Arno Forsius

Rislachi, Gabriel Gamaliel (1765—1808) — lääkäri ja lintutieteilijä

Gabriel Gamaliel Rislachi (vuoteen 1790 Rislachius) oli suomalainen lääkäri, joka kohosi Ruotsin kuninkaan henkilääkäriksi. Hän keräsi laajan lintukokoelman, joka päätyi Turun akatemian haltuun.

Rislachi syntyi Isokyrön Oravaisissa vuonna 1765. Hän kävi Vaasan triviaalikoulua vuodesta 1776 alkaen. Rislachi kirjattiin ylioppilaaksi Turun akatemiaan syyskuussa 1783, mutta opiskeli siellä vain muutaman vuoden, osan ajasta stipendiaattina. Hän toimi jo Turussa kotiopettajana ja vuonna 1786 hän lähti kotiopettajaksi Loviisaan, jossa hänen oppilaanaan oli Jakob Wattrang, Södermanlandissa sijaitsevan sääntöperintötilan tuleva haltija. Rislachi seurasi oppilastaan vuonna 1788 Södermanlandiin ja kirjoittautui toukokuussa 1790 Upsalan yliopistoon. Hän jatkoi kuitenkin samalla Wattrangin perheessä kotiopettajana vuoteen 1796 saakka ja alkoi vasta sen jälkeen lääketieteen opinnot Upsalassa.

Kolmen vuoden opiskelun jälkeen Rislachi väitteli 1799 Carl Peter Thunbergin johdolla väitöskirjalla "Falco Canarus" ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi. Rislachi toimi amanuenssina akatemian sairaalassa vuonna 1799 ja Sätra Brunnin köyhäinlääkärinä 1800. Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1802. Sen jälkeen hän suoritti tohtorinväitöksen vuonna 1802 Petrus Afzeliuksen johdolla väitöskirjalla "Hydrops ventriculorum cerebri, historiis morbi et sectionibus illustr." ja sai lääketieteen tohtorin arvon vuonna 1804 poissaolevana.

Rislachi lähti pian tohtorinväitöksensä jälkeen ulkomaille jatko-opintoja varten entisen oppilaansa kanssa ja suurimmaksi osaksi tämän kustantamana. Rislachi opiskeli varsin perusteellisesti kirurgiaa Lontoossa vuosina 1804—1805 ja sieltä kotimaahan palatessa myös Kööpenhaminassa. Rislachi palasi Ruotsiin vuonna 1805 ja suoritti kirurgian maisterin tutkinnon Tukholmassa vuonna 1806.

Rislachi osoittautui lääkärinä ja kirurgina taitavaksi, terävä-älyiseksi ja uutteraksi. Hän saavutti hovin huomion ja kuningas Kustaa IV Aadolf nimitti hänet vuonna 1806 ensimmäiseksi hovilääkäriksi. Näin hän kohosi suomalaissyntyisenä lääkärinä korkeampaan asemaan kuin kukaan ennen häntä. Keväällä 1807 Rislachi seurasi Kustaa IV Aadolfia Malmöhön ja edelleen sotaretkelle Pommeriin, jossa hän toimi myös sotilaslääkärinä. Kesäkuussa 1807 Rislachi nimitettiin kuninkaan henkilääkäriksi, minkä jälkeen hän sai seurata itsepäistä ja epäluuloista hallitsijaa tämän kaikilla matkoilla.

Suomen sodan alettua Rislachi määrättiin toukokuussa 1808 Norjan vastaiselle rajalle sijoitetun Ruotsin länsiarmeijan ensimmäiseksi kenttälääkäriksi ja armeijan pääesikunnan lääkärijäseneksi. Rislachi hoiti menestyksellä tehtävää, mutta hän menehtyi jo joulukuun alussa 1808 Vänersborgissa "sotakuumeeseen", ilmeisesti pilkkukuumeeseen, joka koitui noihin aikoihin usein sekä miehistön että heitä hoitavien lääkärienkin kohtaloksi.

Rislachi oli harrastanut opiskelunsa alkuajoista saakka luonnontieteitä. Hänen erityisen mielenkiintonsa kohteena olivat linnut ja hänestä oli kehittynyt taitava lintujentäyttäjä. Jo nuorena ylioppilaana Rislachi oli alkanut kerätä Suomessa lintukokoelmaa, jota hän täydensi sekä Ruotsissa että Englannissa. Rislachin kuollessa hänen lintukokoelmassaan oli 415 eri lajia ja melkoinen määrä kaksoiskappaleita sekä eräitä nisäkkäitä. Kokoelma joutui Rislachin entisen oppilaan Jakob Wattrangin haltuun korvauksena Lontoon matkaa varten annetuista ennakkomaksuista. Wattrang lahjoitti kokoelman vuonna 1814 Turun akatemialle, jossa se oli säilytettävä erikoisena "Museum Rislachianum" -nimisenä kokoelmana. Kokoelma tuhoutui Turun kapungin suurpalossa vuonna 1827.

Henkilötietoja: S 11.10.1765 Isokyrö, K 5.12.1808 Vänersborg, Ruotsi. Vanhemmat: Isonkyrön Orisbergin ruukin kirjanpitäjä Gabriel Rislachius, S 1737 Härmä, K 05.03.1802 Ylistaro, ja Catharina Westman, S n. 1739, K 15.05.1809 Ylistaro "70-vuotiaana". Puoliso: Oli naimaton.

Kirjoitettu Kansallisbiografiaa varten 1996. Tarkistettu huhtikuussa 2001.

KIRJALLISUUS. I. Heikinheimo, Suomen elämäkerrasto. 1955. O. E. A. Hjelt, Naturalhistoriens studium vid Åbo universitet. Skrifter utg. af Svenska Litteraturhistoriska Sällskapet i Finland, XXXII, 1896. G. Johnsson (myöh. Soininen), Rislachi, Gabriel Gamaliel. Kansallinen Elämäkerrasto IV. 1932. J. F. Sacklén, Sveriges Läkare-Historia ifrån Konung Gustaf I:s till närvarande tid I. 1822. J. F. Sacklén, Supplement till Sveriges Läkare-Historia ifrån Konung Gustaf I:s till närvarande tid. 1835.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON