Psykiatrian historian suomenkielinen perusteos – kirjanselostus
Edward Shorter, Psykiatrian historia. Mielenterveyden keskusliitto, Helsinki. Helsinki 2005. ISBN 952-5154-57-2. Teoksen kustantamiseen on osallistunut myös Psykiatrian Yhteistyö ry. Sivuja 469. Hinta 40 e. Teosta myyvät Mielenterveyden keskusliitto ja Akateeminen Kirjakauppa.
Edward Shorterin (s. 1941) vuonna 1997 kirjoittama teos A History of Psychiatry; from the Era of the Asylum to the Age of Prozac on nyt saatavana Eila Salomaan hyvänä suomennoksena, otsikkona Psykiatrian historia. Mielenterveyden keskusliitto ry:n ja Psykiatrian yhteistyö ry:n julkaisema ja kustantama teos poistaa merkittävän puutteen suomenkielisessä lääketieteen historian kirjallisuudessa. Martti Kailan kirjoittamaa Psykiatrian historia lääketieteen yleiskehityksen ja kulttuurihistorian valossa (WSOY, Porvoo 1966) ei ole ollut enää saatavana moniin vuosiin.
Erilliset historiateokset ovat tärkeitä nykyaikana, jolloin oppi- ja käsikirjoista on lähes poikkeuksetta karsittu kustannussyistä pois kehitystä koskevat katsaukset. Psykiatrian historiaan perehtyminen on hyödyllistä varsinkin psykiatrian alalla toimiville, sitä opiskeleville ja sille pyrkiville, mutta myös kaikille aihepiiristä kiinnostuneille.
Edward Shorter on historiantutkija, joka hoitaa Kanadassa Toronton yliopistossa lääketieteen historian Hannah-professuuria. Hän on julkaissut lähes parikymmentä lääketieteen ja sosiaalilääketieteen historiaa käsittelevää teosta. Hänen aikaisemmista psykiatriaan liittyvistä teoksistaan on aiheellista mainita From Paralysis to Fatigue. A History of Psychosomatic Illness in the Modern Era (1992), psykosomaattisten sairauksien vaiheista monipuolisesti kertova kirja.
Mielisairaudet, psykiatria ja sen hoitomenetelmät ovat olleet aina monin tavoin kritiikin kohteena. Lääketieteen ulkopuolelta tulevana tutkijana Shorterilla on mahdollisuus tarkastella sen ongelmia vapaammin sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Hänen kirjoitustapansa on elävä ja paikoin poleeminen, ja samalla hän tuo esiin aihepiirin nurjia puolia. Shorterin kuvaus kohdistuu ensisijaisesti länsimaisen psykiatrian vaiheisiin, erityisesti ranskalaista, saksalaista, brittiläistä ja yhdysvaltalaista kehitystä seuraten. Myös näiden hoitokulttuurien ominaispiirteet ja erot tulevat esiin.
Kokonaishistoriallisen esityksen laatiminen vaatii mukaan otettavien aiheiden karsintaa. Shorter on kiinnittänyt eniten huomiota mielisairaaloiden hoidollisiin ja inhimillisiin ongelmiin, tautityyppien luokitteluun, somaattisten ja psyykkisten hoitomenetelmien kehittymiseen sekä siihen suureen muutokseen, jonka nykyaikaiset psyykenlääkkeet saivat aikaan psykiatristen potilaiden hoidossa ja hoitolaitosten toimintaedellytyksissä.
Shorter kuvaa psykoterapian kehityksessä myös eräitä aikaisemmin huonosti tunnettuja kehitysvaiheita. Hän esittelee kirjassaan hyvin suuren joukon psykiatrian kehitykseen vaikuttaneita lääkäreitä, mutta lisäksi olisi ollut aiheellista mainita vielä itävaltalainen Ernst von Feuchtersleben. Tämä nimittäin määritteli 1800-luvun puolivälin edellä käsitteet psykoosi ja psykiatria sekä loi myös pohjan psykoterapialle, jota hän nimitti re-edukaatioksi, uudelleen kouluttamiseksi.
Lasten ja nuorten psykiatrialla on juurensa Saksassa 1860-luvulla, jolloin mm. Jörö-Jukka -lastenkirjan tekijänä tunnettu lääkäri Heinrich Hoffmann perusti ensimmäisen osaston heidän hoitoaan varten. Lasten psykiatrisen tutkimuksen ja hoidon kehitys oli varsin hidasta ja näkymätöntä aina 1920-luvulle saakka, mikä lienee syynä tämän aihepiirin puuttumiseen Shorterin kirjassa.
Shorter kuvaa sosiaali- ja yhteisöpsykiatrian yhteydessä lyhyesti 1800-luvun loppupuolella alkanutta avohoitoa, kuten perhehoitoa, avohoitoklinikoita, ryhmäterapiaa, päiväsairaaloita ja yhdistelmäterapiaa. Mielenterveystyö tulee muutamassa kohdassa esiin epäsuorasti eikä myöskään anglosaksisen käytännön tarkoittamaa mentaalihygieniaa selosteta juuri lainkaan. Mielenterveystyön uranuurtajista mainitaan ohimennen John Perceval ja Clifford Beers. Muuten filantrooppien, potilaiden ja omaisten sekä heidän toiminnastaan versoneiden yhdistysten ja yhteisöjen merkittävä työ psyykkisesti sairaiden hyväksi jää vaille ansaitsemaansa selostusta.
Psykiatria tarkoittaa alun perin lääkärin antamaa psyykkisten häiriöiden hoitoa. Viime vuosikymmenien kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että parhaaseen tulokseen päästään suunnitelmallisen, moniammatillisen ja kokonaisvaltaisen toiminnan avulla. Psykiatristen laitosten hoito- ja tutkimushenkilökunnan koulutus ja ammattitaito ovat olleet tärkeitä tekijöitä sekä laitosten tason kehittämisessä että potilaiden hoidossa ja kuntoutumisessa. Sen vuoksi olisi toivonut teoksessa edes lyhyttä katsausta näihin aihepiireihin.
Shorterin teos on runsassisältöinen hakuteos. Sen lopussa on
petiitillä painettuja kirjallisuusviitteitä ja hakusanoja yli 80 sivua. Niistä
65 sivua on kirjallisuusviitteitä, joissa on myös runsaasti lisähuomautuksia.
Nimi- ja asiahakemisto käsittää 18 kaksipalstaista sivua. Kirjan kuvitus on
niukka ja kuvien laatu on heikko.