Arno Forsius

Lahden kaupungin rankkuri eli putimies

Lahden kaupunkikuvan siisteys ei ollut 1900-luvun alussa suinkaan moitteeton. Kadut olivat päällystämättömiä suurimmaksi osaksi, kotieläimiä pidettiin pihoilla ja usein niitä kuljeskeli kaduillakin, ja likavedet juoksivat pitkin katuojia ja katuja. Niinpä verraten usein sattui, että kaduilta ja kujilta löytyi eläinten raatoja, joita kukaan ei ollut velvollinen korjaamaan pois. Todetun epäkohdan johdosta kaupungin rahatoimikamari esitti tammikuussa 1910, että kaupunkiin perustettaisiin rankkurin toimi, ja hyväksyi osaltaan maistraatin laatiman ohjesääntöehdotuksen.

Ohjesääntöehdotuksen mukaan maistraatti otti ja erotti rankkurin eli putimiehen, joka oli "poliisin käskyn alainen". Putimiehen oli asuttava kaupungin alueella eikä hän saanut poistua kaupungista ilman poliisin joka kerta erikseen antamaa lupaa. Putimiehen tehtäviin kuului korjata ilman eri palkkiota kaupungin yleisiltä paikoilta pois pienempien eläinten kuten koirien, kissojen ja rottien raadot. Isompien raatojen kuljetuksesta hän oli oikeutettu saamaan palkkiota kuorma-ajurien taksan mukaan. Sen lisäksi putimies oli oikeutettu saamaan eri korvausta taksan mukaan ruumiinavauksen avustamisesta, hevosen, lehmän y.m. isompien eläinten tappamisesta ja kuoppaamisesta, koiran, kissan y.m. pienempien eläinten tappamisesta ja kuoppaamisesta sekä kiinni otetun koiran ruokkimisesta vuorokaudelta. Matkustamisesta työtehtävien vuoksi kaupungin ulkopuolelle putimies sai "tavallisen kyytipalkan".

Valtuusto käsitteli rahatoimikamarin ehdotuksen helmikuussa 1910. Se piti rankkuria kaupungissa tarpeellisena ja perusti rankkurin toimen. Samalla valtuusto hyväksyi ohjesäännön muuten, mutta määräsi palkaksi vain 200 mk vuodessa ehdotetun 300 mk:n sijasta. Vuonna 1922 rahatoimikamarissa oli esillä rankkurin palkan korottaminen 50 mk:sta 100 mk:aan kuukaudessa. Palkka pysytettiin ennallaan, mutta sen sijaan päätettiin maksaa jokaisesta ilmoitetusta verottamattomasta koirasta 20 mk:n suuruinen palkkio.

Vuonna 1923 rankkurin ohjesäännön uusiminen oli tullut ajankohtaiseksi mm. raivotauti- eli vesikauhutapausten yleistymisen vuoksi. Toisena syynä oli lihantarkastamolla hylätyn lihan hävittäminen. Terveydenhoitolautakunta laatikin ehdotuksen uudeksi ohjesäännöksi, jonka mukaan myös lautakunnalla oli oikeus antaa tehtäviä rankkurille. Lautakunta esitti myös, että tuolloin avoinna ollut toimi mahdollisimman pian täytettäisiin.

Kaupunginvaltuusto hyväksyi joulukuussa 1923 rankkurin uuden ohjesäännön. Sen mukaan rankkurin tehtävänä oli edelleen avustaa kaupunginlääkäriä ruumiinavauksissa, lääkärin maksessa siitä korvauksen. Rankkurin tuli ottaa kiinni ja kuljettaa tutkittavaksi sekä tarvittaessa toimittaa hengiltä vesikauhuisia tai muita ihmisille ja ympäristölle vaarallisia eläimiä, haudata kuolleena tavattuja eläimiä ja suorittaa muita sen kaltaisia tehtäviä terveydenhoitolautakunnan ja poliisilaitoksen määräyksestä, haudata lihantarkastamolla hylättyä ja hävitettäväksi määrättyä lihaa, sekä huolehtia kiinniotetuista koirista ja niiden ruokkimisesta erityistä korvausta vastaan. Ohjesäännön hyväksymisen jälkeen maistraatti täytti jälleen rankkurin toimen, joka lakkautettiin vasta vuonna 1947.

Julkaistu aikaisemmin: Hollolan Lahti 1989: 1: 5.

Lähteitä:

Kertomukset Lahden kaupungin kunnallishallinnosta vuosilta 1906–1923. Lahti 1911–1924.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON