Arno Forsius
Istukan syömisestä ja käytöstä hoitokeinona
Tämän kirjoituksen lähtökohtana ovat erään toimittajan huhtikuussa 2006 esittämät kysymykset istukan syömisestä (placentophagia, latin. placenta, istukka; kreik. phagein, syödä) ja sen merkityksestä hoitokeinona. Ainoat tietoni asiasta liittyivät istukkavalmisteiden käyttöön kauneudenhoitotuotteissa ja siihen, että useiden eläinten tiedetään syövän synnytyksen jälkeen ns. jälkeisensä ja niihin kuuluvan istukkakudoksen. Olen minulle esitettyjen kysymysten jälkeen yrittänyt selvittää asiaa, mutta tietoja on löydettävissä yllättävän niukasti. Jos kotisivun lukijolla on aihepiiriin liittyviä lisätietoja tai oikaisuja, pyydän ystävällisesti ilmoittamaan niistä sähköpostissa osoitteella arnoldus@saunalahti.fi .
Istukan toiminnasta
Istukka on useimmilla imettäväisillä raskauden aikana hedelmöittyneestä munasolusta kehittyvä elin, joka kiinnittyy kohdun sisäseinään ja toimii raskaana olevan ja kehittyvän sikiön välillä tarvittavien ravintoaineiden, hapen ja aineenvaihdunnan tuotteiden siirtäjänä. Istukka on siis osa jälkeläisen kehitystä ja se poistuu synnytyksen jälkeen kohdusta tarpeettomaksi käyneenä elimenä. Istukka on kaikilla nisäkkäillä, lukuun ottamatta nokka- ja pussieläimiä (pussimäyrän suvulla istukka kuitenkin on). Istukan muoto vaihtelee eri eläinlajeilla ja sitä on neljä päätyyppiä: hajaistukka, käpyistukka, kiekkoistukka ja vyöistukka.
Ihmisellä on kiekkoistukka, jonka latinankielinen nimi on placenta. Se tarkoittaa sanamukaisesti "kakkua", jollaista ihmisen istukka muistuttaa. Ruotsin kielessä sen niminä ovat placenta ja moderkaka, saksassa Plazenta ja Mutterkuchen, englannissa placenta. Varsinkin eläimillä puhutaan jälkeisistä (ruots. efterbörd, saks. Nachgeburt, engl. afterbirth), jonka muodostavat eläinlajista riippuen yksi tai useampia istukoita, niihin liittyvät napanuorat sekä sikiökalvot.
Synnyttäneillä eläimillä on tapana syödä jälkeisensä välittömästi niiden synnyttyä. Useille eläimille istukka on ensimmäinen ravinto synnyttämisen jälkeen. Näin tapahtuu myös useilla kasvissyöjillä, joilla tapaa on pidetty sairaalloisena ja puutteellisesta ravinnosta johtuvana ilmiönä. Luonnossa eläimen itsensä suorittamalla jälkeisten hävittämisellä arvellaan olevan suuri merkitys senkin vuoksi, että näin eläin ja sen poikaset ovat paremmin turvassa ruokaa etsiviltä petoeläimiltä. Istukan sisältämät hormonit ja muut aktiiviset aineet voivat synnyttäneellä eläimellä edistää kohdun supistumista sekä käynnistää ja lisätä maidon erittymistä. Synnyttäneet emoeläimet yleensä nuolevat vastasyntyneet poikasensa kuiviksi. Sen merkitys on osittain epäselvä. Joka tapauksessa se varmistaa sikiökalvojen jäännösten poistamisen poikasen ympäriltä, mahdollisesti edistää poikasen hengityksen ja suoliston toiminnan käynnistymistä, ja se voi olla emolle tärkeää poikasen omaksi tunnistamisen kannalta. (5)
Ihmisellä istukka ja jälkeiset ovat suhteellisen kookkaat ja muodostuvat sitkeästä kudoksesta, johon kuuluu paljon sidekudosta ja verisuonistoa. Sen vuoksi ihminen ei pysty syömään istukkaa sellaisenaan, ravinnoksi valmistamatta. Siitä huolimatta myös ihmiset ovat pitäneet istukan syöntiä tapanaan, ns. sivistyskansoja lukuun ottamatta. Sitä varten istukka on valmistettava kuten kaikki muut eläinperäinen ruoka-aineet tai jauhettava ja kuivattava myöhempää käyttöä varten. Verekkään istukan säilyttäminen pilaantumatta on mahdollista vain heti pakastamalla, varsinkin kun se on normaalin synnytyksen jälkeen aina bakteerien saastuttama. Keisarileikkauksessa irrotetun istukan säilyvyys voi olla jonkin verran parempi.
Istukkaa on tutkittu raskauden ja sikiökehityksen osana runsaasti, mutta istukan syönnin fysiologisista vaikutuksista on niukasti tietoa. Istukan kudosten ravintovaikutukset tuskin poikkeavat muiden eläinkudosten vaikutuksista. Istukan sisältämien hormonien ja muiden biokemiallisesti vaikuttavien aineiden merkitystä on ainakin toistaiseksi pidettävä huonosti selvitettynä. Istukkakudoksessa on mm. prostaglandiineja, oksitosiinia ja endorfiinisäätelyyn vaikuttavia aineita. Niiden vaikutus syötynä ei ole samanlainen kuin raskaana olevalla verenkierron välityksellä. (1) (5)
Mystiikkaa, magiaa ja rituaaleja
Monissa kulttuureissa istukalla katsottiin olevan myyttisiä ja maagisia ominaisuuksia, minkä vuoksi sitä kunnioitettiin erityisiä juhlamenoja noudattaen. Istukka haudattiin ulos, koska sitä pidetään elämän, hengen ja yksilön vertauskuvana. Yhdysvaltojen lounaisosien navajo-intiaanien keskuudessa istukka oli tapana haudata heimon reservaatissa Four Corner'in pyhällä alueella, osoituksena yhteydestä kansaan ja esivanhempiin. Uuden Seelannin maoreilla oli samanlainen tapa haudata istukka synnyinmaansa kamaralle. Heidän kielessään maasta ja istukasta käytetään samaa sanaa "whenua". Bolivian aymara- ja quecha-kansojen syntyperäiset asukkaat uskoivat, että istukalla oli oma henki. Synnyttäjän aviomiehen oli pestävä se ja haudattava se salaiseen ja varjoisaan paikkaan. Asukkaiden käsityksen mukaan äiti tai lapsi oli vaarassa sairastua vakavasti ja jopa kuolla, jos rituaalia ei suoritettu oikein. (4)
Nigeriassa ja Ghanassa asuvat ibot kohtelivat istukkaa elävän lapsen kuolleena kaksosena ja hautasivat sen täydellisin hautajaismenoin. Filippiineillä äitien tiedettiin panevan kirjoja istukan hautaan siinä toivossa, että lapsesta tulisi älykäs. Joissakin kulttuureissa istukan kanssa on haudattu jokin kansallisuutta osoittava vertauskuva merkkinä perintöosasta. Hmong-kulttuurissa Kaakkois-Aasiassa jälkeisiä (istukkaa) nimitettiin nutuksi (jacket), jota pidettiin lapsen ensimmäisenä ja ihanimpana vaatteena. Asukkaat hautasivat istukan maahan, sillä he uskoivat, että sielun oli kuoleman jälkeen matkattava takaisin, löytääkseen istukan hautauspaikkaan. (4)
Istukan hoitokäyttö ja syöminen
Perinteisessä Kiinan lääkintätaidossa kuivattua ihmisen istukkaa on käytetty satojen vuosien ajan hoitokeinona. Sitä on annettu lääkkeenä mm. parantamaan vitaalienergiaa sekä ravitsemaan verta ja sen perusolemusta ("essence") yleisessä heikkoudessa, verenheikkoudessa (anemiassa) ja hermoheikkoudessa. (2)
Jo varhain on ymmärretty, että istukka oli se elin, joka antoi ravintoa kehittyvälle sikiölle. Sen vuoksi siinä uskottiin olevan tärkeitä ravintoaineita, joita pidettiin eräissä kulttuureissa soveliaana ravintona synnyttäjälle itselleen ja juhlan aiheena syntyneen lapsen lähipiirissä. (4)
Istukan valmistamista synnyttäneen ravinnoksi on pidetty yleisenä tapana mm. Vietnamin ja Kiinan asukkaiden keskuudessa. Kiinalaiset uskoivat, että synnyttäneen naisen tulisi keittää istukka, tehdä siitä liemi ja juoda se rintamaidon parantamiseksi. Yhä elävän käsityksen mukaan istukan syömisen on arveltu ehkäisevän tai parantavan raskauden jälkeen esiintyvää masennustilaa. (3) (4)
Istukan käyttö kaupallisiin tarkoituksiin lienee tapahtunut ensimmäisenä ranskalaisissa kauneusvoiteissa, joissa istukkauutteen aineiden arveltiin vaikuttavan kasvojen ihoon nuorentavasti ja uudistavasti. Näitä voiteita, joiden raaka-aineena olivat eläinten istukat, valmistettiin jo 1940-luvulla. Lisäksi istukkauutteita on käytetty mm. ihotautien, haavojen, palovammojen, limakalvo-oireiden sekä sarveiskalvon tulehdusten ja siirtojen hoidoissa. Tämän kirjoittajalla ei ole edellytyksiä ottaa kantaa näiden hoitojen hyödyllisyyteen. (4) (6)
Eräässä kirjoituksessa mainitaan, että Isossa-Britanniassa oli kerätty vuonna 1994 synnytyssairaaloissa istukoita asiasta tietämättömiltä synnyttäjiltä. Istukoita oli myyty ja kuljetettu vuosittain 360 tonnia Ranskaan lääkealan yrityksiin. Kun asia tuli ilmi, istukoiden myynti kiellettiin. Mainittu määrä on niin suuri, että se ei voi tarkoittaa pelkästään tai lainkaan ihmisen istukoiden vientiä. (4)
Julkisissa tiedotusvälineissä esillä olleet kuvaukset istukan syömisestä ovat tiettävästi seurausta Isossa-Britanniassa 1980-luvulla esitetyistä tv-ohjelmista. Ne liittyvät luonteeltaan selvästi aikaisemmin mainittuihin "heimorituaaleihin". Niissä lapsen isä tai isovanhemmat sekä mahdollisesti ystäväpiiri ovat kokoontuneet istukasta valmistetun aterian ääreen juhlimaan syntyneen lapsen tai jälkeläisen liittymistä sukupiiriin. Voisipa melkein sanoa, että kyseessä on "varpajaisten" eräs muunnelma. (3) (4)
Suomalaisten keskuudessa ei ole ainakaan nykyaikana tullut esiin istukansyöntiä. Muutamissa lyhyissä keskusteluissa useimmat ovat pitäneet istukan syöntiä kuvottavana tai ei-toivottuna ihmissyönnin muotona.
Kirjoitus on valmistunut huhtikuussa 2006.
Kirjallisuutta ja lähteitä (tärkeimmät merkitty tekstiin):
(1) Blanck, M., Friesen, F. http://www.reproduction-online.org/cgi/content/abstract/60/2/273
(2) Dictionary of Traditional Chinese Medicine. The Commercial Press, Ltd, Hong Kong, Third Printing 1988.
(3) Field, M.: Placentophagy. Internet 2006, http://www.birthrites.org/placent.html
(4) Guthrie, P.: Many cultures revere placenta, byproduct of childbirth. (1999, last modified: September 25, 2001). Internet 2006, http://www.tidesoflife.com/placenta.htm .
(5) Wikipedia, mm. http://en.wikipedia.org/wiki/Placentophagy
(6) Willamo, H.: Kosmetiikan kemia ja aineoppi. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki. Helsinki 1971.
Lukuisia muita lähteitä kirjallisuudessa ja internetissä.
TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON