Arno Forsius

Julius Caesar Scaliger (1484–1558) – lääkäri ja filosofi

Julius Caesar Scaliger oli uuden ajan alkupuolella merkittävä filosofi. Hän syntyi vuonna 1484 Lago di Gardan rannalla olevassa Rivassa, joka kuului silloin Venetsian tasavaltaan, ja kuoli vuonna 1558 Ranskan Agenissa. Kuollessaan Scaliger oli Euroopan tieteen ja kirjallisuuden kuuluisin edustaja.

Kertomansa mukaan Scaliger oli ylhäisen Della Scala -suvun jälkeläinen, jonka ruhtinaat olivat hallinneet Veronaa 150 vuoden ajan. Keisari Maximilian otti hänet 12 vuoden ikäisenä sukulaisuuden perusteella hovipoikiensa joukkoon. Scaliger jäi keisarin palvelukseen 17 vuodeksi ja kunnostautui sotilaana. Samanaikaisesti hän perehtyi kuitenkin tieteisiin ja harrasti taiteita.

Scaliger oli vähän aikaa myös toisen sukulaisensa, Ferraran herttuan palveluksessa. Silloin hän alkoi opiskella jumaluusoppia Bolognan yliopistossa vuonna 1514. Scaligerin tavoitteena oli päästä kardinaaliksi ja paaviksi, jotta hän voisi vapauttaa Veronan ruhtinaskunnan, jonka Venetsia oli alistanut valtaansa. Hän joutui luopumaan pian haaveestaan, mutta jatkoi opintojaan vuoteen 1519 saakka.

Seuraavat kuusi vuotta Scaliger vietti Piedmontissa Vico Nuovon linnassa La Rovèren suvun vieraana. Aluksi hän käytti aikansa kesäisin sotilaallisiin harjoituksiin ja talvisin lääketieteen ja luonnontieteiden opiskeluun. Ankaran kihdin seurauksena Scaliger jätti sotilaan uran ja omistautui tieteen harjoittamiseen.

Näin Scaliger oli itse kuvannut elämänsä alkupuolta. Hänen poikansa vihamiehet väittivät Scaligerin kuoltua, että tämän esittämä kertomus oli pelkkää tarua. Vihamiesten mukaan Scaliger ei suinkaan ollut Della Scalan sukua, vaan veronalaisen opettajan Benedetto Bordonen poika, joka oli kyllä saanut lääketieteen tohtorin arvon opiskeltuaan Padovassa. Eräät Scaligerin oman kertomuksen tapahtumat ovatkin selvästi tosiasioiden vastaisia.

Scaliger siirtyi vuonna 1525 Ranskan Ageniin, jossa hän toimi kuolemaansa asti piispa M. A. de La Rovèren lääkärinä. Agenissa Scaliger rakastui kuvankauniiseen 13-vuotiaaseen orpotyttöön, Andiette de Roques Lobejac´iin. Tämän sukulaiset vastustivat kuitenkin avioliittoa tuntemattoman seikkailijan kanssa. Vuoteen 1528 mennessä Scaliger oli menestynyt lääkärinä niin, että tytön sukulaiset eivät enää vastustaneet naimisiin menoa. Silloin Scaliger solmi 45 vuoden ikäisenä avioliiton 16-vuotiaan Andietten kanssa ja avioparille syntyi 29 vuoden aikana 15 lasta.

[Lisäys lokakuussa 2004: Julius Scaligerin poika Joseph Justus Scaliger (1540–1609) oli huomattava filologi ja historian tutkija, joka syntyi Ranskan Agenissa, opiskeli Pariisissa ja toimi opettajana Genevessä, Pariisissa sekä viimeksi Leidenissä. Hänen merkittävin teoksensa oli vuonna 1583 julkaistu "Opus de emendatione tempore" (Teos ajanlaskun parantamisesta). Siinä selostetut muutokset olivat perustana paavi Gregorius XIII:n vuonna 1582 käyttöön määräämälle gregoriaaniselle ajanlaskulle.]

Julius Scaliger julkaisi vuosina 1531 ja 1536 kiistakirjoitukset, joissa hän solvasi Erasmus Rotterdamilaista ja tämän puhetaitoa käsittelevää teosta "Ciceronianus". Scaliger oli aivan ilmeisesti ymmärtänyt väärin Erasmuksen ivan tuon ajan Ciceron ihailijoita kohtaan. Scaligerin tapa esittää kirjoituksissaan henkilökohtaisuuksia aiheutti helposti kiistoja. Häntä syytettiin vuonna 1538 jopa kerettiläisyydestä, mutta ystäväpiiriin kuuluneet tuomarit onnistuivat saamaan hänet vapaaksi. Scaliger julkaisi vuosina 1533–1547 useita runokokoelmia latinan kielellä. Niitä ei ole pidetty merkittävinä, vaikka ne saivatkin osakseen kiitosta sekä aikalaisilta että jälkipolvien oppineilta.

Scaligerin tutkielma komiikasta "De comicis dimensionibus" ja ensimmäinen tieteellisille periaatteille rakentuva latinan kielioppi "De causis linguae Latinae" ilmestyivät hänen eläessään. Scaligerin runousoppi "Poetices sive de arte poetica libri VII" ilmestyi vasta vuonna 1561 hänen kuolemansa jälkeen. Puutteistaan huolimatta runousoppi lisäsi kiinnostusta klassisen ajan kirjallisuutta kohtaan ja oli esikuvana myöhemmille runousopeille.

Eniten Scaligeria on arvostettu filosofina ja luonnontieteiden tuntijana. Hänen kaikki tieteelliset kirjoituksensa on laadittu kommentaareina, huomautuksina aikaisempien oppineiden teosten johdosta. Scaliger valmisteli niitä pitkään ja julkaisi useimmat vasta 70 vuotta täytettyään. Pari tutkimusta painettiin hänen kuolemansa jälkeen.

Scaligerin filosofian kulmakiviä olivat metafysiikassa ja luonnontieteissä Aristoteles (384–322 eKr.) sekä lääketieteessä Claudios Galenos (n. 129–200 jKr.). Scaliger ei seurannut orjallisesti heidän oppejaan ja hän pystyi myös havaitsemaan ristiriitaisuudet näiden teoksissa. Scaliger oli omana aikanaan etevin Aristoteleen metafysiikan ja luonnontieteen selittäjä ja tulkitsija.

Scaligerin filosofisista teoksista ensimmäisenä ilmestyi vuonna 1539 tutkielma Hippokrateen (n. 460–370 eKr.) kirjoittamana pidetystä teoksesta "De insomniis" (Pahoista unista). Vuonna 1556 hän painatti dialoginsa Aristoteleen kirjoittamaksi arvellun teoksen "De plantis" (Kasveista) johdosta.

Teos "Exercitationes exotericae de subtilitate", Scaligerin kommentaarit Geronimo Cardanon (1501–1576) teoksesta "De subtilitate", ilmestyi vuonna 1557. Juuri tämän teoksen perusteella Scaliger tunnetaan parhaiten filosofien keskuudessa ja sen lukuisat painokset todistavat teoksen suuresta suosiosta.

Scaligerin kommentaarit Theophrastuksen kasvitieteen teoksesta "De causis plantarum" sekä Aristoteleen teoksesta "Peri ta zoa historiai" (Eläinten historia) jäivät viimeistelemättä ja ne painettiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Scaligerin kirjoituksille oli ominaista tavaton dogmaattisuus, terävä järkeily, voimakas kielenkäyttö ja taipumus itsekehuun. Toisaalta lukijaa hämmästyttää Scaligerin laaja kokonaistietämys sekä tarkka havaintokyky ja hyvä muisti, joiden avulla hän pystyi esittämään yleisten asioiden ohella harvinaisia yksityiskohtia ja vähän tunnettuja ilmiöitä.

Scaligerin ajattelussa ei ollut induktiivisuutta eivätkä hänen tutkielmansa johtaneet mihinkään uusiin oivalluksiin. Siten Scaliger oli vain oman aikansa luonnontieteen selittäjä, jonka tutkielmien mielenkiinto on lähinnä historiallista.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1996: 28: 2911. Tarkistettu tammikuussa 2004.

Kirjallisuutta:

[The] Encyclopaedia Britannica, 11th Edition, Vol. 24, 1911.

[The] New Encyclopaedia Britannica, 15th Edition, Vol. 10, 1990.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON