Arno Forsius

Paholaisen taudit ja rohdot

Primitiivisissä kulttuureissa ihmisen ajatusmaailmalle ominainen vastakkainasettelu oli jakanut voimat hyviin ja pahoihin. Hyvät henget kuviteltiin suojeleviksi jumalolennoiksi ja pahat henget näitä vastaan taisteleviksi paholaisiksi. Niissä kulttuureissa, joissa jumalia oli runsaasti, oli tavallisesti myös paljon pahoja henkiä.

Kristinuskossa Jumalan vastakohtana oli pääpaholainen, saatana. Pahat henget olivat sen palveluksessa olevia henkiolentoja, riivaajia. Kristinuskon levitessä sen paholaisusko sekoittui pakanuuden ajan taikauskoon. Keskiajan päättyessä paholaisusko voimistui länsimaissa ja se sai virallisen aseman katolisen kirkon oppirakennelmassa.

Saatananpalvonnassa on erotettava juutalaiskristillisen käsityksen saatanan eli paholaisen palvonta ja se saatananpalvonta, joka tarkoittaa esikristillisen ajan saatanan eli luonnonvoiman palvontaa.

Kristillisen puhdasoppisuuden kaudella paholaisusko sai aikaan noitavainot eikä uskonpuhdistuskaan pystynyt horjuttamaan uskoa paholaiseen. Uuden ajan kynnyksellä Martti Luther kirjoitti: "Siitä ei ole mitään epäilystä, että kulkutauti ja kuume ja muut vaikeat sairaudet eivät ole mitään muuta kuin paholaisen töitä." Muutoksen saivat aikaan vasta valistuksen aatteet 1700-luvulla.

Muinaisten suomalaisten taudit oli jaettu luonnollisiin ja luonnottomiin. Kristinuskon vaikutuksesta edellisiä pidettiin Jumalantauteina ja jälkimmäisiä panentatauteina. Luonnollisiin kuuluivat pikkulasten ja vanhusten sairaudet sekä tavanomaiset rokkotaudit.

Elias Lönnrotin mukaan panentataudit "olivat vihamiesten, kateiden ja muiden pahansuopien hankkimia noitien ja velhoin avulla taikka soista, maista, metsistä, kalmistoista, hetteistä, vesistä,ilmasta, tuulesta ja muista paikoista niissä elustavain haltiain laittamia." Näihin luettiin myös vainajat ja kodin haltiat. Pahansuovat henget käyttivät apunaan taikoja, kiroamista, pahaa silmää, suuteluksia ja pilaamista.

Mielisairautta pidettiin yleisesti tilana, jossa ihmiseen oli asettunut häntä metkuillaan riivaava paholainen. Sitä osoittavat monen kielen mielisairautta tarkoittavat sanat, joiden merkityksenä on paholaisen vallassa oleminen. Tähän viittaa myös suomen kielen sana riivattu, riivaajan vallassa oleva. Sen vuoksi mielisairaita hoidettiin aikaisemmin ajamalla paholaista pois manaamalla tai vieläpä piiskaamalla sekä kristinuskon aikana rukoilemalla.

Kaatumataudin nimityksiä ovat olleet mm. pahanpieksettävä ja pahanlyöpä. Niiden mukaan paholainen sai ihmisessä pieksemisellään aikaan taudin kohtaukset. Kaatumatauti voitiin aiheuttaa myös taikakeinoilla pilaamalla.

Säikähdystä pidettiin kohtauksen eli kohtaustaudin syynä. Silloin kalma tai pahantahtoinen haltia vei mennessään ihmisestä säikähdyksen johdosta irtautuneen osan eli hahmon. Sen palauttaminen oli tervehtymisen edellytys ja keinon siihen tiesivät vain noidat. Ellei apua saatu, paheni tila pahenemistaan ja johti lopulta kuolemaan.

Ihmisten pahan silmän uskottiin aiheuttavan mm. yöitkemistä lapsilla, kierosilmäisyyttä, sukupuolista kyvyttömyyttä ja haluttomuutta, hedelmättömyyttä sekä maidonerityksen lakkaamista.

Noitien, kateiden tai paholaisen uskottiin ampuvan tautinuolia ihmisiin ja eläimiin. Ruttonuolilla synnytettiin monenlaisia kuumetauteja. Noidan nuolten aiheuttamina pidettiin äkillisiä, tuntemattomasta syystä ilmaantuneita kiputiloja, etenkin niskassa, selässä tai kyljessä. Pahan nuolia arveltiin vielä 1800-luvun puolivälissä halvauskohtauksienkin syyksi. Suomalaisessa kansanperinteesä pidettiin paholaisen apulaisina mm. trulleja, vaihdokkaita, jättiläispiruja ja mellastajia.

Eläimillä äkillistä paholaisen tai lemmon nuolen aiheuttamaa tautia kutsuttiin nimillä amputauti, ammus tai lento. Taudin todellinen syy oli tavallisesti suolenkiertymä, tuoreen rehun aiheuttama käymisilmiö eli ähky tai pernaruton aiheuttama vakava tulehdus. Äkillisesti kuolleiden eläinten suolistosta löytyneiden karvabezoaareien eli karvakerien katsottiin olevan todisteita paholaisen lähettämistä ammuksista.

Tuulta pidettiin myyttisenä raskauden aiheuttajana. Muistumana siitä on nimitys tuulimuna, jota käytetään abortiivimunasta, epämuodostuman seurauksena alkuviikkoina kesken menevästä raskaudesta. Velhonmaidolla taas tarkoitetaan vastasyntyneellä ensimmäisinä päivinä syntymän jälkeen rinnoista erittyvää maitonestettä. Lääkkeistä paholaiseen liittyy pirunpaska eli sielunvihollisen pilaus, hajupihka eli asa foetida. Nimi on johtunut saksan (Teufelsdreck) ja ruotsin (dyvelsträck) kielistä suomeen, jossa sen väännöksiä ovat mm. tiivisträkki ja kiivisträkkä.

Purtojuuri (Succisa pratensis) tarkoitti alunperin purtua juurta, pirun puremaa juurta. Kasvin juuri onkin kuin puremalla katkaistu. Siihen liittyy seuraava tarina. Kasvia pidettiin aikoinaan arvokkaana parannuskeinona mm. kaatumataudissa, rutossa ja sukupuolitaudissa. Paholaisen kerrotaan olleen niin raivoissaan tälle yrtille, että se puri juuren poikki tuhotakseen yrtin.

Huumausta aiheuttavista aineista paholaiseen voimiin liittyviä ovat myös yrttikasvit hulluruoho (Datura stramonium) ja hullukaali (Hyoscyamus niger) sekä lemmonmarja (Atropa belladonna). Hulluruohoa on käytetty länsimaissa lähinnä afrodisiakumina eli lemmenkiihotuslääkkeenä. Naiselle viinissä annettuna yrtti teki hänet helpoksi ja halukkaaksi saaliiksi. Lisäksi hullukaali heikensi häntä ja lemmonmarja lisäsi halukkuutta. Ruotsin kielessä hullukaalin siemenkotia on nimitetty paholaisen kukkaroksi tai kiveksiksi.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1995: 13: 1564. Tarkistettu ja lisätty huhtikuussa 2000.

Kirjallisuutta:

Bergmark, M.: Lust och lidande. Om droger på gott och ont. Sjätte bearbetade upplagan. Malmö 1981.

Haavio, M.: Suomalainen mytologia. Porvoo 1967.

Harva, U.: Suomalaisten muinaisusko. Helsinki 1948.

Kansanomainen lääkintätietous. Toimitus ja esipuhe Hako, M. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 229:4 osa. Helsinki 1957.

Lönnrot, E.: Om Finnarnes magiska medicin. (Väitöskirja.) Helsingfors 1832.

Nielsen, H.: Läkeväxter förr och nu. Svensk översättning och bearbetning av Matts Bergmark. Borås 1991.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON