Arno Forsius

Paha silmä ja silmääminen

Näkemisen kyky on sinänsä ihme. Siten on helppo kuvitella, että alkukantainen ihminen antoi katseelle mystisiä voimia ja ominaisuuksia. Silmän on uskottu säteilevän taikavoimaa, joka voi saada aikaan sekä hyvää että pahaa. Katseella, johon sisältyy eleitä ja ilmeitä, on voimakas vaikutus lähimmäiseen. Katseen sanomaan vaikuttavat monet, usein alitajuiset seikat, myös ennakkokäsitys katsojan luonteen ominaisuuksista.

Eräs katseeseen vanhastaan liitetty ominaisuus on "paha silmä", jonka on uskottu aiheuttavan kohteelleen onnettomuutta ja jopa kuoleman. Usko pahaan silmään on ollut yleistä eri aikakausina ja eri puolilla maailmaa. Joillakin ihmisillä on kyky pakottaa toisia katseellaan, hypnotisoida heidät. Siihen ovat pystyneet esim. uskonnolliset ja poliittiset fanaatikot. Usein he ovat onnistuneet johtamaan koko kansan tuhoon. Sen perusteella paha silmä on todellisuutta. Uskomusten mukaan eivät ainoastaan ihmiset vaan myös tietyt eläimet, mm. kobrat, saattoivat aiheuttaa vahinkoa katseellaan. Tällainen ominaisuus on kuvattu olleen myös eräillä henkiolennoilla.

Antiikin kreikkalaiset maalasivat juoma-astioihinsa silmät varjelemaan ihmistä viinin mukana elimistöön tulevilta pahoilta hengiltä. Myös muinaisessa Kiinassa ja mayakulttuurissa on tavattu silmäornamentteja. Silmä on usein kuvattu symboli mitä erilaisimmille asioille ja silmän kuvaa on myös käytetty amulettina suojaamaan kantajaansa kaikelta pahalta. Kolmiolla ympäröity silmä oli myös yleinen kristillinen symboli.

Pahalta silmältä on yritetty suojautua piiloutumalla ja erityisesti amulettien avulla. Amuletin tuli olla mieluimmin valmistettu jalokivestä tai jalometallista. Sisiliassa virtaava Achates -joki on antanut nimensä akaatille, joka on eräs kvartsin laji. Se heijastaa valossa silmän värikalvon värejä ja sitä on sen vuoksi käytetty "silmäkivenä" pahaa silmää vastaan. Korujen käytöllä onkin maaginen alkuperä, sillä korut ovat kehittyneet amuleteista. Nykyäänkin käytetään koruja, jotka on valmistettu silmän muotoisiksi.

Vielä keskiajalla uskottiin taruolentoon, basiliskiin, jolla kerrottiin olevan kyky tappaa pelkällä katseellaan. Tarun mukaan basiliski syntyi seuraavalla tavalla: Kukko, joka on seitsemän vuoden ikäinen, munii yhden munan. Munan hautoo rupikonna tai se lämmitetään tallin lannassa. Kun muna särkyy, tulee siitä esiin kammottavan näköinen hirviö. Sillä on niin kauhua herättävä katse, että kaikki, mihin se katseensa kohdistaa, on tuomittu joko kuihtumaan hitaasti tai hajoamaan kappaleiksi tai muuttumaan kiveksi.

Basiliski näyttää rupikonnalta, mutta sillä on kukon pää ja käärmeen häntä. Sana "basilisk" tarkoittaa pientä kuninkaallista. Tarueläin on saanut nimensä kruunua muistuttavasta kukonharjastaan. Basiliskin uskottiin asustavan syvissä kaivoissa ja pimeissä kellareissa. Sitä ei voitu tuhota muulla tavalla kuin houkuttelemalla se katsomaan peilistä omaa kuvaansa. Tämän kauhistuttavan näyn edessä se hajosi itse kappaleiksi.

Uuden ajan alussa, noitavainojen aikaan, pahan silmän vaikutukset tulivat taas korostetusti esiin. Vieläpä lääketieteen uudistajana tunnettu Paracelsus kirjoitti: "Jos noita tahtoo myrkyttää miehen silmillään, menee hän paikkaan, jossa hän voi odottaa kohtaavansa tämän. Kun tämä lähestyy häntä, katsoo hän itse ensin basiliskin myrkyttämään peiliin, minkä jälkeen hän kätkee peilin ja katsoo miestä silmiin. Myrkyn vaikutus tarttuu peilistä hänen silmiinsä ja niistä miehen silmiin. Tämä tulee silloin sokeaksi. Omat silmänsä noita suojaa siten, että hän sytyttää tulen, johon hän tuijottaa. Sen jälkeen hän ottaa liinatilkun, käärii sen kiven ympärille ja heittää kiven tuleen. Kun liina on palanut poroksi, asettuu noita tulen ylle ja sammuttaa sen virtsallaan. Niin jäävät hänen omat silmänsä terveiksi kun taas mies saa hapuilla pimeydessä."

Italiassa kutsutaan pahaa silmää nimellä iettatura. Sitä vastaan suojauduttiin amuleteilla, joita annettiin lapsille, sillä nämä olivat erityisen suuressa vaarassa. Iettatura tunnettiin tietenkin katseestaan. Silmien tuli täyttää joku seuraavista perusteista: niiden tuli osoittaa ilkeämielisyyttä tai kateutta, tai niissä oli oltava jokin epämuodostuma eli olla "merkitty", tai niiden tuli olla epätavallisen kauniit. Siten maailmassa ei todellakaan ollut helppoa välttää pahaa silmää. Kun pahan silmän omaava iettatore eli "pahanilmanlintu" ilmaantui näkyviin, ihmiset valtasi pakokauhu. He pelkäsivät kohdata kaikkien hyljeksimän iettatoren katsetta.

Usko pahaan silmään ei ollut erityisen yleistä skandinaavisten kansojen keskuudessa. Sen sijaan muinaissuomalaiset tunsivat hyvin pahan silmän eli silmäämisen vaarat. Pahalla silmällä katsominen saattoi aiheuttaa mitä moninaisimpia vaaroja, joista yleisimpinä pidettiin yönitkettäjän eli painajaisen tuloa lapseen, lapsen kierosilmäisyyttä, sukupuolisen halun ja kyvyn menettämistä, maidonerityksen lakkaamista sekä karjan pilaamista. Karjan pilaamisella tarkoitettiin mm. sitä, että eläimet lakkasivat syömästä, lehmät lypsämästä ja kerma muuttumasta voiksi. Pahan silmän vuoksi synnyttäjät ovat monissa kulttuureissa pyrkineet yksinäiseen paikkaan synnytyksen ajaksi.

Pahan silmän varalta ja sen seurauksia vastaan käytettiin kansan parissa erilaisia taikakeinoja ja loitsuja eli sanoja. Latinankielinen sananlaskukin sanoi: "Maleficia posse, per artem per quam facta sunt, destrui" eli minkä noituus on saanut aikaan, se voidaan poistaa vain taikakeinoilla.

Seuraavassa pari esimerkkiä suomalaisten monilukuisista keinoista pahan silmän eli suuteluksien vaikutuksia vastaan. Salmin pitäjässä toimittiin lasta kylvettämällä näin:

"Kun lasta on suudeltu tai silmätty, joka on aina vaarallista, koska se saattaa pienokaisen sairaaksi, silloin taas ei auta muu kuin loihtiminen ja vastalla riehkiminen. Ensin saunaan tultuansa tervehtii baaboi sitä sanoilla:

Terveh löyly, terveh lämmin,
Tervehytty tegemäh,
Rauhuttu ragendamah!
Tulluh en löylyn löyvändäh,
Tulin kylyn kylvendäh.
Löyly saunan sammalih,
Löyly ordeh, löyly pardeh,
Löyly kiuguvan kiveh!

Sen perästä lukee hän loihtusanat ääntänsä yhä raivoisammaksi kohottaen ja sylkien aina kolmen tahi neljän säkeen perästä. Ne kuuluvat näin:

Nouzes luohen lohes,
Haldijane havon al
Ennen päivän nouzemistu,
Koinjumalan koittamistu,
Minun käzin käydyvän,
Kobrin koetelduvan,
Kynzin kylveteldyvän!
Ken kadehil kattonnoo,
Kierin keksinnöö,
Silmäs verdy vuodakkah,
Razvoi rapetakkah.
Ollet kodine koiru,
Peitä peä penkin al;
Ollet kyläne koiru,
Pellol veräjän taaks,
Ulloz uksen taaks,
Izändällez ildazeks,
Muul perehel murginaks!"

Korpiselässä varmistettiin kylvettämisen ja loitsimisen jälkeen, että hoito oli annettu oikeassa asiassa: "Kun kylvettäminen on tapahtunut, otetaan sairas, jos se on lapsi, polville, aikuinen taas käy lavitsalle vatsalleen, ja toimitetaan mittaaminen. Se tapahtuu seuraavalla tavalla. Oikea käsi ja vasen jalka taivutetaan ristiin selän taakse, niin että sormenpäät koskettavat varpaita. Samalla tavoin mitataan toinen käsi ja jalka. Jos nyt huomataan, että mitat eivät lyö yksiin, silloin tiedetään, että sairas on suutelustaudissa ja pitäisi siis loitsun olla tepsivä."

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1991: 35: 3410. Tarkistettu ja lisätty maaliskuussa 2003.

Kirjallisuutta:

Bergmark, M.: Medicinsk magi, Om tro, förtroende och godtrohet. Natur och kultur, Stockholm, Falun 1966.

Hako, M. (toim): Kansanomainen lääkintätietous. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 229: 4 osa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Turku 1957.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON