Arno Forsius

François Rabelais (n. 1490—1553) — lääkäri ja kirjailija

Ranskalaisen humanismin edustajan François Rabelaisn elämän varhaisvaiheita ei tunneta juuri lainkaan. Hän oli syntynyt n. vuonna 1490 Touraineissa. Ensimmäinen historiallinen tieto hänestä on vasta vuodelta 1519. Silloin hän oli munkkina fransiskaaniluostarissa, jossa hänet lienee vihitty papiksi jo aikaisemmin vuonna 1511.

Rabelais tunsi suurta mielenkiintoa opiskelua kohtaan ja vuonna 1524 hän sai luvan muuttaa tieteitä suosivaan benediktiinien munkkikuntaan Maillezaishen. Hän luopui vuonna 1530 kuitenkin kokonaan munkin kaavustaan ja ryhtyi luostarijärjestön ulkopuoliseksi papiksi.

Jonkin aikaa Rabelais eli vapaana opiskelijana harrastaen kreikkaa ja hepreaa sekä luonnontieteitä. Vuonna 1530 hän opiskeli Montpelliern yliopistossa lääketiedettä ja jo vuoden lopulla hänestä tuli bakkalaureus (kandidaatti). Seuraavana vuonna hän piti luentoja Hippokrateesta ja Galenoksesta. Sen perusteella on arveltu, että hän oli jo aikaisemmin opiskellut lääketiedettä Pariisissa. Rabelais näyttää saaneen vaihtelua opintojensa lomassa osallistumalla silloin suosittujen näytelmien "morale comédie" esittämiseen. Hän lienee viipynyt Montpellier'ssä vain lyhyehkön ajan, mutta hän palasi sinne useita kertoja myöhemmin.

Rabelais muutti vuonna 1532 Lyoniin ja sai pian lääkärin toimen kaupungin sairaalassa, Hôtel Dieussä. Lyonissa asuessaan hän julkaisi latinaksi mm. Giovanni Manardin lääketieteelliset epistolat, Hippokrateen Aforismit sekä Galenoksen Ars Parvan. Lisäksi hän luennoi anatomiaa ja suoritti julkisesti anatomisia leikkelyjä.

Lyonissa ollessaan Rabelais avusti erästä kirjanpainajaa julkaisemaan keskiaikaisiin taruihin perustuvan kertomuksen Gargantuasta. Sen jatkoksi Rabelais kirjoitti vuonna 1532 romaanin "Pantagruel, roy des Dipsodes" (suom. Dipsodien kuningas), jonka aiheena oli Pantagruel, Gargantuan poika. Samana vuonna Rabelais julkaisi ensimmäisen almanakkansa ja siihen liittyvän ennustuskirjan "Prognostication Pantagrueline". Almanakkoja ja ennustuskirjoja hän laati myös useana vuonna myöhemmin.

Kaikissa edellä mainituissa teoksissa kirjoittajaksi oli merkitty Alcofribas Nasier, joka on anagrammi nimestä François Rabelais. Pantagruelin seikkailujen jälkeen Rabelais julkaisi omalla nimellään Gargantuan elämästä itse sepittämänsä romaanin "Gargantua" (suom. Suuren Gargantuan hirmuinen elämä) vuonna 1534 tai 1535.

Kirjojen lukuisat viittaukset antiikin taruihin, aikaisempaan kirjallisuuteen sekä tunnettuihin oppineisiin toivat esiin tekijän laajan tietämyksen. Rabelais uskoi, että sivistys ja vaisto varjelivat ihmisen huonolta elämältä. Suunnaton liioittelu, kaiken saattaminen naurettavaksi sekä häpeämätön suorasukaisuus elämän nautintojen ja muiden ilmiöiden kuvaamisessa osoittivat Rabelaisn teokset niin mielettömiksi, että sen varjossa hän saattoi esittää vakavaa arvostelua opetusta, oikeuslaitosta, kirkollista järjestelmää, oppineita ja virkamiehiä, vallankäyttöä ja ahneutta, suvaitsemattomuutta sekä monia muita aikakauden epäkohtia kohtaan.

Rabelais näyttääkin selvinneen suuremmitta vaikeuksitta kirkon arvostelusta, osaksi ilmeisesti ylhäisten ystäviensä avulla. Sorbonnen yliopiston teologisen tiedekunnan vaatimuksesta Rabelais joutui tosin poistamaan muutamia vaarallisena pidettyjä kohtia kirjojensa eräistä painoksista. Fontevraultn luostarin munkki Gabriel du Puits-Herbault julkaisi vuonna 1547 Theotimus -nimisen kirjasen, jossa hän hyökkäsi kiivaasti Rabelaista vastaan, mutta tämä välttyi silloinkin kirkollisten piirien rangaistuksilta.

Rabelaisn kirjoitukset saavuttivat aikanaan suuren menestyksen. Pantagruelin seikkailut jatkuivat vielä kahdessa Rabelaisn kirjoittamassa teoksessa. Sarjan kolmas kirja "Le tiers livre" (ruots. "Gyckelmakaren Panurge och hans giftasfunderingar") ilmestyi vuonna 1546 ja neljäs "Le Quart Livre" (ruots. "Den märkvärdiga resan tilla Bacbuc") osittaisena vuonna 1548 ja täydellisenä vuonna 1552. Vielä viideskin teos "L'Isle Sonante" (ruots. "Den gudomliga flaskans orakel") ilmestyi vuonna 1562 Rabelaisn kuoleman jälkeen. Sen toimittajaksi on merkitty Nature Quite, anagrammi nimestä Jean Turquet, joka oli Rabelaisn ystävä.

Kirjailijanuransa aikana Rabelais oli vuonna 1535 kaniikki ja sittemmin kardinaali Jean du Bellayn lääkärinä, ja teki tämän seurassa kolme matkaa Roomaan keväällä 1535 ja kerran saman vuoden syksyllä. Roomassa ollessaan Rabelais anoi vuonna 1535 paavi Paavali III:lta hyväksymistä luostarista luopumiselle ja lääkärinä toimimiselle.

Vapautusbullan saatuaan Rabelais ryhtyi papiksi St. Maurissa ja jatkoi samanaikaisesti lääketieteen opintojaan Montpellierissä, jossa hän valmistui lääketieteen tohtoriksi vuonna 1537. Hän luennoi siellä jälleen Hippokrateen kreikankielisistä kirjoituksista ja suoritti julkisen anatomisen leikkelynäytöksen vuonna 1538. Vuosina 1539—1543 Rabelais oli Jean du Bellayn vanhemman veljen Guillaume du Bellay-Langeyn palveluksessa lääkärinä. Sen jälkeen Rabelais toimi vielä vuosina 1546—1547 kaupunginlääkärinä Metzissä, Lorrainessa. Tästä eteenpäin Rabelais sai elatuksensa toimimalla pappina mm. Meudonissa ja St. Christophe de Jambet'ssa. Hän luopui myös papin tehtävistä vuonna 1552 ja kuoli huhtikuussa 1553.

Rabelais on ansainnut kuolemattoman maineensa ranskankielisen kirjallisuuden uranuurtajana. Hänen teoksensa ovat jakaneet häpeilemättömän esitystapansa vuoksi voimakkaasti mielipiteitä. Se kuvastuu myös hänen viimeisiksi väitetyissä sanoissaan. Toisen kertomuksen mukaan ne korostavat hänen filosofista epäilyään: "Menen kohtaamaan sen suuren, joka ehkä on". Toisen mukaan ne taas viittaavat hänen ilkikurisuuteensa: "Ilveily on ilveilty, laskekaa esirippu!"

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1993: 29: 2847. Tarkistettu ja lisätty elokuussa 1999.

Kirjallisuutta:

Rabelais, F.: Pantagruel, de törstigas konung. (Ruotsintanut ja selityksillä varustanut Holger Petersen Dyggve.) Tammerfors 1945

Rabelais, F.: Dipsodien kuningas: totuudenmukaisesti kuvattuna, ynnä hänen hirmuiset sankarityönsä ja urotekonsa, kirjoittanut herra Alcofribas-vainaa, kvintessenssin tislaaja. Suom. Erkki Salo. Kuopio 1989

Rabelais, F.: Suuren Gargantuan hirmuinen elämä. Suom. Erkki Ahti, runot suomentanut V. Arti. Jyväskylä 1947. 2. tark. painos Jyväskylä 1963

Rabelais, F.: Gyckelmakaren Panurge och hans giftasfunderingar. (Ruotsintanut ja selityksillä varustanut Holger Petersen Dyggve.) Tammerfors 1946

Rabelais, F.: Den märkvärdiga resan tilla Bacbuc. (Ruotsintanut ja selityksillä varustanut Holger Petersen Dyggve.) Tammerfors 1948

[Rabelais, F.:] Den gudomliga flaskans orakel. (Ruotsintanut ja selityksillä varustanut Holger Petersen Dyggve.) Tammerfors 1949

TAKAISIN KULTTUURIA HAKEMISTOON