaosassa oli krooninen pneumonia. Lausunnon mukaan kuoleman syynä oli Apoplexia pulmonum (keuhkojen halvaantuminen) ja siihen vähän ennen kuolemaa liittynyt keuhkojen verentungos (infarctus haemorrhagicus pulmonum). 

 

 

Tapaus 2. (VA, LHA I, Ed 48, N:o 82, 1861)

 

40-vuotias helsinkiläinen numeronpainaja Anton Wilhelm Blomqvist oli saanut 29.1.1861 veitsestä haavan oikeaan kyynärseutuunsa. Sittemmin hän oli valittanut kovaa kipua oikeassa olkavarressaan ja vilunväristyksiä. 3.2.1861 illalla hän sai oikeaan kylkeensä ankaran pistoksen, mitä seurasi yskä ja hengenahdistus. Viikkoa myöhemmin hän kuoli. Helsingin kaupunginlääkäri Pehr Ulrik Florin (1810–1890) oli suorittanut vainajalle ruumiinavauksen jo 12.2.1861, mutta jostakin syystä lääkintätoimen pääjohtaja Lars Henrik Törnroth (1796–1864) antoi Helsingin yliopiston patologian ja valtiolääketieteen (oikeuslääketieteen) professorille Otto E. A. Hjeltille (1823–1913) määräyksen suorittaa uusi ruumiinavaus. Tarkoitusta varten vainaja kaivettiin haudasta ja uusinta-avaus tapahtui Helsingin hautausmaalla 26.2.1861.

 

Vainajan oikeassa kyynärseudussa todettiin haava ja sen ympäristössa laajalle levinneen tulehduksen merkit, ja oikeassa kainalolaskimossa oli kahden tuuman mittainen, hajoava trombimassa. Seuraavassa keuhkoja koskeva osa ruumiinavauspöytäkirjasta: "I venstra lungans öfre lob pleura pulmonalis något förtjockad samt å mindre ställen matt missfärgad. Under ett sådant ställe en smutsgrå, af en brunröd periferi omgifven, i midten uppmjukad infiltration af ett mindre dufäggs storlek, närmare ytan en mindre dylik fastare af en bönas omfang, den nedra loben mindre lufthaltig, kollaberad. Å högra lungans öfre lob pleura pulmonalis likaledes förtjockad, något missfärgad med frisk, fibrinös beläggning, lungväfnaden oedematös, närmare ytan tvänne lika beskaffade bildningar som i den vänstra, af ungefär en bönas storlek, dess nedre del nästan i hela sin tjocklek af grå, hudaktig eller rättare ljusgråröd färg, lufttom, fint granulerad, genomdränkt af en smutsgrå vätska. Nedra loben hyperaemisk, å sin yta belagd med frisk, pleuritisk beläggning."

 

Varsinaisen avauspöytakirjan jälkeen seuraa pohdinta tapauksen johdosta. Keuhkomuutosten osalta siinä todetaan seuraavaa: "Af de i venstra lungans öfre lob förekommande infiltrationerne befanns den större vara 2. centimeter och den mindre 12. millimeter i diameter, hvardera till färgen smutsgråa, prominerande öfver ytan, temmeligen glatta, liggande tätt under den å dessa ställen med lossnande rödaktiga fibrinnederlag belagda, matta, här och der hyperaemiska med svartblåa pigmentfläckar besatta pleura pulmonalis, begränsade af en fastare brunröd, här och der blågrå krets, och skarpt afstickande mot den omgifvande slappa, lufthaltiga och oedematösa lungväfnaden. Den större infiltrationen i midten uppmjukad, med grumlig, hvittgrå vätska och lösa, sladdriga väfnadsslimsor. Närmare lungspetsen anträffades dessutom en mindre ostig massa af 15. millimeters ländg och 5. millimeters bredd. - Med mikroskopisk undersökning af nu beskrifna infiltrationer, befanns lungväfnaden relativt väl bibehållen, i synnerhet i de mera perifera delarne, medan i antrum lungalveolerne förlorat sina regelbundna konturer och inbördes sammanhang, samt utgjordes hufvudsakligen af en finkornig detritus massa med talrika fett molekuler, elastiska fibrer, och temmeligen sparsamt förekommande bleka, granulerade, till en del fettvandlade, en eller flerkärniga celler och lungepithelier jemte dels diffust, dels kornigt pigment. – Den ofvan beskrifna förtätningen i högra lungans öfra lob befanns vara en från den omgifvande lufthaltiga, något hyperaemiska lungväfnaden temmeligen skarpt begransad pneumonisk infiltration med i omkretsen förekommande större och mindre bronchopneumoniska härdar, lungalveolerne å detta ställe öfverallt fullträngda med temmeligen stora, runda, granulerade celler. I den periferiska förgreningen af arteria pulmonalis, temmeligen fasta, icke adhererande rödaktiga koagula, kärlväggen frisk. Hvad naturen af de ofvanbeskrifna circumscripta infiltrationerne i vänstra lungans ofre lob betraffar, är det väl narmast att tänka på lobularhepatisationer (infarkter) af metastatisk natur, för hvilket antagande de fria, icke adhaerenta lungspetsarne, den å dessa ställen missfärgade med friska, fibrinösa beslag belagda pleura pulmonalis, den smutsgråa färgen, den i omkretsen fastare, i centrum mjukare, icke ostiga massan, den omgifvande, hvarken pigmenterade eller retraherade, oedematösa, lufthaltiga lungväfnaden m. m. skulle tala, men då desamma blifvit föremal för undersökning först, sedan liket efter att hafva varit utsatt för inverkan af både luft och vatten vid den föregaende obduktionen, legat i jorden omkring tvänne veckor samt sednare gången tillika några dagar förvarats i varmt, eldadt rum, anser jag likväl mig icke böra detta hänseende uttala ett bestämdt afgörande omdöme, så nära denna bestämning än synes ligga. Enhvar som befattat sig med sådane undersökningar, vet huru nämnda omständigheter bidraga att forändra en mängd senare förhållanden. Då jag beklagar denna omständighet, måste jag tillika papeka, att likundersökningen i vetenskapligt afseende erbjuder en mängd luckor, hvilka det likväl varit för mig omöjligt att fylla, sedan liket redan genom den föregående obduktionen blifvit på visst satt förstördt. Det är för en sednare obducent ofta nästan ogörligt, att, sedan organerne blifvit sonderskurna och lösryckte, samt en mängd vigtiga omständigheter undandragne den egna iakttagelsen och direkta undersökningen, lemna en helgjuten, noggrann bild af de anatomiska förändringarne, der det nödvändiga sammanhanget af sig sjelf träder i dagen. Den i lungspetsen beskrifna ostiga insprängningen var tydligt af äldre datum och en såkallad obsolet tuberkel. Jag har äran härjemte bifoga en af M. von Wright gjord tekning af de ofvan beskrifna infiltrationerne i venstra lungan och den omnämnda pneumoniska förtätningen i den högra."

 

 

 

 

 

Kuvassa on ylempänä oikean

keuhkon ylälohkon alaosassa

sijaitseva tulehduspesäke

("pneumoninen tiivistymä") ja

alempana vasemman keuhkon

ylälohkossa havaitut

muodostumat.

 

 

 

Teksti kuvan yläreunassa: Planche

hörande till pro tokollet öfver

obductionen den 26 februari 1861

Nummertryckaren Anton Wilhelm

Blomqvists lik.

 

 

Merkintä kuvan  alareunassa vas.:

"M. v. Wright  ad nat. pinx.(28/2 -61)." (luonnon mukaan piirretty).

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Taiteilija Magnus von Wright

(1805– 1868) oli Helsingin yliopiston

piirustuksenopettajan, taidemaalari

ja lakimies Pehr Adolf Kruskopfin

(1805–1852) sijaisena vuosina

1847– 1848 ja vakinaisena

piirustuksenopettajana vuosina

1849–1868. Tämän tehtäviin kuului

myös opetuksessa ja tieteellisissä

julkaisuissa tarvittavien kuvien

tekeminen..   

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tiivistelmä tapauksesta 2.

 

Tutkittava oli saanut 29.1.1861 veitsestä haavan oikean kyynärpään seutuun. Valittanut sittemmin kovaa kipua oikeassa olkavarressa ja vilunväristyksiä. 3.2. illalla oli tuntenut oikeassa kyljessä ankaraa pistosta, yskää ja hengenahdistusta. Kuoli viikkoa myöhemmin (n. 10.2.) ja oikeuslääkeopillinen ruumiinavaus oli suoritettu 12.2.1861. Hautaamisen jälkeen annettiin määräys suorittaa uusi oikeuslääkeopillinen avaus. Ruumis kaivettiin haudasta ja uusi avaus suoritettiin 26.2. Helsingin (Hietaniemen) hautausmaalla. Koska ruumis oli ollut jo ensimmäisen avauksen aikana alttiina ilman ja veden vaikutuksille, maannut sen jälkeen haudattuna noin kaksi viikkoa sekä säilytetty muutamia päiviä lämmitetyssä huoneessa, oli johtopäätösten tekeminen epävarmaa.

Vainajan oikeassa kyynärseudussa todettiin haavan ympäristössä laajalle levinneen tulehduksen merkit ja oikeassa kainalolaskimossa oli kahden tuuman mittainen, hajoava trombimassa. Vasemman keuhkon yläosassa keuhkopussi oli paksuntunut ja harmaaksi värjääntynyt. Alueella oli likaisenharmaa, pienen kyyhkysenmunan kokoinen, koholla oleva ja keskeltä pehmeä muodostuma ja sen lähellä toinen samantapainen pavun kokoinen muodostuma. Vasemman keuhkon alalohko oli kokoon painunut ja sen ilmapitoisuus oli vähentynyt. Oikea keuhkon ylälohkossa keuhkokudos oli turvonnutta ja siinä oli pinnan lähellä kaksi samanlaista pavun kokoista muodostumaa kuin vasemmassa keuhkossa. Oikean keuhkon ylälohkon alaosa oli lähes kauttaaltaan ilmatyhjä, likaisenharmaan nesteen täyttämä. Oikea alalohko oli verekäs ja sen pinnalla oli keuhkopussintulehduksen muutoksia.

 

Ruumiinavauksen suorittaja ottaa varovaisesti kantaa löydösten merkitykseen. Selostuksen perusteella tapahtumien kulku näyttää seuraavalta: Vainaja oli saanut oikeaan kyynärseutuunsa haavan veitsestä. Haava oli tulehtunut ja oikean olkavarren laskimoon oli kehittynyt tukoksen aiheuttanut verihyytymä. Tilan edetessä ainakin oikeaan keuhkoon oli muodostunut laskimotukoksesta irtautuneen hyytymän aiheuttama infarkti ja molempiin keuhkoihin märkäisiä tulehduspesäkkeitä. Avaaja piti oikean keuhkonkärjen muodostumaa arpeutuneena tuberkuloomana.

 

Kirjoitus on viimeistelty marraskuussa 2014.

 

Lähdekirjallisuutta:

 

Ars universitaria 1640–1990. Helsingin yliopiston piirustussalista.

 

Valtionarkiston asiakirjat:

VA, LHA I, Ed.38, N:o 90, 1856

VA, LHA I, Ed 48, N:o 82, 1861

 

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON