Arno Forsius

Peder Ruuth (n. 1572–1616) – ensimmäinen suomalainen lääketieteen opiskelija

Vaikka Suomessa oli mahdollista opiskella lääketiedettä Turun akatemiassa vuodesta 1641 alkaen, voitiin opiskelu suorittaa täällä kokonaisuudessaan vasta 1740-luvulla. Siihen asti Suomessa toimineet harvalukuiset lääkärit, jotka olivat yleensä ruotsalaisia, olivat valmistuneet Keski-Euroopassa tai Ruotsissa.

Jussi Nuortevan ansiokkaassa väitöskirjassa ”Suomalaisten ulkomainen opinkäynti ennen Turun akatemian perustamista 1640” mainitaan eräitä suomalaisia, jotka ovat opiskelleet myös lääketiedettä. Varhaisin heistä oli turkulainen teologian opiskelija Jacobus Petri Röd, joka on merkitty 1400-luvun alkupuolella lääketieteen maisteriksi eräässä Pariisin Sorbonnen kollegion kirjaston lainaajaluettelossa. Hänen lääketieteen opinnoistaan ei ole varmuutta ja hän on hoitanut vain kirkollisia virkoja. Saksassa oli myöhemmin kaksi suomalaista lääketieteen opiskelijaa. Heistä helsinkiläinen Peder Ruuth, josta kerrotaan seuraavassa enemmän, opiskeli Helmstedtin yliopistossa 1590-luvulla.

Turkulainen ylioppilas Gabriel Petri Melartopaeus (k. 1641), josta tuli lopuksi Viipurin piispa, opiskeli 1600-luvun alussa Wittenbergin yliopistossa teologiaa. Maisterin opintojen aikana hän puolusti siellä viittä eri väitöskirjaa. Ensimmäinen niistä, syyskuussa 1606, oli jostakin syystä yliopiston lääketieteen professorin Gregorius Horstiuksen laatima. Nimestä päätellen hämäläinen Mathias Bavinus Tavasto-Finlandus opiskeli Greifswaldin yliopistossa 1620-luvulla. Hän on eräässä laatimassaan promootiorunossa ilmoittanut olevansa lääketieteen opiskelija, mutta hänen opinnoistaan ei ole säilynyt muita tietoja.

Peder Ruuthin elämästä saadaan Nuortevan teoksen perusteella seuraavassa esitetty kuva. Peder Ruuth lienee syntynyt noin vuonna 1572 Helsingissä, jossa hänen isänsä Lars Mickelinpoika oli pormestarina. Lars Mickelinpoika sai 1580-luvulla omistukseensa rälssitiloja sekä Porvoon että Helsingin pitäjissä ja vuonna 1598 myös Degerön kartanon Helsingin pitäjässä. Peder Ruuth oli ottanut sukunimensä äidiltään Märta Pederintytär Ruuthilta, jonka isä oli Porvoon pitäjässä maatiloja omistanut aatelismies Peder Jönsinpoika Ruuth.

Vanhempien varakkuuden ansiosta Peder Ruuthilla oli mahdollisuus lähteä Saksaan opiskelemaan ja niin ”Petrus Laurentii Ruta Helsingforsensis Finlandus” kirjattiin ylioppilaana Helmstedtin yliopistoon 17.9.1589. Hän opiskeli siellä ilmeisesti seitsemän vuotta, mikä on poikkeuksellisen pitkä aika. Opiskeluaikojen tapahtumista todistavat merkinnät ovat kuitenkin varsin niukat: muistokirjan merkintä, väitöskirjan puolustaminen, erään kirjan omistuskirjoitus sekä pari jäähyväis- ja onnittelurunoa.

Ruuthin opintosuunnitelmista ei ole varmuutta, mutta Helmstedtissä hän kiinnostui joka tapauksessa luonnontieteistä ja lääketieteestä. Hänen opettajanaan oli skotlantilainen Duncan Liddel, joka oli nimitetty vuonna 1591 Helmstedtin yliopiston matematiikan professoriksi. Tammikuussa 1596 Ruuth puolusti Liddelin laatimaa väitöskirjaa, jonka otsikkona oli ”Disputatio de elementis, elementorumque mutua permutatione & mixtione”.

Väitöskirjassa tarkastellaan oppia neljästä alkuaineesta, maasta, ilmasta, tulesta ja vedestä, tunnettujen auktoriteettien Aristoteleen ja Galenoksen käsityksiin nojaten. Se oli ensimmäisiä väitöskirjoja, joiden puolustajana oli suomalainen, ja varhaisin tunnettu suomalaisen puolustama luonnontieteellinen väitöskirja.

Säilyneistä merkinnöistä päätellen Peder Ruuth suoritti myös tutkinnon lääketieteessä. Hän ilmoitti olevansa lääketieteen kandidaatti, kun hän kirjoitti vuonna 1610 omisteen erääseen Bengt Oxenstiernalle lahjoittamaansa teokseen. Sama tieto esitettiin vuonna 1614 Peder Ruuthille häiden johdosta omistetussa onnittelurunossa, jonka oli kirjoittanut hänen serkkunsa Johannes Bartholdi Ruuth. Lisäksi Peder Ruuth mainittiin eräässä vuoden 1620 tienoilla laaditussa luettelossa ainoana henkilönä, jota pidettiin sopivana Upsalan yliopistossa täytettävään lääketieteen professorin virkaan. Tiedonkulun hitautta noina aikoina osoittaa se, että Ruuth oli silloin ollut kuolleena jo nelisen vuotta.

Greifswaldin yliopistoon on kirjattu lokakuun lopussa 1603 opiskelijaksi ”Petrus Laurentius Suecus ex Helsinga”, joka erotettiin rehtori Petrus Bestenbostelin aikana kolmeksi vuodeksi yliopistosta. Nimiyhdistelmä ei sovi kehenkään muuhun tunnettuun suomalaiseen tai ruotsalaiseen opiskelijaan noina aikoina. Siitä huolimatta tätä opiskelijaa ja Peder Ruuthia ei voi pitää varmuudella samana henkilönä.

Joka tapauksessa Peder Ruuth jäi pysyvästi Saksaan. Jo 1500-luvun lopputaitteessa hän oli saanut paikan holsteinilaisen aatelisnuorukaisen Hans Pogwisch zu Ovelgrünnin opintojen ohjaajana. Ruuthin oppilaan nimeä ei ole löydetty minkään yliopiston matrikkelista, mutta usein aatelispojat opiskelivat yliopistoissa yksityisesti.

Ruuth on tutustunut luultavasti Pogwischin suvun välityksellä valtaneuvos Henrik Rantzauhun, joka oli Tanskan kuninkaan neuvonantajana Holsteinissa, Slesvigissa ja Dithmarschenissa. Kun Rantzau kuoli joulukuun lopussa 1598, kirjoitti Ruuth hänen kunniakseen muistokirjoituksen, joka painettiin Hampurissa vuonna 1599. Pitkässä otsikossa Ruuth ilmoittaa, että kirjoitus oli laadittu kunnian ja arvostuksen osoitukseksi vainajalle. Rantzau oli eräs niitä uuden kulttuuri-ihanteen kannattajia, jotka korostivat aatelisnuorukaisten opillisen sivistyksen merkitystä.

Ruuth tunnettiin oppineena henkilönä ja kyvykkäänä opintojen ohjaajana. Niinpä hän sai Hans Pogwischin jälkeen ohjattavakseen prinssi Franzin Sachsen-Lauenburgin ruhtinashuoneesta. Sen seurauksena eri biografioissa mainitaan, että Ruuth oli aikoinaan ollut ”Prinzen-Instructor”.

Tästä tehtävästä vapauduttuaan Ruuth oli ruotsalaisen Bengt Oxenstiernan ohjaajana ja sen jälkeen hän toimi mernitziläisen von Bülow -suvun kotiopettajana. Marraskuussa 1613 Ruuth nimitettiin rehtoriksi Mecklenburg-Schwerinissä sijaitsevan Parchimin kaupungin n.s. suureen kouluun. Hän otti viran vastaan maaliskuun loppupuolella 1614. Samana vuonna hän avioitui saksalaisen Margareta Neovinan kanssa. Häiden johdosta kirjoitetussa onnittelurunossa Ruuthin ilmoitettiin olevan myös teologian kandidaatti, mutta teologian opinnoista ei ole olemassa mitään muita tietoja.

Peder Ruuthin avioliitto ja rehtorin ura kestivät vain lyhyen ajan. Hän jätti opettajan tehtävänsä huhtikuun puolivälissä 1616 ja kuoli pian sen jälkeen.

Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Suomen Lääkärilehdessä 1998: 33: 3859. Tarkistettu huhtikuussa 1999. Jacobus Petri Rödiä koskeva lisäys tehty helmikuussa 2001. Gabriel Petri Melartopaeusta koskeva kohta lisätty lokakuussa 2003.

Kirjallisuutta:

Forsius, A: Peder Ruuth – ensimmäinen suomalainen lääketieteen opiskelija. Suomen Lääkärilehti 1998: 33: 3859

Nuorteva, J.: Suomalaisten ulkomainen opinkäynti ennen Turun akatemian perustamista 1640. (Väitöskirja) Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia 177, Bibliotheca historica 27. Helsinki 1997

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON