Arno Forsius

Otto Olof Berndt Rosenström (1765–1819) – sotilaslääkäri ja Helsingin kaupunginlääkäri

Otto Olof Berndt Rosenström opiskeli kyläsepän pojasta kirurgiksi ja lääkäriksi. Hän toimi kirurgina sotilaslääkärin tehtävissä ja lääkäriksi valmistuttuaan Helsingin kaupunginlääkärinä. Hänen monivaiheinen elämänsä ajoittui Ruotsin vallan loppuvuosiin ja Venäjän vallan alkuvaiheisiin, ja siihen sisältyivät sekä Kustaan sodan että Suomen sodan ajat. Rosenströmin elämänkaaressa on eräitä toistaiseksi arvoituksellisia vaiheita, jotka saattavat jäädä lopullisesti selvittämättä.

Nuoruus ja opiskelu

Olof Berndt Rosenström syntyi Hollolassa 1.8.1765 seurakunnan kastettujen luettelon mukaan. Hän on kuitenkin itse ilmoittanut syntymäajakseen vaihdellen joko vuoden 1761 tai 1763. Hänen vanhempansa olivat Pappilan kylän Myllyllä asuva pitäjänseppä Carl Fredric Rosenström (s. 1724) ja tämän vaimo Maria Andersintytär Nyberg (s. 1732). Carl Fredric Rosenström oli ollut aliupseerina Hämeenlinnan rykmentissä ja joutunut pikku vihan aikana vuonna 1742 venäläisten vangiksi. Vankeudesta vuonna 1753 vapauduttuaan hän asettui asumaan Hollolaan ja harjoitti siellä sepän ammattia. Perheessä oli ainakin kolme vanhempaa lasta, Lena Greta (s. 12.4.1761), Sophia (s. 3.4.1762) ja Friedrich (s. 27.5.1764), joiden syntymäaikojen perusteella Olof Berndt ei olisi voinut syntyä ainakaan 1.8.1761 ja tuskin myöskään 1.8.1763.

Olof Berndt Rosenström käytti myöhemmin etunimeä Otto ja hän kirjoitti nimensä vaihtelevasti Otto O. Berndt Rosenström, Olof Berndt Rosenström, tai O. B. Rosenström. Syytä Otto -nimen käyttöön ei tiedetä. Berndt -nimi oli kastettujen kirjassa muodossa Bernd ja joskus siitä käytettiin muotoa Bernhard.

Rosenströmin elämänvaiheet perustuvat alkuvuosilta hänen omakätiseen ansioluetteloonsa, joka on kirjoitettu vuonna 1812 tai sen jälkeen. Eri lähteiden mukaan koostetun elämänkaaren mukaan Rosenström tuli oppilaaksi Porvoon kymnaasiin ilmeisesti vuonna 1778, jolloin hän oli siis 13-vuotias. Eräiden tietojen mukaan hänen vanhempansa asuivat silloin Porvoossa. Lisäksi Rosenström on kertonut toimineensa kymnaasiaikanaan Hämeen rykmentin alivälskärinä ja saaneensa "opetusta lääketieteellisissä ja kirurgisissa tieteissä" rykmentin välskäriltä, asessori Frentzeliltä ja lääninlääkäri Beijersteniltä. Hän olisi ollut tällöin alle 18-vuotias, koska hän kirkonkirjoihin merkityn syntymäajan mukaan tuli tuohon ikään vasta 1.8.1783. Asia kuulostaa erikoiselta senkin vuoksi, että Beijersten erosi lääninlääkärin virasta jo vuonna 1777, siis ennen Rosenströmin tuloa Porvoon kymnaasiin.

Syksyllä 1784 Rosenström sai pormestari Hoffrénilta esteettömyystodistuksen ja matkusti Venäjän puolella silloin olleeseen Haminan kaupunkiin, toimiakseen kotiopettajana. Samalla Rosenström hakeutui alivälskäriksi ruhtinas Labokovin komentamaan Pihkovan (ven. Pskov, saks. Pleskow) rykmenttiin. Lisäksi Rosenström opiskeli Pietarissa opetussairaalassa ja suoritti siellä tutkinnon teoreettisessa ja praktisessa kirurgiassa, ts. välskärin tutkinnon, elokuussa 1784. (? Aikataulu ei ole kovin uskottava.)

Tämän jälkeen Rosenström oli ollut kertomansa mukaan avustamassa kahta professoria, Peter Simon Pallasta ja Erik Laxmania, Keisarillisen Tiedeakatemian naturaaliokabinetin perustamisessa ja järjestämisessä. Syksystä 1785 hän oli kotiopettajana nuorten paronien von Kleitz ja von der Rabe Saksaan ja Alankomaihin suuntautuneella Euroopan matkalla. Matka kesti kesään 1786 sakka ja Rosenström oli antamiensa tietojen mukaan ollut sen aikana yhteensä viisi kuukautta auskultanttina eräässä Berliinin sairaalassa ja synnytyslaitoksessa sekä Kööpenhaminassa Fredrikin sairaalassa.

Euroopan matkalta palattuaan Rosenström suoritti ylioppilastutkinnon vuoden 1786 alussa ja aloitti opinnot Turun akatemiassa. Tämäkin on ristiriidassa hänen Euroopan matkansa aikataulun kanssa. Vuoden 1787 aikana hän toimi alikirurgina Turun läänin henkirakuunarykmentissä ja suoritti myös lääketieteellisen tiedekunnan vaatimuksiin kuuluvan kolmen kuukauden palvelun Tukholman Serafiimilasaretissa. Heinäkuun alussa 1788 puhkesi ns. Kustaan sota Venäjää vastaan ja Rosenström joutui liikekannalle joukko-osastonsa kanssa. Käytettävissä olevien tietojen mukaan hän toimi ensin alikirurgina Viaporissa (Suomenlinnassa) ja sen jälkeen rykmentinvälskärinä Haminassa ja lasarettilääkärinä Loviisassa. Viime mainitusta tehtävästä hän sai johtaja D. Theeliltä todistuksen erinomaisesta palvelusta. Sodan lopulla vuonna 1790 Rosenström oli virkaatekevänä kenttälasaretin lääkärinä Helsingin Katajanokalla ja sen jälkeen vastaavassa tehtävässä Turun linnassa.

Turussa ollessaan Rosenström saattoi jatkaa opintojaan Turun akatemiassa. Hän puolusti 14.4.1790 Gabriel Bonsdorffin johdolla väitöskirjaa "De Fabrice, Usu et Differentiis Antennarum in Insectis" (Hyönteisten tuntosarvien rakenteesta, käytöstä ja erilaisuudesta) ja valmistui filosofian kandidaatiksi. Kohta sen jälkeen Rosenström joutui jälleen liikekannalle. Hänet komennettiin kenraali Gustaf Mauritz Armfeltin joukko-osastoon Savitaipaleen Kärnäkoskelle ja sitten kenraalimajuri J. F. Carpelanin johtamaan pohjoiseen armeijaan Oulun seudulle. Sota päättyi elokuussa 1790 Värälän rauhaan, mutta Rosenströmin palvelu jatkui vuoden loppuun Oulussa, jossa hän toimi Oulun, Kajaanin ja Enon lasarettien ylivalvojana.

Rosenströmin opinnot Turun akatemiassa jatkuivat vuoden 1791 alkaessa. Hän suoritti nopeassa tahdissa tutkinnon teoreettisessa ja käytännöllisessä lääketieteessä ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi. Tiedekunnan mukaan hänellä oli "kauniit ja perusteelliset tiedot medisiinisissä tieteissä". Sen jälkeen Rosenström oli vielä muutaman kuukauden Tukholmassa täydentämässä kirurgisia taitojaan Serafiimilasaretissa ja sai professori Olof af Acrelilta (1717–1806) todistuksen mestarivälskärin tutkinnosta, joka vastasi myöhempää kirurgian maisterin pätevyyttä.

Helsingin kaupunginlääkärinä 1791–1809

Rosenström valittiin jo vuonna 1791 Helsingin kaupunginlääkäriksi ja hän sai siihen virallisen määräyksen Collegium medicumilta. Aluksi hänen virkanimikkeensä oli "stadsmedicus" ja vuodesta 1797 alkaen "stadsphysicus". Elämäntilanteen rauhoituttua Rosenström avioitui vuonna 1794 Lovisa Ulrica Kuhlbergin (s. 1770) kanssa, jonka vanhemmat olivat kaupungin oikeuspormestari Johan Kuhlberg ja Hedvig Ulrika Weckström. Rosenströmin perheeseen syntyi yhdeksän lasta, seitsemän tytärtä ja kaksi poikaa. Tyttäristä kaksi näyttäisi kuolleen jo lapsina.

Helsingin kaupunginlääkärin viran ohella Rosenström toimi 1790-luvulla ainakin ajoittain varuskunnan lääkärinä, Töölön sotilassairaalan lääkärinä ja pariin otteeseen Uudenmaan piirilääkärin sijaisena. Rosenströmin aloitteesta Helsingissä Kluuvinlahden (Töölönlahden eteläosan) rannan lähellä ollut terveyslähde, entinen kauppias Myhrin kaivohuone, näyttää tulleen vuoden 1793 aikoihin uudelleen yleisön suosioon. Se oli nimittäin päässyt pahoin rappeutumaan muutamia vuosia aikaisemmin ja Rosenström rakennutti sinne uuden kaivohuoneen viimeistään vuonna 1796.

Rosenströmiltä oli jäänyt lääketieteen tohtorin arvo saavuttamatta, mutta 1800-luvun alussa hänelle avautui mahdollisuus siihen. Kuningas Kustaa IV Aadolf oli tulossa Suomeen vuonna 1802 ja silloin tehtiin päätös järjestää akatemian filosofisen ja lääketieteellisen tiedekunnan promootio. Tohtorin arvoa varten Rosenströmin oli kuitenkin puolustettava tarvittavaa väitöskirjaa. Asiaa on järjestelty yhteistoimin professori Josef Gustavi Pippingin (aateloituna Pippingsköld) kanssa. Tämä antaman neuvon mukaan Rosenströmin ei tarvinnut vaivautua matkustamaan Turkuun väitöstä varten, kun ilmoitti pari päivää aikaisemmin, että on estynyt tulemasta paikalle. Väitöskirja "Diss. de usu acidi nitrici in siphylide curanda" (Typpihapon käytöstä kuppataudin ihottuman hoitamisessa) [siphylide on mm. engl. kielessä käytetty muoto, oik. syphilide], jonka Pipping oli laatinut, julkaistiin Turussa 5.6.1802. Rosenströmin ainoaksi vaivaksi jäi siten väitöskirjan painamisen kustantaminen. Juhlallinen promootio kuninkaan läsnä ollessa tapahtui Turussa 14.6.1802. Sekin tapahtui ilman Rosenströmin läsnä oloa.

Aikaisempi rokonistutus isorokkoa vastaan vaihtui vuonna 1802 Edward Jennerin keksimään lehmärokon avulla tapahtuvaan rokotukseen. Rosenström oli aktiivinen isorokolta suojaamisen kannattaja ja hän on kertonut rokottaneensa Helsingissä ja Uudenmaan läänissä kaikkiaan yli 2800 lasta sekä antaneensa 26 hengelle opetuksen rokottajan tehtävään. Valtakunnan hallitus antoi vuonna 1805 hänelle Collegium medicumin välityksellä erityisen tunnustuksen asian johdosta.

Suomen sodassa vuosina 1808–1809

Rosenström oli vuodesta 1804 oman virkansa ohella rykmentinlääkärinä eversti Karl Johan Adlercreutzin jalkaväkirykmentissä, joka oli sijoitettu Viaporiin. Rykmentti oli saanut vuonna 1805 Tukholmasta sekä rykmentin että pataljoonan instrumenttikirstun ja lääkekirstun, jotka olivat tosin vahingoittuneita perille tullessaan. Kirstut kuitenkin korjattiin ja inventaariossa niiden todettiin olleen muuten suunnitelman mukaisia, mutta "pullot olivat tyhjiä ja instrumentit vanhaa mallia, osa tylsiä ja huonosti teroitettuja, sekä kirstujen peitteet paikoitellen kuluneita ja paikattuja."

Erään Rosenströmin sittemmin laatiman luettelon mukaan suurempi rykmentin lääkelaatikko sisälsi 54 eri laatuista lääkeainetta sekä apteekkivarustuksen, joka muodostui mm. vaa´asta, huhmaresta, sidetarpeista, kuten neuloista ja 107 kappaleesta kuuden kyynärän siteitä. Pienempi pataljoonan laatikko sisälsi vain välttämättömimmät lääkeaineet, mutta sen lisäksi myös suurehkon määrän kääreitä, neuloja, siteitä ym. Siten Adlercreutzin rykmentissä ei näytä olleen mitään puutetta lääkkeistä, sidetarpeista ja muusta vastaavasta.

Kuljetusvälineitä koskien Rosenström oli jo vuonna 1807 esittänyt rykmentinpäällikölleen vaunujen hankkimista kenttäkirstua varten ja pataljoonankärryjä, mutta Collegium medicum oli varannut itselleen oikeuden antaa asiasta myöhemmin lausunnon. Helmikuun alussa 1808 Rosenström esitti venäläisten hyökkäysuhkan kasvaessa esimiehilleen, että rykmentin lääkearkut varustettaisiin tarvittavilla lääkkeillä vuonna 1784 vahvistetun suunnitelman mukaan, jotta taistelun sattuessa sairaat eivät joutuisi kärsimään tarpeellisten lääkeaineiden puutteesta. Rosenströmin lausunnot osoittivat, että hän oli kokenut ja suunnitelmallisuuteen pyrkivä sotilaslääkäri.

Sota alkoi helmikuun lopulla 1808. Rosenström siirtyi Viaporiin (Suomenlinna), missä hän toimi rykmentinlääkärin tehtävien ohella varuskunnan ensimmäisenä kenttälääkärinä ja Pikku-Mustasaarella sijainneen kenttäsairaalan lääkärinä. Viapori antautui venäläisille jo toukokuun alussa 1808 ja Rosenström joutui viiden muun lääkärin kanssa venäläisten vangiksi. Venäläisten ylipäällikkö, kenraali von Buxhoevden määräsi kuitenkin jo kesäkuussa Rosenströmin hoitamaan kaupungin läpi marssivien ruotsalaisten sotavankien joukossa olevia sairaita. Silloin Rosenström sai myös muuttaa perheensä kanssa takaisin omaan taloonsa, joka oli ollut välillä venäläisten upseerien ja sotamiesten majapaikkana. Hänen sotavankeutensa päättyi virallisesti vasta syyskuussa 1809 Haminassa tehdyn rauhansopimuksen seurauksena.

Rosenström matkusti tammikuun lopulla 1810 Tukholmaan, ilmeisesti tarkoituksena jäädä Ruotsiin, ja saada myöhemmin sinne myös perheensä. Hänet otettiin Ruotsin valtakunnallisen lääkäriseuran eli Collegium medicumin jäseneksi, mutta hän ei onnistunut saamaan toivomaansa työtä.

Helsingin kaupunginlääkärinä 1810–1819

Rosenström palasi Ruotsista kesäkuussa 1810 Helsinkiin hoitamaan entistä kaupunginlääkärin tehtäväänsä. Sen ohella hänet määrättiin vuonna 1810 Helsinkiin perustetun sukupuolitautien parantolan lääkäriksi. Ruotsin kuningas Kaarle XIII myönsi Rosenströmille vasta kesällä 1812 virallisen eron aikaisemmasta rykmentinlääkärin virasta. Samalla hänelle myönnettiin oikeus virkaan kuuluvaan eläkkeeseen ja sen ohella asessorin arvonimi. Rosenströmin oli myös vannottava uskollisuudenvala keisari-suuriruhtinaalle, minkä jälkeen hänet määrättiin vuonna 1813 muiden tehtäviensä lisäksi linnanlääkäriksi Helsingin kruununvankilaan.

Helsingistä tuli vuonna 1812 Suomen suuriruhtinaanmaan pääkaupunki ja asukasluvun kasvaessa ja lääkärin työmäärä lisääntyi. Asiaa pyrittiin korjaamaan vuonna 1818 korottamalla kaupunginlääkärin palkkaa ja ottamalla välskäri hänen apulaisekseen. Rosenströmin terveydentila oli alkanut heikentyä ja helmikuussa 1819 hän anoi virkavapautta sairauden vuoksi. Vaiherikkaan ja työntäyteisen lääkärinuran elettyään Olof "Otto" Berndt Rosenström kuoli Helsingissä 2.5.1819 keuhkotautiin 53 vuoden ikäisenä. Hänen puolisonsa Lovisa Ulrica eli miehensä kuoltua suurissa taloudellisissa vaikeuksissa kuuden vielä alaikäisen lapsensa kanssa. Lovisa Ulrica Rosenström kuoli Helsingissä vuonna 1826 halvaukseen 56 vuotta täytettyään.

Rosenströmin perheeseen oli syntynyt yhdeksän vuoden aikana kaikkiaan yhdeksän lasta, niistä yhdet kaksoset. Vanhin tytär Lovisa Carolina (s. 15.03.1795) avioitui maisteri Isak Ahlholmin kanssa, josta tuli sittemmin Rantasalmen kirkkoherra. Seuraava tytär Hedvig Gustava (s. 18.11.1796) oli avioliitossa Haminan kirkkoherran Johan Henrik Gustavsonin kanssa ja tämän kuoltua Koiviston kappalaisen Robert Magnus Bergmanin kanssa. Ensimmäisestä avioliitosta syntyneen tyttären Augusta Isabellan tyttärentytär oli Maria Winter eli kirjailija Maila Talvio, joka on kuvannut romantisoiden O. O. B. Rosenströmin perhekunnan elämää romaaneissaan. Rosenströmien kolmas tytär Annette Sophie (s. ??.12.1797) lienee kuollut lapsena. Seuraava tytär Johanna Fredrica (s. 14.01.1799) eli naimattomana Helsingissä. Hänen jälkeensä syntyivät kaksoset Vilhelmina Christina ja Ulrica Charlotta (s. 26.05.1800), joista Vilhelmina Christina lienee kuollut lapsena. Ulrica Charlotta avioitui Vehkalahden kappalaisen Johan Tengénin kanssa. Tyttäristä nuorin Eva Sophia (s. 04.11.1801) oli naimaton ja asui Helsingissä sisarensa Johanna Fredrican kanssa. Viimeiset kaksi lasta olivat poikia. Carl Otto (s. 19.12.1803) opiskeli Turun akatemiassa valmistumatta opinnoissaan. Hän eli tullivirkailijana ja kuoli tiettävästi mielisairaana vuonna 1852. Nuorin lapsista, Berndt Johan (s. 14.03.1806) oli sotilas ja kaatui ratsumestarina Georgiassa vuonna 1840.

Tämä kirjoitus on valmistunut toukokuussa 2004. Se on julkaistu aikaisemmin jaksona kirjoituksessa "C. N. Hellenius, O. B. Rosenström ja A. R. Boucht, kolme 1700-luvulla Hollolassa syntynyttä lääkäriä", "Konstit ne on kum pelaa", Hollolan kotiseutukirja X, Hollolan kotiseutuyhdistys r.y., Lahti 1996. Lisätty ja tarkistettu toukokuussa 2004, lisälähteenä Anto Leikolan ansiokas ja yksityiskohtia runsaasti sisältävä kirjoitus: "Kaupungin uusi physicus." O. B. Rosenström, Helsingin ja Viaporin lääkäri (Hippokrates 2003, katso lähdeluetteloa).

Kirjoitusta on korjattu tammikuussa 2006 Jessica Parland-von Essenin kirjoituksen perusteella (kirjoitus on lisätty kirjallisuusluetteloon). Kaikkia Rosenströmin elämäkertaan liittyviä epävarmuuksia ei ole voitu vieläkään poistaa.

Kirjallisuutta:

Fagerlund, L. W. och Tigerstedt, R.: Åbo universitets Lärdomshistoria. I. Medicinens studium vid Åbo universitet. Skrifter utgifna af Svenska Literatursällskapet i Finland XVI. Helsingfors 1890.

Hornborg, E.: Maaherranistuimen siirrosta Haminan rauhaan. Helsingin kaupungin historia, II osa, Helsinki 1950.

Hornborg, E.: Kaupungin elämää. Helsingin kaupungin historia, II osa, Helsinki 1950.

Helsingin seurakunnan kastettujen luettelot vuosina 1790–1820. Suomen Sukututkimusseuran internet-tiedostot. http://sss.genealogia.fi .

Hollolan emäseurakunnan kastettujen luettelot vuosina 1756–1770. Suomen Sukututkimusseuran internet-tiedostot. http://sss.genealogia.fi .

Koskinen, J.: Myhrin niittyjen terveyslähde ja kaivohuone Helsingin alppipuistossa 1700-luvun lopun taitteessa. Hippokrates 2000: 41–62.

Lagus, W. G.: Åbo Akademis Studentmatrikel, Senare Afdelningen 1740-1827. Album Studiosorum Academiae Aboensis MDCXL–MDCCCXXVII. Helsingfors 1895.

Leikola, A.: "Kaupungin uusi physicus." O. B. Rosenström, Helsingin ja Viaporin lääkäri. Hippokrates, Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja 2003: 101–115.

Lindén, K. E.: Sjukvård och läkare under kriget 1809–1809. Skrifter utgifna af Svenska Litteratursällskapet i Finland LXXXV. Helsingfors 1903.

Parland-von Essen, J.: O. B. Rosenström, Helsingfors stadsphysicus. En läkares värld under svenska och ryska tiden. Historisk Tidskrift för Finland (Årg. 90) 2005: 3: 340–357. (Lisätty tammikuussa 2006.)

Sacklén, J. F.: Sveriges Läkare-Historia ifrån Konung Gustaf I:s till närvarande tid. Andra Afdelningen, Förra Häftet. Nyköping 1823.

Sacklén, J. F.: Supplement till Sveriges Läkare-Historia ifrån Konung Gustaf I:s till närvarande tid. Nyköping 1835.

Talvio, Maila: Itämeren tytär.

Talvio, Maila: Linnoituksen iloiset rouvat.

Tuulio, T.: Maila Talvion vuosikymmenet. Edellinen osa (1871–1911). Porvoo 1964. Jälkimmäinen osa (1911–1951). Porvoo 1965.

Wahlberg, C. F.: Dotor B. O. Rosenström. Ett bidrag till den militära sjukvårdens historia vid den finska armén. Finsk Militär Tidskrift 1881: 1: 301–322.

Viherheimo, O. ja Rein, G.: Kunnalliselämä. Helsingin kaupungin historia, III osa, Jälkimmäinen nide. Helsinki 1951.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON