Arno Forsius

Arvo Salminen (1896–1967) – pappi, poliitikko, opetushallinnon virkamies

Arvo Salminen toimi Vihdin seurakunnassa kappalaisena vuosina 1926–1937, minkä jälkeen hänen uransa jatkui opetushallituksen korkeana virkamiehenä ja Kansallisen Kokoomuspuolueen johtavana poliitikkona.

Arvo Salminen syntyi vuonna 1896 Porissa. Hänen vanhempansa olivat maalarimestari Gustaf Salminen ja Eeva Alviina Leppänen. Perheessä oli seitsemän lasta, joista Arvo oli toiseksi vanhin ja ainoa oppikoulua käynyt. Ylioppilaaksi Porin lyseosta vuonna 1915 tultuaan hän aloitti lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa, mutta koettuaan uskonnollisen herätyksen hän siirtyi pian teologiseen tiedekuntaan.

Vapaussota - kansalaissodan jälkeen Arvo Salminen oli puolustusvoimien palveluksessa vuosina 1918–1921, mm. sotaministeriön tilintarkastajana, Viipurin upseerikokelaskurssin intendenttinä, Pioneeripataljoona 2:n majoitusmestarina, II/KKR:n taloudenhoitajana ja rykmentin majoitusmestarina. Hän suoritti teologisen erotutkinnon vuonna 1921 ja sai pappisvihkimyksen. Sen jälkeen hän toimi ylimääräisenä sotilaspastorina puolustuslaitoksessa vuosina 1921–1923 ja 1925–1926. Suoritettuaan vuonna 1923 pastoraalitutkinnon hän oli välillä Kanneljärven vt. kirkkoherrana vuosina 1923–1925.

Arvo Salminen solmi vuonna 1921 avioliiton Lilli Alice Tannerin kanssa, jonka vanhemmat olivat junailija Matti Tanner ja Anna Adolfina Andström. Salmisen perheeseen syntyi neljä lasta, Irma Johanna vuonna 1922, Olli Ilmari vuonna 1923 (kaatui 1941), Seppo Sakari vuonna 1927 ja Maunu Eerikki (Erkki) vuonna 1929.

Vihdin seurakunnan pitkäaikaisen kappalaisen Henrik Vairisen (1854–1924) kuoltua vuonna 1924 valittiin Arvo Salminen kappalaisen virkaan vuonna 1926. Koska myös kirkkoherra Lauri Itkonen oli kuollut vuonna 1925, sai Salminen hoitaa aluksi myös kirkkoherran virkaa vuosina 1926–1927. Uusi kirkkoherra Aukusti Oravala oli valittu virkaansa jo vuonna 1925, mutta hän otti viran vastaan vasta keväällä 1928.

Kappalaisen virkatalona oli Kuortilan tilan päärakennus, nykyinen Vihdin museon rakennus, joka sijaitsee Vanhankirkon niemeen johtavan tienhaaran pohjoislaidalla (os. Kirkkoniementie 1). Kappalaistalon maatilan vuokraajana oli Salmisen aikana Hannes Kalekivi.

Vihdin seurakunnan ulkoiset puitteet olivat vaikeat 1920-luvun lopulla. Sekä kirkkoherra että kappalainen olivat hiljattain tulleita ja kirkko oli laajan kunnostustyön johdosta poissa käytöstä 11 kuukauden ajan huhtikuun alusta 1928. Kirkko vihittiin uudelleen käyttöön 17.3.1929 pidetyssä juhlajumalanpalveluksessa, jossa piispa Jaakko Gummerus asetti myös virkaansa sekä kirkkoherra Oravalan että kappalainen Salmisen. Salminen valittiin vuonna 1928 toimintansa alkaneeseen kirkkohallintokuntaan, jonka jäsen hän oli vuoteen 1937 saakka. Hänen puolisonsa Lilli Salminen kuului kirkkovaltuustoon.

Kun kunta halusi vuonna 1928 saada haltuunsa vanhan kirkon alueen, Salminen halusi pitää sen edelleen seurakunnan omistuksessa. Sen jälkeen kunnanvaltuusto päättikin anoa maaherralta, että alue rauhoitettaisiin "vanhana historiallisena muistona".

Salminen muodosti seurakunnan johdossa sopivan työparin kirkkoherra Oravalan kanssa. Salminen oli kiinnostunut hallinnollisista asioista, asioiden suoraviivainen hoitaja, rauhallinen ja huumorintajuinen. Hän tuli myös tunnetuksi lyhyistä ja osuvista saarnoistaan. Pentti Luodon mukaan rippikoululaisetkin kuuntelivat hiljaa hänen rauhallista puhettaan.

Salminen ei ollut aikaisemmin ainakaan aktiivisesti mukana kunnallisessa tai valtiollisessa politiikassa. Kanneljärvellä asuessaan hän oli kuitenkin ollut vuonna 1925 tasavallan presidentin valitsijamiehenä. Vihdissä Salminen tuli mukaan kunnalliseen politiikkaan heti 1930-luvun alkutaitteessa Kansallisen Kokoomuspuolueen kannattajana. Hän oli vuonna 1930 keskusvaalilautakunnan jäsen kunnallisvaaleissa. Näissä vaaleissa hänet valittiin ensimmäisen kerran Vihdin kunnanvaltuustoon porvarillisen vaaliliiton edustajana. Uudelleen valintojen johdosta hän oli kunnanvaltuutettuna vuoteen 1937 saakka. Hän kuului vuodesta 1932 valtuuston nimeämään Vihdin historian julkaisutoimikuntaan, jonka tehtävänä oli huolehtia historiankirjoituksen jatkamisesta sen ensimmäisten osien kirjoittajan Kaarle Soikkelin kuoleman jälkeen. Salminen kuului ainakin vuodesta 1930 Vihdin Kansallisseuran johtokuntaan varapuheenjohtajana.

Salmisen osallistuminen opetustoimeen ja sen kehittämiseen alkoi jo Vihdissä. Hänet valittiin vuonna 1930 Niuhalan kansakoulun johtokunnan jäseneksi. Samana vuonna perustettiin Vihtiin yhteiskoulu, joka alkoi toimintansa kolmiluokkaisena keskikouluna. Salminen oli vuonna 1930 puheenjohtajana Vihdin yhteiskoulun kannatusyhdistyksen perustavassa kokouksessa ja hän toimi yhteiskoulun väliaikaisen toimikunnan puheenjohtajana. Hänestä tuli myös koulun rehtori vuosiksi 1930–1933, uskonnonopettaja vuosiksi 1930–1937 sekä historianopettaja vuosiksi 1931–1932. Hän oli mukana Vihdin opettajayhdistyksen, opettajien paikallisen ammattiyhdistyksen toiminnassa.

Vihdissä ollessaan Salminen aloitti 1930-luvun alussa lainopin opiskelun Helsingin yliopistossa, osaksi omasta mielenkiinnosta, osaksi opettajatoveriensa kannustuksesta. Hän suoritti vuonna 1933 ylemmän oikeustieteen tutkinnon, jonka jälkeen hän oli Turun hovioikeuden auskultanttina ja suoritti käräjäpalvelun Vihdissä. Hän sai varatuomarin arvon joulukuussa 1936. Tässä voidaan mainita, että käräjätuomarin ominaisuudessa hän joutui pappina toimittamaan muutaman kerran avioparin siviilivihkimisen.

Salminen osallistui Vihdissä ollessaan myös yleiseen kansalaistoimintaan. Hän oli vuodesta 1929 alkaen Vihdin Maanviljelijäin Kauppaosakeyhtiön omistajajäsen ja vuodesta 1932 sen toiminnan jatkajaksi tulleen Osuusliike Auran hallintoneuvoston puheenjohtaja. Vuodesta 1934 Salminen oli Seimelän tyttökodin tueksi perustetun Berta Hernbergin Säätiön johtokunnan puheenjohtajana. Salminen oli myös 1930-luvulla Vihdin kirkonkylän Nuorison Kristillisen Yhdistyksen puheenjohtajana. Vapaa-aikoinaan hän harrasti jo Vihdissä asuessaan piirustusta ja öljyvärimaalausta.

Ylemmän oikeustutkinnon suorittaminen avasi Salmiselle mahdollisuudet uusille toimintasektoreille. Hänen urakehityksensä oli harvinaisen nopea. Hänet valittiin joulukuun alusta 1937 opetusministeriön kirkollisasioita esittelevän tilapäisen esittelijän toimeen. Heti seuraavana vuonna hänet nimitettiin ministeriön nuoremmaksi hallitussihteeriksi, vuoden 1942 alusta hallitusneuvokseksi ja myöhemmin samana vuonna kansliapäälliköksi. Eläkkeelle hän siirtyi vuonna 1963, täytettyään 67 vuotta. Hän kuoli Helsingissä vuonna 1967, vähän ennen 71-vuotispäiväänsä.

Opetusministeriön kansliapäällikkö oli tuohon aikaan käytännössä valtakunnan kulttuurihallinnon ylin virkamies. Sen lisäksi Salminen kohosi heti sodan päätyttyä Kansallisen Kokoomuspuolueen puheenjohtajaksi, eduskunnan jäseneksi ja opetusministeriksi. Vaikutusvaltainen asema sekä virkamiehenä että poliitikkona veivät hänet monien tärkeiden yhteisöjen ja komiteoiden puheenjohtajaksi tai jäseneksi. Salmisen vaikutusvallan kasvuun vaikuttivat ratkaisevasti hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa, kuten asiallisuus, harkinta, maltillisuus ja sovittelukyky. Seuraavassa on esitelty lyhyesti hänen virkatehtäviinsä liittyviä toimialueita 1940-luvulta alkaen. Luettelo ei ole täydellinen ja kaikkien toimien ja tehtävien alkamis- ja päättymisajat eivät ole tiedossa.

Kansallisessa Kokoomuspuolueessa Salminen oli puolueen puheenjohtaja eli valtuuskunnan puheenjohtaja vuosina 1946–1956. Lisäksi hän toimi pitkään puolueen Uudenmaan piirin puheenjohtajana. Hän oli myös puolueen pää-äänenkannattajan Uuden Suomen hallintoneuvoston, johtokunnan ja neuvottelukunnan jäsen. Salmisella oli Kokoomuksessa tukena puolueen pitkäaikainen taustavaikuttaja Artturi Hiidenheimo, jonka kanssa hän oli ollut yhteistyössä Vihdissä puolue- ja kunnallispolitiikassa, seurakuntatoiminnassa sekä monissa muissa yhteiskunnallisissa asioissa.

Salminen oli Kansallisen Kokoomuspuolueen Uudenmaan piiristä valittuna kansanedustajana vuosina 1945–1948, 1951–1954 ja 1954–1958. Hän toimi puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajana vuosina 1945–1947 ja 1957. Hän oli eduskuntavuosiensa aikana perustuslakivaliokunnan, suuren valiokunnan, ulkoasiainvaliokunnan ja verotuslakivaliokunnan jäsenenä. Eduskunnan toimintaan liittyen hän oli valtiontilintarkastaja vuosina 1949–1951, Pohjoismaiden neuvoston jäsen sekä Pohjoismaiden hallinnollisen liiton Suomen osaston johtokunnan jäsen. Lisäksi Salminen oli opetusministerinä Sakari Tuomiojan hallituksessa vuosina 1953–1954 sekä Tasavallan presidentin valitsijamies vuosina 1950 ja 1956.

Kunnallispolitiikassa Salminen oli useita vuosia Helsingin kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen. Hän oli Helsingin ev.lut. seurakuntien kirkkovaltuusmiesten sihteeri vuosina 1937–1942 ja Helsingin ev.lut. seurakuntien kirkkovaltuuston jäsen vuodesta 1942. Lisäksi hän oli Suomen Merimieslähetysseuran johtokunnan jäsen. Rovastin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1952.

Kulttuurin ja taiteiden alalla Salminen oli mm. Suomen Taideakatemian hallituksen puheenjohtaja, Suomen Kansallisoopperan säätiön hallintoneuvoston ja hallituksen varapuheenjohtaja, Suomen Kansallisoopperan johtokunnan jäsen ja varapuheenjohtaja, Valtion taideostotoimikunnan puheenjohtaja, Valtion elokuvapalkintolautakunnan puheenjohtaja sekä Valtion elokuvalautakunnan puheenjohtaja. Samaan aihepiiriin liittyivät Epäsiveellisten julkaisujen valvontalautakunnan varapuheenjohtajuus sekä Intimiteatterin kannatusyhdistyksen johtokunnan jäsenyys.

Salmisen muista luottamustehtävistä on aiheellista mainita vielä Suomen olympiakomitean jäsenyys, Raha-arpajaistoimikunnan jäsenyys, Veikkaus Oy:n varapuheenjohtajuus ja Partiosäätiön hallintoneuvoston jäsenyys.

Kirjoitus on valmistunut maaliskuussa 2007. Kirjoitettu Vihdin seurakunnan nettisivuille henkilögalleriaa "Vihti 500" varten, jossa kirjoitus on hieman muutettuna.

Kirjallisuutta:

Autio, V.-M.: Salminen, Arvo (1896–1697), opetusministeri, kansanedustaja, opetusministeriön kansliapäällikkö, Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtaja. Suomen kansallisbiografia 8, von Qvanten – Sillanpää. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Hämeenlinna 2006.

Ketola, E.: Ketola, E.: Vihdin historia 1918–1965, Maanjaon aika. Ensimmäinen osa 1918–1939. Vihdin kunta. Jyväskylä 1996.

Luoto, P.: Pitäjänsillalta Sipilänmäkeen. Pentti Luodon muistelmia vuosisadan ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. Vihti-Seuran julkaisu Nro 8. Karprint Ky. Huhmari (Vihti) 1992.

Suomen Lakimiehet – Finlands Jurister 1965. Toim. Å. Backström. Suomen Lakimiesliiton Kustannus. Vammala 1965.

TAKAISIN KULTTUURIA, IHMISIÄ, SUKUJA HAKEMISTOON