Arno Forsius

Rakel Jalas (1892–1955) – psykiatri sosiaali- ja väestöpolitiikan kehittäjänä

Rakel Jalas (o.s. Hallamaa, Häyrén vuoteen 1906) syntyi Mäntsälässä vuonna 1892. Hänen vanhempansa olivat kansakoulunopettaja, myöh. vakuutusylitarkastaja Hugo Pietari Hallamaa (Häyrén vuoteen 1906) ja kansakoulunopettaja Amanda Karolina Törnström. Perheeseen syntyi vuonna 1895 myös poika Rafael Hallamaa (1895–1963, Häyrén vuoteen 1906).

Ylioppilaaksi vuonna 1910 tultuaan Rakel Hallamaa alkoi opiskella lääketiedettä Helsingin yliopistossa. Hän valmistui lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1915 ja lisensiaatiksi vuonna 1922. Opiskelunsa aikana hän solmi avioliiton vuonna 1919 agronomi, fil. maist. Arvo Emanuel Jalaksen (1885–1943, Blomstedt vuoteen 1906) kanssa. Tämän vanhemmat olivat Hämeenlinnan lyseon rehtori Karl Johan Blomstedt ja Alma Josefina Wegelius. Kansalais- ja vapaussodan jälkeen Rakel Jalas toimi Tyrvännössä vuonna 1919 perustetun paikallisen Lotta Svärd -järjestön lääkintäosaston ensimmäisenä johtajana.

Avioliiton solmiessaan Arvo Jalas oli Hämeenlinnassa Ojoisten virkatalon vuokraajana vuosina 1917–1922. Sen jälkeen hän omisti vuosina 1923–1933 puolisonsa kanssa Tyrvännössä Lahdentaan kartanon, joka oli ollut sitä ennen Rakel Jalaksen vanhempien omistuksessa. Myöhemmin Arvo Jalas oli oikeusministeriön maataloustarkastaja vuosina 1928–1940 ja Helsingissä Viikin latokartanon tilanhoitaja vuodesta 1931 alkaen. Arvo ja Rakel Jalakselle syntyi kolme lasta, Jaakko (1920–1999), Kaisa (s. 1923, myöh. Perkoila) ja Terttu-Liisa (s. 1927, myöh. Vainio).

Lääkäriksi valmistuttuaan Rakel Jalas tunsi mielenkiintoa erityisesti psyykkisten häiriöiden hoitamista kohtaan. Hän perustikin Lahdentaan kartanoon vuonna 1925 lepokodin ja parantolan psyykkisiä häiriöitä sairastavia varten. Kartanoa ympäröi noin 3,5 ha:n suuruinen puutarha- ja puistoalue. Parantolarakennuksen ja sen sisustuksen oli suunnitellut arkkitehti Pauli Blomstedt (1900–1935), joka oli Arvo Jalaksen veljenpoika. Potilashuoneita oli 15. Ruokailu tapahtui kartanon päärakennuksen suuressa ruokasalissa. Hoidossa sovellettiin uusimpia hermotautisille ja toipuville käytettyjä parannusmenetelmiä, myös erilaisia lääketieteellisiä kylpyhoitoja oli saatavana. Parantolan ylihoitajana oli Edit Ilander vuodesta 1927. Samalla Rakel Jalas piti yksityisvastaanottoa Hämeenlinnassa vuoteen 1928 saakka.

Vuosina 1928–1930 Rakel Jalas oli avustavana lääkärinä Lapinlahden sairaalassa ja sai vuonna 1930 hermo- ja mielitautien erikoislääkärin oikeudet. Hän teki opintomatkan vuonna 1927 Ruotsiin, vuonna 1931 Saksaan ja Itävaltaan sekä vuonna 1932 Tanskaan ja Ruotsiin.

Vuodesta 1928 alkaen Rakel Jalas piti yksityispraktiikkaa Helsingissä. Hän hoiti myös, ainakin aluksi, hermo- ja mielitautipotilaita Salus-sairaalassa sen avautuessa uudessa rakennuksessa vuoden 1929 lopulla. 1930-luvun alun lamakauden seurauksena Lahdentaan kartano ajautui taloudellisiin vaikeuksiin. Jalasten oli luovuttava siitä vuonna 1933, jolloin myös hermotautien parantolan toiminta siellä päättyi. Silloin Rakel Jalas perusti kuitenkin Helsingissä Munkkiniemeen Laajalahden toipumakodin, jonka omistajana ja lääkärinä hän toimi vuosina 1933–1940. Toipumakoti, jonka ylihoitajana oli täälläkin Edit Ilander, sijaitsi Munkkiniemestä vuokratussa huvilarakennuksessa, kahdessa eri paikassa perättäin.

Rakel Jalas valittiin vuonna 1929 sosiaaliministeriön lääkäriksi ja köyhäinhoidon apulaistarkastajaksi. Viime mainitussa tehtävässä hän seurasi Elli Tavastähteä, joka oli solminut silloin avioliiton Rakel Jalaksen sedän Artturi Hiidenheimon (Törnström vuoteen 1906) kanssa. Siirtyminen sosiaaliministeriön virkaan merkitsi samalla Rakel Jalaksen työkentän siirtymistä sosiaalitoimen ja sosiaalilääketieteen suuntaan. Vuodesta 1936 Rakel Jalas oli ministeriön huoltoasiain osaston tarkastava lääkäri. Hänen työnsä edellytti toistuvasti tarkastusmatkoja sosiaalitoimen alaan kuuluviin laitoksiin ja ympäri maata. Vuosien 1939–1940 talvisodan aikana sosiaaliministeriö oli evakuoituna Vaasassa. Toinen poikkeava jakso hänen virassaan oli jatkosodan aika, jolloin talvisodassa menetetyn Karjalan takaisin vallatulla alueella käynnistettiin uudelleen sosiaalihuollon toimintoja varsin vaikeissa oloissa. Rakel Jalaksen täyttäessä 50 vuotta 28.9.1942 sosiaaliministeri K.-A. Fagerholm kävi onnittelemassa häntä Viikissä.

Vuodesta 1946 Rakel Jalas oli sosiaaliministeriön huoltoasiain neuvottelukunnan jäsen. Huomattava osa hänen tehtävistään virallisten ja yksityisten järjestöjen johtoelimissä liittyi olennaisesti hänen asemaansa sosiaalihallinnon viranhaltijana. Hän teki opintomatkat Ruotsiin vuonna 1939 ja Englantiin vuonna 1946.

Sosiaaliministeriön alaisissa laitoksissa kuten kunnalliskodeissa, lastenhuollon laitoksissa ja vajaamielislaitoksissa oli paljon sairaanhoitoa vaativia hoidettavia. Sen lisäksi sosiaaliviranomaiset joutuivat osallistumaan invalidihuoltoon ja käytännössä huolehtimaan myös mielisairaaloiden ja tuberkuloosiparantoloiden sairaansijojen riittävyydestä, sillä suuri osa niissä hoidettavista oli köyhäinhoidon varassa eläviä. Terveydenhuollon toiminnat kuuluivat tuolloin sisäasiainministeriön alaiselle lääkintöhallitukselle. Näin sosiaaliministeriössä oli selvästi lääkärin asiantuntemuksen tarvetta.

Rakel Jalas oli sosiaalihuollon asiantuntemusta edustava jäsen useissa valtion komiteoissa, vuosina 1937–1939 maaseudun asunto-oloja, vuosina 1938–1940 huoltotyöntekijäin koulutusta ja vuosina 1938–1940 lomankäyttöä suunnittelemaan asetetussa komiteassa.

Tärkeä osa Rakel Jalaksen työssä oli sosiaalihuollon tehtävissä toimivien koulutus ja ohjaus. Hän oli vuonna 1937 perustamassa Suomen lastensuojelun ja nuorisohuollon keskusliittoa Lastenkotien johtajataryhdistyksen edustajana. Vuosina 1929–1942 hän oli kunnalliskodin johtajatarkurssien johtaja ja vuosina 1942–1945 hän toimi Yhteiskunnallisen korkeakoulun huoltotyön opetusjaostossa suljetun huollon, sosiaalihygienian ja sosiaalipsykiatrian opettajana. Lisäksi hän oli sosiaalihuollon henkilökunnalle tarkoitetun Huoltaja-lehden toimituksen jäsen vuosina 1931–1951 ja puheenjohtaja vuosina 1951–1955. Hän oli myös Suomen Huoltotyöntekijäin Liitto ry:n hallituksen jäsen vuodesta 1943. Hän sai liiton kultaisen ansiomerkin vuonna 1952.

Rakel Jalas osallistui Tukholmassa vuonna 1934 sosiaaliministeriön edustajana raajarikkoisten huoltoa koskevaan kokoukseen ja samana vuonna Suomessa pidetyssä Raajarikkoisten Auttamisyhdistyksen kokouksessa hän toi esiin ajatuksen koko maata käsittävän raajarikkoisten tilaston tarpeellisuudesta. Kun Invalidisäätiö perustettiin vuonna 1940, tuli Rakel Jalaksesta sen johtokunnan (myöh. hallitus) jäsen. Raajarikkoisten Auttamisyhdistyksestä tuli Raajarikkojen koulusäätiö – Skolstiftelsen för vanföra vuonna 1948, jolloin Rakel Jalaksesta tuli sosiaaliministeriön nimeämä jäsen säätiön isännistössä ja johtokunnassa (myöh. hallitus). Eduskunnassa hän vaikutti vuosina 1949–1950 merkittävästi siihen, että valtion talousarvioon saatiin määrärahoja raajarikkoisten erityiskoulutuksen vaatimaa koulutaloa varten. Rakel Jalas oli myös Reumasäätiön isännistön varajäsen vuodesta 1946 ja vakinainen jäsen vuodesta 1950. Lisäksi hän oli vuodesta 1949 Maailman Terveysjärjestön (WHO) Suomen osaston jäsen.

Lakisääteistä äitiysavustusta oli jaettu vuodesta 1938 vähävaraisille, mutta vuodesta 1941 siitä tuli yleinen avustus. Rakel Jalaksella oli tärkeä osuus suunniteltaessa äitiysavustuksena tai sen osana jaettavaa äitiyspakkausta, johon kuului vauvan hoidossa tarvittavia välineitä ja vaatteita. Varsinkin sota-ajan puutteellisissa oloissa tämä koko maailmassa ainutlaatuinen äitiyspakkaus oli erikoisen tarpeellinen ja haluttu. Samalla sen yhteydessä jaettu kirjanen, jonka Rakel Jalas laati, levitti väestön keskuuteen tietoa pikkulapsen hoidosta ja sen tärkeydestä. Jatkosodan aikana jouduttiin varusteiden valmistamiseen käyttämään paperilangasta kudottua patjakangasta, paperisia kapalovarusteita sekä pergamenttipaperialustoja. Rakel Jalas kirjoitti eri yhteyksissä tästä pakon sanelemasta muutoksesta.

Rakel Jalas oli 1930-luvun puolivälissä kiinnostunut ehkäisyneuvonnasta, joka oli juuri silloin ajankohtainen Suomessa synnytysten ja naistentautien erikoislääkärin Martti J. Siiralan otettua asian esille vuonna 1934. Rakel Jalas kirjoitti syntyväisyyden säännöstelystä Huoltaja -lehteen vuonna 1935. Hänen vuonna 1941 julkaisemansa teos "Sukuelämä terveeksi" oli merkittävä sukupuolisuutta ja avioelämää koskeva opaskirja terveydenhuollon ja kasvatuksen asiantuntijoille sekä aviopuolisoille, lasten vanhemmille ja varttuneemmalle nuorisolle.

Rakel Jalas oli 1930-luvun loppupuolella mukana kehittämässä lapsilisälakia, joka annettiin vuonna 1937 ja tuli voimaan vuonna 1938. Vuonna 1941 perustettiin perhepoliittinen järjestö Väestöliitto, jonka tavoitteena oli työ kotien ja perheiden hyväksi sekä olojen kehittäminen niin, että kodin perustaminen ja lasten kasvattaminen ei muodostuisi ylivoimaiseksi taloudelliseksi rasitukseksi. Rakel Jalaksesta tuli silloin Väestöliiton hallituksen jäsen.

Suomen Huolto perustettiin vuonna 1941, tarkoituksena saada aikaan sodan seurauksista johtuvaan avustustyöhön keskitystä, tasapuolisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Järjestö oli sosiaaliministeriön alainen ja valtiojohtoinen, mutta se toimi samalla huomattavien vapaaehtoista huoltotyötä tekevien järjestöjen keskuselimenä. Rakel Jalas oli Suomen Huollon keskushallituksen jäsen alusta vuoteen 1951, jolloin järjestön toiminta päättyi.

Talvisodan aikana perustettiin vuonna 1940 Naisten Työvalmiusliitto, jonka tarkoituksena oli luoda erilaisista aatteellisista ja poliittisista taustoista lähteneiden naisjärjestöjen kesken eräänlaista "työsisaruutta" miesten aseveljeyden tapaan. Liiton tavoitteena oli kehittää sotavuosien aikana valtakunnallisesti yhteistoimintaa huoltotyön keskitettyä suorittamista varten. Rakel Jalas valittiin liiton johtokunnan varapuheenjohtajaksi vuonna 1940. Hän piti 14.1.1940 radiopakinan naisten "asevelvollisuudesta".

Rakel Jalas oli puoluetaustaltaan Kansallisen Kokoomuspuolueen kannattaja ja jäsen. Hän oli eduskuntaehdokkaana vuoden 1939 vaaleissa, mutta ei tullut valituksi. Hän sai Uuden Suomen ansiomerkin vuonna 1941. Sotavuosien 1939–1945 jälkeen hän osallistui näkyvämmin politiikkaan. Rakel Jalas oli vuosien 1948–1950 valtiopäivillä Uudenmaan läänistä valittuna kokoomuspuolueen kansanedustajana ja vuonna 1950 presidentin valitsijamies. Eduskuntakautenaan hän oli talousvaliokunnan jäsen ja toimi silloin mm. yliopiston saamiseksi Ouluun. Hän oli Osuusliike Elannon edustajiston jäsen vuodesta 1940 ja hallintoneuvoston jäsen vuodesta 1942.

Rakel Jalaksen psykiatriaan liittyviä luottamustehtäviä olivat Sielunterveysseuran johtokunnan jäsenyys vuosina 1931–1936 ja Turvan alkoholistiparantolan johtokunnan jäsenyys vuosina 1931–1937 sekä Suomen Naisten Kansallisliiton (vuodesta 1948 Suomen Naisjärjestöjen Keskusliitto) siveellisyyskomiteassa varapuheenjohtajan tehtävä vuonna 1934 ja puheenjohtajan tehtävä vuosina 1935–1946.

Rakel Jalas oli myös Kaisa Kallion Kansalaislahjasäätiön hallituksen jäsen vuosina 1945–1949 ja puheenjohtaja vuodesta 1949. Säätiö perustettiin vuonna 1938, jolloin presidentinrouva Kaisa Kallio luovutti sen pohjarahastoksi hänen 60-vuotispäiväkseen kerätyn kansalaislahjan. Säätiön ja sen tueksi perustetun kannatusyhdistyksen järjestämän valtakunnallisen keräyksen varoilla perustettiin vuonna 1950 Kaisankoti-niminen hoitokoti sellaisia naisia varten, jotka elämän vaikeuksista ja ruumiillisista sairauksista masentuneina tai henkisesti väsyneinä kaipasivat tervehtymistä ja sielunrauhaa. Laitosta oli hoidettava evankelis-luterilaisen uskon hengessä. Sen toimintaa, jossa oli noudatettava lääketieteellisiä periaatteita ruumiillisessa ja sielullisessa hoidossa, johti lääkäri. Kaisankoti toimi Kauniaisissa vuoteen 1957 ja sen jälkeen Espoossa Pakankylän kartanossa. Kaisankodin perustamisvaihe osui Rakel Jalaksen puheenjohtajakauteen ja hän toimi alkuvuosina myös Kaisankodin lääkärinä.

Rakel Jalas haki lääkintöhallituksen mielisairaanhoito-osaston lääkintöneuvoksen virkaa 1950-luvun alussa, mutta ei tullut valituksi. Virkaan nimitettiin vuonna 1952 lääket. lis., hermo- ja mielitautien erikoislääkäri Leena (Helena) Sibelius (1905–1994, o.s. Fabritius), joka hoiti virkaa vuosina 1952–1968.

Rakel Jalakselle myönnettiin lääkintöneuvoksen arvonimi vuonna 1952. Hän kuoli vuonna 1955, kuukautta ennen 63-vuotispäiväänsä, sairastettuaan pitkään munuaisvikaa.

Myönnetyt ansiomerkit:
VR 4 prm 1918 [prm Punaisen Ristin merkin kanssa]
SVR 1 1941
Pro benignitate humana 1946. [Vuonna 1945 perustettu kunniamerkki inhimillisestä auliudesta. Se voidaan myöntää ihmisrakkauden palveluksessa suoritetusta menestyksellisestä ja epäitsekkäästä toiminnasta suomalaisille ja ulkomaalaisille.]

Viransijaisuudet opiskelun aikana:
Saniteettijunan apulaislääkäri ja Hämeenlinnan vankileirin apulaislääkäri vuonna 1918.
Vs. Hämeenlinnan lääninsairaalan vapaaeht. apul. lääk., vt. alilääkäri ja vt. ylilääkäri vuosina 1918–1922.
Hämeenlinnan kuritushuoneen vt. lääk. vuonna 1918, lääninvankilan vt. lääk. vuosina 1918 ja 1920.
Vt. rautatielääkäri Hämeenlinnassa vuosina 1918 ja 1920.
Sairion keuhkot. parant. vt. lääk. vuosina 1918 ja 1920

Jäsenyydet lääkärien yhdistyksissä ja luottamustehtävät niissä:
Suomen Lääkäriliitto (valtuuskunnan jäsen vuosina 1950–1952). Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Helsingin Lääkäriyhdistys. Suomen psykiatris-neurologinen yhdistys (sihteeri vuosina 1929–1937). Suomen Naislääkäriyhdistys.

Rakel Jalaksen julkaisuja ilmestymisjärjestyksessä:
[Lähteinä: Helsingin yliopiston kirjaston Fennica-kokoelma, henkilömatrikkelit, bibliografiat, Kaisa Perkoilan, Terttu-Liisa Vainion ja Jarl Pousarin arkistot.]
Maalaiskuntien mielisairashoidon järjestelystä maassamme. Sosiaalinen Aikakauskirja 25: 270–279, 1931.
Tilastollinen tutkimus mielisairaista ja vajaamielisistä on tarpeen. Sosiaalinen Aikakauskirja 27: 293–299, 1933.
Syntyväisyyden säännöstelystä. Huoltaja 23: 469–476, 1935.
Satu haikarasta. 1937, 1939.
Kymmenen ohjetta äidiksi tuleville. 1937 [Äitiysavustuspakkauksen ohjekirja.]
Tio råd åt blivande mödrar. 1937 [Äitiysavustuspakkauksen ohjekirja.]
Organiserandet av sinnessjukvården i vårt land som en social fråga. Tidskrift för social-psykiatri 11: 37–49, 1938.
Virkistystä perheenemännille! 1939.
Ohjeeksi tulevalle äidille. 1941. [Äitiysavustuspakkauksen ohjekirja.]
Sukuelämä terveeksi. WSOY. Porvoo 1941.
Sota-ajan opetuksia – Pukekaamme vastasyntyneet lapsemme ainakin osittain paperivaatteisiin. 1942.
Krigstidslärdomar – åtminstone i viss mån pappersutstyrsel åt våra nyfödda barn! 1942.
Anvisningar åt blivande mödrar. 1943. [Äitiysavustuspakkauksen ohjekirja.]
Tulevalle äidille. 1944. [Äitiysavustuspakkauksen ohjekirja.]
Till en mor. 1946, 1949, 1954, 1956. [Äitiysavustuspakkauksen ohjekirja.]
Lagens om Moderskapsunderstöd genomförande i praktiken. I broschyren: Statens gåva till Finlands mödrar. Moderskapsunderstödsverksamheten 10 år. s. 16–40. Socialministeriet 1947.
Vireä nainen. (Neljän kirjoituksen sarja.) Uudenmaan Sanomat, kesäkuu 1948.
Äidille. 1949, 1953, 1954, 1955. [Äitiysavustuspakkauksen ohjekirja.]
Lääkärin kirje pikku naiselle. 1954.

Esitelmiä, puheita ja haastatteluja lehdissä ja radiossa.

Kirjoitus on valmistunut elokuussa 2002. Tarkistettu lokakuussa 2002.

Julkaistu lyhennettynä: Suomen Lääkärilehti 2003: 7: 832. Julkaistu lähes muuttamatta julkaisussa: "Törnström-Hiidenheimon suku, Sukutapaaminen Viikin latokartanossa 2005": 12–18. [2006].

Lähdekirjallisuutta:

Autio, L.: Salus, Wihurin Tutkimuslaitos ja suomalaisen sydäntutkimuksen alkuvaiheet. Otava. Keuruu 1990.

Kuka kukin on 1954.

Aikalaiskirja 1934.

Lahdentaan Parantola, Lahdentaka Sanatorium. Esittelylehtinen. [Hämeenlinna 1925.]

Lahdentaka Sanatorium. En kvinnas skapelse. (Författ. G. L. J.) Astra 1931, s. 358.

Pulma, P. ja Turpeinen, O.: Suomen lastensuojelun historia. Lastensuojelun Keskusliitto, Helsinki. Kouvola 1987.

Saalasti, K.: Anna hänelle nöyrä mieli. Kaisa ja Kyösti Kallion elämäntieltä. WSOY. Porvoo 1972.

Suomen lääkärit – Finlands läkare 1940. Toim. G. Soininen. Suomen Lääkäriliitto. Helsinki 1941.

Suomen lääkärit – Finlands läkare 1952. Toim. P.- E. Heikel. Suomen Lääkäriliitto. Borgå 1953.

Suomen naislääkäriyhdistys r.y. – Finlands kvinnliga läkares förening r.f. 1947–1987. Toim. Salme Parvio ja Ruth Wegelius. Suomen naislääkäriyhdistys. Helsinki 1987. [Teoksessa on Terttu-Liisa Vainion kirjoitus Rakel Jalaksesta.]

Tohtori Rakel Jalas. Tunnettuja naisia kotioloissaan. [Lehtikirjoitus.] Kotiliesi 1942: 18: 412–513.

Vuolle, T.: Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö – Ruskeasuon koulu 100 vuotta. Raajarikosta osallistujaksi, hyväntekeväisyydestä valtion valvontaan. Porvoo 1989.

Haastattelut:

Kaisa Perkoila (o.s. Jalas) heinäkuu ja elokuu 2002

Terttu-Liisa Vainio (o.s. Jalas) heinäkuu 2002

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON