Arno Forsius

Thomas Percival (1740–1804) lastensuojelun uranuurtajana

Englantilainen Thomas Percival syntyi vuonna 1740 Lancashiressa Warringtonin lähellä. Hän menetti jo nuorena molemmat vanhempansa. Isän veli oli lääkäri ja tältä saatu testamentti sekä kirjasto saivat Percivalin valitsemaan itselleen lääkärin uran. Hän alkoi opiskelunsa Oxfordissa ja Cambridgessa, jotka olivat anglikaanisen kirkon valtakeskuksia, minkä vuoksi Percivalin oli protestanttina siirryttävä pian Edinburghiin. Välillä vuoden Lontoossa oltuaan hän jatkoi opintojaan Alankomaiden Leidenissa ja suoritti siellä lääkärin tutkinnon 24 vuoden ikäisenä.

Percival oli pari vuotta lääkärinä Warringtonissa ja muutti sitten Manchesteriin, jossa hän toimi sairaalan lääkärinä. Percival oli Manchesterissa mukana perustamassa kirjallista ja filosofista seuraa. Hän saavutti mainetta kirjoittamalla aikakauslehtiin filosofiaa, lääketiedettä ja muita luonnontieteitä koskevia kirjoituksia, joita ilmestyi painettuna vuosina 1767 ja 1776. Percivalin teos "A Fathers Instructions: Consisting of Moral Tales, Fables and Reflections", joka ilmestyi vuonna 1798, oli tarkoitettu herättämään lapsissa kiinnostusta hyveisiin, tietoon ja luontoon. Hän otti Isossa-Britanniassa ensimmäisenä käyttöön kalanmaksaöljyn riisitaudin hoidossa vuonna 1785. Percival katsoi myös psyykkiset sairaudet lääketieteen uudeksi ja lääkärikunnan erityistä huomiota vaativaksi tutkimusalueeksi.

Percival oli jo vuonna 1791 kiinnittänyt huomiota sairaaloiden valvonnan tarpeellisuuteen. Tuohon aikaan erityisesti lääkärien ja kirurgien välillä ilmeni vakavia kiistoja, jotka uhkasivat lopettaa koko sairaalan toiminnan. Silloin sairaalan hallituksen keskuudessa tuli esiin tarve saada laitokselle eettiset säännöt. Percival toteutti niiden kokoamisen ja viimeisteli ne vuonna 1792. Hän julkaisi säännöt uudistettuina vuonna 1794 nimellä "Medical Jurisprudence". Sen jälkeen Percival tiedusteli lääkärien, teologien ja lakimiesten mielipiteitä niistä. Nämä ehdottivat samalla etiikkaan liittyvää nimeä teokselle, joka ilmestyikin vuonna 1803 laajennettuna otsikkonaan "Medical Ethics; or a Code of Institutes and Percepts, Adapted to the Professional Conduct of Physicians and Surgeons". Siitä tuli heti terveydenhuollon etiikan arvostettu ohjenuora. Tätä aihepiiriä tarkastellaan laajemmin kirjoituksessa "Thomas Percival (1740–1804) terveydenhuollon etiikan uudistajana".

Lasten työolojen kehitykseen vaikutti ratkaisevasti puuvillatehtaassa lähellä Manchesteria vuonna 1784 raivonnut kohtalokas kuumetauti. Se näyttää ensimmäisen kerran kiinnittäneen vakavasti huomiota lapsityöläisten ankaraan kohtaloon, sillä Lancashiren kreivikunnan rauhantuomarit vaativat tapahtuman johdosta selvitystä. Asiaa koskevan tutkimuksen suoritti ryhmä lääkäreitä Percivalin johdolla. Raportin tärkein ehdotus oli rajoittaa ja valvoa työssä olevien lasten työtuntien määrää.

Lapsityöläisten määrä tehtaissa oli kasvamassa. Työpäivät olivat 5–8 -vuotiailla lapsilla jopa 13-tuntisia. He asuivat ahtaissa ja pimeissä, syöpäläisiä kuhisevissa huoneissa ja kahdessa vuorossa työtä tekevät lapset nukkuivat samoilla makuusijoilla, jotka eivät ehtineet välillä jäähtyä. Lisäksi lasten ruoka ja vaatetus olivat ala-arvoisia. Suuri osa lapsista nääntyi aliravitsemukseen, puutostauteihin, keuhkotautiin, kulkutauteihin tai tapaturmiin. Useimmat hengissä selvinneistä olivat aikuisina loppuun kuluneita ja köyhäinhoidon rasituksena.

Toistuvat kulkutaudit muodostivatkin vakavan terveydenhoidollisen ongelman. Sen vuoksi Percivalin aloitteesta perustettiin vuonna 1796 Manchesteriin terveydenhoitolautakunta ja sairaalan yhteyteen erillinen kulkutautien osasto. Terveydenhoitolautakunta perehtyi heti seikkaperäisesti myös lapsityöläisten oloihin ja ehdotti lain säätämistä työtuntien ja työolosuhteiden säännöstelemiseksi tehtaissa.

Oppisopimuksilla palkatut työntekijät olivat täysin työnantajan mielivallan alaisia. Kreivikunnan tuomioistuimet antoivat nyt julistuksen, jonka mukaan tarkoituksena oli tulevaisuudessa hylätä oppisopimukset, joissa puuvillatehtaiden ja muiden laitosten omistajat velvoittavat lapset tekemään työtä yöllä tai enemmän kuin 10 tuntia päivässä.

Vuonna 1802 annettiin "The Health and Morals of Apprentices Act" (Laki oppipoikien terveydestä ja kohtelusta), joka oli ensimmäinen askel kohti työväensuojelua. Se oli tarkoitettu suojelemaan vain oppisopimusjärjestelmän mukaisesti puuvilla- ja villatehtaissa työskenteleviä lapsia. Lasten yötyö kiellettiin ja työpäivän pituudeksi rajoitettiin 12 tuntia. Laissa määrättiin myös huolehtimaan lasten uskonnollisesta opetuksesta sekä kunnollisista nukkumatiloista ja vaatetuksesta. Huoneiden kalkkipesusta ja tuuletuksesta annetut määräykset koskivat puuvilla- ja villatehtaita, joissa työskenteli enemmän kuin 20 henkeä. Kreivikunnan tuomioistuinten oli määrättävä tarkastajia, joilla oli valta antaa aiheellisina pidettyjä terveydellisiä määräyksiä ja tuomioistuimilla oli oikeus määrätä sakkoja rikkomusten johdosta.

Tulokset jäivät enimmäkseen vaatimattomiksi. Kun vielä oppisopimuslaki kumottiin vuonna 1814, oli työnantajilla mahdollisuus hankkia työläisensä millä tahansa ehdoilla, joihin nämä saatiin suostumaan. Käytännössä suurimmatkaan inhimilliset kärsimykset eivät olleet rajoituksena tehtaanomistajien voitonpyynnille. Vuoden 1819 puuvillatehtaiden suojelulaissa kiellettiin alle 9-vuotiaiden lasten pitäminen työssä ja rajoitettiin työpäivän pituus 12 tuntiin, mikä oli vähäinen edistysaskel. Vasta vuonna 1833 annettiin ensimmäinen yleinen suojelulaki, joka kielsi pitämästä alle 13-vuotiaita lapsia työssä yli kahdeksan tuntia, rajoitti 13–18-vuotiaiden lasten työajan 69 tunniksi viikossa ja kielsi 18 vuoden ikään saakka alaikäisten yötyön kokonaan.

Suomessakin lapsityön aiheuttamat ongelmat olivat huomattavia 1800-luvulla. Lapsityöläisten osuus oli kulutustarviketeollisuudessa 1800-luvun puolivälissä noin neljännes työntekijöiden määrästä. Suomessa annettiin ensimmäinen lasten työntekoa rajoittava asetus vasta vuonna 1868.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1994: 15: 1660 (Lapsityöläisten ankara elämä). Tarkistettu ja muutettu lokakuussa 2000. Tarkistettu maaliskuussa 2001 ja heinäkuussa 2007.

Kirjallisuutta:

(The) Encyclopaedia Britannica. Eleventh Edition, New York 1910–1911

Frisch, H.: Euroopan kulttuurihistoria IV, Ranskan vallankumouksesta meidän päiviimme. WSOY, Porvoo 1963

Talbott, John H.: Biographical History of Medicine. Excerpts and Essays on the Men and Their Work. Grune & Stratton. New York 1970

Vonhoff, H.: Laupiaat sydämet. Armeliaisuuden maailmanhistoria. WSOY. Porvoo 1962

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON