Arno Forsius

Salernon koulun terveysopas

Italiassa 1000-luvun ensimmäisellä vuosisadalla kukoistukseensa kohonnut Salernon lääketieteellinen koulu aiheutti syvällekäyvän muutoksen lääketieteen opetuksessa. Salerno oli jo antiikin aikana ollut kylpyläkaupunki kuuluisine terveyslähteineen ja 900-luvun alusta lähtien siellä oli joukko lääketieteen opettajia, jotka muodostivat Civitas Hippocratican, lääkärien ammattikunnan.

Salernon koulussa yhdistyivät kreikkalainen, latinalainen, juutalainen ja arabialainen kulttuuri. Vaikka suuri osa opettajista olikin kirkonmiehiä, opetettiin lääketiedettä vapaasti ja opettajien joukossa oli papiston "vapauttamia" naislääkäreitäkin, mm. Trotula. Koulussa opetettiin anatomiaa, mutta ruumiinavauksia tehtiin vain sioilla. Koulun piirissä koottiin myös ensimmäinen keskiaikainen farmakopea. Siellä kehitettiin kirurgiaakin, jota jouduttiin käytännössä soveltamaan vammautuneisiin pyhiinvaeltajiin.

Etelä-Italiassa alettiin vaatia 1140-luvulla lääkäreiltä Salernon koulussa suoritettu tutkinto. Keisari Fredrik II, tieteen ja lääketieteen suojelija, määräsi vuonna 1231, että Salernon koulun opetusohjelmaan tuli kuulua kolme vuotta logiikkaa, viisi vuotta lääketiedettä ja päätteeksi yksi vuosi käytännön työtä ennen diplomin myöntämistä.

Varsinaisten ammatillisten kirjojen rinnalla Salernossa julkaistiin myös kansanomaisia terveyskirjoja ja -oppaita, joiden määrä ja vaikutus oli varsin merkittävä. Tunnetuin niistä on Regimen sanitatis Salernitanum, Salernon koulun terveysopas.

Salernon koulun terveysopas muodostuu kokoelmasta lääketieteellisiä muistisäkeitä, jotka oli perimätiedon mukaan alunperin lähetetty eräälle Englannin kuninkaalle oikean elämäntavan ohjeeksi. Se oli keskiajan lopulta aina kauas uudelle ajalle saakka halutumpi ja pidetympi kuin mikään muu terveysopas. Sen säkeistöjä kopioitiin yhä uudelleen ja vuoteen 1500 mennessä se oli painettu vähintään 40 kertaa ja 1800-luvun puoliväliin mennessä jo yli 250 kertaa, pääasiallisesti Saksassa, Ranskassa ja Italiassa.

Aikaisemmin on oletettu, että kokoelma olisi syntynyt jo vuonna 1101. Etsittäessä sellaista Englannin kuningasta, joka olisi pitänyt yllä erityisiä suhteita Salernoon, oli päädytty Robert Lyhytsaappaaseen, joka oleskeli siellä palatessaan ensimmäiseltä ristiretkeltä (1096– 1099) ja joka veljensä Williamin kuoleman (1100) jälkeen pyrki Englannin kuninkaaksi, kuitenkin tuloksetta.

Nykyään tiedetään Karl Sudhoffin tutkimusten perusteella, että Salernon koulun terveysopas on koottu vanhempia muistisäkeitä käyttäen 1200-luvun lopussa tai 1300-luvun alussa. Osa säkeistä on peräisin aleksandrialaisen Claudios Ptolemaioksen (noin 140 jKr.) astrologisista kirjoituksista. Keisari Fredrik II:n pyytäessä vuonna 1240 terveydenhoidollisia elämänohjeita ei hänelle mainittu mitään Salernon terveysoppaasta, joten sitä ei ilmeisesti ollut silloin vielä olemassa. Opas ilmaantuukin esiin vasta 1300- luvun alun käsikirjoituksissa, minkä perusteella saadaan mainittu takaraja.

Kysymykseen siitä, onko Salernon koulun piirissä joku tietty henkilö erityisesti ollut vastuussa oppaan keräämisestä, on annettu vastauksena kaksi nimeä, Giovanni (Johannes) Milanolainen (1200- luku) ja Arnaldus Villanovalainen (1235–1313). Oppaan eräissä 1300–1400- luvun käsikirjoituksissa mainitaan, että Johannes Milanolainen, parannustaidon huomattava tohtori, oli koonnut yhteen Salernon lääketieteen parhaan ytimen ja saavauttanut kaikkien korkeakoulun opettajien hyväksymisen. Tämän lisäksi hänestä ei tiedetä mitään, mikä voisi auttaa oppaan syntyhistorian selvittämisessä. Arnaldus Villanovalainen kuului keskiajan tunnetuimpiin lääketieteilijöihin ja uudistusintoisiin maallikkoteologeihin. Hän on jättänyt jälkeensä runsaasti tieteellisiä tutkimuksia, joiden joukossa on oppaan eräs muunnelma Aragonian kuningasta varten. Arnaldusta on sen perusteella pidetty oppaan tekijänä tai kokoajana.

Keskiaikaa ja varhaista uutta aikaa Salernon terveydenhoito-ohjeiden tekijä ei näytä askaruttaneen. Heille riitti tämä kokoelma, jota saattoi omien tietojen tai tarpeiden mukaan lisätä tai supistaa. Arnalduksen kokoelmassa oli ollut 364 säettä, mutta tavattujen kokoelmien säemäärä vaihteli 19 ja 1100 välillä. Kaiken kaikkiaan on löydetty 3520 eri säettä, jotka on pantu Salernon koulun tiliin. Joissakin kokoelmissa mainitaan niiden saajaksi muitakin kuin Englannin kuningas, eräissä Kaarle Suuri tai Ranskan kuningas ja kokoelmien tekijäksi vastaavasti Pariisin lääketieteellinen koulu.

Eräässä Saksasta löydetyssä Salernon koulun terveysoppaan käsikirjoituksessa on 375 säettä. Ne muodostavat 153 kahden tai kolmen säkeen säkeistöä, jotka voidaan jakaa kolmeen pääjaksoon. 1. jakson säkeistöt (1–74) muodostavat varsinaisen terveysoppaan ja siihen kuuluvat säkeistöt tavataan lähes identtisessä muodossa monissa muissakin terveysohjeissa. 2. jakson säkeistöt (75–142) käsittävät tietoja hyödyllisistä ja vahingollisista ruoista sekä lääkeyrteistä. 3. jakson säkeistöt (143–153) kertovat potilaasta, lääkäristä ja sairastamisesta.

Ensimmäisen jakson ensimmäisessä säkeistössä (1) mainitaan ohjeiden saaja, tekijä ja ohjeiden aihe. Varsinaiset terveysohjeet alkavat ohjeilla sielun ja mielen parhaaksi (2–5). Sen jälkeen seuraa ohjeita unesta, aamutoimista ja oikeasta pukeutumisesta (6–9). Seuraavana on ruokailua yleisesti (10–17) ja erityisesti munia (18), munuaisia (19) ja kalaa (20–21) koskevia ohjeita. Sen jälkeen seuraa ohjeita juomisesta yleisesti (22–23) sekä erityisesti viinistä ja simasta (24–26). Ruokailun jälkeen kehotetaan pesemään kädet (27). Seuraavaksi esitellään joukko kasviksia (28–31). Sitten käsitellään kylpemistä syömisen jälkeen (32), päivällä nukkumista (33) sekä virtsan, ulostuksen ja pierun pidättämistä (34–35). Säkeistöt kirsikoista, leivänkuorista, juustosta ja sipulista (36–37) on otettu mukaan, koska mainitut ravintoaineet vaikuttavat vatsan toimintaan. Seuraavat säkeistöt (38–42) on omistettu kylpemisen ohjeille. Sen jälkeen varotetaan jälleen päiväunista (43), luetellaan kasvisaineita myrkytystä vastaan (44) ja kielletään eräitä ruokia ripulissa (45). Ensimmäisen jakson loppu (46–74) käsittelee suoneniskua. Ensin annetaan yleisiä ohjeita (46–50), joita seuraa kahdet ns. kuukausisäännöt, jotka tunnettiin samassa muodossa Saksassa jo 1100-luvulla, ensin kuun sijainnista Eläinradassa johdettuna (51–62) ja sitten kalenterikuukausien mukaan (63–74).

Toiseen jakson kootut ravinto- ja yrttiohjeet eivät ilmeisesti ole kuuluneet alkuperäiseen tekstiin. Jakso alkaa iltasyömisen karttamista koskevalla suosituksella (75), jota seuraavat ohjeet ruoansulatuksen säätelemiseksi (76) sekä selostus päärynän hyödyistä ja haitoista (77). Sitten seuraa parantavien yrttien luettelo (78–90), jonka lomassa on silmätauteja koskeva varotus (80) ja kehotus pestä kädet syömisen jälkeen (81). Seuraava säkeistö (91) toistaa ja täydentää silmävaivojen syitä ja sitä seuraava (92) antaa ruokaohjeita melankoolikoille. Sitten on useita ruoka-aineita käsitteleviä säkeistöjä (93–102). Seuraavana on (103) iisopin (Hyssopus) parantavia ominaisuuksia kuvaava säkeistö. Sen jälkeen luetellaan ravinnoksi käytettäviä lintuja ja kaloja (104–106). Toisen osa loppu käsittelee munia, juustoa, hedelmiä, vihanneksia, juureksia sekä mausteita (107–129). Seuraavaksi on ohjeita viinin juojille (130–134), eräistä yrteistä (135–141) ja sukupuolisen halun ajoista (142).

Kolmannen jakson säkeistöt (143–153) koskettelevat sairaan ja lääkärin suhdetta sairauteen ja toisiinsa, mutta niiden joukossa on myös yksi ihmisen hampaiden, suonien ja luiden lukumäärää koskeva säkeistö (144).

Salernon koulun terveysoppaan taustana oli antiikin aikana syntynyt humoraalioppi. Keskiajalla virinnyttä terveyden edistämisen aatetta toteutettiin niiden seikkojen avulla, joihin ihmisen katsottiin itse voivan vaikuttaa terveyden ylläpitämiseksi ja sairauksien ehkäisemiseksi. Nämä tekijät, ”sex res non naturales” (kuusi ei-luonnollista seikkaa) olivat valo ja ilma, ruoka ja juoma, työ ja lepo, nukkuminen ja valvominen, ulkoiset ja sisäiset eritteet sekä mielentilan vaihtelut. Salernon koulun terveysoppaassa kiinnitettiin erityisesti huomiota ruokien ja juomien vaikutuksiin terveydentilan kannalta.

Salernon koulun terveysoppaaseen liittyvät oikean elämäntavan muistisäkeet eivät olleet varsinaisesti lääketieteellistä kirjallisuutta vaan silloisen lääketieteen soveltamista kansanomaiseen käyttöön. Niiden nopea ja laaja levinneisyys sekä niiden kääntäminen useille kielille ja murteille osoittavat, että elämäntapaohjeiden tarve oli suuri ja että annettuja ohjeita pidettiin yleisesti hyväksyttyinä.

Salernon koulun terveysopas tunnettiin Suomessakin ja Turun akatemiassa ainakin lääketieteen professorit Lars Braun (aatel. Braunerskjöld) (1657–1730) ja Herman Diedrich Spöring (1701–1747) ovat esitelleet sen ohjeita lääketieteen opiskelijoille.

Lisäys lokakuussa 2006: Anto Leikola on tehnyt arvokkaan työn suomentamalla Salernon koulun oppaan, perustekstinä Edizioni Moderne Canesi -kustantamon Roomassa vuonna 1960 julkaisema laitos. Latinankielinen teksti ja suomennos on julkaistu Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirjassa Hippokrates 2005 (sivut 56–88).

Salernon lääketieteellisestä koulusta on erillinen kirjoitus kotisivuilla.

Julkaistu lyhennettynä: Suomen Lääkärilehti 1992: 5: 452. Lisätty ja tarkistettu elokuussa 1999.

Lähteitä:

Büchelin wye der Mensch bewahr das Leben sein. Eine mittelalterliche Gesundheitslehre in lateinisch-deutschen Versen. Mit einer Einführung und Transkription herausgegeben von Dietrich Kurze. Guido Pressler Verlag Hürtgenwald, 1980

Medicina Medievale (a cura di Luigi Filippo). Torino 1971

Lisäys:
Leikola, A.: Salernon koulun terveysohjeet. Suomentanut Anto Leikola. Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja Hippokrates 2005: 56–88. [Jyväskylä] 2006.

TAKAISIN LÄÄKETIEDETTÄ HAKEMISTOON