Arno Forsius

Sairauksien joukkopelko

Sairauteen liittyy monenlaisia pelkoja, osittain yksittäisten ihmisten tuntemia, mutta ajoittain myös sairastumisen uhkaan liittyvää joukkopelkoa. Sen edellytyksenä on, että pelon kohde on julkinen ja suuremman joukon tietoisuudessa. Kulkutautien ja tartuntatautien ohella joukkopelot ovat kohdistuneet myös ergotismiin eli torajyvämyrkytykseen ja syöpään sekä viime vuosina säteilykatastrofeihin. Sairauksien syiden ja leviämisen tultua järkiperäisesti selvitetyksi sekä sairauksien torjuntakeinojen kehityttyä ovat eräät entiset joukkopelot rajoittuneet yksilöiden peloiksi, esimerkkinä tuberkuloosin pelko.

Sairauksien varokeinot

Aikaisemmin yhteiskunnassa määrättiin pelättävien sairauksien kohdalla käytettäväksi erityisiä varotuskeinoja, jotka olivat myös lisäämässä kyseisten sairauksien pelottavuutta. Pelättävien sairauksien uhreja on sijoitettu asumaan syrjäisille tai vaikeapääsyisille seuduille, esim. vuoristoon tai saaristoon. Heijastumia siitä on havaittavissa aivan lähimenneisyydessäkin tuberkuloosiparantoloiden ja mielisairaaloiden rakennuspaikkojen valinnassa. Pelottavien tautien kohdalla on usein päädytty etsimään syntipukkeja, joihin pelon aiheuttamat aggressiot on purettu, jopa väkivaltaisin keinoin. Syntipukeiksi ovat joutuneet ennestään pelätyt, vihatut ja poikkeavat yksilöt tai väestöryhmät.

Lepra eli pitali

Lepra oli yleinen sairaus vanhalla ajalla kaikkialla maailmassa. Taudin aiheuttajaa ei tiedetty, mutta kokemuksen mukaan tauti oli tarttuva. Pelkoa lepraa kohtaan aiheuttivat sekä taudin tarttuvuus että sen ulkonäköä tärvelevä taudinkuva. Keskiajalla leprapotilaita varten perustettiin erityisiä leprosaarioita syrjäisiin paikkoihin. Lepraa pelätään edelleenkin siellä, missä sitä esiintyy. Kristinuskon vaikutusalueilla näyttää olevan suurempi taipumus kuin muissa kulttuuripiireissä eristää lepratautiset kokonaan yhteisöstä. Siten Vanhan testamentin käsitykset tautia sairastavien saastaisuudesta vaikuttavat vieläkin.

Paiserutto

Paiseruttoepidemioihin on aina liittynyt suurta pelkoa taudin korkean kuolleisuuden vuoksi. Vuosina 1348–1351 ja useina niitä seuranneina vuosina Euroopassa esiintyneen paiseruttoepidemian aikana uskottiin, että tautia aiheutettiin myrkyttämällä kaivoja tai käsittelemällä taloja ruttovoiteilla. Syyllisiksi epäiltiin siihen aikaan noitia ja juutalaisia, joita tuomittiin kuolemaan ja poltettiin roviolla.

Suomessa vuosina 1710–1711 raivoneen paiseruttoepidemian aikana annettujen ohjeiden mukaan oli talot, joissa ruttoa oli todettu, merkittävä portin päälle laitettavalla mustalla ristillä, "että itzecukin taidais sitä cartta, ja wahingosta itzens cawahta." Sairaudesta parantuneiden oli kadulla kulkiessaan käytettävä näkyvää merkkiä, miesten kolmikyynäräistä valkeaa sauvaa ja naisten valkeaa liinaa, että jokainen "selkiän merkin ja warotuxen sijtä hawaitzis".

Kuppatauti

Kuppatauti on luultavasti tullut Amerikasta Eurooppaan 1400-luvun lopulla "uuden maailman" löytämisen jälkeen. Tuolloin kuppatauti oli ankara sairaus, jonka toinen vaihe, ihottumavaihe, oli myös selvästi ulkopuolisten silmiin näkyvä. Tauti saattoi silloin tarttua muutenkin kuin sukuelimissä olevien ihovaurioiden kautta sekä välillisesti myös esineiden ja vaatteiden mukana. Suomessa kuppatauti levisi merkittävästi vuosien 1808–1809 Suomen sodan jälkeen. Kansaa pyrittiin valistamaan kuppataudin vaaroista monin eri tavoin, mm. kirkkojen saarnatuolista julistamalla ja kirjoitettuja ohjeita jakamalla. Kaikesta valistuksesta ja varottelusta oli toisinaan seurauksena jopa sairaalloista kuppataudin pelkoa, jonka tiedetään olleen melko yleistä jo 1850-luvulla. Pelon kautta kesti peräti sata vuotta, kunnes kuppatauti saatiin hallintaan 1950-luvulla penisilliinihoidon ansiosta.

Aasialainen kolera

Aasialaista koleraa alkoi esiintyä Euroopassa 1800-luvun alkupuolella matkustamisen ja erityisesti höyrylaivaliikenteen vilkastumisen seurauksena. Maailmanlaajuisten koleraepidemioiden aikana kolera aiheutti pelkoa ja kauhua joka puolella, sillä se aiheutti vajaan vuosisadan aikana miljoonia kuolemantapauksia ympäri maailmaa. Vasta 1800-luvun lopulla, kun koleran aiheuttaja (Vibrio cholerae) oli löydetty, voitiin koleraan ja sen tartunnanvaaraan suhtautua enemmän järkiperäisesti.

Vuoden 1831 koleraepidemian aikana ilmeni Suomessakin muutamin paikoin väestön pelon, taikauskon ja ennakkoluulojen seurauksena väkivaltaisuuksia. Mäntsälässä koleraa hoitamaan lähetetty lääketieteen opiskelija Lars Isac Ahlstubbe sai rauhallisella käyttäytymisellään taltutetuksi raivostuneet, seipäillä aseistautuneet pitäjäläiset. Salmin pitäjässä rahvas murhasi nimismies Georg Neiglick'in, koska tämän tarmokkaasti toimineen virkamiehen epäiltiin myrkyttäneen kansaa. Murhan johdosta senaatti tuomitsi 43 henkilöä kuolemaan. Kuolemaantuomitut tosin armahdettiin, mutta pääsyylliseksi katsottu talonpoika Andrei Afanasjev ja 12 muuta vietiin elinajaksi Siperiaan.

Tuberkuloosi

Keuhkotuberkuloosin eli keuhkotaudin pelkoa alkoi esiintyä, kun sairaus alettiin ymmärtää tarttuvaksi ja kun sen leviämisen ehkäisemisessä alettiin suositella tiettyjä varokeinoja. Pelko suorastaan lisääntyi 1880-luvun alkupuolella, jolloin Robert Koch osoitti keuhkotaudin aiheuttajaksi tuberkuloosibakteerin. Pelkoa aiheutti varsinkin se, että keuhkotaudin tiedettiin tarttuvan välillisesti, ilman kosketusta keuhkotautia sairastavaan, jolloin tartunnan vaara periaatteessa oli piilevänä kaikkialla. Juuri tuberkuloosin tartunnan varaa olikin perustana yleiselle "basillikauhulle". Tuberkuloosin pelko on Suomessa vähentynyt nykyään ratkaisevasti, kun sen tartunnan vaarasta ei ole tarvinnut enää varotella, tartuttavien tapausten lähes hävittyä 1960-luvulta lähtien. Viime aikoina tosin tautia on ollut eräissä maissa jälleen runsaammin ja osa todetuista tapauksista on ollut vastustuskykyisiä lähes kaikille tuberkuloosin lääkkeille.

AIDS

Kuolemaan johtavan AIDSin (aquired immune deficiency syndrome) pelko heräsi 1980-luvun alussa sairauden tultua laajemmin julkiseen tietoisuuteen. Joukkopelkoa tautia kohtaan esiintyy sen johdosta, että HIV:n (human immunodeficiency virus) aiheuttaman AIDSin yleistyessä tartunnan vaara sukupuolisen kanssakäymisen seurauksena ja myös sairaille suoritettavien toimenpiteiden yhteydessä alkoi vastaavasti lisääntyä. Suomessa AIDS -tapausten lukumäärä ei ole onneksi kasvanut lainkaan alun perin ennustetulla tavalla. Sen sijaan taudista on tullut monilla alueilla muualla maailmassa yleisin yksittäinen kuolinsyy ja viruksenkantajien osuus väestöstä on joissakin maissa jopa yli 40 %. Tautiin ei ole parantavaa lääkettä, mutta sen etenemistä voidaan lääkkeillä hidastaa.

Muita pelottavia sairauksia

Rabies eli raivotauti tai vesikauhu oli ajoittain merkittävä pelon aiheuttaja 1700-luvulta aina 1900-luvun alkupuolelle saakka. Viimeksi keväällä 1988 esiintyneet tapaukset saivat aikaan lyhytaikaisen joukkopelon.

Vielä 1800-luvun puolivälin tienoilla ns. vetotaudin (raphania) syy oli tuntematon. Taudin oireina esiintyi suonenvetoja ja kipuja sekä raajojen kärkiosien kuolioita. Kysymyksessä oli ergotismi eli torajyvämyrkytys, jonka syynä olivat ravinnon mukana elimistöön joutuneet torajyväalkaloidit. Tauti aiheutti suurta pelkoa ja Suomessakin kansa epäili sitä paikoin mustalaisten ja jopa virkamiesten aiheuttamaksi.

Polio, poliomyelitis eli lapsihalvaus, muuntui 1800-luvun lopulla tavanomaisesta pikkulasten kuumetaudista hermohalvauksia aiheuttavaksi varttuneempien lasten ja aikuisten sairaudeksi. Tautia kohtaan esiintyi laajasti pelkoa 1950-luvun puolivälissä alkaneen epidemian yhteydessä, kunnes tauti saatiin hallintaan rokotusten avulla. Pelko syttyi jälleen lyhyeksi ajaksi vuoden 1984 lopulla muutaman uuden poliotapauksen jälkeen.

Influenssaepidemiat ovat myös olleet joukkopelon kohteena suuren julkisuuden vuoksi, vaikka erityisen vaikeaa epidemiaa ei olekaan ollut vuoden 1918 "espanjankuumeen" jälkeen. Viime vuosina pelko näyttää vähentyneen, kun tavallisimpia influenssatyyppejä vastaan on kehitetty rokotteita ja usko rokotusten tehoon on lisääntynyt.

Syövän pelko on tullut ajankohtaiseksi vasta 1900-luvun alkupuolella. Siihen on vaikuttanut syövän yleistyminen, sen huonot paranemistulokset, sairauteen liittyvät kivut sekä syöpään liittyvien asioiden runsas käsittely julkisuudessa. Syövän parantuneiden hoitotulosten ansiosta pelko on viime vuosina vähentynyt.

Alzheimerin tauti eli vanhuuden tylsistymistä aiheuttava aivosairaus on lisääntynyt merkittävästi, kun vanhojen ihmisten lukumäärä ja suhteellinen osuus väestössä on noussut melko nopeasti. Alzheimerin tautia on esiintynyt myös jo 50–60 -vuoden ikäisissä ihmisissä. Tätä muistamattomuutta ja myöhemmin avuttomuutta aiheuttavaa tautia on kuvattu usein tiedotusvälineissä ja sitä kohtaan on alkanut yleisesti esiintyä pelkoa.

Säteilysairauden joukkopelko on syntynyt atomipommin tuhojen seurauksena toisen maailmansodan jälkeen. Ydinvoimalaonnettomuudet eri puolilla maailmaa ja erityisesti Tshernobylissä keväällä 1986 ovat syystäkin olleet sitä pahentamassa.

Lehmissä 1980-luvun lopulta esiintynyt BSE-tauti (bovine spongious encephalopathy) eli "hullun lehmän tauti", jonka aiheuttaja on toimintatavaltaan yhä tuntematon taudinaiheuttaja, prioni. Tauti on tarttunut sairaista lehmistä valmistetusta ravinnosta myös ihmisiin. Tautia pidetään eräänä Creutzfeld-Jacobin taudin muunnoksena, jossa taudin itämisaika on lyhyempi ja taudin kehitys nopeampi. Tauti herätti 1990-luvulla nautojen laajan BSE-epidemian aikana suurta pelkoa varsinkin Euroopassa. Pelko on kuitenkin laantunut, kun nautojen epidemia saatiin kuriin ja kun ihmistartuntojen määrä jäi melko vähäiseksi.

Maailman epävakainen poliittinen tilanne, terrori ja sodan uhka ovat luoneet 1900-luvun lopulta alkaen pelkoja biologisia aseita kohtaan. Käytännön kokemuksia on saatu pernaruton levittämisestä, ja isorokon uhka näyttää lisääntyneen.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1990: 33: 3058–3059. Lisätty ja tarkistettu helmikuussa 2003.

Kirjallisuutta:

Useat lääketieteen historian teokset.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON