Arno Forsius

 

Lauri Saxénin (1927–2005) elämäntyö – "sammakkolääkäristä" yliopiston kansleriksi

 

[Kirjanselostus: Lauri Saxén, Sammakkolääkäri. Otava, Helsinki 2000. 311 s. ISBN 951-1-16881-9]

 

Matemaatikko Olli Lehto (s. 1925) ja biologi-lääkäri Lauri Saxén (s. 1927), jotka olivat Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun kasvatteja ja toimivat peräkkäin Helsingin yliopiston kanslereina, olivat Latviassa vuonna 1996 pohtineet muistelmiensa kirjoittamista ja toteuttivat suunnitelmansa eläkkeelle jäätyään. Lehdon muistelmat "Ei yliopiston voittanutta" ilmestyi vuonna 1999 ja Saxénin teos "Sammakkolääkäri" vuonna 2000.

 

Saxénin muistelmateos on jaettu 12 lukuun, joissa lapsuuden kokemusten lisäksi kuvataan Helsingin yliopiston aikaa, ihmisen kehitysbiologiaa, tieteelliseen toimintaan liittyviä matkoja, Suomen akatemioita, Suomen kulttuurirahastoa, Duodecim-seuraa, tieteestä tiedottamista, Biotekniikan instituuttia, Wetterkulla Medical Centeriä, Tutkijan vapaa-aikaa sekä tutkijan pohdintoja tieteen etiikasta.

 

Lauri Otto Saxénin perhekunnassa on paljon lääkäreitä. Hänen isänsä Arno Saxén oli patologian professori ja tämän veli Niilo Saksela sisätautilääkäri. Lauri Saxénin vanhempi veli Erkki Saxén on patologian professori ja tämän puoliso Eva Saxén (o.s. Ryti) sisätautilääkäri. Viime mainittujen lapsista Irma Thesleff (o.s. Saxén) on hammaslääkäri ja kehitysbiologi. Niilo Sakselan kaksi poikaa on lääkäreitä, samoin tyttären aviomies. Luonnon harrastus on ollut suvussa jatkuvaa. Lauri Saxénin isä Arno Saxén oli perhosharrastaja ja tämän isä, matemaatikko ja kouluneuvos Uno Saxén oli innokas kasvien kerääjä. Siten ei ole mitenkään sattuma, että myös Lauri Saxénista tuli lääkäri, joka oli kiinnostunut luonnontieteistä. Hän avioitui tulevan hammaslääketieteen tohtorin ja dosentin Leena Pelkosen kanssa ja perheeseen syntyi yksi poika ja kolme tytärtä, joista poika Harri Saxén opiskeli lääkäriksi. Myös Leena Saxénin isä oli lääkäri ja samoin veli, nykyinen arkkiatri Risto Pelkonen. [Tämä kappale oli alkuperäisessä kirjoituksessa lyhennettynä.]

 

Ylioppilaaksi tultuaan Saxén pyrki vuonna 1945 lääketieteelliseen tiedekuntaan, mutta silloin uusista ylioppilaista vain harvat pääsivät tiedekuntaan, koska sodan johdosta opintonsa keskeyttäneet olivat etuoikeutettuja. Niinpä Saxén kirjoittautui matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan ja alkoi biologian opiskelun eläinfysiologia pääaineenaan. Syksyllä 1947 hän pääsi lääketieteelliseen tiedekuntaan, mutta jatkoi samalla biologian opiskelua. Hän valmistui fil. maisteriksi vuonna 1950 ja samana vuonna lääketieteen kandidaatiksi. Hänestä tuli lääket. lisensiaatti sekä lääket. ja kir. tohtori vuonna 1954 ja fil. lisensiaatti vuonna 1962.

 

Saxénin tieteellinen työ alkoi Helsingin yliopiston eläintieteen laitoksen ylimääräisenä assistenttina mikrotekniikan kurssilla syyslukukaudella 1948. Lähes 50 vuoden yliopistokauteen sisältyi opintojen ohella erityisesti tutkijan ja opettajan tehtäviä eläintieteessä, anatomiassa ja patologiassa. Käytännön lääketiedettä Saxén on harjoittanut lähinnä vain patologina ja erityisesti kudosnäytteiden tutkijana. Patologian erikoislääkärin oikeudet hän sai 1961. Hän oli patologian apulaisprofessori 1961–1964 ja kokeellisen patologian henkilökohtainen professori 1965–1993. Uran huippuna oli toiminta Helsingin yliopiston kanslerina 1993–1996. Lauri Saxén kuoli vuonna 2005.

 

[Lisäys: Saxénin tieteellisen kehityksen vankkana taustana oli mahdollisuus opiskella ja tehdä elämäntyönsä kotikaupungissaan Helsingissä, ja lyhyitä jaksoja lukuun ottamatta sen yliopistossa. Toinen asioita edistävä tekijä oli tietenkin perhekunnan yhteydet lääketieteen instituutioihin, ja kolmas tekijä oli hänen erinomainen kykynsä tulla toimeen toisten tutkijoiden ja tieteen taustavaikuttajien kanssa.]

 

Saxénin tieteellinen työ liittyy olennaisesti kehitysbiologiaan. Se alkoi eläintieteilijä Sulo Toivosen kanssa ja tuotti tuloksia, jotka olivat perustavan laatuisia, kansainvälisesti merkittäviä ja alan tutkimusta eteenpäin vieviä. Suuri osa tutkimuksista on tehty sammakoilla ja niiden kudoksilla, mikä on syynä "Sammakkolääkäri" -nimitykseen. Tutkimuksilla on yhtymäkohtia myös ihmisillä todettaviin kehityshäiriöihin ja niiden syihin, keinoalkuiseen raskauteen ja kloonaukseen. Merkittävä saavutus oli Helsingin yliopiston Biotekniikan instituutin aikaan saaminen vuonna 1989. Saxénin menestyksellisen tutkijanuran perustana on ollut pitkäjänteinen työskentelytapa, analyyttinen ajattelu ja kriittinen suhtautuminen.

 

Saxénin muistelmat kuvaavat hänen elämäänsä ensisijaisesti työn ja tutkimuksen parissa, jolloin yksityiselämän tapahtumat valottuvat niihin sisältyvinä tapahtumina. Eniten omakohtaista muistelua liittyy lukuun "Poikia kartanolla", joka kuvaa lapsuuden ajan kokemuksia suvun omistamassa Wetterkullan kartanossa kesäisin maataloustöiden parissa. Siinä välittyy maaseudun ja maatalousyhteisön vaikutus pojan kehitykseen vastuuta kantavaksi nuorukaiseksi sota-ajan vaikeuksien keskellä. Toinen runsaammin henkilökohtaista kuvausta sisältävä luku on "Tutkijavapaalla", joka kertoo luontoharrastuksen eri muodoista. Se sisältää myös luontokuvia, jotka ovat osoituksena kirjoittajan erinomaisista valokuvaajan taidoista.

 

Sota-aikana Lauri Saxénin isä, patologian professori Arno Saxén osallistui Katynin joukkomurhien tutkimuksiin Puolassa Suomen Punaisen Ristin edustajana. Joukkomurhista syytettiin saksalaisia sotajoukkoja, vaikka ne olivat venäläisten tekemiä. Sodan päätyttyä Arno Saxén katsoi parhaaksi siirtyä Ruotsiin, josta hän palasi kuitenkin kotimaahan jo puolen vuoden kuluttua. Silloin hän joutui valvontakomission toistuviin kuulusteluihin, mutta painostuksesta huolimatta hän ei katsonut voivansa peruuttaa tai muuttaa lääkärinä allekirjoittamaansa lausuntoa. Tämä episodi heitti raskaan varjon koko perhekunnan elämään. Totuus teloitusten tekijöistä levisi julkisuuteen vasta lähes puoli vuosisataa myöhemmin, koska myös länsiliittoutuneet olivat halunneet asian pysyvän salassa poliittisista syistä.

 

Suomen lääketieteeseen Lauri Saxénin toiminta heijastuu erityisesti Suomalainen Lääkäriseura Duodecimin julkaisutoiminnan kehittämisen kautta. Tavoitteena oli parantaa suomalaisen lääkärikunnan ammattitaidon säilyttämistä ja kehittämistä suomenkielisen julkaisun avulla, koska vain harvat lukivat säännöllisesti ulkomaisia ammattilehtiä. Saxénilla olikin suuri ansio Aikakauslehti Duodecimin tason kohottamisessa. Hän oli julkaisun toimitussihteeri 1961–1970 ja päätoimittaja 1971–1972. Myöhemmin Saxén oli Suomalainen Lääkäriseura Duodecimin puheenjohtaja 1982–1986. Hän sai seuran Matti Äyräpään palkinnon 1975 ja hänet kutsuttiin seuran kunniajäseneksi 1987.

 

Erityisen toiminta-alueen Saxénin uralla ovat muodostaneet tutkimuksen vapauteen, etiikkaan, tukemiseen, rahoittamiseen ja tiedottamiseen liittyvät ongelmat, joita hän on kiitettävästi pohtinut ja tuonut julkisuuteen eri yhteyksissä. Hän on käsitellyt niihin liittyviä aiheita jo aikaisemmin teoksessaan "Vapaa ja sidottu tutkimus" (1984). Aihe on tullut yhä ajankohtaisemmaksi julkisen rahoituksen supistuessa, yksityisen rahoituksen kasvaessa ja tuotantotoiminnan etsiessä kiihtyvästi liiketaloudellisesti hyödynnettäviä tutkimustuloksia. Tiedepolitiikassa Saxén koki suurena pettymyksenä vanhan Suomen Akatemian lakkauttamisen ja sen alistamisen uudessa muodossaan poliittisesti valitun hallinnon alaiseksi. Tiedon julkistamiseen suurelle yleisölle liittyi Duodecim -seuran julkaiseman perinteisen Terveydenhoitolehden uudistaminen ja osallistuminen Tiede 2000 -lehden perustamiseen.

 

Lauri Saxénin muistelmateos on kirjoitettu sujuvasti, ja tekstiä värittävät huumori, hauskat tapahtumat sekä hillityn ilkikurinen arvostelu, jota tekijä kohdistaa myös itseensä. Teos on kiinnostavaa luettavaa kaikille kulttuurielämästä ja tieteellisestä tutkimuksesta kiinnostuneille sekä erityisesti korkeakouluissa toimiville, biologeille ja lääkäreille.

 

Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin kirjanselostuksena: Etelä-Suomen Sanomat 18.3.2001, s. 22.

 

Kirjallisuutta:

 

Leikola, A.: Saxén, Lauri (1927–2005) – kokeellisen patologian professori, kehitysbiologi, Helsingin yliopiston kansleri. Suomen kansallisbiografia 8, von Qvanten – Sillanpää. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Hämeenlinna 2006.

 

Saxén, L.: Vapaa ja sidottu tutkimus. Kustannusosakeyhtiö Otava. Keuruu 1984.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON