Arno Forsius

Samuel Roos (1792–1878) – lääkäri ja sanaseppä

Samuel Roos (aik. Nurkki) syntyi vuonna 1792 Eurajoella. Hän oli lapsesta saakka kivulloinen eikä hänellä ollut juuri haluja ruumiilliseen työhön. Saatuaan opetusta lastenkoulussa Samuel jatkoi opinkäyntiä Raumalla vuodesta 1804, aluksi yksityisesti ja sitten triviaalikoulussa. Hän suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1811.

Samuel otti itselleen sukunimen Roos ja aloitti syksyllä 1811 opintonsa Turun akatemiassa. Hän aikoi papiksi ja opiskeli aluksi jumaluusoppia. Varojen puutteessa hän joutui olemaan kotiopettajana Kreikan kirjallisuuden professorin Johan Bonsdorffin perheessä. Syksystä 1815 Roos luki fysiikkaa, matematiikkaa ja filosofiaa sekä suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon kesäkuussa 1817.

Roosista oli alkanut tuntua, ettei hänestä voisi tulla kunnollista kristittyä pappia, ja hän siirtyi syksyllä 1817 opiskelemaan lääketiedettä. Heikosta terveydestään ja kirjallisista harrastuksistaan huolimatta hän suoritti vuonna 1819 lääketieteen kandidaatin tutkinnon ja samana vuonna hänet vihittiin filosofian tohtoriksi. Sen jälkeen Roos hankki käytännön kokemusta kirurgian ja lapsenpäästöopin professorin Johan Törngrenin apulaisena Turun lääninlasaretissa.

Tässä vaiheessa Roos alkoi suunnitella lääkäriseuran perustamista Turkuun. Seuran tarkoituksena oli edistää ajatustenvaihtoa lääketieteen kysymyksistä sekä koota monipuolinen kirjasto, josta lääkärit voisivat lainata alan teoksia. Professori Israel Hwasserin hyväksyttyä ajatuksen perustettiin vuonna 1820 Suomen ensimmäinen lääkäriseura ja Roos valittiin sen sihteeriksi. Seuran toiminta päättyi vuonna 1827, kun akatemia siirrettiin Helsinkiin Turun kaupungin palon seurauksena.

Roos suoritti lääketieteen lisensiaatin tutkinnon vuonna 1821 ja matkusti talvikaudeksi kartuttamaan taitojaan Tukholman synnytyslaitoksessa. Sen jälkeen hän haki Kajaanin piirilääkärin virkaa, johon hänet nimitettiinkin heinäkuussa 1823. Ennen sinne lähtöään Roos avioitui Maria Loviisa Rindellin (1793–1865) kanssa ja Kajaanissa ollessa perheeseen syntyi viisi lasta. Roos joutui työskentelemään erittäin alkeellisissa oloissa, työtä oli niukasti ja perhe näki suorastaan nälkää. Vaikeudet rasittivat Roosin ennestäänkin heikkoa terveyttä ja hän päätti hakeutua helpommin hoidettavaan virkaan.

Kajaanissa Roos istui iltaisin yhä useammin apteekkarin luona totilasin ääressä kaupungin muiden herrojen kanssa. Aikansa kuluksi Roos laati Kajaanissa väitöskirjansa "Casus Lithiaseos" (Kivitauti), jota hän puolusti Turun akatemiassa 1827. Hänet vihittiin lääketieteen tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1832.

Marraskuussa 1832 Roos siirtyi piirilääkäriksi Joensuuhun. Tämä avasi Elias Lönnrotille mahdollisuuden päästä piirilääkäriksi Kajaaniin. Joensuussa Roosin perheeseen syntyi vielä kaksi tytärtä, joista jälkimmäinen kuoli aivan pienenä. Työtä oli runsaasti ja perheen taloudellinen tila parani jonkin verran, mutta olosuhteet olivat edelleen vaikeat. Kyllästyneenä Roos pyysi heikkoon terveyteensä vedoten eroa piirilääkärin virasta. Se myönnettiin tammikuussa 1840 ja hän sai valtiolta pienen eläkkeen.

Pian sen jälkeen Roos nimitettiin alkuvuodesta 1840 ainoana hakijana kaupunginlääkäriksi Raumalle. Siellä taloudelliset vaikeudet ja terveydelliset ongelmat jatkuivat. Hän erosi virasta jo marraskuussa 1842 ja muutti yksityislääkäriksi Mynämäelle, jossa hän asui vuoteen 1846. Näihin aikoihin Roos pääsi eroon alkoholiongelmasta, joka oli ilmeisesti ollut vuosikausia yhtenä syynä hänen kehnoon terveydentilaansa.

Vuodesta 1846 Roos oli yksityislääkärinä Vehmaalla Soinilan kylässä, jossa hän asui vaimonsa ja tyttärensä Karoliinan kanssa pienessä mökissä. Hänen vaimonsa kuoli maaliskuussa 1765 lähes 72 vuoden ikäisenä. Karoliina-tytär oli suureksi avuksi Roosille taitavana sairaiden hoitajana. Roos itse eleli kohtalaisissa voimissa, kunnes kuoli 86 vuoden ikäisenä marraskuussa 1878.

Roosin julkinen kirjallinen toiminta alkoi vasta Mynämäellä. Hän kirjoitti sanomalehtiin terveydenhuollosta, maataloudesta ja kotitaloudesta sekä suomenkielen edistämisestä. Roos oli uuttera kansanvalistaja, yksi harvoista suomen kielellä kirjoittavista. Hänen suurin ansionsa oli uudissanojen keksiminen. Esimerkkejä niistä ovat mm. sanat hiilihappo, höyrykone, lämpömittari, maapallo, olomuoto ja sähkö. Sanoille kasvi ja syöpä hän antoi nykyisen merkityksen. Roosin monista suomennoksista mainittakoon vuodelta 1845 Matthias Mayorin teos "Yksinkertainen Chirurgia se on Neuwo, kuinka, oppineen ja harjaantunen Parantajan puutteessa, kowiin ulkonaisiin loukkauksiin taitaan pikainen apu toimittaa ja huokiasti sitoa haawoja." Roos kirjoitti itse kaksiosaisen teoksen "Kristillinen ja Terweellinen Lasten Kaswattaminen". Sen "Ensimmäinen osa Lasten terweinä pitäminen" ilmestyi vuonna 1856 ja "Toinen osa Lasten kiwut, niiden syyt ja holhous" vuonna 1857.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1994: 36: 3905. Tarkistettu joulukuussa 2002.

Kirjallisuutta:

Aalto, A.: Samuel Roos, suomalainen sanaseppä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 1959.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON