Arno Forsius

Wolmar Schildt (-Kilpinen) (1810—1893) — lääkäri ja suomalaisuusmies

Wolmar Styrbjörn Schildt (1810—1893) oli 1800-luvun intomielinen suomalaisuuden kannattaja, joka syntyi Laukaassa vuonna 1810. Hän avioitui lääkäriksi valmistuttuaan vuonna 1841 Mathilda Fredrika Wilhelmina Wadenstjernan (1821—1904) kanssa, joka oli hänen äidinpuoleinen pikkuserkkunsa. Pariskunta sai yhdeksän lasta, joista vain neljä eli aikuisiksi. Schildt kuoli Jyväskylässä vuonna 1893.

Schildt sai yliopistoon johtavan opetuksen kotonaan. Hän matkusti syksyllä 1825 Turkuun, suoritti siellä ylioppilastutkinnon ja kirjoittautui Turun akatemian Savokarjalaiseen osakuntaan. Schildt ei ehtinyt suorittaa mitään tutkintoja, ennen kuin yliopisto siirrettiin Turun kaupungin suurpalon seurauksena Helsinkiin vuonna 1828. Luettuaan ensin teologiaa Schildt alkoi opiskella luonnontieteitä filosofisessa tiedekunnassa ja suoritti maisterin tutkinnon.

Schildt jatkoi opintojaan syksyllä 1833 lääketieteellisessä tiedekunnassa. Hän valmistui lääketieteen kandidaatiksi kesällä 1836 ja lisensiaatiksi keväällä 1838. Schildtin väitöskirjan aiheena oli "Staphylom i Ögat" ja hänet vihittiin lääketieteen tohtoriksi vuonna 1840 riemujuhlien aikana, yliopiston saavuttaessa 200 vuoden iän.

Lisensiaatiksi valmistuttuaan Schildt toimi lyhyen aikaa Collegium medicumin ja lääkintätoimen ylihallituksen tehtävissä. Syyskuussa 1838 hänet määrättiin Jyväskylään hoitamaan Saarijärven piirin piirilääkärin virkaa ja viran tultua avoimeksi hänet nimitettiin siihen kesäkuun alussa 1839. Schildt oli laajassa piirissään ainoa lääkäri, kunnes Jyväskylään saatiin kaupunginlääkäri vuonna 1861. Lääninsairaala sijaitsi pitkän matkan päässä Vaasassa.

Schildt lähti marraskuussa 1847 ulkomaiselle opintomatkalle. Wienissä Schildt sai seurakseen opiskelutoverinsa ja lankonsa E. A. Ingmanin. He harrastivat lääketieteen opintoja mm. Wienissä ja Pariisissa useiden kuuluisien lääketieteen edustajien johdolla ja kävivät tutustumassa sairaaloihin monissa kaupungeissa. Pariisissa matkatoverukset joutuivat kesällä 1848 vallankumouksen veristen pyörteiden todistajiksi. Sen vuoksi he palasivatkin sieltä suorinta tietä junalla kotimaahan.

Jyväskylään perustettiin yksityinen sairaala vuonna 1848, mutta se osoittautui pian kannattamattomaksi. Vuonna 1850 sen toimintaa jatkoi apteekkari C. Hobinin valtionapua nauttiva yksityinen sairaala, jonka lääkärinä Schildt toimi, kunnes kaupunginlääkäri otti vuonna 1861 sen hoitoonsa. Vuodesta 1865 sairaala siirtyi valtion huostaan. Schildt toimi joitakin vuosia myös apteekkari Hobinin kylpylän lääkärinä. Schildt erosi 79-vuotiaana piirilääkärin virasta vuonna 1889, hoidettuaan sitä 50 vuoden ajan.

Schildt otti monin tavoin osaa nuoren Jyväskylän kehittämiseen ja häntä nimitettiinkin "kaupungin isäksi". Hänen perustamansa Jyväskylän Säästöpankki aloitti toimintansa vuonna 1842. Hänen ponnistelujensa seurauksena saatiin kaupunkiin vuonna 1858 ylä-alkeiskoulu, josta tuli vuonna 1862 maamme ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu. Schildt perusti jo vuonna 1860 Jyväskylän yliopistorahaston, jota hän kartutti seuraavina vuosina useaan otteeseen. Hän oli myös Jyväskylän kaupunginvaltuustoon jäsen vuosina 1875—1882.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura oli perustettu Helsingissä vuonna 1831. Schildt oli eräs sen perustajista, joihin kuului useita lääkäreitä ja lääketieteen opiskelijoita. Schildt osallistui innokkaasti seuran toimintaan ja otti sanoma- ja aikakauslehdissä kantaa erityisesti suomen kielen kehittämiseen, usein nimimerkkiä käyttäen. Vuodesta 1836 alkaen hän käytti tavallisesti nimimerkkejä Volm. Kilpinen, W. Kilpinen tai W. K. Hänet tunnettiinkin yleisesti Schildt-Kilpisenä. Jyväskylässä Schildt julkaisi vuosina 1867—1870 sanomalehteä Kansan Lehti.

Schildt pyrki käyttämään vuodesta 1838 alkaen suomen kieltä asioidessaan viranomaisten kanssa. Vuosikertomukset oli kuitenkin kirjoitettava ruotsiksi aina vuoteen 1863 saakka. Schildtin suomen kielen kehittämiseen liittyi erikoisena tavoitteena pitkien vokaalien kirjoittaminen unkarin kielen tapaan kirjaimen päälle merkittävällä venykkeellä eli pujolla. Hänen kirjoitustapansa teki varsinkin käsinkirjoitetut asiakirjat vaikeasti luettaviksi. Vaikka Schildtin ajatus ei saanutkaan osakseen yleistä kannatusta, hän käytti kirjoitustapaansa itsepäisesti kuolemaansa saakka. Hän julkaisi sen opettamista varten vuonna 1861 myös aapisen "ÂPIS-KIRJA Venyke-kirjaimille sovitettu".

Schildt oli varsin aktiivinen uudissanojen keksijä. Hän sepitti niitä kaikkiaan viitisen sataa, joista noin sata tuli käyttöön. Schildt teki aikoinaan myös luettelon "Försök till en medicinsk terminologi för Finska språket". Valter Parviainen julkaisi sen Duodecimissa vasta vuonna 1902. Suomen kielen edistäminen oli tärkeänä perusteena silloin, kun Suomalainen Lääkäriseura Duodecim kutsui Schildtin kunniajäsenekseen vuonna 1889.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1993: 34: 3431. Tarkistettu helmikuussa 2000. Lisätty maaliskuussa 2001 maininta aapisesta.

Kirjallisuutta:

Kuusi, S.: Wolmar Styrbjörn Schildt-Kilpinen. Elämä ja toiminta. Jyväskylä 1962

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON