Arno Forsius

Albert Palmberg (1831—1916) — kansainvälisesti tunnettu suomalainen hygieenikko

Albert Julius Palmberg syntyi vuonna 1831 Ahvenanmaalla. Tultuaan ylioppilaaksi vuonna 1852 hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi vuonna 1856 ja maisteriksi vuonna 1857, lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1858 ja lisensiaatiksi vuonna 1861. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän tuli vuonna 1863 julkaistuaan väitöskirjansa "Några ord om smaksinnet jemte försök att medelst elektrisk retning bestämma gränserna för detsamma". Vuosina 1868—1896 hän oli Helsingin yliopiston lastentautiopin dosenttina. Hän sai professorin arvon vuonna 1893. Palmberg kuoli vuonna 1916 Pohjan pitäjässä.

Palmberg toimi aluksi tehtaanlääkärinä Fiskarsissa vuosina 1860—1867. Sen jälkeen hän oli Viipurissa vuosina 1868-1872 tilapäisen kuumesairaalan lääkärinä ja vuosina 1872—1887 rautatielääkärinä. Viipurissa saamiensa kokemusten perusteella hän laati Pariisin vuoden 1887 lastensuojelunäyttelyyn viipurilaisten lasten terveydenhoitoa koskevan tutkimuksen "L'Hygiéne de l'Enfance à Vibourg". Palmberg nimitettiin vuonna 1887 Helsingin piirilääkärin virkaan, josta hän erosi vuonna 1896. Piirilääkärinä ollessaan hän osallistui tarmokkaasti yleisen terveydenhoidon kehittämiseen sekä kirjoittamalla että käytännön toiminnassa.

Palmberg alusti Suomen Lääkäriseurassa (Finska Läkaresällskapet) vuonna 1888 kysymyksen terveydenhoidon järjestämisestä maassamme. Yliopistoon oli perustettava "yleisen terveyshoito-opin professorin-virka" ja lääkäriksi valmistuvien oli suoritettava oppiaineessa kuulustelu. Lääkintöhallituksessa oli joku kollegion jäsen asetettava johtamaan ja valvomaan yleistä terveydenhoitoa. Lisäksi terveydenhoidon alkeiden opettaminen oli saatava pakolliseksi oppiaineeksi teknillisessä oppilaitoksessa ja seminaareissa. Koko maata varten oli säädettävä myös yleinen rakennusjärjestys. Hygienian professorin virka yliopistoon perustettiinkin jo vuonna 1890.

Palmbergin mielestä maahan oli saatava terveydenhoitoyhdistys ja hänen aloitteestaan perustettiinkin vuonna 1888 Hälsovårdsföreningen i Finland, Suomen Terveydenhoitoyhdistys. Palmgren huolehti suurimmaksi osaksi itse sen toiminnasta. Yhdistys pyrki hygieenisen valistuksen avulla taistelemaan erityisesti tuberkuloosia vastaan. Tuberkuloosi oli silloin merkittävä kansantauti, johon valtiovalta ei ollut kuitenkaan kiinnittänyt juuri lainkaan huomiota. Suomen Lääkäriseuran esityksestä yhdistys painatti suomen ja ruotsin kielillä 25 000 kpl seinäjulistetta "Tietoja ja neuvoja keuhkotaudin (tuberkuloosin) vastustamiseksi". Sitä jaettiin kansakouluihin, tehtaisiin, majataloihin, rautatieasemille ja muihin julkisiin paikkoihin.

Senaatti käytti Palmbergia asiantuntijana monissa tehtävissä. Marraskuussa 1898 hänet määrättiin puheenjohtajaksi, kun senaatti asetti komitean tutkimaan tuberkuloosin hoidon ja ehkäisyn järjestämistä. Vuonna 1900 valmistuneessa mietinnössä ehdotettiin valistuksen tehostamista, toimenpiteitä lasten suojelemiseksi tuberkuloositartunnalta sekä huomion kiinnittämistä koululaisten terveydentilan parantamiseen, terveellisen rakennustavan edistämiseen ja asuntojen ahtauden välttämiseen. Lisäksi komitea ehdotti kahden parantolan perustamista risatautisille lapsille, yleisen keuhkotautiparantolan rakentamista Etelä-Pohjanmaalle sekä pienehköjen osastojen perustamista keuhkotautisia varten valtion yleisiin sairaaloihin. Komitea kiinnitti myös huomiota eläinten tuberkuloosin ehkäisemiseen ja sen vaaraan levitä ihmisiin. Ehdotukset eivät kuitenkaan johtaneet vielä toimenpiteisiin.

Palmberg esitti vuonna 1902 Collegium medicumin herättämistä henkiin "jossain muodossa", se kun oli toiminut korkeimpana tuomioistuimena oikeuslääketieteellisissä asioissa. Vaikka ehdotus sai kannatustakin, ei hallinnollisten viranomaisten oikeutta ratkaista oikeuslääketieteellisiä asioita pidetty mahdollisena. Siten tämäkään esitys ei aiheuttanut toimenpiteitä.

Palmberg oli ahkera kirjoittaja, joka käsitteli artikkeleissaan mm. lasten kehitystä ja sairauksien hoitoa, kouluterveydenhuoltoa, tuberkuloosin vastustamistyötä sekä yleistä terveydenhoitoa. Hän oli Finska Läkaresällskapets Handlingar'in toimittaja vuosina 1898—1900 ja laati sen osastoon "Hygieniska spörsmål" useita kirjoituksia ja katsauksia erityisesti koulujen terveydenhuollosta.

Palmberg osallistui uutterasti kansainvälisiin kongresseihin ja edusti niissä Suomea usein kunniapaikoilla. Hänet palkittiin monista kongresseihin ja näyttelyihin laadituista kirjoituksista. Hän sai mm. kultamitalin lasten terveydenhoidon näyttelyssä Pariisissa vuonna 1887.

Palmberg julkaisi vuonna 1889 laajan käsikirjan "Allmän helsovårdslära på grund af dess tillämpning i olika länder". Tämä teos käännettiin pian myös ranskaksi, espanjaksi ja englanniksi. Sitä käytettiin oppikirjana mm. Espanjassa ja Iso-Britanniassa. Palmbergille myönnettiin teoksen perusteella kunniamaininta kilpailussa Pariisin lääketieteellisen akatemian "Prix Monbinne" -palkinnosta.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1995: 32: 3507. Viipurin lasten terveydenhoidon tutkimusta koskeva lisäys marraskuussa 2005.

Kirjallisuutta:

Carpelan, T. (utg.): Finsk Biografisk Handbok. Andra Bandet. Helsingfors 1903.

Kansallinen elämäkerrasto, IV osa. Porvoo 1932.

Pesonen, N.: Terveyden puolesta — sairautta vastaa. Terveyden- ja sairaanhoito Suomessa 1800- ja 1900-luvulla. Porvoo 1980.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON