Arno Forsius

Päijät-Hämeen keskussairaalahankkeen neljäs vaihe (1964–1976)

Kirjoitussarjan edellinen jakso on "Päijät-Hämeen keskussairaalahankkeen kolmas vaihe".

Suuri sairaalariita

Lahden (vuodesta 1978 Päijät-Hämeen) keskussairaalan rakentamishanke kietoutui myös eri tavoin siihen suureen sairaalariitaan, joka varsinaisesti liittyi Lahden kaupungin sairaalaolojen parantamiseen. Pelkistetysti oli kysymys siitä, kumpi hanke toteutetaan ensin, kaupunginsairaalan laajennus vai keskussairaalan rakentaminen. Molempia varten oli tehty samanaikaisesti suunnitelmat siten, että laitokset aikanaan tukisivat toiminnallisesti toisiaan.

Olosuhteet kaupunginsairaalan kirurgian osastolla olivat vaikeutuneet jatkuvasti ja synnytysosastolla ne olivat ajoittain lähes epätoivoiset. Lahden kaupunki oli toistuvasti tehnyt esityksiä viranomaisille kaupunginsairaalan olosuhteiden parantamiseksi, etenkin jos keskussairaalan valmistuminen lykkääntyisi. Lahden kaupunginvaltuusto, kaupunkilaisten suuri enemmistö, lääkärit ja terveydenhuoltohenkilöstö olivat kaupunginsairaalan laajentamisen kannalla, koska keskussairaalan rakentaminen näytti jatkuvasti eri syistä viivästyvän.

Sen sijaan kaupunginjohtaja Olavi Kajala sekä eräät kunnallispoliitikot ja muutamat virkamiehet vastustivat suoraan tai epäsuorasti kaupunginsairaalan laajentamista. He selittivät, että kaupunginsairaalan laajentaminen saattaisi vaarantaa keskussairaalahankkeen toteuttamisen. Tätä ajatusta käytettiinkin vastustavan mielipiteen pönkittämiseen sekä kaupunkilaisten että ympäristö kuntien edustajien keskuudessa. Todellisuudessa Lahden kaupunki ei missään vaiheessa halunnut viivyttää keskussairaalan rakentamista, vaan pyrki nopeuttamaan sitä mahdollisuuksien mukaan.

Lääkintöhallitus oli vuonna 1960 hylännyt Lahden kaupunginsairaalan laajennushankkeet naistensairaalan osalta ja kehottanut odottamaan keskussairaalan valmistumista. Silloin nopeasti kasvavassa kaupungissa ei tätä voitu mitenkään hyväksyä. Lahden kaupunginsairaalan laajentamiseen ja perusparannukseen tähtäävät uudet perustamissuunnitelmat valmistuivat alustavasti kesäkuussa 1960 ja ne hyväksyttiin sittemmin lääkintöhallituksessa jo helmikuussa 1961. Vuonna 1964 Lahden kaupunginvaltuusto päätti, että kaupunginsairaalan uudisrakennuksen piirustukset on saatava mahdollisimman pian valmiiksi.

Marraskuussa 1965 Lahden kaupunginvaltuusto päätti aloittaa kaupunginsairaalan rakentamisen heti ja myönsi määrärahat tarkoitukseen. Lääkintöhallituksen lausunnon perusteella laadittiin kiireesti uusi huonetilaohjelma joulukuussa 1965 ja päätettiin pyytää sille hyväksymistä. Rakennustöiden alkaminen viivästyi kuitenkin sairaalatonttiin liittyvien kiistojen vuoksi, sillä kaupunginsairaalan rakentamisen vastustajat käyttivät aseenaan lukuisia valituksia.

Heinäkuussa 1967 sisäasiainministeriö antoi vihdoin päätöksen kaupunginsairaalan perustamis- ja toimintasuunnitelman hyväksymisestä. Valtion hyväksyttyä hankkeen valtionosuuteen oikeuttavaksi, perusteena työllisyyden parantaminen, aloitettiin rakennustyöt lokakuussa 1967. Päätös valtionosuuden myöntämisestä saatiin vuoden 1968 aikana. Kaupunginsairaalan uusi rakennusosa otettiin käyttöön osittain keväällä 1969 ja kokonaisuudessaan kesällä1970.

Lahden keskussairaalahanke edistyy

Keskussairaalan huonetilaohjelma oli tarkistettu vuoden 1963 aikana. Vuoden 1964 lopulla keskussairaalan rakennushanke näytti olevan myötätuulessa. Lahden kaupunki, joka oli varannut rahoja keskussairaalan rakentamiseen vuodesta 1961 alkaen, perusti vuoden 1964 lopulla keskussairaalan rakennusrahaston, johon siihen mennessä myönnetyt siirtomäärärahat siirrettiin. Hämeen lääninhallitus hyväksyi rahaston säännöt tammikuussa 1965.

Vuoden 1964 lopulla tuli ajankohtaiseksi myös uuden alueen löytäminen keskussairaalaa varten. Joulukuussa 1964 Lahden kaupunginhallitus varasikin alustavasti tarkoitukseen n. 13,6 ha:n suuruisen tontin kaupungin hiljattain ostamista Emmankankaan tilasta ja Ali-Komolan tilaan kuuluvasta erillisestä metsäpalstasta Pirttiharjun kaupunginosassa.

Joulukuussa 1964 Lahden keskussairaalan rakennustoimikunta jätti kuntien tekemät ennakkorahoitussitoumukset sisäasiainministeriölle, joka hyväksyi rahoitussuunnitelman tammikuussa 1965. Näin uskottiin olevan toiveita rakennustöiden aloittamisesta jo vuoden 1966 lopulla. Lahden keskussairaalan avoin luonnoskilpailu julistettiin ideakilpailuna vuoden 1964 lopulla ja kilpailun määräaika päättyi 1.6.1965. Jatkokilpailuun kelpuutettiin viisi palkittua ehdotusta. Lokakuussa 1965 päättyneessä kilpailussa sai ensimmäisen palkinnon nimimerkki "Suo siellä, vetelä täällä". Sen tekijöiksi osoittautuivat arkkitehdit Antero Pernaja ja Nils-Henrik Sandell.

Peruskirjaa muutetaan

Lääkintöhallitus ilmoitti vuoden 1965 alkupuolella, että se piti rakennustoimikunnan vuonna 1963 laatimaa huonetilaohjelmaa periaatteessa hyväksyttävänä. Kuitenkin lääkintöhallitus katsoi saatujen kokemusten perusteella välttämättömäksi, että Lahden keskussairaalassa voitaisiin hoitaa ihotautipotilaita poliklinikan lisäksi myös vuodeosastolla. Sen vuoksi lääkintöhallitus kehotti harkitsemaan vielä sairaansijojen jakamista siten, että myös ihotautien vuodeosasto voitaisiin sijoittaa sairaalaan.

Asiantuntijoita kuultuaan rakennustoimikunta katsoi, että ihotautien osasto olisi lisättävä suunnitelmaan sitä muuten muuttamatta. Lääkintöhallituksen kanssa käydyissä neuvotteluissa sovittiinkin, että ihotautien osastoa varten keskussairaalan saadaan lisätä 32 sairaansijaa, jos kunnat merkitsevät itselleen ensi tilassa 21 uutta sairaansijaa. Nopea toiminta oli tarpeen sen vuoksi, että muutos voitiin ottaa huomioon, kun keskussairaalan suunnitelmia ruvettiin kehittämään suunnittelukilpailussa voittaneen ehdotuksen pohjalta. Syyskuun alussa 1965 keskussairaalan rakennustoimikunta valitsi avukseen asiamiehen, joka lokakuusta 1965 alkaen toimi samalla rakennustoimikunnan sihteerinä.

Ihotautiosaston lisäämisen vaatima huonetilaohjelman muutos hyväksyttiin syyskuussa 1965. Uusista hoitopaikoista varasi Lahti 15 ja muista kunnista Asikkala 1, Heinolan maalaiskunta 2, Nastola 2 ja Orimattila 1. Lahden kaupunki olisi halunnut varata itselleen vielä 140 uutta sairaansijaa keskussairaalasta. Lääkintöhallitus antoi kuitenkin kielteisen vastauksen, sillä sisäasiainministeriö oli tuolloin jo vahvistanut keskussairaalan ja sen asuntojen huonetilaohjelman ja sitä paitsi suunnittelun jatkokilpailu oli käynnissä. Keskussairaalan myöhempi laajentaminen väestömäärässä tapahtuvien muutosten tai muiden syiden vuoksi jäisi keskussairaalan kuntainliiton tehtäväksi.

Sairaansijojen lisäyksen johdosta allekirjoitettiin keskussairaalan perustamiskirjan muutos 6.9.1965. Kuntien varaamat sairaansijat jakautuivat nyt seuraavasti: Asikkala 6, Hartola 4, Heinolan kaupunki 10, Heinolan maalaiskunta 8, Hollola 28, Iitti 5, Koski Hl 4, Kuhmoinen 8, Kärkölä 10, Lahti 215, Nastola 19, Orimattila 9, Padasjoki 12 ja Sysmä 6. Kuntien varaamia sairaansijoja oli siten 344. Valtion rakentamien sairaansijojen määräksi tuli 174 ja Lahden keskussairaalan sairaansijojen kokonaismääräksi 516. Vuoden 1965 aikana otettiin esille myös keskuspesulan perustaminen huolehtimaan keskussairaalan vaatehuollosta.

Laki kunnallisista yleissairaaloista

Vuonna 1956 annettuun sairaalalakiin ryhdyttiin suunnittelemaan muutoksia varsin pian. Vuodesta 1958 toimineen komitean työn tuloksena annettiin vuonna 1965 laki kunnallisista yleissairaaloista. Laki tuli voimaan vuoden 1967 alusta. Sen mukaan keskussairaaloissa oli oltava vähintään neljä erikoisalaa ja niissä oli tehtävä mahdolliseksi antaa myös ns. suppeiden erikoisalojen hoitoa. Erityistä tartuntatautien osastoa ei pidetty enää tarpeellisena keskussairaaloissa. Eräitä toimenpiteitä oli aihetta keskittää ns. miljoonapiireihin. Se merkitsi tarvetta hoitaa potilaita myös oman keskussairaalapiirin ulkopuolella.

Vuonna 1965 oli pantu toimeen eräiden valtion sairaaloiden luovuttaminen keskussairaaloina vastaavien keskussairaalapiirien kuntainliittojen omistukseen ja hallintaan. Tämä merkitsi Lahden keskussairaalapiirissä sairaalatilanteen merkittävää heikentymistä, sillä kunnat menettivät nyt mahdollisuutensa lähettää potilaita Hämeenlinnan, Tampereen ja Mikkelin lääninsairaaloihin. Nyt Päijät-Hämeen alue oli ainoa, jossa ei ollut vielä keskussairaalaa. Se merkitsi myös potilaspaineiden lisääntymistä lähikunnista Lahden kaupunginsairaalaan.

Keskussairaalan suunnittelu jatkuu

Toukokuussa 1966 vahvistettiin Lahden kaupungin Pirttiharjun kaupunginosaa koskeva asemakaava, jolla muodostettiin Lahden keskussairaalaa varten korttelissa 31000 tontit 2 ja 3, yhteiseltä pinta-alaltaan noin 31 hehtaaria. Lahden kaupunki luovutti alueen valtiolle ja sai valtiolta samalla takaisin keskussairaalaa varten Löyttymäellä aiemmin varatun tontin. Vaihtokirja allekirjoitettiin 21.9.1966 ja sen mukaan kumpikaan osapuoli ei suorittanut toiselle välirahaa.

Vuoden 1966 aikana valtion edustajina olleet ylilääkäri Sakari Vainio ja kaupunginarkkitehti Valter Karisalo tekivät esityksen, että keskussairaala suunniteltaisiin ns. suurosastoperiaatteen mukaisesti, tarkoituksena säästää henkilö kunnan määrässä. Lääkintöhallitus oli aluksi myönteisellä kannalla, mutta katsoi sen edellyttävän kokonaan uutta suunnitelmaa. Sitä paitsi sisäasiainministeriö oli hyväksynyt marraskuussa 1966 tehdyn arkkitehtisopimuksen.

Esitetyn muutoksen johdosta maalaiskunnat, Iittiä lukuun ottamatta, ryhtyivät joulukuussa 1966 kiirehtimään keskussairaalan suunnittelua aikaisemmin hyväksyttyjen suunnitelmien ja ohjelmien mukaisesti, koska ne arvelivat muutosten lykkäävän keskussairaalan valmistumista. Samalla maalaiskunnat olivat sitä mieltä, ettei keskussairaalassa tule tinkiä hoidon tasosta henkilökuntaa säästämällä. Ne katsoivat yhteisosastojen soveltuvan paremminkin aluesairaaloihin. Kuntien vastustuksen vuoksi lääkintöhallitus pitikin tarkoituksenmukaisena jatkaa suunnittelua aikaisemmalta pohjalta. Lahden kaupunginvaltuustossakin oli tehty lokakuussa 1966 kysely keskussairaalan rakennussuunnitelman nykyvaiheesta ja kaupunginjohtaja Kajala vastasi siihen vasta tammikuun alussa 1967.

Rakennustoimikunnan työssä oli alkanut ilmetä kitkatekijöitä. Valtion edustajista erityisesti Sakari Vainio koki, että toiminnallisille seikoille ei pantu suunnittelussa riittävästi painoa. Vainion mukaan päätökset tehtiin toisarvoisiin syihin vedoten ja kiireen varjossa. Kiistojen seurauksena Vainio erosi maaliskuussa 1967 rakennustoimikunnasta ja hänen tilalleen määrättiin ylilääkäri Veikko Laine Heinolasta. Valtion edustajana ollut Valter Karisalo esitti myös eriävän mielipiteensä voittaneen ehdotuksen suhteen.

Helmikuun lopussa 1967 muodostettiin toimikunta keskussairaalapiirin kuntien yleisen sairaalajärjestelyn kehittämistä varten. Tämän toimikunnan puheenjohtajaksi valittiin kaupunginjohtaja Olavi Kajala.

Yllättäviä tapahtumia

Maaliskuun lopulla 1967 sattui kaupunginjohtaja Olavi Kajalan tapaturmainen kuolema. Sen jälkeen sisäasiainministeriö määräsi huhtikuussa 1967 Lahden keskussairaalan rakennustoimikunnan puheenjohtajaksi kunnallispormestari Hans-Olof Walleniuksen (myöh. Walamies). Samalla määrättiin rakennustoimikuntaan Lahden kaupungin uusiksi edustajiksi talouspäällikkö Aarne A. Koivisto ja insinööri Jouko Louhio, sillä kaupungin edustajat, apulaiskaupunginjohtajat Aarre Santero (myöh. Sandell) ja Uolevi Nuotio olivat pyytäneet vapautusta tehtävästään. Kunnallispormestari Wallenius valittiin myös kuntien yleisen sairaalajärjestelyn kehittämistä varten perustetun toimikunnan puheenjohtajaksi. Joulukuussa 1967 rakennustoimikunnan puheenjohtajaksi määrättiin apulaiskaupunginjohtaja Aarre Santero kunnallispormestari Walleniuksen pyydettyä eron tehtävästä.

Lahden keskussairaalan luonnospiirustukset valmistuivat huhtikuussa 1967, jolloin ne jätettiin rakennustapaselostuksineen ja kustannusarvioineen sisäasiainministeriön tarkastettavaksi ja hyväksyttäväksi. Pääpiirustusten laatimiseen laskettiin kuluvan aikaa seitsemän kuukautta. Tuolloin uskottiin, että valtion talousarvioon otettaisiin vuodelle 1968 ensimmäisen kerran määräraha Lahden keskussairaalan suunnittelua varten. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Joulukuussa 1967 sisäasiainministeriö yllättäen hylkäsi lääkintöhallituksen ja rakennushallituksen lausuntojen perusteella Lahden keskussairaalan luonnospiirustukset hyväksyttyyn huonetilaohjelmaan nähden ylimitoitettuina. Samalla sisäasiainministeriön taholla katsottiin, ettei tähänastisten suunnitelmien korjaaminen olisi mahdollista, joten asiassa pitäisi lähteä liikkeelle kokonaan uudelta perustalta.

Uusi pääsuunnittelija valitaan

Kun keskussairaalan luonnospiirustukset oli hylätty, katsottiin tarpeelliseksi etsiä hankkeelle uusi pääsuunnittelija. Tällöin luovuttiin ajatuksesta ratkaista asia kilpailun avulla. Lahden kaupunginsairaalan laajennukseen ja perusparannukseen liittyvän uudisrakennuksen suunnitelmat oli laatinut Arkkitehtitoimisto Helge Railo Ky. Arkkitehti Railo oli todettu sairaalasuunnitteluun pystyväksi ja yhteistyökykyiseksi henkilöksi. Siten rakennustoimikunta päättikin helmikuussa 1968 pyytää hänet Lahden keskussairaalan uudeksi suunnittelijaksi valtion viranomaisten suostumuksella. Työt Arkkitehtitoimisto Helge Railo Ky:n kanssa käynnistettiin heti.

Uusien suunnittelusopimusten edellytyksenä oli tietenkin aikaisempien purkaminen. Rakennustoimikunta tekikin sosiaali- ja terveysministeriölle, jolle asian hoitaminen oli siirtynyt sisäasiainministeriöltä, esityksen heinäkuussa 1968 suunnittelusopimusten purkamisesta. Sosiaali- ja terveysministeriön kirjelmän perusteella lääkintöhallitus pyysi kunnilta lausunnot asian johdosta. Kunnat suostuivat sopimusten purkamiseen ja siihenastisten suunnittelukulujen maksamiseen. Edellisten suunnittelijoiden kanssa tehdyt sopimukset purettiin sen jälkeen huhtikuussa 1969 ja uudet suunnittelusopimukset allekirjoitettiin 30.7.1970. Pääsuunnittelusta vastasi nyt siis Arkkitehtitoimisto Helge Railo Ky, rakennesuunnittelusta Insinööritoimisto Reijo Puolanne ja K:nit Ky, LVI-suunnittelusta Insinööritoimisto Olof Granlund ja Antti Oksanen sekä sähkösuunnittelusta Insinööritoimisto Risto Mäenpää.

Lahden keskussairaala tulee rakentamisvuoroon

Keskussairaaloiden rakennusohjelma oli edistynyt niin, että Lahden keskussairaalan edellä rakennusjärjestyksessä olleista Kotkan (Kymen) keskussairaala oli valmistunut vuonna 1967 ja Kajaanin (Kainuun) sekä Kokkolan (Keski-Pohjanmaan) keskussairaalat olivat valmistumassa vuonna 1969. Siten Lahden keskussairaala olikin jo tulossa rakentamisvuoroon. Hollolan kunta oli ehtinyt tehdä päätöksen luopua ennakkorahoitussitoumuksesta, mutta kokous päätti kehottaa kuntia pidättymään ennakkorahoitussitoumusten purkamisesta toistaiseksi.

Valtion talousarvioon otettiin vuodelle 1969 ensimmäisen kerran määräraha Lahden keskussairaalan suunnittelua varten. Sen perusteella voitiin katsoa kuntien ennakkorahoitusvelvollisuus päättyneeksi. Kuitenkin kuntien oli vastattava siihen mennessä tapahtuneesta suunnittelusta, sillä se oli ehtona entisten suunnittelusopimusten purkamiselle. Näillä näkymillä oli olemassa edellytyksiä Lahden keskussairaalan rakennustöiden aloittamiseksi syksyllä 1972.

Helmikuussa 1969 lääkintöhallitus teki sosiaali- ja terveysministeriölle esityksen Hämeenlinnan (Kanta-Hämeen) ja Lahden keskussairaaloiden suunnittelusta sekä Ahveniston parantolan rakennusten käytöstä. Lääkintöhallitus katsoi, että Hämeenlinnan keskussairaalan uudet tilat oli rakennettava Ahveniston parantolan alueelle ja että Ahveniston parantola oli liitettävä Hämeenlinnan keskussairaalaan. Se merkitsi Lahden keskussairaalapiirin tuberkuloosipotilaiden hoidon päättymistä lähitulevaisuudessa Ahveniston parantolassa ja 70–75 sairaansijan varaamista vastaavaan tarkoitukseen Lahden keskussairaalasta.

Lahden kaupunginhallitus ilmoitti muutoksen johdosta kaupungin olevan tarvittaessa halukas merkitsemään muutamia sairaansijoja lisää, jos se oli tarpeen vuodeosastojen saattamiseksi mahdollisimman tarkoituksenmukaisiksi. Maalaiskunnista vain Orimattila oli halukas varaamaan 14 uutta sairaansijaa. Lääkintöhallitus ilmoitti, että tuberkuloosin hoidon mukaan ottamisen olisi tapahduttava peruskirjan sairaansijamäärää lisäämättä. Asiassa jäätiin odottamaan ministeriön ratkaisua. Valtion vuoden 1970 talousarviota eduskunnassa vahvistettaessa asetettiinkin Lahden keskussairaalan määrärahan ehdoksi luopuminen Ahveniston parantolan sairaansijoista ilman korvaavien sairaansijojen rakentamista.

Ahveniston sairaansijoista luopumista koskevat neuvottelut oli aloitettu sosiaali- ja terveysministeriön kanssa jo syksyllä 1969. Lahden keskussairaalapiirin kuntien edustajainkokous hyväksyi joulukuussa 1969 Ahveniston parantolan tulevaa käyttöä koskevan suunnitelman. Helmikuussa 1970 Hämeenlinnan keskussairaalan kuntainliitto ja Kanta-Hämeen tuberkuloosipiirin kuntainliitto päättivät yhdistymisestä. Näin olivat edellytykset Lahden keskussairaalan suunnittelun jatkamiselle vihdoin olemassa. Ahveniston sairaansijoista luopumiseen liittyi kuitenkin pitkällinen kiista maksettavista korvauksista.

Muutoksia huonetilaohjelmassa

Entisen suunnitelman tultua hylätyksi oli mahdollista ottaa huomioon suurosastoperiaatteen toteuttaminen. Sen lisäksi oli otettava mukaan tuberkuloosin hoidon ja oikeuslääketieteellisen toiminnan tarvitsemat tilat. Näistä syistä oli huonetilaohjelmaan jälleen tehtävä muutoksia. Vuodeosastoyksiköt mitoitettiin yleensä 22 sairaansijan suuruisiksi ja yhteen suurosastoon kuului aina neljä yksikköä. Tuberkuloosin hoitoon varattiin 66 sairaansijaa, jotka vähennettiin vastaavasti kirurgian, sisätautien, tartuntatautien sekä korva-, nenä- ja kurkkutautien sairaansijoista. Uusi huonetilaohjelma hyväksyttiin marraskuussa 1969.

Sen jälkeen huonetilaohjelmaan lisättiin vielä mm. dialyysiosasto, useita erikoisalojen poliklinikoita sekä atk-keskus. Sosiaali- ja terveysministeriön 3.7.1970 hyväksymän huonetilaohjelman mukaan keskussairaalan 516 sairaansijaa jakautuivat erikoisalojen kesken seuraavasti: sisätaudit 110, kirurgia 110, naistentaudit ja synnytykset 84 (niistä naistentaudit 24 ja synnytykset 60), lastentaudit 60, korva-, nenä- ja kurkkutaudit 22, silmätaudit 20, ihotaudit 22, keuhkosairaudet 66 ja tartuntataudit 22.

Jo vuoden 1967 aikana tarpeelliseksi havaittu neurologian osasto otettiin ohjelmaan vasta myöhemmin, kun suunnittelun edistyessä tapahtui vielä eräitä muutoksia sairaansijojen jakautumisessa erikoisalojen kesken. Synnytysten ja naistentautien erikoisalan sairaansijojen määrää oli aiheellista lisätä ottaen huomioon Lahden kaupungin voimakkaasti kasvava asukasluku. Erillinen tartuntatautien osasto katsottiin tässä vaiheessa tarpeettomaksi.

Vielä kerran muutettu Lahden keskussairaalan perustamiskirja allekirjoitettiin 30.5.1972. Sen mukaan sairaansijat jakautuivat erikoisalojen kesken seuraavasti: sisätaudit 88, kirurgia 88, naistentaudit 44, synnytykset 80, lastentaudit 60, korva-, nenä- ja kurkkutaudit 22, silmätaudit 22, ihotaudit 22, neurologia 22 ja keuhkosairaudet 66.

Keskussairaalan luonnospiirustukset vahvistettiin sosiaali- ja terveysministeriössä 22.7.1971 ja ensimmäisen rakennusvaiheen pääpiirustukset 31.5.1972. Lupa tämän rakennusvaiheen urakkatarjousten pyytämiseen saatiin 5.7.1972. Rakennusteknisten töiden urakkasopimus Rakennustoimisto Ruola Oy:n kanssa allekirjoitettiin 5.11.1972 ja sairaalan rakennustyöt aloitettiin 14.11.1972. Urakkasopimusten mukaan sairaalan tuli valmistua 1.6.1975. Mm. lakkojen aiheuttamien viivästysten vuoksi rakennustyöt saatiin pääosiltaan valmiiksi vasta 3.2.1976.

Toisessa rakennusvaiheessa, joka alkoi 9.5.1975, rakennettiin keskussairaalan tontille 148 asuntoa henkilökuntaa varten. Toisen rakennusvaiheen pääurakoitsijana oli Rakennustoimisto Mattinen & Niemelä Oy. Asuinrakennukset valmistuivat kolmessa vaiheessa porrastetusti helmikuusta 1976 alkaen puolen vuoden kuluessa.

Lahden keskussairaalan kuntainliitto

Lahden keskussairaalapiirin kuntien edustajainkokous teki 30.5.1972 päätöksen Lahden keskussairaalan kuntainliiton perustamisesta ja hyväksyi sitä koskevan suunnitelman. Asia oli tullut ajankohtaiseksi suunnittelun edistyttyä ja rakennustöiden alkaessa puolen vuoden kuluessa. Vaikka rakennustoimikunta vastasikin valtion puolesta rakennustöiden toteuttamisesta, oli kuntainliiton hyvissä ajoin ennen sairaalan valmistumista ryhdyttävä valmistelemaan keskussairaalan toiminnan suunnittelua ja käynnistämistä. Edustajainkokouksessa päätettiin kuitenkin, että kuntainliiton perustamissuunnitelma saatetaan kuntien valtuustojen käsiteltäväksi vasta, kun ensimmäisen rakennusvaiheen urakkasopimus on allekirjoitettu.

Kuntainliiton kunnat olivat varanneet sairaansijoja Lahden keskussairaalasta seuraavasti: Asikkala 6, Hartola 4, Heinola 10, Heinolan mlk 8, Hollola 28, Iitti 5, Koski Hl 4, Kuhmoinen 5, Kärkölä10, Lahti 215, Nastola 19, Orimattila 12, Padasjoki 12 ja Sysmä 6. Kuntien sairaansijoja oli siten 344 ja valtion sairaansijoja 172 eli yhteensä 516. Kuhmoinen liittyi vuoden 1973 alussa Keski-Suomen keskussairaalapiiriin. Se myi varaamistaan sairaansijoista Sysmälle 2 ja Asikkalalle 3. Sen jälkeen Sysmällä oli varattuja sairaansijoja 8 ja Asikkalalla 9.

Keskussairaalan ensimmäinen toimintasuunnitelma valmistui jo ennen kuntainliiton toiminnan alkamista ja kunnat antoivat siitä lausuntonsa heinäkuussa 1973. Kuntien liityttyä Lahden keskussairaalan kuntainliittoon vahvisti Hämeen lääninhallitus 13.7.1973 Lahden keskussairaalan kuntainliiton perussäännön. Lahden keskussairaalan kuntainliiton ensimmäinen liittovaltuuston kokous pidettiin 19.10.1973, jolloin kuntainliiton toiminta siis alkoi. Liittovaltuusto valitsi liittohallituksen jäsenet ja liittohallitus puolestaan valitsi toiminnasta huolehtimaan ensimmäiset viranhaltijat.

Sairaalaa käyttökuntoon varustettaessa heräsi vuoden 1974 aikana ajatus lisätä keskussairaalaan vielä 30 sairaansijaa muuttamalla useimmissa yksiköissä kaksi yhden hengen potilashuonetta kahden potilaan huoneiksi. Asiaa käsiteltiin ensimmäisen kerran virallisesti joulukuussa 1974 liittohallituksen kokouksessa, jossa sen toi esiin ylilääkäri Olli Simonen lääkintöhallituksesta. Näin saadut sairaansijat jäivät kuntainliiton omistukseen ja hallintaan, mutta ne lisäsivät sairaansijojen käyttö oikeuksia kuntien aikaisempien sairaansijavarausten suhteessa. Tämän lisäyksen jälkeen erikoisalojen vuodeosastoilla oli sairaansijoja seuraavasti: sisätaudit 96, kirurgia 96, naistentaudit 48, synnytykset 80, lastentaudit 60, korva-, nenä- ja kurkkutaudit 24, silmätaudit 22, ihotaudit 24, neurologia 24 ja keuhkosairaudet 72. Yhteensä sairaansijoja oli lopullisesti 546.

Lahden keskussairaala otetaan käyttöön

Rakennustoimikunta luovutti keskussairaalan kuntainliiton omistukseen ja hallintaan 3.2.1976, jolloin rakennustyöt oli saatu valmiiksi eräitä viimeistelyvaiheita lukuun ottamatta. Rakennustoimikunnan viimeinen kokous oli 10.12.1981, joten sen työ päättyi vasta vuoden 1981 lopulla. Keskussairaalan rakennustöiden ollessa vuoden 1975 lopulla päättymässä oli osa röntgenosaston tiloista vielä vailla laitteistoja. Rakennustoimikunta päätyi hankkimaan keskussairaalaan hiljattain markkinoille tulleen tietokonetomografialaitteen eli CT-laitteen, vaikka valtion keskushallinto olikin sitä mieltä, että sellainen kuuluisi alkuvaiheessa vain yliopistollisiin keskussairaaloihin. CT-laite saatiin käyttöön syksyllä 1979.

Röntgenosaston varustelun yhteydessä oli esillä myös kobolttikanuunan hankinta sädehoitoa varten. Päijät-Hämeessä toivottiin sädehoitomahdollisuuden saamista omalle alueelle. Asiantuntijat puolestaan katsoivat, että kobolttikanuuna ei yksinään riitä ja että sädehoitoihin perehtyneen lääkärin saanti paikkakunnalle ei ollut käytännössä mahdollista. Myös valtion viranomaiset ilmoittivat, että Lahteen ei ole tarkoituksenmukaista kehittää sädehoitoyksikköä, minkä vuoksi kobolttikanuunan hankinnasta luovuttiin.

Lahden keskussairaalan toiminta käynnistyi porrastetusti 1.3.1976 alkaen, ensimmäisenä synnytys- ja naistentautien osaston toiminta. Samanaikaisesti käynnistettiin myös lastentautien keskososasto sekä äitiyspoliklinikka. Silloin synnyttäjien vastaanotto Lahden kaupunginsairaalassa päättyi ja sen synnytysosaston toiminta lakkasi viikon kuluessa, kun viimeiset synnyttäjät pääsivät kotihoitoon.

Toiminnan keskussairaalassa alkaessa oli sen varustaminen vielä jossakin määrin kesken, minkä vuoksi kaupunginsairaalasta lainattiin keskussairaalaan instrumentteja ja lääkärintakkeja ym. välttämättömiä varusteita. Osan varusteista keskussairaala osti kaupunginsairaalasta, mm. synnytysvuoteet, keskoskehtoja, lastensänkyjä jne., jotka olivat käyneet siellä tarpeettomiksi toiminnan supistamisen johdosta. Huhtikuun alussa avattiin keskussairaalassa kirurgian ja sisätautien osastojen sairaansijoista puolet, tehostetun valvonnan osastolla 4 hoitopaikkaa sekä dialyysiosasto, samoin kirurgian ja sisätautien poliklinikat osittain. Toukokuun alussa käynnistyi korva-, nenä- ja kurkkutautien osaston toiminta ja vastaavan poliklinikan toiminta osittain. Muiden toimintojen käynnistyminen siirtyi myöhemmäksi.

Vuoden 1976 päättyessä keskussairaalassa oli käytössä 332 sairaansijaa ja vuoden 1977 lopussa 430 sairaansijaa. Vuoden 1978 alusta Lahden keskussairaalan nimeksi tuli Päijät-Hämeen keskussairaala. Saman vuoden päättyessä olivat käytössä jo kaikki 546 sairaansijaa ja silloin sairaansijojen käyttöoikeudet kuntien kesken jakautuivat varattujen sairaansijojen suhteessa (kokonaisluvuiksi pyöristettyinä) seuraavasti: Asikkala 14, Hartola 6, Heinola 16, Heinolan mlk 13, Hollola 44, Iitti 8, Koski Hl 6, Kärkölä16, Lahti 342, Nastola 30, Orimattila 19, Padasjoki 19 ja Sysmä13.

Näin oli Päijät-Hämeen keskussairaala saatu vuonna 1978 täyteen käyntiin. Ensimmäisistä suunnitelmista vuonna 1934 oli tuolloin kulunut peräti 44 vuotta. Päijät-Hämeen keskussairaala oli koko maata kattavan ketjun viimeinen ja se merkitsi omalla alueellaan sairaalahoidon mahdollisuuksien ratkaisevaa lisäystä ja tason merkittävää kohoamista useimmilla lääketieteen erikoisaloilla.

Julkaistu aikaisemmin: Päijät-Hämeen keskussairaalahankkeen neljäs vaihe 1964–1976. Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1990: 71–81. Lahti 1990. Tarkistettu maaliskuussa 2007.

Lähteitä:

Hollolan kunnan arkisto, Hollolan kunnanvirasto.

Kertomukset Lahden kaupungin kunnallishallinnosta vuosilta 1948–1982, Lahti 1949–1983.

Lahden keskussairaalan ja Päijät-Hämeen keskussairaalan kuntainliiton vuosi- tai toimintakertomukset vuosilta 1975–1978, Lahti 1976–1979.

Lahden keskussairaalan rakennustoimikunnan pöytäkirjat 1964–1981, Päijät-Hämeen keskussairaalan arkisto, Lahti.

Haastattelut:
Karisalo, Valter, kaupunginarkkitehti
Niemi, Samuli, hallintojohtaja
Sandell (aik. Santero), Aarre, apulaiskaupunginjohtaja
Vainio, Sakari, ylilääkäri

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON