Arno Forsius

 

Ulrik Rudenschöld (1704–1765) ja hänen matkansa Suomessa vuosina 1737–1738

 

Ruotsi menetti Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721 Venäjälle kaakkoisen kulmauksen Suomesta, merentakaiset alueet Baltiassa sekä niiden mukana suurvalta-asemansa. Sen jälkeen Ruotsin valtakunnan kehittämispyrkimykset kohdistuivat erityisesti jäljellä olevan Suomen voimavarojen käytön tehostamiseen. Eräänä keinona oli kehnojen liikenneyhteyksien parantaminen yhdistämällä Sisä-Suomen järvet ja joet kanavien avulla toisiinsa ja meren rannikolle kulkukelpoisten vesireittien aikaansaamiseksi.

 

Suomen olojen parantamista tutkimaan asetettiin vuonna 1724 edellisen vuoden valtiopäivillä luvatut toimikunnat, joista läntinen toimikunta sai tehtäväalueekseen Turun ja Porin sekä Hämeen läänit ja itäinen toimikunta Uudenmaan, Kyminkartanon ja Savonlinnan läänit. Läntisen toimikunnan jäsenenä ollut hovioikeuden asessori Lars Johan Ehrenmalm teki vuonna 1727 ehdotuksen vesiväylän rakentamiseksi Keski-Hämeen läpi Päijänteestä Poriin. Tarvittavien tutkimusten suorittaminen uskottiin vuonna 1731 Turun akatemian matematiikan professorille Nils Hasselbomille, jonka matkakertomusten perusteella asetettiin uusi toimikunta tutkimaan pelkästään Päijänteen ja Porin välisen vesiväylän rakentamista. Toimikunta suoritti työnsä vuosina 1737–1738 ja siinä oli jäsenenä Ulrik Rudenschöld, joka oleskeli Suomessa kaikkiaan puolentoista vuoden ajan. Hänen kertomuksensa tarjoavat luettavaksi paljon yksityiskohtaista tietoa sen ajan oloista maassamme.

 

Ulrik Rudenschöld (aik. Rudeen), syntyi 29.6.1704 Tukholmassa. Hänen isänsä oli Turun akatemian latinankielisen runouden professori Torsten Rudeen (1661–1729) , josta tuli vuonna 1706 akatemian jumaluusopin professori, myöhemmin samana vuonna Karlstadin yli-intendentti ja vuonna 1716 Linköpingin piispa. Ulrik Rudeenin äiti oli Torsten Rudeenin toinen puoliso Magdalena Wallvik (1672–1755), kuningatar Ulrika Eleonora nuoremman (1688–1741) aikaisempi hovineiti. Torsten Rudeen vihittiin vuonna 1719 teologian tohtoriksi, jolloin hänen puolisonsa ja lapsensa aateloitiin nimellä Rudenschöld. Opiskeltuaan Upsalan yliopistossa Ulrik Rudenschöldistä tuli vuonna 1736 kauppakollegion virkamies, vuonna 1746 sen asessori ja vähän sen jälkeen kauppaneuvos. Hän kuoli 6.4.1765 Tukholmassa. Ulrik Rudenschöld harrasti isänsä tavoin runoutta ja etenkin hänen pienimuotoiset runonsa olivat sujuvia ja ajatukseltaan persoonallisia.

 

Ulrik Rudenschöld on laatinut matkoistaan Suomessa kaksi kertomusta. Toinen niistä on "Berättelse om Strömfallen och Producterna, med mera uti Kymmenegårds och Nylands Län" (Kertomus Kyminkartanon ja Uudenmaan läänien koskista ja tuotteista ynnä muusta) vuodelta 1738 ja toinen "Berättelse om Landetz beskaffenhet uti Björneborgs och Tavastehus Läner..." (Kertomus Porin ja Hämeenlinnan läänien luonnosta...) vuodelta 1741. Suomen Historiallisen Seura on julkaissut kertomukset on painettuna vuonna 1899, mutta niitä ei ole aikaisemmin käännetty suomeksi.

 

Rudenschöldin edellinen kertomus, joka on päivätty Turussa 31.7.1738, perustuu pääasiallisesti hänen kevättalvella 1738 Hämeessä, Savossa ja Uudellamaalla tekemäänsä kiertomatkaan. Kertomuksen alkuosa käsittelee näiden seutujen vesistöjä ja niiden käyttöä kulkuväylinä. Mukana on myös melko laaja kuvaus Päijänteeseen pohjoisesta laskevista vesistöistä. Alkujakson lopussa Rudenschöld pohtii mahdollisuuksia suorittaa parannuksia Suomen vesistöjen hyödyntämiseksi ja siinä yhteydessä hän esittää myös esimerkkejä vesiliikenteen järjestelyistä Pohjois-Suomessa. Kertomuksen loppuosassa kuvaillaan tutkitun alueen tuotantoa ja tuotteita, kuten kaskeamista, viljanviljelyä, tervanpolttoa, sahaustoimintaa, pellavanviljelyä, hampunviljelyä, humalanviljelyä, kalastusta, helmenkalastusta, karjanhoitoa, ruokatavarakauppaa, metsästystä, turkiskauppaa, raudanvalmistusta, mastopuiden hankintaa sekä muuta metsätavarakauppaa. Viimeisenä käsitellään maan tehdaslaitoksia ja eräitä uuden ajan tuotantomenetelmiä kuten potaskanpolttoa, lasiteollisuutta, salpietarin ja ruudin valmistusta, kalkinpolttoa, tiiliteollisuutta, kutomolaitoksia, köydenpunontaa, pellavankudontaa, tupakanviljelyä sekä perunanviljelyä. Kertomuksen lopussa on Rudenschöldin arviointi Suomen kansan luonteesta.

 

Rudenschöldin myöhempi kertomus, joka on päivätty Pariisissa 17.2.1741 uuden ajanluvun mukaan, perustuu hänen kevätkesällä 1737 suorittamaansa matkaan, joka suuntautui Porista Päijänteelle, sekä toimikunnan useampien jäsenten matkaan Helsinkiin johtavan vesireitin varrella. Tämä kertomus etenee pitäjittäin ja siinä käsitellään maaperän, vesistöjen ja väestön ohella paikkakuntien elämää ja elinkeinoja, paikoitellen varsin yksityiskohtaisesti. Tarkempia kuvauksia on mm. lohenkalastuksesta Kokemäen pitäjässä, helmenkalastuksesta Tammerkoskessa, liuskakiven louhinnasta Nokialla, tervanpoltosta jne. Lopuksi Rudenschöld esittää jälleen arvion ja yhteenvedon kuvattujen seutujen luonnosta, Suomen kansasta, sekä maanviljelyn esteistä. Hän toteaa, että Päijänteen ja Porin välisen yhdysväylän rakentaminen olisi Suomen auttamiseksi suoritettavista toimenpiteistä paras.

 

Rudenschöld on tehnyt tarkkoja havaintoja ja muistiinpanoja, mutta virheittä hänkään ei ole selvinnyt tehtävästään. Jälkimmäiseen kertomukseen liittyy kahdeksan kuvaa maatalouden työkaluista ja rakennuksista sekä eräästä sillasta.

 

Olen suomentanut Rudenschöldin ensimmäisen kertomuksen alkuosan, koska sillä on erityistä mielenkiintoa Päijät-Hämeen menneisyyden kannalta. Suomennos, ”Kertomus koskista, tuotteista sekä muusta Kyminkartanon ja Uudenmaan lääneissä. (Alkuosa)”, on julkaistu Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirjassa 1988, s. 17–36.

 

Julkaistu aikaisemmin: Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1988, s. 15–16. Tarkistettu toukokuussa 2008.

 

Kirjallisuutta:

 

Ulrik Rudenschölds berättelse om ekonomiska o.a. förhållanden i Finland 1738–1741 (Ulrik Rudenschöldin kertomus taloudellisista y.m. oloista Suomessa 1738–1741). –  Todistuskappaleita Suomen historiaan, julkaissut Suomen historiallinen seura, VI. Helsinki 1899.


TAKAISIN KULTTUURIA, IHMISIÄ, SUKUJA HAKEMISTOON