Arno Forsius

Pyhä Quirinus – suomalaisen kansanperinteen Histervo

Pyhän Quirinuksen taru kuvaa hyvin niitä piirteitä, jotka aikoinaan liittyivät pyhimyksiin tautien suojeluspyhimyksinä. Quirinus oli alunperin Italiassa Rooman pohjoispuolella asuneiden sabiinilaisten sodanjumala. Quirinuksen nimi johtui sabiinilaisten heittokeihästä tarkoittavasta sanasta quiris. Hän oli siten tarunhohtoinen keihäänkantaja, jota vastasi roomalaisten kulttuurissa sodanjumala Mars. Jupiter, Mars ja Quirinus muodostivat yhdessä roomalaisten tärkeän jumalatriadin.

Sabiinilaiset olivat pieni kansa, joka kuitenkin vaikutti merkittävästi Italian kohtaloihin. Rooman kaupungin perustaja Romulus pani toimeen kuuluisan sabiinittarien ryöstön ja roomalaiset kertoivat mielellään, että heidän suonissaan virtasi sabiinilaista verta. Sabiinilaiset menettivät itsenäisyytensä vuonna 290 eKr.

Quirinuksen suosio oli kuitenkin niin suuri, että häntä ei voitu Roomassa hylätä. Taruissa Quirinuksen osoitettiinkin olevan sama olento kuin jumalaksi korotettu Romulus, Rooman kaupungin perustaja ja ensimmäinen kuningas. Siitä syystä Quirinuksen nimi liittyy monin eri tavoin tähän "ikuiseen kaupunkiin". Yksi kaupungin kukkuloista on saanut nimen Collis Quirini eli Quirinalis ja juuri tällä kukkulalla oli Quirinuksen temppeli. Quirinuksen kunniaksi vietettiin 17.2. quirinalia-juhlia ja roomalaisista käytettiin yhteiskunnan jäseninä nimitystä quirites. Quirinalis-kukkulalle rakennettiin aikoinaan myös paavillinen kesäasunto, josta myöhemmin tehtiin kuninkaan palatsi, Palazzo del Quirinale. Kun se vuoden 1947 jälkeen muutettiin Italian presidentin asunnoksi, tuli palatsista jälleen italialaisen hallitusvallan symboli.

Myöskään katolinen kirkko ei pystynyt syrjäyttämään Quirinusta. Kirkon oli annettava kansan rakastamalle pakanajumalalle kristillinen verhous. Niin tämä haarniskaan puettu, miekkaa kantava ja keihästä pitelevä hahmo varustettiin pyhimyksen sädekehällä ja nimitettiin Pyhäksi Quirinukseksi. Pyhimyskertomuksessa Quirinuksen kerrottiin olleen roomalainen tribuuni, joka oli kärsinyt marttyyrikuoleman kristinuskon puolesta.

Koska Quirinus kantoi pistoasetta, nimettiin hänet ruttoon ja muihin äkillisiin kulkutauteihin sairastuneiden suojeluspyhimykseksi. Saksassa häntä palvottiin keskiajalla erityisesti isorokon suojeluspyhimyksenä. Pyhän Quirinuksen mukaan isorokolla olikin siellä nimenä St. Kürings-Plag, josta taas juontuu mm. sukunimi Krings.

Taru kertoo, että Pyhän Quirinuksen maalliset jäännökset siirrettiin vuonna 1050 Saksaan, Reinin rannalla lähellä Düsseldorfia olevaan Neuss'in (lat. Novaesium) kaupunkiin, jonne rakennettiin 1200-luvulla myös pyhimyksen nimeä kantava kirkko. Siitä lähtien pyhimyksen tunnuksena eli atribuuttina on ollut Neuss'in kaupunkiin viittaava vaakuna, jossa on kuvattuna yhdeksän tykinammusta.

Pyhäinjäännösten siirto tapahtui maaliskuun 30. p:nä, josta tuli pyhimyksen muistopäivä. Se oli keväällä juuri se ajankohta, jolloin Keski-Euroopassa oli tapana päästää karja talven jälkeen laitumelle. Sen seurauksena alettiin kyseisenä päivänä siunata vesi, jota käytettiin kotieläinten lääkkeeksi. Samalla Pyhästä Quirinuksesta tuli kotieläinten yleinen suojeluspyhimys, joka varjeli eläimiä mm. pistohaavojen aiheuttamilta märkiviltä fisteleiltä.

Pyhän Quirinuksen lisäksi muita eläimiin liittyviä suojeluspyhimyksiä olivat sikojen suojelija Pyhä Antonius, sarvikarjan suojelija Pyhä Cornelius sekä metsästäjien suojelija Pyhä Hubertus, jolta pyydettiin apua mm. jäykkäkouristukseen, raivotautiin ja käärmeenpuremaan. Edellä mainitut neljä suojeluspyhimystä tunnettiin Keski-Euroopassa "Jumalan neljänä marsalkkana". Ne olivat siis Jumalan tallimestareita ja eläintenhoitajia. Alankomaalaisessa 1400-luvun rukouksessa Pyhää Quirinusta nimitetäänkin marsalkaksi: "Oi, marsalkka Pyhä Quirinus, suuri marttyyri, varjele meitä äkilliseltä kuolemalta, rutolta ja tuhansilta vaivoilta, Jumalan hovimarsalkkana taivaan valtakunnassa."

Suomalaisessa mytologiassa esiintyy olento nimeltä Histervo tai Istervo. Tämä liittyy varsin mielenkiintoisella tavalla niihin karjantauteihin, joita on pidetty lumikon pureman aiheuttamina. Martti Haavio perustelee sanan alkuperäksi sanaa fistula tai fisteli, josta suomalaisessa varhaiskulttuurissa on muodostunut henkilöitymä Histervo.

Lumikon synty -loitsu muistuttaa Pyhän Quirinuksen elämäkerran ja kultin lukuisia piirteitä. Loitsun Histervo aiheutti lumikoksi kuvitellun karjanvaivaajan synnyn ja lumikon puremat kehittyivät eläimissä fisteleitä muodostaviksi ajoksiksi ja paiseiksi. Loitsussa puhutaan Histervosta "kolmen poikansa keralla". Pyhä Quirinus oli juuri se pyhimys, jolla oli valta määrätä ajosten, märkäpesäkkeiden ja fistelien ilmaantumisesta. Mainitut kolme poikaa olivat pyhimykset Antonius, Cornelius ja Hubertus.

Katso myös kirjoituksia "Pyhimykset parantajina" ja "Pyhimykset suomalaisessa kansanparannuksessa".

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1996: 5: 491. Tarkistettu kesäkuussa 2003.

Kirjallisuutta:

Dumesnil, R. und Schadewaldt, H.: Die berühmten Ärzte. Aulis Verlag Deubner & Co KG Köln. [Ilman painovuotta.]

Haavio, M.: Suomalainen mytologia, WSOY, Helsinki – Porvoo. Porvoo 1967.

Müller, R.: Medizinische Mikrobiologie, Parasiten, Bakterien, Immunität. Vierte, neubearbeitete Auflage, Urban & Schwarzenberg, Berlin—München 1950.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON