Arno Forsius

Thomas Percival (1740–1804) terveydenhuollon etiikan uudistajana

Englantilainen Thomas Percival syntyi vuonna 1740 Lancashiressa Warringtonin lähellä. Hän menetti jo nuorena molemmat vanhempansa. Isän veli oli lääkäri, jolta saadut testamenttivarat ja kirjasto saivat Percivalin valitsemaan itselleen lääkärin uran. Hän alkoi opiskelunsa Oxfordissa ja Cambridgessa, jotka olivat anglikaanisen kirkon valtakeskuksia, minkä vuoksi Percivalin oli protestanttina siirryttävä pian Edinburghiin. Välillä vuoden Lontoossa oltuaan hän jatkoi opintojaan Alankomaiden Leidenissa ja suoritti siellä lääkärin tutkinnon vuonna 1764.

Englantiin palattuaan Percival oli pari vuotta lääkärinä Warringtonissa ja muutti sitten Manchesteriin, jossa hän toimi aluksi yksityislääkärinä. Hän toimi samalla valtionkirkosta erillään olevan yhdyskunnan johtajana. Percival oli Manchesterissa mukana perustamassa kirjallista ja filosofista seuraa. Hän saavutti mainetta kirjoittamalla aikakauslehtiin filosofiaa, lääketiedettä ja muita luonnontieteitä koskevia kirjoituksia, joita ilmestyi painettuna vuosina 1767 ja 1776. Percivalin teos "A Fathers Instructions: Consisting of Moral Tales, Fables and Reflections" (myöhempi painos vuonna 1798), oli tarkoitettu herättämään lapsissa kiinnostusta hyveisiin, tietoon ja luontoon.

Lasten työolojen kehitykseen vaikutti ratkaisevasti puuvillatehtaassa lähellä Manchesteria vuonna 1784 raivonnut kohtalokas kuumetauti. Se näyttää ensimmäisen kerran kiinnittäneen vakavasti huomiota lapsityöläisten ankaraan kohtaloon, sillä Lancashiren kreivikunnan rauhantuomarit vaativat tapahtuman johdosta selvitystä. Asiaa koskevan tutkimuksen suoritti ryhmä lääkäreitä Percivalin johdolla. Raportin tärkein ehdotus oli rajoittaa ja valvoa työssä olevien lasten työtuntien määrää. Se johti vähitellen lasten työsuojelun kehittämiseen eri tavoin. Percival katsoi myös psyykkiset sairaudet lääketieteen uudeksi ja lääkärikunnan erityistä huomiota vaativaksi tutkimusalueeksi. Percival otti Isossa-Britanniassa ensimmäisenä käyttöön kalanmaksaöljyn riisitaudin hoidossa vuonna 1785. Percivalin toimintaa lastensuojelun kehittäjänä tarkastellaan laajemmin kirjoituksessa "Thomas Percival (1740–1804) lastensuojelun uranuurtajana".

Percival oli erityisen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Hän kirjoitti jo vuonna 1771 kaupungin sairaaloiden ohjesääntöjen tarpeellisuudesta ja järjesti Manchesterissa vuonna 1773 väestönlaskennan. Percival nimitettiin vuonna 1778 lääkäriksi Manchesterin sairaalaan, joka oli tuolloin eräs maan suurimmista. Sairaalan lääketieteellisenä asiantuntijana hän kiinnitti vuonna 1791 huomiota sairaaloiden valvonnan tarpeellisuuteen. Tuohon aikaan ilmeni lääkäreiden ja kirurgien välillä ankaria kiistoja, jotka uhkasivat Manchesterin sairaalan toiminnan jatkumista. Silloin sairaalan hallituksen keskuudessa tuli esiin tarve saada laitokselle eettiset säännöt, jotka Percival kokosi ja viimeisteli vuonna 1792. Kulkutautien ehkäisemistä ajatellen Manchesteriin perustettiin Percivalin aloitteesta vuonna 1796 terveydenhoitolautakunta ja samana vuonna sairaalan yhteyteen perustettiin tartuntatautipotilaiden hoitamista varten erillinen osasto, House of Recovery.

Percivalin toiminta terveydenhuollon etiikan kehittämiseksi muodostui ratkaisevan tärkeäksi. Hänellä oli laaja yhteiskunnallinen näkemys ja siitä syystä hän pyrki ottamaan mukaan myös muita elämänpiirejä. Percivalin tavoitteet olivat osaksi käytännöllisiä. Siksi hän ilmoitti julkisesti, että hän oli käyttänyt apunaan Manchesterin praktikkojen komiteaa, joka oli kerännyt sääntöjä ja ohjeita lukuisista sairaaloista. Hän sai ohjeensa valmiiksi vuonna 1792. Sen jälkeen Percival täydensi ja laajensi tutkimustaan käyttämällä hyväkseen John Gregoryn vuonna 1772 painettuna julkaistuja luentoja "Observations on the Duties, Offices and Qualifications of a Physician" ja Thomas Gisbornen vuonna 1794 ilmestynyttä teosta "An Enquiry into the Duties of Men in the Higher and Middle Classes of Society in Great Britain Resulting from their Respective Stations, Professions and Employment". Percival julkaisi työnsä laajennettuna vuonna 1794 nimellä "Medical Jurisprudence".

Sen jälkeen Percival tiedusteli useiden tunnettujen lääkärien, teologien ja lakimiesten mielipiteitä teoksensa johdosta. Nämä ehdottivat samalla etiikkaan liittyvää nimeä teokselle, joka ilmestyikin vuonna 1803 laajennettuna, otsikkonaan "Medical Ethics; or a Code of Institutes and Percepts, Adapted to the Professional Conduct of Physicians and Surgeons". Teos on monella tavalla merkittävä. Se on ensinnäkin synkreettinen teos, joka perustui käytäntöön ja yhdisti sitä paitsi lainopillisia, lääketieteellisiä, filosofisia ja teologisia näkemyksiä, ja sulatti ne yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Percivalin teoksesta ilmestyi uudet painokset vuosina 1827 ja 1849.

Percivalin teos sai nopeasti autoritatiivisen aseman lääkärin etiikan pohdinnoissa, aluksi englanninkielisissä maissa ja varsinkin Yhdysvalloissa. Siellä sen kannattajina oli kaksi Gregoryn oppilasta, Samuel Bard (1742–1821) ja Benjamin Rush (1745–1813). Oli luonnollista, että Bostonissa vasta perustettu lääkärikunta kokosi komitean luomaan kirjallista ohjetta lääketieteen etiikasta. He saivat aikaan vuonna 1808 Boston Medical Police. Se oli lainattu Percivalin teoksista, mutta sovitettu Yhdysvaltojen oloihin. Vuosien 1817 ja 1842 välillä 13 Yhdysvaltojen lääketieteellistä seuraa omaksui eettiset säännöt, jotka pohjasivat Boston Medical Policeen. Vuonna 1847 juuri perustettu American Medical Association (AMA) laati koodin modifioituna Percivalilta. Monet jaksot oli otettu suoraan Medical Ethicsisitä.

Ison-Britannian ulkopuolella oli kuitenkin otettava huomioon yhteiskunnallisesti erilaiset olot. Isossa-Britanniassa oli Percivalin aikana vielä lääketiede ja kirurgia ja apteekkarit, toisistaan erotettuja. Lisäksi hän oli erotellut potilaat yksityisiin, sairaalapotilaisiin, huoltopotilaisiin, mielisairaisiin ja vankilapotilaisiin. Ison-Britannian ulkopuolella ohjeet sovitettiin yksinkertaisesti lääkäreille ja potilaille.

Kirjoitus on valmistunut heinäkuussa 2007.

Kirjallisuutta:

Baker, R.: The history of medical ethics. Teoksessa: Bynum, W. F. and Porter, R. (editors): Companion Encyclopedia of the History of Medicine. Volume 2. Routledge. Reprinted in Great Britain 1994. First published 1993.

(The) Encyclopaedia Britannica. Eleventh Edition, New York 1910—1911

Talbott, John H.: Biographical History of Medicine. Excerpts and Essays on the Men and Their Work. Grune & Stratton. New York 1970

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON