Arno Forsius

Raajarikkoisten koulu Helsinkiin 1890

Vammaisten määrä yhteiskunnassa oli vielä 1800-luvulla erittäin suuri. Huomattava osa heistä oli raajarikkoisia eli raaja- ja tukielinvammaisia. Vammaisuuden syinä olivat moninaiset raajojen ja selän viat ja vaivat, joita olivat aiheuttaneet mm. synnynnäiset epämuodostumat, keripukki, riisitauti, tuberkuloosi ja muut märkäiset tulehdukset sekä tapaturmat.

Ensimmäiseksi työkykyisiksi ja itsenäisemmin toimeen tuleviksi alettiin opettaa sokeita ja kuuromykkiä. Raajarikkoisten yhteiskunnallinen erityishuolto kehittyi huomattavasti hitaammin. Tukielinten hoito, ortopedia, oli syntynyt Ranskassa jo 1740-luvulla. Ensimmäinen raajarikkoisten kasvatus- ja opetuslaitos poikia varten perustettiin Saksassa vuonna 1832. Vähitellen raajarikkoisten koulujen ja huoltolaitosten määrä alkoi lisääntyä eri maissa.

Suomessa 1880-luku muodostui monipuoliseksi sosiaalisen kehityksen kaudeksi sekä yhteiskunnan että yksityisen toiminnan kohdalla. Vuonna 1889 perustettiin Helsingissä Suomalaisen Yhteiskoulun opettajan Vera Hjeltin (1857–1947) aloitteesta Föreningen för lyttas bistånd, Raajarikkoisten Auttamisyhdistys.

Raajarikkoisten Auttamisyhdistyksen tarkoituksena oli saada aikaan sekä työkoulu että klinikka ortopedistä hoitoa varten raajarikkoisten auttamiseksi, edistämällä itsenäisen elämän ja toimeentulon mahdollisuuksia. Raajarikkoisten työkoulu avattiin Helsingissä jo syksyllä 1890. Siinä oli alkuvaiheessa koulupaikka parillekymmenelle vammaiselle, joista osa oli aikuisia, joukossa melko iäkkäitäkin. Vuonna 1904 aloitti toimintansa myös yhdistyksen ylläpitämä lastenkoti, jossa hoidettiin ortopedisen avun tarpeessa olevia 4–12 vuoden ikäisiä lapsia. Alkuvaiheen jälkeen lastenkodissa oli parikymmentä hoitopaikkaa.

Syksyllä 1900 perustettiin työkoulun yhteyteen ortopedinen poliklinikka varattomille. Sen lääkärinä toimi aluksi Hjalmar Gabriel von Bonsdorff (1858–1832). Poliklinikalla hoidettiin kipsisiteillä ja korseteilla selkärankavikoja sekä itse valmistettujan siteiden ja jalkineiden avulla muita ruumiinvammoja. Vuonna 1905 silloinen poliklinikan lääkäri Axel Fredrik Hornborg (1874–1946) aloitti myös leikkaustoiminnan vasta sisustetussa leikkaussalissa. Poliklinikan toiminta päättyi vuonna 1916.

Syksyllä 1927 avattiin yhdistyksen rakennuttama ja ylläpitämä ortopedinen sairaala, ensimmäinen maassamme. Siinä oli parikymmentä sairaansijaa ja poliklinikka. Myöhemmin siihen liitettiin lastenkodin huoneisiin sijoitettu 20-paikkainen lastenosasto.

Sairaalan johtavana lääkärinä toimi Fabian Wilhelm Gustaf Langenskiöld (1886–1957). Poliklinikka hoiti myös proteesien välitystä. Vuonna 1927 yhdistyksen ylläpitämien laitosten yhteiseksi nimeksi tuli Raajarikkoisten Huoltolaitos – Vanföreanstalten i Helsingfors.

Ortopedisen sairaalan perustaminen lisäsi merkittävästi tukisidosten ja proteesien tarvetta. Yhdistys ei halunnut enää laajentaa toimintaansa ja niin se vuokrasi laitoksen yhteydestä tilat G. L. Gustafssonille, joka ylläpiti tarvittavaa ortopedista verstasta, ja tuki alkuvaiheessa yritystä myös taloudellisesti.

Ortopedisen sairaalan ja poliklinikan toiminta päättyi kesäkuussa 1941 jatkosodan alettua. Raajarikkoisten auttamisyhdistys oli ollut vuonna 1940 perustamassa eräiden muiden yhteisöjen kanssa Invalidisäätiötä, jonka ylläpitämä sairaala jatkoi sitten ortopedisen sairaalahoidon perinnettä. Myöskin ortopedinen verstas jatkoi työtään Invalidisäätiön valvonnassa toiminimellä "Proteos".

Raajarikkoisten Auttamisyhdistyksen tehtäväksi jäi koulutoiminnan ylläpitäminen. Yhdistysmuotoinen toiminta päättyi vuonna 1948 ja työn jatkajaksi perustettiin Raajarikkojen koulusäätiö – Skolstiftelsen för vanföra. Se sai vuonna 1971 nimen Lapsi-invalidien koulusäätiö ja vuonna 1987 nimen Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö. Säätiön uusi koulu, nykyinen Ruskeasuon koulu, valmistui vuonna 1952.

Tuula Vuollen kirjoittama teos "Raajarikosta osallistujaksi – hyväntekeväisyydestä valtion valvontaan. Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö – Ruskeasuon koulu 100 vuotta" kuvaa yksityiskohtaisesti säätiön ja sen koulun arvokasta ja uraauurtavaa työtä.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1990: 25: 2177. Tarkistettu tammikuussa 2004.

Kirjallisuutta:

von Bonsdorff, B.: The History of Medicine in Finland 1828–1918. The History of Learning and Science in Finland 1828–1918. Helsinki 1975.

Vuolle, T.: Raajarikosta osallistujaksi – hyväntekeväisyydestä valtion valvontaan, Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö – Ruskeasuon koulu 100 vuotta. Porvoo 1989.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON