Arno Forsius

Sigfridus Aronus Forsius lääkintätaidon kuvaajana 1600-luvun alussa

Suomalainen pappi Sigfridus Aronus Forsius (n. 1560–1624) oli eräs maamme varhainen polyhistori, monioppinut, joka kirjoituksissaan sivusi myös lääketieteen aiheita. Aikana, jolloin lääketiede vielä oli enemmänkin filosofista pohdintaa kuin tutkittua luonnontiedettä, saattoivat monen eri alan oppineet esiintyä sen asiantuntijoina.

Forsiuksen tärkeimmät kirjoitukset, joihin tämä tutkielma perustuu, ovat vuosien 1608–1623 almanakat ja niihin liittyvät pienet ennustuskirjat, vuosien 1606–1623 suuret ennustuskirjat, vuonna 1611 valmistunut ja silloin painamatta jäänyt maailmanselitysteos Physica sekä vuonna 1643 postuumina painettu Minerographia. Jäljempänä esitetyt lainaukset ovat eräin vähäisin poikkeuksin alkuperäisinä ruotsinkielisiä.

Almanakat lääkinnän oppaina

Keskiajan loppupuolella myös lääketiede joutui yhä enemmän astrologian valtaan. Sen oppirakennelma taivaankappaleiden vaikutuksista ihmisten elämään, elintoimintoihin ja sairauksiin oli sangen monimutkainen. Asiantuntemuksen puutteessa ei osattu käyttää hyödyksi astrologian "hyviä hetkiä" sairauksien hoidossa, ja mikä pelottavinta, tietämättömyyden vallitessa saatettiin suorittaa hoitotoimenpiteitä aikoina, jolloin niistä uskottiin olevan suoranaista haittaa. Suonenisku oli keskiajallakin tärkein hoito melkein kaikissa taudeissa. Astrologian mukaan ei ollut suinkaan samantekevää, laskettiinko verta vasemmasta vai oikeasta käsivarresta kalenterin osoittamana päivänä. Koska ainakin kuunvaihe oli otettava huomioon, laadittiin Keski-Euroopassa ja Englannissa tähän tarkoitukseen käsinkirjoitettuja lunaarioita, kuuoppaita. Ne olivat harvojen ulottuvilla eikä oppimattomilla ihmisillä ollut suuriakaan mahdollisuuksia noudattaa astrologian sääntöjä. Pian kirjapainotaidon keksimisen jälkeen alettiin Saksassa painaa 1480-luvulta alkaen kuun vaiheita esittäviä kalentereita, joiden laatijoina olivat lääkärit.

Ikuisia kalentereita, joiden avulla voitiin määrittää sunnuntaipäivät ja kuun vaiheet, julkaistiin sekä käsinkirjoitetuissa teoksissa että painotuotteissa. Ensimmäisessä Suomea varten painetussa teoksessa Missale Aboense oli latinankielinen ikuinen kalenteri, jonka lääkintätietous rajoittui kahteen suoneniskun ajankohtia määrittelevään säepariin. Ruotsin valtakunnan virsikirjassa oli kalenteriosasto ainakin vuodesta 1543, mahdollisesti jo vuodesta 1542 alkaen. Suomeksi ikuisen kalenterin ja lääkintäohjeita julkaisi ensimmäisenä Mikael Agricola vuonna 1544 teoksessaan Rucouskiria/ Bibliasta.

Vähitellen kalentereista kehittyi vuotuisia almanakkoja, joissa päivien valinta sai yhä tärkeämmän sijan. Almanakasta tuli jokamiehen opas terveydenhoitoon ja muihin tavalliseen elämään liittyvissä asioissa. Kun almanakan sivuilla oli liian vähän tilaa monimutkaisten sääntöjen esittämistä varten, alettiin almanakkojen loppuun liittää lähes poikkeuksetta erityinen ennustuskirja, prognosticon, jossa selvitettiin tarkemmin päivien edullisuutta tai haitallisuutta tiettyjen tehtävien kannalta. Sen seurauksena kirjapainoissa nimitettiin almanakan viimeistä arkkia prognosticaksi, vieläpä kauan aikaa sen jälkeen, kun ennustuskirjat olivat jääneet pois.

Forsiuksen almanakat

Forsiuksen vuodeksi 1606 laatiman suuren ennustuskirjan lopussa on Lyypekin kaupunginlääkärin David Herlichiuksen latinankielinen runo, jossa ylistetään Forsiuksen astrologisia taitoja. Myöhemmin Forsius joutui 1610-luvun loppupuolella kiistoihin kirjanpainaja Christoffer Reusnerin kanssa, kun tämä julkaisi Ruotsissa käännöksinä juuri Herlichiuksen laatimia almanakkoja. Vuoden 1608 almanakkaan liittyvässä pienessä ennustuskirjassa on Forsiukselle omistettu latinankielinen runo, jonka on kirjoittanut Ruotsin hovin lääkäri ja arkkiatri Olaus Bureus Angermannus. Siinäkin ylistettiin astrologian merkitystä ja Forsiuksen astrologisia taitoja. Kaikesta voidaan päätellä, että almanakan päivänvalintoja pidettiin erityisen tärkeänä sairauksien hoidossa. Vielä kolmaskin lääkäri liittyy Forsiuksen kirjallisiin töihin. Hän on nimittäin sepittänyt latinankielisen muistorunon arkkiatri Casparus Fidleruksen kuoleman johdosta vuonna 1613.

Ruotsi-Suomen valtakunnassa oli julkaistu almanakkoja ruotsinkielellä vuodesta 1585 alkaen. Forsius oli kuitenkin ensimmäinen suomalainen, joka julkaisi almanakkoja ja niihin liittyviä ennustuskirjoja. Hän painatti Tukholmassa useita almanakkoja vuosiksi 1608–1623. Hänen almanakkansa oli laskettu Tukholman horisontin mukaan, lukuun ottamatta vuoden 1623 almanakkaa, joka oli laskettu Turun horisontin mukaan. Forsius hoiti Uppsalan yliopistossa tähtitieteen professorin virkaa vuosina 1608–1610. Hänellä oli kuninkaallisen tähtitieteilijän arvo vuosina 1612–1619 sekä erioikeus laatia ja myydä almanakkoja vuosina 1612–1624.

Forsiuksen almanakkojen kalenteriosassa on yleensä muutamia lyhyitä ennustuksia jokaisen kuukauden aikana. Eräät niistä liittyvät terveydentilan muutoksiin. Seuraavat esimerkit ovat vuoden 1610 kalenterista: 16.2. "Vaikea lapsivuode", 22.2. "Naisten kuolemaa", 2.3. "Vaarallinen lapsensynnytys", 13.4. "tautinen aika", 16.5. "merkuriuslaiset [Merkuriuksen vallassa olevat] sairastuvat" ja 20.11. "tautinen aika".

Seuraava lukijalle osoitettu kirjoitus on vuoden 1608 almanakasta: "Kristilliselle Lukijalle. Suopea lukija/ sen tähden että yleinen valinta/ jonka minä olen sisällyttänyt tähän Kalendarioon/ voisi sitä paremmin koitua sinulle hyödyksi/ halusin minä ensin antaa siitä hyödyllisen opetuksen/ ja sen jälkeen esittää perustelun useampien seikkojen valinnalle/ joita ei ole tähän sisällytetty/ tai ei [tilan] ahtauden takia voida sisällyttää. Sillä mitä ensin suoneniskuun/ ja lääkitsemiseen juomien tai Pillereiden avulla tulee/ [niin] ellei se tapahdu oikein tarpeellisena aikana ja päivän hetkenä/ se voi koitua enemmän sairaudeksi kuin terveydeksi/ ja se minkä pitäisi kulkea kohti takamusta/ ajautuu usein (Potilaan mitä suurimmaksi ärtymykseksi) ylös suun kautta oksennuksena. Ja on kyllä olemassa sellaisia taitamattomia ja kokemattomia Lääkäreitä ja Henkilääkäreitä/ jotka eivät halua eivätkä myöskään ole osanneet ottaa sitä huomioon/ kuten kuitenkin kaikki korkeastikuuluisat Lääkärit/ päämiehet ja Patriarkat/ kuten Hippokrates/ Galenus/ Avicenna/ korkea Matemaatikko Ptolemaios ja lukemattomat muut heidän seuraajansa heitä siihen neuvovat. Sillä silloin tapahtuu (kuten yleinen sananlasku selittää) että kolmen Vuoden [kokematon] Pappi täyttää pian helvetin/ ja kolmen vuoden Lääkäri Kirkkomaan [hautausmaan]. Siksi jokaisen pitää pyrkiä ensin siihen/ että hän antaa laatia itselleen/ syntymänsä Teeman [horoskoopin]/ mistä Lääkäri voi nähdä/ mitkä [Eläinradan] merkit ovat hyvien tai pahojen kiertotähtien hallinnassa. Siinä merkissä, jossa Saturnus ja Mars tai Lohikäärmeen pyrstö ovat jonkun syntymähoroskoopissa/ eikä myöskään niissä/ jotka ovat 6. [terveyden], 8. [kuoleman] [ja] 12. [vihamiesten] taivaan huoneissa [sektoreissa]/ ei pidä ryhtyä lääkkeiden tai muiden asioiden kanssa mihinkään/ missä halutaan onnistua. Mutta niissä missä ovat Jupiter ja Venus/ Lohikäärmeen pää/ eli Onnen alue/ voi aivan varmasti ryhtyä johonkin hyödylliseen [toimeen]/ mieluiten jos sillä merkillä todetaan [olevan] Almanakassa onnellinen aspekti [kiertotähtien keskinäinen asema]/ eikä ole hylättävä päivä. Jos halutaan pitää huoli päivän Tunnista/ niin nousussa eivät saa olla nämä seuraavat merkit/ jotka ovat Oinas/ Härkä/ Kauris/ ja Leijona. On myös otettava huomioon/ mikä merkki hallitsee [sitä] jäsentä jota on lääkittävä. Jos Kuu on silloin siinä/ niin kaihda sitä/ kuten Ptolemaios opettaa. Näistä merkeistä meillä on Riimi [runo] meidän Ruotsalaisessa Kalenterissamme/ mistä ne voi katsoa."

Yleisen opetuksen jälkeen almanakassa on kappale, jossa annetaan yksityiskohtaisempia ohjeita päivien valinnasta erilaisten töiden ja askareiden suorittamista varten. Forsiuksen tarkoittama runo, jossa esitetään eri ruumiinosia hallitsevat Eläinradan tähtikuviot, liittyi tuohon aikaan useimmissa virsikirjoissakin olleeseen ikuiseen kalenteriin. Vuoden 1547 virsikirjassa se oli seuraavassa muodossa:

"Hoffwudet haffwer Wäduren i sitt wold.
I halsen haffwer Oxen sitt tilhåld.
Twillingarnar regera armar och hender.
Krewetens regement til brystet lender.
Om hjertat haffwer Leyonet både umsorg och acht.
Leffwer och lungor stå i Jungfrunens macht.
Inelffwernes herre Wåghen altijd är.
För hemlig ting Scorpio åhoga bär.
Skyttarens welde i Länderna står.
Stenbocken regerar knä och låår.
Watumannen styrer benkalffwar och skenebeen.
Öffwer fötterne rådher Fisken alleen."

(Oinaalla pää on valtakuntanaan
ja Härällä kaula on paikkanaan.
Käsiä taas Kaksoset vallitsee
ja Rapu rintakehää hallitsee.
On sydän Leijonalla huomassaan,
Neitsyllä maksa ja keuhkot omanaan.
On Vaaka herra sisäelinten
ja Skorpioni paikkain salaisten.
Jousimies valtias on lanteiden
ja Kauris reitten sekä polvien.
Vesimies säärille tuo käskyjään,
jalkoja määrää Kalat yksinään.)

Kalentereissa ja muissa lääkintäoppaissa oli usein kuva, josta saattoi nähdä, mitä ruumiinosia Eläinradan tähtikuviot hallitsivat. Siinä esitetyllä ihmishahmolla oli nimenä Saksassa "Das Aderlassmännlein", Englannissa "The anatomic man" ja Mikael Agricolan Rucouskiriassa "Auderman". Forsiuksen painotuotteissa tällainen kuva oli pienessä ennustuskirjassa vuosiksi 1618 ja 1619 sekä suuressa ennustuskirjassa vuodeksi 1620.

Tässä yhteydessä on muistettava, että kuuta ja aurinkoa pidettiin tuolloin yleisesti kiertotähtinä. Kiertotähtiä, Eläinradan tähtikuvioita sekä kiertotähtien keskinäisiä aspekteja ilmaisevien merkkien lisäksi kalentereissa on erityisiä "valintamerkkejä". Niiden avulla osoitetaan esim. vuoden 1608 almanakassa ne päivät, joiden kohdalla on:

"Hyvä iskeä suonta/ kylpeä [saunoa] ja kupata.
Erinomainen/ ja erikoisen hyvä [iskeä suonta].
Hyvä ottaa Pillereitä tai [lääke]juomia.
[Hyvä] Leikata hiukset/ että ne kasvavat jälleen nopeasti.
[Hyvä leikata hiukset]/ että ne eivät kasvaisi äkkiä.
Hyvä kylvää ja istuttaa.
Hyvä kosia ja viettää häitä.
Hyvä solmia Nuottaa/ ja alkaa kalastaa.
Hyvä Metsästää.
Hyvä suunnitella ja perustaa taloa.
Hyvä vieroittaa lapsia.
Hyvä hakata hirsiä ja lujaa puutavaraa."

Vuonna 1609 ilmaantuu kalenteriin lisäksi "Hyvä pyydystää ja ampua Lintuja", vuonna 1613 "Hyvä lääkitä Silmiä", vuonna 1614 "[Hyvä] työskennellä metallien kanssa" ja vuonna 1619 "Hylättävä päivä". Vuodesta 1614 alkaen ei tehdä enää hiusten leikkuun kohdalla eroa sen suhteen, kasvavatko ne hyvin vai huonosti uudelleen. "Hyvä kylpeä [saunoa] ja kupata" on merkitty selityksissä omalle rivilleen vuodesta 1619 alkaen. Yleensäkin selitykset ovat vuodesta 1619 lähtien lyhyempiä. Eräistä almanakoista puuttuu joitakin mainituista valintamerkeistä.

Vuoden 1613 almanakassa on seuraavat lääkitykseen liittyvät astrologiset ohjeet:

"1. Suoneniskennässä on selvää ja kaikille tiettyä/ ainoastaan että ensimmäiseksi otetaan iän mukaan huomioon Kuun aika [vaihe]/ nuoret uudessa kuussa/ vanhat alakuussa. 2 [toiseksi] Complexio [elimistön nesteiden koostumus]/ 3 [kolmanneksi] Mitä jäsentä kukin [Eläinradan] merkki hallitsee.

2. Puhdistautumisen [ulostuslääkkeen käytön] on tapahduttava enimmäkseen Keväällä ja Syksyllä/ harvoin Mätäkuussa/ ellei suuri hätä siihen pakota (mikä on samoin Suoneniskussa ymmärrettävä) ja alakuussa [Ravussa]/ [Neitsyessä] ja [Kaloissa]/ Melankolisen kosteuden takia [tapahtuvana] [Vaa'assa]/ ja [Vesimiehessä]. Ja jotta se hyvin tapahtuisi/ on otettava huomioon päivän Tunti/ etteivät nämä merkit ole silloin nousemassa/ [Oinas]/ [Härkä]/ [Leijona] ja [Kauris].

[3. --- ]

4. Se [yrtti] jota haluat käyttää päänsärkyä vastaan/ se ota talteen [Kuun] viimeisessä neljänneksessä."

Forsiuksen ennustuskirjat

Prognosticoissa oli useita eri jaksoja, joissa kerrottiin tulevan vuoden ennustuksista. Tavallisesti ennustuksia esitettiin jokaiseen vuodenaikaan, kiertotähtien asemaan ja taivaankappaleiden pimennyksiin liittyen. Forsiuksen ennustuskirjoissa tulee toistuvasti esille seuraavia aihepiirejä, joita koskeviin toimintoihin astrologisten valintojen avulla saatettiin vaikuttaa: Tärkeiden asioiden aloittaminen tai toimeenpano ja tehtävissä ahkeroiminen; ylhäisten henkilöiden kanssa neuvotteleminen; matkustaminen ja matkalle lähtö; oikeuteen meneminen; palvelusväen palkkaaminen; kotieläinten ostaminen; kiistojen ja riitojen välttäminen; liiton tai vihollisuuden aloittaminen; seuranpito ja avioliittoneuvottelut; hauskanpito, soitto ja laulu; kaupanteko, laskeminen ja kirjoittaminen; viestien ja kirjeiden lähettäminen; alkemian ja muiden vaikeiden asioiden harrastaminen; lasten opintielle ja kouluun paneminen; asioiden salassa pitäminen; uskon asioiden käsittely; kullan, hopean ja metallisuonien etsiminen; maan viljeleminen ja perustuksen laatiminen; kiinteistön ostaminen ja läänityksen vastaan ottaminen; metsästys ja kalastus; omien palvelijoiden ja talonväen varominen.

Erillisiä jaksoja saatettiin esittää ennustuksista, jotka liittyivät vuodentuloon, karjan menestymiseen, kalastukseen ja linnustukseen, tauteihin ja kuolemaan, sotaan sekä matkoihin. Terveyteen ja sairauteen liittyviä ennustuksia oli Forsiuksen ennustuskirjoissa melko vähän. Niitä esitettiin lähinnä tauteihin ja kuolemaan liittyvissä jaksoissa, mutta myös eri vuodenaikojen ennustusten yhteydessä ja taivaankappaleiden pimennyksiä kuvattaessa.

Seuraava esimerkki vuodenaikaan liittyvistä ennustuksista on vuoden 1613 almanakan ennustuskirjasta: "Kesästä. Ja luvataan epävakaista/ myrskyistä ja puuskaisen tuulista säätä/ kuumaa ja sadetta/ mutta paljon kastetta/ jyrinää ja salamoita/ mehiläisten kuolemaa niissä Maissa/ jotka ovat Oinaan vallassa/ Viinin ja Mausteiden kallista aikaa [puutetta]/ Hallitushenkilöiden vaaraa ja hätää/ varkautta ja ryöstöä/ sekä Maalla että Merellä/ kuivia tauteja/ Jokapäivän horkkaa/ Yskää/ Rinnanahtautta/ keuhkotautia/ jne."

Auringonpimennyksestä kerrotaan vuoden 1614 almanakan ennustuskirjassa seuraavasti: "Se alkaa meillä 23. Syysk. 21 min. jälkeen puolenpäivän. Mars ja Venus hallitsevat sitä/ ja Marsin ja Pimennyksen triplisiteetti merkitsee nälkää ja vaikeita tauteja/ ja rutonomaisia sairauksia/ Vahingollista myrskysäätä/ Siemenen ja Ruohon mätänemistä/ ja kiistaa Hengellisten [henkilöiden] välillä. Sen vaikutus alkaa 237 päivän kuluttua/ ja kestää 2 ja yhden kolmanneksen kuukautta."

Vuoden 1609 almanakan ennustuskirjassa kerrotaan sairauksista 9. kappaleessa: "Sairauksista ja kuolemasta. Tänä Vuonna ovat eniten liikkeellä nämä taudit/ jotka ovat äänenkäheys/ kurkkukipu/ vika maksassa ja mahassa/ ja salaisissa paikoissa [sukuelimissä]/ Ranskantauteja/ ja ripulia/ raivoamista ja pään heikkoutta/ hammassärkyä ja silmätautia/ neljännen päivän horkkaa/ turvonneita ja haavaisia jalkoja/ alasvaluneen pöhötyksen vuoksi jne. Jotkut Kuningattaret tai Ruhtinattaret/ vanhat Aatelismiehet/ mahtavat Kirkonmiehet/ ja Naishenkilöt/ tulevat aloittamaan kuolemantanssin. Suokoon Jumala meille kaikille autuaan hetken. Amen."

Tulevan vuoden ennustuksia selostetaan hieman laajemmin erillisissä suurissa ennustuskirjoissa, joihin viitataan myös pienissä ennustuskirjoissa, ilmeisesti myynnin edistämisen toivossa.

Vuosien 1611–1620 suuressa ennustuskirjassa on lueteltu valintaohjeet, jotka liittyvät kuun ja muiden kiertotähtien välisiin aspekteihin sekä muiden kiertotähtien keskinäisiin aspekteihin. Kaikkiaan 60 erilaisesta valintaohjeesta vain jokunen koskee lääkkeiden käyttöä:

"... ja varo antamasta mitään [lääkitystä] sairaalle/ ellei suuri hätä vaadi. ... äläkä ota Lääkitystä. ... äläkä käytä mitään lääkitystä. ... älä käytä lääkitystä silmiä varten."

Forsius julkaisi myös kuvaukset vuosina 1607 ja 1618 näkyneistä pyrstötähdistä ja niihin liittyviä ennustuksia. Pyrstötähtien uskottiin yleisesti aiheuttavan sairauksia ja kulkutauteja. Eräänä esimerkkinä Forsius mainitsee Euroopassa vuonna 1580 esiintyneen "rintataudin", josta vanhojen virsikirjojen ajantiedossa on maininta "W. 1580 Oli Suomes suuri yskä wuosi."

Astrologiset ennustukset eivät tietenkään voineet osua oikeaan kuin sattumalta ja niitä kohtaan alettiin esittää lisääntyvästi arvostelua ja pilkkaa. Siitä syystä Forsiuskin katsoi tarpeelliseksi selittää vuoden 1610 suuressa ennustuskirjassa laajasti ennustusten virheellisyyksien syitä.

Forsiuksen Physica

Forsius toimi vuosina 1608–1610 Upsalan yliopistossa tähtitieteen professorina. Kaikkia vaikuttimia, jotka saivat Forsiuksen noihin aikoihin kirjoittamaan Johannes Magiruksen latinankielistä Physiologia peripatheticaa myötäilevän ruotsinkielisen teoksen, ei tunneta. Tärkeänä tekijänä on joka tapauksessa ollut hänen halunsa julkaista oppineiden ja viisaiden miesten ajatuksia ruotsinkielellä, jotta myöskin latinaa osaamattomat olisivat voineet päästä tutustumaan niihin. Olihan Forsius ilmaissut saman pyrkimyksen jo aikaisemminkin.

Physican käsikirjoitus valmistui vuonna 1611 ja Forsius on ilmeisesti laatinut sen ainakin osittain ollessaan vankina Örebron linnassa. Teoksen otsikoksi on merkitty "Physica eller Naturlighe tings Qualiteters och Egendomars beskrijfuelse" (Fysiikka eli Luonnon olioiden Laatujen ja Ominaisuuksien kuvaus). Käsikirjoitus on sangen mittava ja käsittää 485 foliokokoista lehteä eli 970 sivua. Siinä on myöskin 22 kuvaa, joista ainakin osa saattaa olla kirjoittajan piirtämiä. Teos on julkaistu painettuna vasta vuonna 1952.

Teoksen alkulehdillä on sisällysluettelon jälkeen mainittu lähteinä Raamattu ja 74 oppinutta miestä, joiden teoksia Forsius on Physicassaan käyttänyt tai lainannut. Näiden lisäksi sivujen marginaalissa tai tekstissä mainitaan 42 muuta oppinutta. Suurin osa heistä on antiikin ja arabialaisen kulttuurin ajalta, mutta joukossa on myös eräitä uudemman ajan oppineita.

Physican perusvire ja esitystapa ovat antiikin kreikkalaisten ja keskiajan skolastikkojen maailmankatsomuksia myötäileviä. Forsius ei hyväksy näiden käsityksiä kuitenkaan ilman muuta ja hän esittää niiden ohella renessanssin kokeelliseen tutkimukseen pyrkivän luonnontieteen tuloksia. Erikoisesti Forsius näyttää olleen kiinnostunut Theophrastus Paracelsuksen (1493–1541) ajatusten ja kirjoitusten seurauksena syntyneestä paracelsistisesta luonnonopista, jonka vaikutus ilmeneekin selvästi Physicassa.

Anatomian ja fysiologian osuus Physicassa on merkittävä, mutta varsinaisen lääketieteen osuus on varsin vähäinen. Vaikka anatomiaa kuvattaessa onkin otettu mukaan uusimpia tietoja, perustellaan elimistön toimintoja täysin antiikin nesteidensekoittumisoppien mukaisesti. Sen lisäksi voidaan Physicassa todeta astrologian ja auktoriteettiuskon voimakas ote. Raamatun vaikutus näkyy selvästi, mutta toisaalta Forsius ei kuitenkaan pidä Raamatun kaikkia tietoja oikeina. Tähtitieteen kohdalla hän korostaa toistuvien havaintojen merkitystä totuuden etsimisessä.

Ensimmäisen kirjan kappaleessa "Luodun Luonnon jaosta, ja niistä tapahtumista, jotka eivät tapahdu Luonnollisella tavalla" kerrotaan mm. pyrstötähdistä, päivänsapista ja kuunsapista, auringon ja kuun kaarista ja kehistä, tähdenlennoista ja muista taivaan tulista sekä maanjäristyksistä. Niiden todetaan syntyvän luonnon syistä, mutta ei kuitenkaan aivan yleisen luonnonjärjestyksen mukaan, minkä vuoksi niillä katsotaan olevan jokin erityinen ennustava tarkoitus. Saman veroisina ilmiöinä pidetään myöskin synnynnäisiä epämuodostumia, esim. ylimääräisiä sormia ja huulihalkioita.

Kuudennen kirjan otsikkona on "Veden Alkuaineesta, ja sen Luontokappaleista". Sen neljännessä kappaleessa Forsius mainitsee apteekkarien "Sperma Ceti'ksi" nimittämän aineen, valaanrasveen, jota tuohon aikaan pidettiin valaan siemenenä tai mätinä, ja toteaa sitä kutsutun suomeksi nimellä "Walaslaucka". Hän kertoo siitä näin: "Sillä sitä löydetään runsaasti Suomesta pohjoiseen pitkin Lapin rannikkoa, ja Suomen Pirkkalaiset ostavat sitä. Se on lämmintä ja kosteaa, veden ja ilman luonnosta sekoittunutta, ja [se] on hyvin voimakasta lääkkeeksi." Valaanrasve on kaskelotista eli pottivalaasta saatavaa öljymäistä, kylmässä jähmettyvää rasvaa. Viidennessä kappaleessa Forsius selittää, miten maariankampela (Heligh Flundra) on luonnoton kala, koska sitä ja muita suuria merikaloja päivittäin syövät ihmiset ovat keripukin vaivaamia, kuten yleisesti nähtiin Norjassa ja Ruijassa. Tuolloin ei vielä tunnettu ravintotekijöiden puutteesta johtuvia sairauksia.

Seitsemäs kirja "Maasta ja mikä siihen kuuluu" kuvaa maan ohella metalleja, mineraaleja, kiviä, suoloja ja kasveja. Sen kolmannessa kappaleessa Forsius tarkastelee mahdollisuuksia tehdä kemiallisin keinoin oikeata ja puhdasta kultaa. Hän pitää Paracelsusta näiden taitojen etevimpänä edustajana. Samassa yhteydessä pohditaan juotavassa muodossa olevan kullan, Aurum potabile, valmistamista lääkkeeksi sekä siitä aiheutunutta kiistakysymystä, joka oli kehkeytynyt kasviuutteita käyttävien galeenisten lääkäreiden ja kemiallisten lääkäreiden välille.

Kahdeksannen kirjan nimenä on "Maan päällä Elävistä Luontokappaleista, jotka tuntevat ja liikkuvat". Siinä käsitellään eläinten rakennetta ja elintoimintoja sekä esitellään eri eläinlajit. Kirjan 16. kappaleessa kerrotaan hyönteisistä ja niihin verrattavista eläimistä. Hämähäkeistä Forsius kirjoittaa: "Hämähäkkien työ on taidokasta ja uutteraa, mutta hyödytöntä, kuten Job sanoo. Kuitenkin niiden verkkoa voidaan käyttää tuoreiden haavojen sitomiseen, sillä ne sekä seisottavat veren että parantavat valtavasti."

Ihmisen fysiologiaan Forsius perehdyttää lukijansa teoksen viimeisessä, yhdeksännessä kirjassa, jonka otsikkona on "Elämästä. Hengestä ja sen voimista". Siinä kuvataan ihmisen ikää, elämää ja kuolemaa, aistien toimintaa sekä sielunelämän ilmiöitä. Neljännen kappaleen otsikkona on "Ihmisen iästä, ja hänen kasvustaan ja riutumisestaan". Luonnon tilan todetaan olevan sellainen, etteivät elolliset olennot pysy pitkään samanlaisina. Ruumis on nimittäin koostunut toisilleen vastakkaisista seikoista, joiden sisäisen toiminnan seurauksena se kuluu ja näivettyy, kunnes se kokonaan kuolee.

Forsius päättää kappaleen näin: "Viimeistä vanhuutta nimitetään kuihtumisen ikäkaudeksi (aetas decrepita), Ukko- ja Akkaiäksi, missä kaikki lämpö vähenee ja luonnollinen neste kuivuu, ruumis menee kurttuun ja painuu kasaan, ja harmaantuu, ja [se ikä] on oikeammin sairautta kuin elämää, se on Melankolinen, kylmä ja kuiva Talven luonnon mukaisesti. Siitä ovat vanhat näin sanoneet:

Optamus Senium veniens non est bene ventum,
Hoc est gibbosum, coecum, surdum, & scabiosum.
Åldrigh att blifua will man wäl,
Kommer han, är han eij häl säl,
Han är krokryggiot, dööf och blind,
Skabbot, och kaller af all wind.
Elies räknar man åldren gement altså:
Itt barn kallas till tijo åhr,
En yngling in till tiughu nåhr.
Tretijo åhr går mans kraft an,
Fyratijo en fuller Man:
Femtije åhr gör Stillestånd,
Sextije föhr åldren tillhånd:
Siutije åhr gammal och grå,
Ottotije lägger i wrå:
Nitije åhr till barna spått,
Mera lefua är inthet gått."

(Ruotsinkieliset säkeet suomennettuna:
Vanhuutta toivoo jokainen,
Vaan harvoin saa hän autuuden,
Sokea on hän, kuurokin,
Syyhyinen, hartein kumarin.
Muuten lasketaan yleisesti ikä näin:
Laps' ollaan ensi kymmeneen,
Ja toinen kuuluu nuoruuteen.
Kun kolmas voimat kasvattaa,
Niin neljäs täydeks miehen saa:
Jo viides päättää kaaren sen,
Ja kuudes alkaa vanhuuden:
Seitsemäs hiukset harmaaks saa,
Kahdeksas nurkkaan pakottaa:
Yhdeksäs lasten pilkkaa ain,
Kauemmin elää vaivaks' vain.)

Nämä säkeet Forsius lisäsi sittemmin vuonna 1620 ilmestyneeseen teokseen "Speculum vitae humanae" (Ihmisen elämän peili), jonka hän käänsi latinasta ruotsiksi.

Yhdeksännen kirjan viidennen kappaleen otsikkona on "Elämästä ja Kuolemasta". Forsius toteaa, että niiden keskuudessa jotka syövät vain hedelmiä, kuten intialaiset, ja niiden jotka syövät vain lihaa ja kalaa, ilman suolaa ja leipää, kuten lappalaiset, islantilaiset ja grönlantilaiset, tavataan harvoin tai ei koskaan sairaita, vaan terveitä ja vanhoja ihmisiä. Hän mainitsee myös, että miehet elävät kauemmin kuin naiset, mihin on syynä miesten suurempi lämpö ja se, että naisten lämpö häviää paljon synnytysten seurauksena. Muuten Forsius esittää lyhyen elämän syinä veden liiallisen määrän elimistön nesteissä, ylenpalttisen siivottomuuden, liian kuuman tai kylmän maan, kylmän ja kuivan temperamentin [alkuaineiden ominaisuuksien koostumuksen], syntymän viat, väärän ravinnon tai ruokajärjestyksen sekä tummuneet ja harvat hampaat.

Seitsemännen kappaleen otsikkona on "Näöstä". Forsius ei hyväksy sellaisenaan Platonin käsitystä, että näkeminen perustuisi silmistä lähteviin säteisiin. Forsius ei kuitenkaan hylkää sitä kokonaan, mutta katsoo näkemisen perustuvan myös ulkoapäin silmään tulevien valonsäteiden vaikutukseen. Erikoisuutena tässä kappaleessa on kaksi Forsiuksen piirtämää näköaistiin liittyvää värien karttaa. Kahdeksannen kappaleen otsikkona on "Kuulosta". Forsiuksen käsitys kuulon fysiologiasta on varsin nykyaikainen. Hän toteaa myös, että puhe on ajatusten tulkki. Yhdeksännen kirjan muissa 11 kappaleessa käsitellään hajuaistia, makuaistia, tuntoaistia, tunteita, tajuntaa, nukkumista ja valveilla oloa, unia ja ennusunia, halua, liikuntakykyä, älykkyyttä, harkintaa ja tahtoa. Näissä kappaleissa ei kuitenkaan ole yleisesti kiinnostavia mainintoja.

Kivikirjojen aikakausi

Kivillä, kivennäisillä ja metalleilla oli jo ammoisista ajoista lähtien ollut jokapäiväisen elämän ohella käyttöä myös monien palvontamenojen yhteydessä. Erikoisia ominaisuuksia uskottiin olevan varsinkin jalokivillä. Kiviin kuviteltiin kätkeytyvän taikavoimia, joita mm. parantajat ja lääkärit käyttivät hyväkseen. Käsitykset kivien salaperäisistä kyvyistä omaksuttiin vähitellen myöskin skolastiikan piirissä ja samanaikaisesti ne sulautuivat astrologian oppeihin.

Ensimmäisen tunnetun kuvauksen kivistä ja niiden maagisista ominaisuuksista on kirjoittanut Rennesin piispa Marbod (1035–1123). Hänen latinankielisen opetusrunonsa nimi oli Liber Lapidum (Kivien Kirja) ja siinä esiteltiin yli 60 kiveä. Se oli alkuna suurelle joukolle lapidariumeja eli kivien kuvauksia, joita ilmestyi seuraavien vuosisatojen kuluessa. Ne olivat kaikki samantapaisia. Jokaista kiveä koskeva esitys jakautui kahteen osaan. Ensimmäisessä kuvattiin kiven alkuperä ja sen laadulliset ominaisuudet, kun taas toisessa selostettiin kiveen liittyviä taikavoimia. Ajalle ominaista oli se, että jälkimmäinen osa oli tavallisesti huomattavasti edellistä laajempi. Paracelsuksen ajatukset metallien ja niiden suolojen hyödyllisyydestä kemiallisesti vaikuttavina lääkkeinä aiheuttivat sen, että kiviä käsitteleviin kirjoihin alettiin ottaa lisääntyvästi mukaan metalleja, kivennäisiä ja suoloja.

Forsiuksen Minerographia

Forsius oli kirjoittanut kivennäisistä, maalajeista, metalleista ja jalokivistä suppeasti jo vuonna 1611 valmistuneessa Physican käsikirjoituksessa. Vuonna 1613 hän sai samasta aiheesta valmiiksi laajemman käsikirjoituksen, jonka otsikkona oli Minerographia. Tämä teos painettiin vasta Forsiuksen kuoleman jälkeen vuonna 1643.

Eräänä syynä teoksen laatimiseen on epäilemättä ollut halu ylistää ihmisille Jumalan luomaa maailmaa ja sen ihmeitä. Toisena vaikuttimena näyttää olleen tarve tehdä tunnetuksi Paracelsuksen käsitykset metallien, kivennäisten ja suolojen käyttämisestä sairauksien parantamiseen. Sen lisäksi Forsiusta on aivan ilmeisesti kiehtonut toive valmistaa kultaa muista metalleista, mihin hän on viitannut myöskin aikaisemmin vuoden 1610 suuressa ennustuskirjassa.

Suurin osa 190-sivuisen Minerographian tiedoista on peräisin antiikin ajan ja arabialaisen kulttuurin oppineilta sekä tunnettujen astrologien teoksista. Näiden lisäksi mainitaan Paracelsus ja muutamia muitakin myöhemmän ajan nimiä. Metallien, kivennäisten ja jalokivien maagisten ominaisuuksien kuvaamisen ohella teoksessa annetaan käytännön ohjeita siitä, miten voidaan hävittää rottia, parkita nahkoja, säilyttää taulujen värit ja poistaa karvat ihosta. Sen lisäksi siinä varoitetaan lyijyä, arsenikkia ja elohopeaa sisältävien aineiden myrkyllisyydestä. Huomiota kiinnittää, että Forsiuksen mielestä Jumalan tahdon mukaan kaikkea hallinnut astrologia ei vaikutakaan kemiallisiin tapahtumiin, jotka noudattavat siitä riippumattomia luonnonvoimia. Aivan ilmeisesti Paracelsuksen opeilla on ollut huomattava merkitys Forsiuksen esittämiin ajatuksiin.

Esipuheen jälkeen kirjassa on kaksi hakemistoa. Ensimmäinen on "Hakemisto kaikista Kivennäisistä/ ja Jalokivistä jotka tässä Kirjassa on kuvattuina." Toisena on "Hakemisto Sairauksista/ jotka tässä Kirjassa ovat [mainittuina]/ ja Keinot niitä vastaan." Jälkimmäinen on siten asiahakemisto, jossa taudintilojen lisäksi mainitaan monenlaisia muitakin asioita. Päähakusanoja siinä on kaikkiaan 207.

Jälkimmäiseen hakemistoon otetuista sairauksista voidaan mainita esimerkkeinä: Vaikea hengitys, Pyörtyminen, Myrkyllisen eläimen purema, Rakkosäryn poistaminen, Kaatumatauti, Ylenmääräinen lihavuus, Sikiön pitäminen kohdussa, Syyhy, Maksan viat, Sisälmysmadot, Korvien puhdistaminen, Ulostaminen, Halvaus, Rosokynnet, Hammassärky, Nenän ylimääräinen liha [polyypit] jne. Muita hakemistossa mainittuja aiheita ovat esimerkiksi: Kasvojen kirkkaus ja sen aikaansaaminen, Alkemia Kullan valmistuksessa, Tulla toisten arvostamaksi ja kaunopuheiseksi, Pahan hengen pois ajaminen, Lasten pitäminen kehdossa, Kyyhkysten houkutteleminen, Tulen sammuttaminen, Vihamiesten voittaminen oikeudenkäynnissä, Neitsyyden selville saaminen, Rakkauden voimistaminen, Salaman välttäminen, Siveettömyyden pois ajaminen, Tapojen parantaminen, Omaisuuden kartuttaminen jne.

Teos jakautuu kolmeen eri kirjaan, joista ensimmäisellä on otsikkona "Erilaisista Maalajeista ja Kivennäisistä", toisella "Metalleista/ ja mitä niiden avulla ja niistä syntyy", ja kolmannella "Lithographia, Kivien Kuvauksesta". Erityisen tärkeitä kemiallisia aineita sairauksien hoidon kannalta olivat Minerographian mukaan mm. aluna, arsenikki, booraksi, antimoni, rikki, elohopea ja lyijy. Seuraavassa on eräitä esimerkkejä kirjassa kuvattujen mineraalien, metallien ja kivennäisten lääkinnällisistä ominaisuuksista.

Rikistä kerrotaan teoksessa seuraavasti: "Elävä [luonnollinen] Rikki on hyödyksi Myrkyille/ Yskälle/ Hengenahdistukselle/ ja niille jotka yskivät paksua Limaa/ kun sitä nautitaan Munan kanssa/ tai kuten eräät arvelevat Munan ruskuaisen kanssa/ tai kun hengitetään sen Savua. Samalla tavalla se edistää myös synnytystä/ ja puhdistaa Emän [kohdun]/ kun sitä savustetaan alhaalta päin. Pantuna munan kanssa myrkyllisen eläimen puremaan/ se parantaa sen. Se on samoin [hyödyksi] Munan kanssa käytettynä kulkutaudissa/ ja kun on käyttänyt sitä/ on ulostamisen jälkeen käytettävä jotakin [seuraavista]/ kuten Diafenica, Diacarchami, Flectuarium de Suco Rosarum. Ja sen jälkeen on varottava Sianlihaa/ Maitoa ja Viiniä/ niin kauan että Luonto itse huomaa/ että sellainen [mainittu] Myrkky on hävinnyt. Rikkijauhe nautittuna löysän Munan kanssa/ ajaa myös pois Loan [liman] Rinnasta: Kuten myös Keltataudin.

Sekoitettuna Tärpättipihkan kanssa se poistaa Pitalin läiskät/ Savipuolen/ ja Rosokynnet. Etikan kanssa [iholle] levitettynä/ se poistaa myös Pitalinläiskät/ ja valkopälvet [vitiligines]. Kun tehdään Voide Rikistä ja Salpietarista/ ja sivellään Syyhyyn/ häviää se. Samoin/ ota survottua Rikkiä/ ja survottuja Laakerinmarjoja/ sekoita Sianihran kanssa/ ja voitele Ruumiisi sillä Tulen ääressä/ ja paahda se sisään Ruumiiseen/ [niin] se karkottaa nopeasti Syyhyn/ kuten minä olen sitä kokeillut. Rikki[pulveri] poistaa Kaatumataudin/ kun sitä sirotellaan täysi Lusikallinen Otsalle/ tai nautitaan Munakeiton kanssa. Se estää pään raskautta ja märkyyttä/ ja poistaa Hien. Veden ja Salpietarin kanssa [iholle] siveltynä/ se lievittää Kihtiä. Jos ei kuule hyvin/ silloin on otettava Piipun avulla Rikin savua Suuhun/ se auttaa. Savu herättää myös Horroksissa olevat. Se seisahduttaa kaikenlaisen Veren[vuodon]. Viinin ja Hunajan kanssa [sekoitettuna] se parantaa sattuneet tai Iskun saaneet Korvat. Avicenna sanoo että Rikkipulveri Etikan kanssa sekoitettuna parantaa syyhyn tai kutinan. Alkemistit polttavat Rikistä varsin kallisarvoista Öljyä tai Balsamia/ niin voimakasta/ ettei se päästä elävää Ruumista eikä kuollutta/ kärsimään mistään mädäntymisestä/ vaan säilyttää sen pilaantumatta/ ettei mikään Taivaan vaikutus/ tai Alkuaineiden vaihtelu ja Vaikutus/ voi sitä tai sen alkuperäistä Laatua ja Luontoa vahingoittaa. Dioscorides, Andernach, Weckerus."

Kulta on metalleista kaikkein puhtain ja jaloin, auringolle nimetty. Siitä teoksessa kirjoitetaan näin: "Kulta on kaikkien Metallien ja Mausteiden keskuudessa voimakkain ja parhaiten koostunut aine/ lämmin ja kuiva ilman yhtäkään astetta [muita ominaisuuksia]/ se on koostunut Auringon luonnosta. Siten se vahvistaa ihmeellisesti sydäntä/ ja elämää elvyttävää voimaa Ihmisessä. Sitä nautitaan niissä lääkityksissä [Recepter]/ jotka ovat mustaa sappea ja Melancholiaa vastaan. Ja lisäksi/ kun on parannettava jotakin polttamalla/ mitä kutsutaan Cauteriumiksi/ sopii kuuma tai polttava Kulta siihen paljon paremmin kuin muut metallit/ sillä se mikä sen jälkeen irtoaa/ paranee jälleen nopeasti. Kun [joku] pitää Kultaa suussa/ se poistaa pahan hajun hänestä. Kullan sirut/ viilanlastut tai vasaransile/ hyvin pieneksi ja hienoksi jauhettuna/ niin että niitä voi tuskin tuntea/ ja ripoteltuna silmiin/ vahvistaa niiden Näköä. Sitä juodaan sydämen vikoja/ ja suurta surua vastaan. Kulta virkistää sekä elämää elvyttävää että tunteiden Henkeä Ihmisessä/ ja on hyödyksi Sydämensärkyä/ ja Sydänkourausta/ Säikähtämistä/ Synkkämielisyyttä/ Kaatumatautia/ ja Pitalia vastaan. Tapa käyttää sitä on kahdenlainen/ ensiksi sitä pannaan kuumana Keittoihin/ tai mehuihin/ tai tislattuun veteen. Sitten [toiseksi] sitä valmistetaan Pulveriksi. Ja lopuksi sitä valmistetaan [alkemian] taidolla Öljyksi [öljymäiseksi nesteeksi]."

Kivistä arvokkain oli timantti. Siitä kerrotaan teoksessa seuraavasti: "Timantti poistaa yönpelon/ sillä sehän hillitsee mustaa sappea eli Melancolea/ ja vahvistaa Sielua/ ja elämää elvyttäviä Henkiä/ jotka lähtevät sydämestä. Ja pelko tulee sydämestä. Sen [timantin] sanotaan tekevän onnettomaksi sen/ joka sitä kantaa mukanaan. Sillä se on vastoin Mieltä ja Sielua/ [samoin] kuin Aurinko vastoin silmää/ joka [aurinko] pikemmin tärvelee Näön kuin kirkastaa sitä/ kuten Cardanus tästä kertoo. Kun sen [timantin] sitoo vasemmalle Sivulleen/ on se hyvä Vihollisia/ Kiistoja ja Riitoja/ ja Petosta vastaan. Tämä kivi puhdistaa vihoittelevia Poskipäitä ja Hampaita. Ja [se] poistaa pahoja Unia/ ja Myrkkyä/ ja ilmaisee sen Ihmisessä: Sillä hän tulee märäksi ja hikoilee/ jossa on Myrkkyä. Se pysäyttää Kuukautisvuodon/ niillä jotka ovat pahojen henkien riivaamia/ tai muuten ovat Raivopäisiä/ kun panee heille [timantti]Sormuksen Suun eteen."

Forsius, aikansa tiedonjulkistaja

Sigfridus Aronus Forsius oli varsin tuottelias kirjoittaja ja häneltä säilynyt kuutisenkymmentä kirjallista tuotetta, kirjoja, almanakkoja, ennustuskirjoja, onnittelurunoja, käsikirjoituksia, kirjelmiä ja kirjeitä. Sen lisäksi on olemassa tietoja ainakin kolmesta kadoksiin joutuneesta käsikirjoituksesta. Forsius oli ajalleen ominaisella tavalla uskonnon, astrologian, auktoriteettiuskon ja taikauskon vallassa. Siitä huolimatta hän toi kirjoituksissaan esiin myös eräitä uuden ajan aatteita. Hän kiisti Raamatun oikeassa olemisen eräissä asioissa, hän oli kiinnostunut Paracelsuksen esittämästä luonnonfilosofiasta sekä kemiallisten aineiden merkityksestä ja hän kuvasi painotuotteissaan ensimmäisen kerran Ruotsissa Kopernikuksen aurinkokeskisen maailmankuvan. Forsiuksella oli harras halu kertoa kansalle sen omalla kielellä, tässä tapauksessa ruotsiksi, Jumalan luoman maailman kauneudesta ja oppineiden miesten saavutuksista. Tässä tarkoituksessa hän julkaisi myös almanakkansa ja niiden opastukset lääkintätaidon hyväksi.

Lähdekirjallisuus:

Forsius, A.: Luettelo Sigfridus Aronus Forsiuksen (n. 1560–1624) kirjallisesta tuotannosta. Bibliophilos 1: 6–10, 1982. Lisäys Bibliophilos 3: 96, 1982.

Forsius, A.: Sigfridus Aronus Forsius almanakantekijänä, Bibliophilos 4: 97–105, 1986.

Forsius, A.: Sigfridus Aronus Forsius tähtitieteilijänä. Bibliophilos 1: 9–14, 1986.

Forsius, S. A.: Almanakat ja ennustuskirjat, katso edellä: Forsius, A.: Luettelo Sigfridus Aronus Forsiuksen (n. 1560–1624) kirjallisesta tuotannosta.

Forsius, S. A.: MINEROGRAPHIA, Thet är Mineralers/ åthskillighe Jordeslags/ Metallers eller malmars och Edle Steenars Beskrifwelse. Aff förnemlige Authoribus sammanhämptat/ och medh flijt disponerat Vthi Tree Böker/ Aff M. SIGFRIDO ARONO FORSIO. Nu medh eghen bekostnadt vplagdt och aff Trycket förfärdigat. I Stockholm/ hoos Ignatium Meurer/ Åhr 1643. – Facsimile, Forssa 1973 (alkulauseen kirjoittanut A. Laitakari).

Forsius, S. A.: Physica Eller Naturlighe tings Qualiteters och Egendomars beskrijfuelse. (Käsikirjoitus vuodelta 1611, Kungliga Biblioteket, Stockholm). – Painettu: Sigfridus Aronus Forsius Physica (Cod. Holm. D 76), utgiven av Johan Nordström. I. Text. Uppsala 1952 Klemming, G. E. och Eneström, G.: Svenska almanackor, kalendrar och kalendariska skrifter intill 1749. Stockholm 1878.

Lithberg, N.: Almanackan. Från astrologisk rådgivare till svenska kalender. Svenska humanistiska förbundet, 40. Stockholm 1933.

Lodén, L. O.: Tid, en bok om tideräkning och kalenderväsen. Stockholm 1968.

Martin, E.:Im Stein ist Heil. Medizin und Magie in mittelalterlichen Steinbüchern. Die Grünenthal Waage, Band 6, 4: 136–140, 1967.

Missale Aboense, Lübeck 1488, Facsimile Porvoo – Helsinki 1971 (Postscriptum M. Parvio).

Sigfridus Aronus Forsius Physica. I, Text. Utg. av J. Nordström. Uppsala 1952 (Katso edellä Forsius, S. A.: Physica.).

SPECULUM VITAE HUMANAE, Om Menniskionnes leffuerne/ Från thet första hon födhes/ in til hennes dödzdagh/ och then ytterste Domen/ Medh stoor vnderwijsning och lärdom/ til Menniskians nytta/ och hennes siäls saligheet/ Fordom for hundrat åår skriffuit/ och nw i liuset framstält/ och förswenskat aff S. A. F. Tryckt i Stockholm/ hoos Ignatium Meurer/ åhr 1620 [alkuperäisen teoksen tekijä on tanskalainen Michael Nicolai, kääntäjä Sigfridus Aronus Forsius].

Strandberg, H.: Saunomispäivistä Ruotsi-Suomessa ilmestyneiden vanhojen almanakkojen mukaan vuodesta 1585 vuoteen 1725. Sauna N:o 2, 6–10, 1979.

Taavitsainen, I.: Middle English Lunaries, A Study of the Genre, Memoires de la Société Néophilologique de Helsinki, Tome XLVII, (Acad. diss.), Helsinki 1988.

Vallinkoski, J.: Suomen almanakat ja kalenterit 1608–1956. Suomen almanakan juhlakirja. Helsinki 1957.

Zusammenfassung

Sigfridus Aronus Forsius als Vermittler der Heilkunde zu Beginn des 17. Jahrhunderts

Sigfridus Aronus Forsius (ung. 1560–1624) war finnischer Theologe und Polyhistor, der in seinem Werk auch medizinische Themen behandelte. Als erster finnischer Herausgeber von Kalendern publizierte Forsius auch eine Reihe sogenannter Prognosticas sowie einige naturwissenschaftliche Schriften. Besonders hervorzuheben seien hier das umfassende Manuskript "Physica" über Naturkunde und die Publikation "Minerographia" über Mineralien, Erdarten, Metalle und Steine.

Die Anschauungen von Forsius auf dem Gebiet der Medizin stimmten noch mit der antiken Humorallehre überein. Er war ebenfalls ein begeisterter Anhänger der antiken Astrologie. Auf dem Gebiet der Alchemie war Forsius von Theophrastus Paracelsus und dessen Naturphilosophie beeinflusst. Im Werk von Forsius fand ausserdem das heliozentrische Weltbild des Kopernikus seine erste Beachtung in Schweden.

Der starke persönliche Wunsch von Forsius, die Schönheit von Gottes Schöpfung und die Errungenschaften von Gelehrten dem Volk in seiner Muttersprache (d.h. schwedisch) näherzubringen, war auch der Antrieb zur Herausgabe von Kalendern mit medizinischen Ratschlägen.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON