Arno Forsius

Runar Forsius (1884—1935) — lääkäri ja maailmankuulu sahapistiäistutkija

Monet lääkärit ovat olleet varsinkin aikaisemmin ahkeria luontoharrastajia ja useat heistä ovat kehittyneet harrastuksensa myötä merkittäviksi tutkijoiksi. Eräs esimerkki heistä on Runar Forsius, josta tuli maailmankuulu hyönteistutkija.

Runar Forsius syntyi Haminassa 10.10.1884. Hänen vanhempansa olivat fil. maisteri, myöh. kouluhallituksen aistivialliskoulujen tarkastaja Valter Voldemar Forsius (1856—1939) ja Sofia Emilia ( M i l i ) Lilius (1860—1942). Perheeseen syntyi Runarin jälkeen vielä tytär ja kaksi poikaa.

Perheen miehet olivat kaikki luonnontieteistä kiinnostuneita. Isä oli aikonut alunperin lääkäriksi, setänsä esimerkkiä noudattaen. Runar -pojasta tuli lääkäri ja hyönteistutkija. Hänen muita harrastuksiaan olivat kalastus ja ravustus, nuoruudessa myös metsästys. Nuoremmista veljistä Irmer (1892—1930), jääkärimajuri, oli lintuharrastaja ja Eiler (1897—1951), ekonomi ja agronomi, oli kasviharrastaja.

Runar Forsius kirjoitti ylioppilaaksi Helsingissä koulusta Nya svenska samskola vuonna 1902 ja alkoi opiskella lääketiedettä. Hän suoritti medikofiilitutkinnon vuonna 1905, valmistui lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1909 ja lisensiaatiksi vuonna 1914. Hän sai vuonna 1924 Helsingin lääkäriyhdistykseltä lastenlääkärin erikoisoikeuden.

Runar Forsius kuului seuraan Helsingfors Gymnastikklubben vuodesta 1905, samoin kuin veljensä Irmer vuodesta 1912, kumpikin kuolemaansa saakka. Helsingfors Gymnastikklubben (tämän nimisenä vuodesta 1882) oli perustettu vuonna 1875 nimellä Helsingfors Turnförening. Sen perustaja oli Mauritz Waenerberg, Valter Forsiuksen äidinpuoleinen serkku. Mauritz Waenerbergin sisar Elin (avioit. Kallio) ja Valterin sisar Berta olivat Suomen naisvoimistelun uranuurtajia.

Runar Forsiuksen aviopuoliso oli vuodesta 1918 Saima Alexandra Granit (1890—1966), jonka vanhemmat olivat merikapteeni Herman Emil Granit ja Alexandra Sofia Böckerman. Saima Forsius oli Turussa tyttökoulun käytyään työskennellyt ennen avioliittoaan kotiopettajana ja sen jälkeen puhelunvälittäjänä Helsingin kulkutautisairaalassa, jossa Runar Forsius tutustui häneen.

Runar ja Saima Forsiuksella oli kolme lasta, Margareta (S 1920), Henrik (S 1921) ja Carin (S 1932). Kaikista lapsista tuli terveydenhuollon ammattilaisia, vanhimmasta tyttärestä terveydenhoitaja, pojasta silmälääkäri ja nuorimmasta tyttärestä hammaslääkäri. Myös molempien tyttärien vanhimmat tyttäret ovat lääkäreitä.

Runar Forsius asui vuodesta 1914 alkaen Helsingin kulkutautisairaalan asunnossa, vuoden 1918 jälkeen puolisonsa ja lastensa kanssa, aina vuoteen 1927 asti. Käpylän ja Pasilan aluelääkäriksi tultuaan Runar Forsius osti vuonna 1927 oman talon Käpylästä. Kun hän siirtyi Töölön aluelääkäriksi vuonna 1931, hän hankki perheelleen huoneiston Topeliuksenkadun varrelta. Huoneiston yhteydessä oli erillinen kaksio lääkärin vastaanottoa varten.

Runar Forsius toimi opiskeluaikanaan useissa tilapäisissä lääkärintehtävissä, lähinnä kulkutautisairaaloissa. Lääkäriksi valmistumisen jälkeen hänen päätyönään oli Helsingin kulkutautisairaalan apulaislääkärin virka vuosina 1914—1927. Sen ohella hänellä oli sivutoimi Helsingin kaupungin sukupuolitautien vastustamistoimiston apulaislääkärinä vuodesta 1917. Vuodesta 1924 hän piti myös yksityisvastaanottoa lastenlääkärinä.

Helsingin Vapaaehtoisen Palokunnan johtokunta huomasi vuoden 1915 alussa, että palokunta tarvitsi kipeästi oman lääkärin. Käytyjen neuvottelujen jälkeen tehtävään palkattiin maaliskuun 1915 alusta lääket. lis. Runar Forsius. Hänen isänsä Valter Forsius oli silloin puheenjohtajana palokunnan johtokunnassa. Runar Forsius otti alussa vastaan palokuntaan kuuluvia ja heidän perheenjäseniään kolmena päivänä viikossa. Lisäksi hän suoritti ilmaiseksi lukuisat rokotukset, jollaisia tarvittiin silloin sota-ajan vuoksi. Järjestely sai sosiaalisena toimenpiteenä paljon kiitosta rivimiehiltä, joilla oli nyt sairauden sattuessa mahdollisuus ilmaiseen lääkärinhoitoon. Runar Forsiuksen kuoltua syksyllä 1935 valittiin hänen seuraajakseen lääket. lis. Sten Stenius.

Runar Forsius toimi myös koululääkärinä Huopalahden kuuromykkäinkoulussa vuosina 1911—1920, koulussa Läroverket för gossar och flickor vuosina 1922—1930, koulussa Nya svenska läroverket vuosina 1924—1926 sekä Suomen Sairaanhoitajataryhdistyksen oppilaskodissa ja valmistavassa koulussa vuosina 1923—1926. Sen lisäksi hän hoiti sijaisuuksia lastentautien sekä kulkutautien ja sukupuolitautien hoitoon liittyvissä tehtävissä, oli Maitopisarayhdistyksen lääkärinä sekä puolustusvoimien ja Helsingin Suojeluskunnan lääkärinä.

Pasilassa (Böle) vuosina 1926—1927 tilapäisenä aluelääkärinä toimittuaan Runar Forsius valittiin Käpylän ja Pasilan asemaseudun (Fredriksberg) vakinaiseen aluelääkärin virkaan vuonna 1927. Siitä hän siirtyi vuonna 1931 Töölön aluelääkärin virkaan, jota hän hoiti vuonna 1935 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Aluelääkärinä ollessaan Runar Forsius toimi edelleen sivutoimisesti Helsingin kaupungin sukupuolitautien vastustamistoimiston apulaislääkärinä vuoteen 1932. Lisäksi hän oli Sedmigradskyn pikkulastenkoulun lääkärinä vuosina 1930—1935.

Lääketieteessä Runar Forsiuksen mielenkiinto kohdistui erityisesti kulkutauteihin. Hän julkaisi aikakauslehdessä Finska Läkaresällskapets Handlingar muutamia kirjoituksia niihin liittyen: vesirokosta aikuisilla, lavantautirokotteen käytöstä epidemian aikana ja toisintakuumeesta. Kehotuksista huolimatta hän ei koskaan ryhtynyt tekemään väitöskirjaa. Runar Forsius oli Finska Läkaresällskapetin, Suomen Lääkäriliiton ja Suomen Lastenlääkäriyhdistyksen jäsen. Pari Runar Forsiuksen julkaisua yhdisti hänen ammattinsa ja harrastuksensa. Hän kirjoitti nimittäin vuonna 1913 tutkielman ihmisellä korvakäytävässä tavatuista hyönteisistä ja vuonna 1925 kärpäsentoukkien esiintymisestä ihmisen ruoansulatuskanavassa eli myiasiksesta. Ne painettiin luonnontieteellisissä aikakauskirjoissa.

Runar Forsius julkaisi vuonna 1915 kuvauksen ilmeisesti Suomen ensimmäisestä suorasta verensiirrosta vuonna 1913. Siihen asti meillä oli käytetty ainoastaan defibrinoidun veren antamista epävarmoin tuloksin. Richard Faltin suoritti nyt George Crile'in kuvaamalla menetelmällä suoran verensiirron luovuttajan valtimosta saajan laskimoon. Veren saajana oli 6-vuotias hemofiliaa sairastanut poika, jolla oli ollut runsas suolistoverenvuoto. Veren luovuttajana oli Runar Forsius, josta siirrettiin potilaaseen noin 400-600 ml verta. Mitään agglutinaatiokokeita ei siihen aikaan tehty etukäteen, mutta siirto onnistui hyvin ja poika pelastui. Julkaisussa verensiirto todettiin toivottavaksi menetelmäksi vastaavissa tapauksissa. Poika kuoli 1,5 vuotta myöhemmin uudistuneeseen vuotoon. Ludvig Lindström on kuvannut seuraavan suoran verensiirron vuonna 1919 eräälle hemofiliaa sairastaneelle pojalle, joka oli menettänyt paljon verta tapaturman seurauksena.

Runar Forsius tunsi jo koulupoikana voimakasta kiinnostusta luonnon tutkimukseen. Vakavassa mielessä hän aloitti hyönteisten keräilyn vuonna 1902 Karjalohjalla Suurniemen maatilalla, jonka perheen isä Valter Forsius oli hankkinut omistukseensa vuonna 1899. Runar Forsius liittyi jo varhain Societas Pro Fauna et Flora Tärkeänä esimerkkinä oli Runar Forsiuksen kaksi vuotta vanhempi serkku Rolf Krogerus (1882—1965), josta tuli tunnettu kovakuoriaistutkija. Krogeruksen perheellä oli nimittäin kesänviettopaikkansa Kaikuma Suurniemen rajanaapurina Lohjan puolella.

Runar Forsius keskittyi tutkimuksissaan varhain saha- eli lehtipistiäisiin (Tenthredinoidea, engl. sawflies), joista useat lajit ovat tuhohyönteisiä. Juuri sahapistiäisten tutkijana hän tuli tunnetuksi ympäri maailmaa. Näiden hyönteisten naarailla on takaruumiinsa kärjessä munapistin, joka on normaalisti takaruumiin sisällä, mutta muniessaan ne työntävät sen ulos, sahaavat sillä loven tai reiän kasvin pintasolukkoon ja laskevat putken kautta munansa syntyneeseen koloon.

Runar Forsius oli varsin uuttera kerääjä, minkä seurauksena hänen hyönteiskokoelmansa karttui nopeassa tahdissa ja muodostui harvinaisen suureksi. Hän teki keväästä syksyyn kotimaassa keräilymatkoja varsinkin eri puolilla Etelä-Suomea ja Ahvenanmaata. Ahvenanmaalla Runar Forsius keräsi hyönteisiä säännöllisesti vuodesta 1924. Vuodesta 1926 hänellä oli Ahvenanmaalla Föglössä huvila, jossa hänen luonaan oli loman aikana aina hyönteistutkijoita, ystäviä ja tutkijatovereita. Osa Runar Forsiuksen keräysmatkoista ulottui myös ulkomaille, mm. Saksaan, Ranskaan, Belgiaan, Hollantiin ja Englantiin vuonna 1913, Tanskaan vuonna 1926 sekä Ruotsiin ja Norjaan vuonna 1933. Eräät matkoista liittyivät kansainvälisiin hyönteistieteellisiin kokouksiin.

Runar Forsius perusti eräiden opiskeluaikaisten ystäviensä kanssa vuonna 1919 Helsingin hyönteistieteellisen yhdistyksen (Entomologiska föreningen i Helsingfors, Societas entomologica Helsingforsiensis) ja hän toimi sen puheenjohtajana vuosina 1919—1932. Yhdistykseen kuuluvien jäsenten perhekuntien yhdyssiteenä oli epävirallinen seura "Knorringen". Helsingin hyönteistieteellinen yhdistys alkoi heti julkaista aikakauskirjaa Notulae entomologicae ja Runar Forsius kuului sen toimituskuntaan vuodesta 1920 alkaen. Aikakauskirjan ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 1921.

Runar Forsiuksen työ hyönteistutkijana kohdistui 1920-luvulta alkaen paljon muiden keräämien yksilöiden ja kokoelmien lajimäärityksiin ja niitä koskevien tutkimusten kirjoittamiseen. Hänelle lähetettiin jatkuvasti ympäri maailmaa sahapistiäisiä lajimääritystä varten. Hänen arvostustaan tutkijapiireissä osoittaa sekin, että hänen mukaansa on nimetty kaksi hyönteissukua ja kymmenen hyönteislajia. Hän oli useiden kotimaisten ja ulkomaisten luonnontieteellisten seurojen jäsen.

Runar Forsius kirjoitti noin 120 luonnontieteellistä julkaisua 18 eri julkaisusarjassa koti- ja ulkomailla. Suurin osa niistä käsitteli sahapistiäislajeja. Eräät julkaisut ovat alueellisia kokonaiskatsauksia. Lohjan seudun ja Suomen katsaukset perustuivat pääasiallisesti hänen itse keräämiinsä kokoelmiin. Sen lisäksi hän on kirjoittanut muiden tutkijoiden keräämien ja lähettämien hyönteisten perusteella alueellisia katsauksia sahapistiäisistä mm. Brasiliassa ja Amazonasissa, Afrikassa, Etelä-Afrikassa, Etiopiassa, Marokossa ja Belgian Kongossa sekä Aasiassa, Kauko-Idässä ja Australiassa.

Runar Forsius sairasti noin vuodesta 1932 lähtien munuaistautia. Kolmen ja puolen vuoden sairauden jälkeen hän kuoli 31.10.1935 munuaisten toiminnanvajavuuteen Marian sairaalassa. Saima Forsius jäi miehensä kuoltua kotiin hoitamaan ja kouluttamaan lapsiaan. Hän ei saanut minkäänlaista eläkettä, mutta hän pystyi taitavasti kartuttamaan miehensä henkivakuutuksen muodostamaa pääomaa. Hänellä oli neuvonantajina kaksi tärkeää henkilöä, turkulainen tuttava Uno Mattsson ja Pohjoismaiden Yhdyspankin johtaja Carl Arne Öhman, joka oli myös perheen alaikäisten lasten holhooja. Runar Forsiuksen kuoltua Saima Forsius muutti lastensa kanssa asumaan Lönnrotinkadulle, sieltä Merikadulle, Urheilukadulle ja takaisin Topeliuksenkadulle vanhaan huoneistoon, joka oli ollut väliajan vuokrattuna. Huoneisto myytiin vuonna 1949.

Runar Forsius oli kerännyt muistiinpanojensa mukaan kaikkiaan noin 65000 hyönteisyksilöä, joista suuri osa oli sahapistiäisiä. Hänen kuolemansa jälkeen kokoelma haluttiin myydä kokonaisuutena ja eräät ulkomaisetkin luonnontieteelliset museot olivat siitä kiinnostuneita. Kuitenkin katsottiin, että kokoelman pitäisi jäädä Suomeen. Koska Helsingin yliopisto ei voinut ostaa sitä, myytiin se Åbo akademille varsin vaatimattomalla hinnalla vuonna 1936. Tässä kokoelmassa on noin 36 000 yksilöä.

Runar Forsius oli kirjoittajan isän veli.

Kirjoitus on valmistunut joulukuussa 1999. Tarkistettu tammikuussa 2000. Julkaistu lyhennettynä: Suomen Lääkärilehti 2000: 35: 3491.

Kirjallisuutta:

Bergholm, Hj.: Suomen lääkärit, Finska läkare. Biographica 1927. Tampere — Tammerfors 1927.

von Bonsdorff, B.: The History of Medicine in Finland 1828—1918. The History of Learning and Science in Finland 1828—1918. Helsinki 1975

Helsingin VPK:n historia 1864—1964. Laatinut G. Mårtensson. Helsinki 1964

Koch, E.: Die Gattung Neoxenopates Forsius, 1934 (Tenthredinidae, Allantinae), 1995

Suomen lääkärit 1935 Finska läkare. Toim. G. Soininen. Helsinki 1935

Haastattelut 1999:

Damsten, Margareta; Forsius, Henrik; Forsius-Wallgren, Carin

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON