Arno Forsius

Rintasokerista ja sen nimestä

Entisaikoja kuvaavissa kirjoissa kerrotaan usein rintasokerista lasten toivomana makeisena. Rintasokeria ei enää yleisesti tunneta ja varsinkin sen nimen alkuperä on hämärän peitossa. Eräs Helsingin Sanomien lukija oli lähettänyt lehden "Kysy Kirstiltä" -palstalle asiaa koskevan kysymyksen, johon vastattiin 15.12.2002. "Kirsti" otti yhteyden myös tämän kotisivun pitäjään rintasokerin nimen alkuperän selvittämiseksi. Varmaa perustelua sille ei siinä vaiheessa löytynyt. Seuraavassa aiheeseen liittyvää historiaa ja lopuksi esille tullutta uutta aineistoa.

Sokeria on alun perin valmistettu sokeriruo’osta saatavasta makeasta nesteestä. Sokeriruoko (ruoko arab. qanah, engl. cane, ransk. canne) on tunnettu antiikin ajoista lähtien ja se lienee kotoisin Intiasta. Jo kreikkalainen Strabon (n. 63 eKr.–n. 20 jKr.) kertoi intialaisesta kasvista, joka "tuotti hunajaa", ja 1. vuosisadalla jKr. tunnettiin intialaisesta ruokokasvista saatu ruskehtava kiteinen aine eli sokeri (kreik. sacharon, latin. saccharum, persian kielen sanasta sakhar). Kaikesta päätellen arabialaiset lääkärit kehittivät seuraavina vuosisatoina menetelmiä sokerin eristämiseksi ja puhdistamiseksi sokeriruo'on mahlasta. Sokerista tulikin tärkeä valmiste heidän lääkeluetteloissaan. Kun kasveille annettiin tieteelliset nimet 1700-luvulla, sokeriruoko sai nimen Saccharum officinarum, jonka jälkimmäinen osa viittaa kasvin suureen merkitykseen apteekeissa (officium, apteekin työhuone) valmistettavien lääkkeiden raaka-aineena. Ruokosokeri korvasi vähitellen lääkkeissä aikaisemmin käytetyn hunajan suurimmaksi osaksi.

Rintasokerina tunnettu sokerilaatu oli saatu nimenomaan paksuksi keitetystä, ruskehtavasta, aromaattisen makuisesta ruokosokerisiirapista. Sen oli annettu kiteytyä erityisiin kiteyttämisammeisiin ripustettuihin lankoihin tai verkkoihin suurina kiderypäleinä, jotka oli sen jälkeen kuivattu lämmössä. Koko Euroopassa sokeri oli pääasiallisesti lääkeaine ja osaksi kallis ylellisyystavara, kunnes siitä teen ja kahvin käytön lisääntyessä tuli 1700-luvulla yleinen ja arvokas kauppatavara. Toinen sokerin raaka-aine, sokerijuurikas (Beta vulgaris saccharifera), tuli markkinoille vasta 1700-luvun loppupuolella. Sekä ruokosokeri että juurikassokeri opittiin vähitellen puhdistamaan hohtavan valkoiseksi. Myös tätä valkoista sokeria käytettiin myöhemmin ruskeaksi värjättynä jäljitellyn rintasokerin valmistamiseen. Rintasokeria on valmistettu mm. Turussa vuonna 1756 avatussa Suomen ensimmäisessä sokeripuhdistamossa.

Mutta mistä sitten johtuu rintasokerin nimi? Rintasokeria vastaavat sanat on myös ruotsin kielessä (bröstsocker) ja saksan kielessä (Brustzucker). "Svenska akademiens ordbok" -teoksen mukaan sana bröst-socker on mainittu ensimmäisen kerran Carl Lindh'in kirjassa "Huusz-apotek ock läkie book" (Wijsingsborg 1675). Sekä ruotsin bröst että saksan Brust viittaavat sairauksien kohdalla rintakehään ja sen sairauksiin. Saksassa Brustkrankheit, ruotsissa bröstsjuka ja suomessa rintatauti tarkoittavat mm. keuhkotautia. Joka tapauksessa Suomen apteekeissa on entisten apteekkilaisten kertoman mukaan ostettu rintasokeria vielä 1960-luvulla sekä lasten yskänlääkkeeksi että makeiseksi. Rintasokeri olikin aikaisemmin monin paikoin ainoa saatavissa oleva makeinen.

Muissa kuin edellä mainituissa kielissä rintasokeria ei tietääkseni tunneta. Niissä vastaava ruskea sokeri tunnetaan nimillä, jotka johtuvat arabian kielessä ruokosokeria tarkoittavasta qand -sanasta: ransk. candi, ital. (zucchero) candi(to), esp. azúcar cande, engl. candy, saks. Kandis. Yhdysvaltojen englannin murteessa candy merkitsee nykyään yleisesti makeista.

Olen jatkanut rintasokerin nimen selvittämistä vuoden 2003 puolella. Ruotsalaisen Benedictus Olain lääkärikirjassa "Een Nyttigh Läkere Book" (Stockholm 1578) mainitaan "för stoor barna hosto" (lasten kovaan yskään) lääkkeinä "Syropus Pectoralis" (rintasiirappi) sivulla CLXXI (recto) sekä "zucker penidiorum" samalla sivulla ja sen verso-puolella. Sanan "penidiorum" merkitys ei ole toistaiseksi selvinnyt. Useissa yskänlääkkeissä on lääkkeen eräänä osana sokeri, mutta sen laatua ei määritellä tarkemmin. Rinta- ja keuhkopaiseiden kohdalla mainitaan, että taudissa on apua aamuin illoin nautitusta ohravedestä, jota valmistetaan [kuoritusta] ohrasta, tärkkelyksestä ja kanakeitosta.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (Eino Koponen) huhtikuussa 2003 antamien tietojen mukaan saksalaisessa Jakob Grimmin sanakirjassa (Deutsches Wörterbuch) viitataan sanan Brustzucker kohdalla samaa tarkoittavaa sanaan Gerstenzucker (ohrasokeri). Jälkimmäisen kohdalla mainitaan, että valmistetta on käytetty "wider den husten" eli yskää vastaan. Gerstenzucker vastaa englannin kielessä sanaa barley sugar. Se on valmiste, jota on saatu haihduttamalla ohrakeitettä yhdessä sokerin ja mahdollisesti appelsiini- tai sitruunamehun ja viinikiven (kaliumbitartraatti) kanssa. Lopputuloksena on syntynyt läpikuultavaa, jäähtyessä kovettuvaa ainetta, jota on käytetty makeisena. Se tunnetaan myös nimellä barley candy ("ohramakeinen").

Mielenkiintoista on, että ohrakeite eli decoctum hordei on tunnettu lääkevalmisteena, jota on käytetty lapsilla tulehdustautien hoitoon lievittävänä ja pehmentävänä hoitona. Decoctum hordei on kuulunut aikaisemmin myös British Pharmacopoeiassa (Britannian farmakopeassa) mainittuihin lääkkeisiin.

Edellä esitetyn perusteella näyttää siltä, että yskänlääkkeenä käytetty rintasokeri on ollut alunperin ohrasokeria, jossa parantavat ominaisuudet on liitetty nimenomaan valmistuksessa käytettyyn ohrakeitteeseen. Myöhemmin tämän ohrasokerin käytön rintasokerina on korvannut tavallisen sokerin puhdistamaton muoto eli ruskehtava kandisokeri, jota on Suomenkin apteekeissa myyty rintasokerina.

Latinan kielen sana far tarkoittaa spelttiä (viljaa) ja aikaisemmin myös ohraa. Myöhemmin ohran nimenä on latinassa hordeum. Latinan far on germaanisten kielten välityksellä kantasanana myös englannin sanalle barley. Latinan farina on tarkoittanut aikaisemmin ohrajauhoa ja myöhemmin yleisemmin jauhoa. Tästä sanasta juontuu myös nimitys fariinisokeri (saks. Farinzucker, ruots. farinsocker), jauho- eli puuterisokeri, joka oli aikaisemmin valmistettu ruskehtavasta, vähemmän puhdistetusta sokerista.

Jos asiaan saadaan lisätietoja, tehdään kotisivulle siihen liittyvät korjaukset.

Kirjoitus on valmistunut toukokuussa 2003.

Kirjallisuutta:

Benedictus Olai, "Een Nyttigh Läkere Book ther vthinnen man finner rådh/hielp och Läkedom til allehanda menniskiornes siwkdomar bådhe inwertes och vthwertes. [---]". Stockholm 1578. Facsimile 1938, 1957. Facsimilen esipuheen kirjoittanut O. T. Hult.

[The] Encyclopædia Britannica. Eleventh Edition, Vol. 26. New York 1911.

Svenska akademiens ordbok. Internet 2003.

Lisätietoja antanut: Eino Koponen, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, huhtikuu 2003.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON