Arno Forsius

Ina Rosqvist (1865–1942) – sisätauti- ja tuberkuloosilääkäri

Ina (Alma Josefina) Rosqvist (1865–1942) oli järjestyksessä toinen Suomessa lääkäriksi valmistunut nainen. Hän teki elämäntyönsä Helsingissä, pääasiallisesti tuberkuloosin hoidon ja vastustamistyön parissa.

Ina Rosqvist syntyi 22.12.1865 Loviisassa. Hänen vanhempansa olivat merikapteeni Johan Fredrik Rosqvist ja Maria Josefina Fagerström.

Ina Rosqvist aloitti koulunkäyntinsä Loviisassa, mutta jatkoi sitä Helsingissä tyttökoulun jatkoluokilla ja suoritti ylioppilastutkinnon yksityisesti ruotsalaisessa normaalilyseossa 26.5.1885. Helsingissä Ina Rosqvist ystävystyi Karolina Eskelinin, toisen merikapteenin tyttären kanssa. Tytöt tekivät yhteisesti päätöksen opiskella lääkäriksi ja etenivät opinnoissaan lähes samanaikaisesti. Ina Rosqvist kirjoittautui Helsingin yliopistoon Nylands nationin jäsenenä, valmistui filosofian kandidaatiksi 31.5.1888, lääketieteen kandidaatiksi 30.5.1891 ja lääketieteen lisensiaatiksi 26.1.1896, toisena naisena Suomessa. Hänet laillistettiin lääkäriksi 17.3.1896.

Opintojensa aikana Ina Rosqvist toimi alilääkärinä Loviisan kylpylaitoksessa kesällä 1892 ja oli amanuenssina Helsingin yleisen sairaalan lastentautien, naistentautien ja sisätautien osastoilla sekä tp. aluelääkärinä Helsingin kaupungissa kesällä 1895.

Lääkäriksi valmistuttuaan Ina Rosqvist oli vuonna 1896 tp. apulaislääkärinä Kätilöopiston synnytyslaitoksella helmikuun ajan sekä maalis-huhtikuun ajan Helsingin yleisen sairaalan naistentautien ja lastentautien osastoilla. Vuonna 1907 hän toimi lääkärinä Helsingin ylimääräisessä lavantautisairaalassa 1.7.–1.11. välisen ajan. Hän teki opintomatkat Saksaan vuonna 1901, Saksaan, Ranskaan ja Belgiaan vuonna 1907 (valtion stipendillä), Saksaan vuonna 1914, Ruotsiin ja Norjaan vuonna 1925 (Helsingin kaupungin stipendillä) sekä useita kongressimatkoja Skandinaviaan.

Ina Rosqvist osallistui myös keskusteluun naisten oikeudesta opiskella lääketiedettä. Hän piti laajan alustuksen aiheesta vuonna 1899 Finska läkaresällskapetin yleisessä kokouksessa, jossa keskustelun aiheena oli kysymys "Ovatko rajoitukset tarpeen koskien naislääkärien oikeutta harjoittaa lääkärinammattia ja päästä lääkärinvirkoihin, ja minkälaiset siinä tapauksessa?" Kokous päätti esitti kantanaan, että 18.2.1890 annettua asetusta lääkärinammatin harjoittamisesta Suomessa olisi sovellettava myös naispuolisiin lääkäreihin ja naispuolisiin lääketieteen kandidaatteihin, kuitenkin sillä rajoituksella, että he eivät voisi päästä sotilaslääkärin virkoihin.

Lääketieteessä ja terveydenhuollossa Ina Rosqvistin mielenkiinto kohdistui tartuntatauteihin, niistä erityisesti lavantautiin ja tuberkuloosiin, sekä sisätauteihin. Hänen lääketieteellinen julkaisutoimintansa käsitteli näitä samoja aiheita. Tutkimustyön ohella hän oli valistaja, jonka asiantuntemusta käytettiin hyväksi monissa kansanterveyttä koskevissa kysymyksissä. Hän piti myös alustuksen Sairaalalääkäriyhdistyksen yleisessä kokouksessa vuonna 1919, jolloin siellä käsiteltiin lausunnon antamista lääkintöhallitukselle Sairaanhoitajayhdistyksen ehdotuksesta sairaanhoitajakoulutuksen järjestämistä varten.

Ina Rosqvist oli amanuenssina Marian sairaalan sisätautien osastolla 1.4.1897–1.6.1902 ja sen jälkeen hän hoiti vakinaista alilääkärin virkaa samalla osastolla 1.6.1902–1.1.1923. Hän oli Marian sairaalan sisätautien osastolla tilapäisenä ylilääkärinä ja sairaalan johtajana 6 kk vuonna 1906 ja useita lyhyempiä jaksoja vuosina 1897–1923.

Marian sairaalassa työssä ollessaan hän osallistui alkuvuosina tieteelliseen työhön esimiehensä Klas Richard Sieversin (1852–1931) kanssa, joka oli Marian sairaalan ylilääkäri ja johtaja vuosina 1895–1906. Vuonna 1899 todettiin kolme Trichocephalus dispar -loisen (piiskamato, nyk. Trichuris trichiura) infektoimaa potilasta, jotka olivat kaikki saaneet tartunnan ulkomailla. Sievers kuvasi vuonna 1905 kolme aivokalvontulehdukseen kuollutta ja Ina Rosqvist eristi kahden potilaan aivoista meningokokki -bakteerin. Ina Rosqvist olikin maamme ensimmäisiä bakteriologian harrastajia tällä juuri käynnistyneellä lääketieteen alueella.

Richard Sievers oli tuberkuloosin vastustamistyön uranuurtaja Suomessa ja aivan ilmeisesti hänen innostuksensa vaikutti myös Ina Rosqvistin urakehitykseen. Ina Rosqvist toimi Marian sairaalan sisätautiosaston alilääkärin työn ohella Marian sairaalassa sijainneen Helsingin kaupungin tuberkuloosipoliklinikan lääkärinä ja esimiehenä vuosina l905–1923. Sen lisäksi hän oli lääkärinä Helsingin kolmessa ylimääräisessä tuberkuloosisairaalassa yhteensä 16 kk vuosina 1911–1912, 1916 ja 1917, sekä Oulunkylän kesäpäiväparantolassa vuosina 1912–1932.

Marian sairaalan sisätautiosaston alilääkärin virasta Ina Rosqvist siirtyi Helsingin kaupungin tuberkuloosilääkärin ja kaupungin tuberkuloosihuoltotoimiston ylilääkärin virkaan, jota hän hoiti vuosina 1923–1933. Ina Rosqvist osallistui uransa aikana myös tuberkuloosin, tuon ajan tuhoisimman kansantaudin aiheuttamien yhteiskunnallisten ongelmien pohdintaan ja hoitojärjestelmien kehittämiseen. Hän toimi alustajana Helsingissä vuonna 1910 pidetyssä ensimmäisessä yleisessä tuberkuloosikokouksessa aiheesta "Tuberkuloosisairaaloista ja huoltotoimistoista". Samoin hän oli alustajana Finska Läkaresällskapetin yleisessä kokouksessa vuonna 1920 kysymyksestä "Huru kan kampen mot tuberkulosen yttermera främjas?"

Hän oli jäsenenä komiteassa, joka nimettiin vuonna 1911 tekemään ehdotusta toimenpiteistä tuberkuloosin vastustamiseksi Helsingissä, ja myös vuonna 1920 samaa tarkoitusta varten nimetyssä komiteassa. Hän oli jäsenenä myös komiteassa, joka nimettiin Helsingissä vuonna 1913 valitsemaan paikkaa tuberkuloosisairaalalle sekä laatimaan piirustuksia ja kustannusarviota sitä varten. Ina Rosqvist oli hallituksen jäsenenä Pitäjänmäen tuberkuloottisten lasten kodissa vuodesta 1915, Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksessä vuodesta 1919, Helsingin Diakonissalaitoksen Pitäjänmäen kodissa tuberkuloottisten kotien lapsille vuodesta 1915 ja Risatautisen lasten parantolassa (Tenholan Högsandissa) vuosina 1924–1938.

Ina Rosqvist oli myös vuodesta 1911 alkaen hallituksen jäsen De Blindas vänner (Sokeain Ystävät) -yhdistyksessä, jonka eräs perustajajäsen oli Rosina Heikel, Suomen ensimmäinen naislääkäri. Lisäksi Ina Rosqvist oli seuraavien lääkärijärjestöjen jäsen: Suomen Lääkäriliitto, Finska läkaresällskapet, Helsingin lääkäriyhdistys, Suomen tuberkuloosilääkäreiden yhdistys, Suomen kaupunginlääkäriyhdistys (sen ruotsinkielisenä sihteerinä vuosina 1925–1930), Nordiska tuberkulosläkarföreningen ja Nordiska föreningen för invärtes medicin. Edelleen hän oli jäsen mm. seuraavissa yhdistyksissä: Finska Röda Korset, Samfundet Folkhälsan, Societas pro Fauna et Flora fennica, Svenska litteratursällskapet i Finland, Svenska folkskolans vänner ja Svenska konkordiaförbundet.

Kirjallisuus ja teatteri olivat Ina Rosqvistin erityisen harrastuksen kohteena. Hänelle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun ansiomerkki vuonna 1933, jolloin hän jäi eläkkeelle. Hän kuoli 76 vuotta täytettyään vuonna 1942.

Ina Rosqvistin julkaisuja:

Om behandling af lungtuberkulos med Kochs nya tuberkulin (Tuberculinum Kochii T. R.). (Tillsammans med d:r R. Sievers) FLH 1897.
Om tyfoidfeberepidemin i Helsingfors under sommaren och hösten 1896. FLH 1899.
Tvänne fall af bakteriuri.
FLH 1901. [Molemmat Escherichia colin aiheuttamia tapauksia.]
Ueber den Einfluss des Sauerstoffes auf die Widerstandsfähigkeit des Typhusbacillus gegen Erhitzung. Hygienische Rundschau 1904.
Om syrets inflytande på tyfusbasillens resistens mot uppvärmning. FLH 1904.
Fall af akut lefveratrofi såsom komplikation till en latent förlöpande lefvercirrhos.
FLH 1907.
Tiedonantoja avustustoimistoista tuberkulotisia varten eli n.k. huoltoloista. Helsinki 1907. Myös Duodecim 1909.
Om upplysnings- och understödsbyråer för tuberkulösa eller s.k. dispensärer. Föreningen för bekämpande av tuberkulos, skrifter N:o 1, 1908, även i FLH 1909.
Om den etiologiska tyfusdiagnosen och dess betydelse för profylaxen mot tyfus. Öfversikt. FLH 1911.
Om behandlingen af kronisk nefrit.
FLH 1912.
Om förekomsten och betydelsen af pleurit vid typhus abdominalis.
Två fall af varig pleurit under tyfus. FLH 1912.
VII nordiska kongressen för invärtes medicin i Bergen den 3–5 juli 1911.
VII nordiska kongressen för invärtes medicin i Lund den 28–30 augusti 1913.
Tuberkulinundersökningar enligt von Pirquets metod, utförda vid Helsingfors poliklinik för tubekulösa och vid stadens sommardagsanatorium i Åggelby. FLH 1913.
Om tuberkulosdödligheten i Helsingfors. FLH 1927.
Om lungsot och kampen mot densamma. I boken: Hälsa och sjukdom. Den moderna läkarboken. Hur man håller sig frisk och hur man behandlar sjukdomar. Utgivare Karolina Eskelin [och] Josua Tillgren. Söderström & C:o. Helsingfors 1930.
[Ss. 615–662] [Lisätty syyskuussa 2010]

Kirjoitus on valmistunut maaliskuussa 2006. Trichocephalus disparia koskeva korjaus huhtikuussa 2006.

Katso myös kotisivun kirjoitusta Naisen tie lääkäriksi Suomessa.

Kirjallisuutta:

Bergholm, Hj.: Suomen lääkärit, Finlands läkare Biographica 1927. Tampere – Tammerfors 1927.

von Bonsdorff, B.: [The] History of Medicine in Finland 1828–1918. The History of Learning and Science in Finland 1828–1918. Societas Scientiarum Fennica. Helsinki 1975.

Parvio, Salme, "Ina Rosqvist 1865–1942". Kirjassa Suomen Naislääkäriyhdistys 1947–1987. Helsinki 1987.

Suomen lääkärit 1940 Finlands läkare. Toim. Gunnar Soininen. [Suomen Lääkäriliitto.] Helsinki 1941.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON