Arno Forsius

Benjamin Rush (1746–1813) – heroisten hoitojen lääkäri

Benjamin Rush (1746–1813), yhdysvaltalainen lääkäri, filantrooppi ja valtiomies, syntyi vuonna 1746 Pennsylvaniassa lähellä Philadelphiaa. Hän kävi Princetownissa ensin yksityistä oppikoulua ja suoritti sen jälkeen tutkinnon yksityisessä opistossa (academy) 15 vuoden ikäisenä. Toimittuaan kuusi vuotta lääkärin avustajana Philadelphiassa Rush matkusti Eurooppaan. Hän opiskeli vuodesta 1766 lääketiedettä Skotlannissa Edinburghin yliopistossa ja valmistui siellä lääkäriksi vuonna 1768. Sen jälkeen hän toimi vuoden ajan sairaalan lääkärinä Lontoossa ja tutustui jonkin aikaa sairaaloihin myöskin Pariisissa.

Palattuaan vuonna 1769 Pohjois-Amerikkaan Rush aloitti Philadelphiassa lääkärin praktiikan. Samalla hän toimi kemian professorina kaupungin yliopistossa ja julkaisi vuonna 1770 Yhdysvaltojen ensimmäisen kemian oppikirjan. Rush, joka oli Benjamin Franklinin (1706–1790) ystäviä, osallistui myös yhteiskunnalliseen toimintaan. Rush oli perustamassa vuonna 1774 ensimmäistä yhdistystä orjuuden poistamiseksi Amerikasta ja hän oli eräs Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajista vuonna 1776.

Yhdysvallat kävi vuosina 1775–1782 itsenäisyyssodan Englantia vastaan. Rush oli vuodesta 1777 Yhdysvaltain armeijan ylilääkärinä, mutta erosi tehtävästä jo vuonna 1778 ylipäällikkö George Washingtonin (1732–1799) kanssa syntyneiden kiistojen vuoksi. Sen jälkeen Rush toimi taas lääkärinä ja kemian professorina. Hän luopui vuonna 1787 lähes täysin yhteiskunnallisista tehtävistään. Hänet nimitettiin vuonna 1789 lääketieteen teorian ja käytännön professoriksi Philadelphian lääketieteelliseen korkeakouluun, joka liitettiin vuonna 1791 Pennsylvanian yliopistoon. Sen lisäksi Rush toimi myös Pennsylvanian sairaalan lääkärinä. Kaiken ohella hän oli vuodesta 1797 myös Yhdysvaltain rahapajan johtajana. Hän kuoli Philadelphiassa vuonna 1813 pilkkukuumeeseen.

Rush oli lääketieteen opettajan tavattoman suosittu ja arvostettu ja häntä kutsuttiinkin nimellä "Amerikan Sydenham". Kun Chicagossa avattiin vuonna 1843 lääketieteellinen korkeakoulu, jonka peruskirja oli vuodelta 1837, tuli sen nimeksi Rush Medical College. Myöhemmin siitä tuli vuonna 1898 Chicagon yliopiston lääketieteellinen tiedekunta.

Rush oli teoreetikko ja dogmaatikko, joka John Brownin (1735–1788) esittämän ärsyketeorian mukaisesti uskoi, että kaikki taudit johtuvat yhdestä ja samasta syystä, verisuonten kiihotustilan aiheuttamasta kuumeesta. Rush piti virheenä luottamista elimistön omiin parantaviin voimiin, minkä vuoksi hän vaati kaikkien tautien hoitamista suoneniskuilla ja ulostuslääkkeillä. Mitä korkeampi kuume oli, sitä voimakkaampaa hoitoa Rushin käsityksen mukaan tarvittiin. Hänen mielestään lempeä lääketieteellinen hoito oli todellisuudessa julmuutta sairasta kohtaan. Ei olekaan ihme, että useat potilaat pelkäsivät enemmän Rushin heroisia hoitoja kuin sairastamaansa tautia.

Rush onnistui vakuuttamaan myös muut menetelmiensä oikeellisuudesta ja hänen vaikutuksensa Yhdysvaltojen lääketieteeseen oli varsin pitkäaikainen. Useiden vuosien ajan massiivinen ulostuslääkkeiden antaminen ja suonenisku olivat sille tyypillistä. Rushin perusteluna erityisen voimakkaille hoidoille oli hänen uskonsa, että yhdysvaltalaiset olivat taipumattomampia kuin eurooppalaiset, mistä johtuen myös yhdysvaltalaisten taudit olivat vastaavasti sitkeämpiä kuin eurooppalaisten taudit. Englantilainen kirjailija William Cobbet (1760–1835) kauhistui Rushin hoitoja vuonna 1797 keltakuume-epidemian aikana. Cobbet väitti, että todellisuudessa Rush tappoi suoneniskuillaan lähes kaikki hoitamansa potilaat. Rush nosti asiasta kunnianloukkaussyytteen ja voitti sen Cobbetin todisteluista huolimatta.

Rushin psykiatriaan liittyvät ajatukset olivat kauaskantoisia. Näihin asioihin hän perehtyi hoitaessaan mielisairaita Pennsylvanian sairaalassa. Rushin vuonna 1812 julkaisema teos mielisairauksista oli Yhdysvaltojen ensimmäinen ja pitkään myös ainoa psykiatrinen julkaisu. Hänen mukaansa ihmisessä ei voinut lääketieteellisesti erottaa toisistaan sielua ja ruumista. Rushin mielestä mielisairaus oli usein seurausta fyysisistä syistä. Tämä käsitys oli pitkä askel vanhoista mielipiteistä, joiden mukaan mielisairaat olivat paholaisen riivaamia. Rush puolsi psyykkisesti sairaiden inhimillistä hoitoa sillä perusteella, että mielisairaudet olivat hoidon kohteena muiden sairauksien kaltaisia. Rush kuvasi mielisairauksien harvinaisuutta Pohjois-Amerikan intiaanien keskuudessa ja tarkasteli siten ensimmäisenä mielisairauksien suhdetta kulttuuriympäristöön.

Rush julkaisi vuonna 1785 myös kirjan alkoholin vaikutuksista ihmiseen. Hänen innoittamanaan syntyi vuodesta 1789 alkaen yksityisiä, joskin lyhytikäisiä raittiusyhdistyksiä. Rush esitti vuonna 1807 ensimmäisenä mielipiteen, että juopot olivat sairaita, joita oli hoidettava erityisissä laitoksissa. Rushia pidetäänkin järjestelmällisen raittiustyön alkuunpanijana ja hänen aatteensa saivat jalansijan myös Euroopassa 1820-luvun lopussa. Rush oli myös fysioterapian varhaisia uranuurtajia.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1994: 31: 3233. Tarkistettu lokakuussa 2003.

Kirjallisuutta:

Hyyppä, M. ja Kronholm E.: Aivoituksia, Aivotutkimuksen aatehistoriaa. Otava. Keuruu 1988.

[The] New Encyclopaedia Britannica 15 th Edition, Vol. 10. Reprinted in USA 1990.

Payer, L.: Medicine and Culture. Varieties of Treatment in the United States, England, West Germany, and France. Penguin Books. [1988.] Rerinted in USA 1989.

Schott, H.: Die Chronik der Medizin. Chronik. Printed in Belgium 1997 [1. Auflage 1993].

Vuori, H.: Lääketieteen historia - sosiaalilääketieteellinen näkökulma. Gummerus. Jyväskylä 1979.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON